Mitä on Pegidan takana?

Moni keskivertokansalainen on huomannut Euroopan suistuvan raiteiltaan pakotetun massamaahanmuuton vuoksi. Tämän prosessin aikana kriitikoita on rangaistu kovin ottein sosiaalisella leimaamisella, ammatinharjoittamisen kielloilla ja vankeustuomioilla. Uhkaukset, vainoaminen, väkivaltaisuudet ynnä muut ovat tilanteita, joihin “ei-toivotun opposition” jäsenet ja esikuvat joutuvat.

Monikulttuurinen todellisuus on saanut myös niin kutsutun tavallisen kansan veren kiehumaan, kun heidän lapsiaan pahoinpidellään ja ryöstetään kännyköiden vuoksi. Poliitikot ja massamedia tanssivat kasvavien vähemmistöjen pillin mukaan. Monet ajattelevat nyky-yhteiskuntaa katsoessaan, että heidät on petetty ja he tuntevat olonsa uhatuiksi, mutta he eivät pysty kartoittamaan, mitä tämän painajaismaisen tilanteen taustalla on.

Siitähän koituu hankaluuksia, jos aletaan kutsua rasistiksi ja joutuu sosiaalisesti leimatuksi. Tätä vältellään vain siksi, että halutaan mieluummin turvallinen ja mukava elämä. Voi näin ollen olla helpompaa uskotella itselleen, että Euroopan ongelmat johtuvat maahanmuuttajien “epäonnistuneesta integraatiosta”, uskonnollisesta ääriajattelusta tai islamisaatiosta. Tavallista on sekin, että halutaan puolustaa “länsimaisia arvoja”. Sitten asetutaan tukemaan maahanmuuttokriittisten puolueiden ohjelmia, joiden mukaan maahanmuuttoa on “vähennettävä”. Kuvitellaan suuremman valituksen määrän ja poliittisen hienovaraisuuden riittävän kääntämään kehityksen suunnan ja turvaamaan paremman tulevaisuuden.

Toivoisinkin, että maahanmuuttokriittinen “tavallinen kansa” olisi oikeassa. Kunniani pakottaa minut kuitenkin pudistamaan päätä ja sanomaan, ettei näin valitettavasti ole. Ymmärrän monen kokeman turhautuneisuuden; ette ole siinä yksin. Alati kasvavat “islamisaatiota” vastustavat maanantaimielenosoitukset, jotka protestiliike Pegida aloitti Saksassa, valavat varmasti toivoa moniin ihmisiin. Ilmiö näyttää myös leviävän muihin maihin. Tällaisille suurille mielenosoituksille meillä on ollut jo pitkään tarvetta, mutta niitä ei ole ennen pystytty järjestämään. On tietenkin helppoa upota euforiseen tilaan mielenosoitusten suuren koon vuoksi, mutta tässä kannattaa kuitenkin säilyttää skeptisyys.

Ymmärrän tietenkin, että meillä on ongelmia uskonnollisen ääriajattelun ja islaminkin kanssa. En halua puolustella kaistapäisiä imaameja, jotka uhoavat tehdä Euroopasta kalifaatin, enkä tahdo haalia heitä ystävikseni. Tiedän myös sen, että on olemassa islamiin rauhallisemmin suhtautuvia muslimeja, jotka eivät asu Euroopassa. Heitä kohtaan tunnen sympatiaa. Muutama viikko sitten vierailin Kuala Lumpurissa, Malesian pääkaupungissa. Olin tervetullut vierailemaan moskeijassa ja keskustelemaan imaamin kanssa, vaikka olin “vääräuskoinen länsimaalainen”. Vaaleahiuksiset länsimaiset naiset matkustivat kaupunkijunissa paljain päin ja malesialaiset verhottuina hijabeihin.

Voin tässä nostaa esille henkilöitä, kuten Malesian entinen pääministeri Mahathir Mohamad. Hän on ollut suorapuheinen juutalaisten maailmanvallasta, mikä on saanut kansainvälisen yhteisön sapen kiehumaan. Mahathir Mohamad perusti kansainvälisen tuomioistuimen, joka tuomitsi Tony Blairin ja George Bushin sotarikoksista. Kaakkoisaasialainen talous joutui finanssisotaan George Sorosin kanssa, ja pääministeri puolusti omaa maataan rohkeasti.

Kun puolestani vierailen Irakissa ja Syyriassa, kurkkuni todennäköisesti viillettäisiin auki, jos alkaisin huutaa “Allahu Akbar”. Isisin palkkasotilaita on rekrytoitu jopa Pohjoismaista, eikä ole mahdottomuus, ettei tämä likainen sota leviäisi myös Eurooppaan. Kirjoitan nämä rivit terrori-isku ranskalaiseen satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen mielessäni. Ajan henki kanavoituu kukoistavaan protestiliikkeeseen, joka on selvästi voimistunut kuvitelman “islamisaatiosta” pohjalta.

Mitä Isisiin tulee, en ole ainoa, joka aavistelee sen olevan liike, joka tekee värväystyötä Israelin laskuun tehdäkseen Lähi-idästä joukon alituisia kriisipesäkkeitä – samaan aikaan, kun itse Israel jätetään rauhaan. Miksi oikein pitäisi kutsua muslimeita, jotka työskentelevät Israelin puolesta?

Kysymystä Israelista ja joukkomaahanmuutosta ei vaikuta löytyvän ylipäätään Pegidan selitysmallista. Kuvitelma islamisaatiosta ei myöskään anna lainkaan tyydyttäviä vastauksia. Afrikkalaiset, jotka silpovat tyttäriensä sukupuolielimiä, eivät tee niin siksi, että Koraani sen määrää, vaan vanhojen juurtuneiden perinteiden ja kummallisen taikauskoisuuden vuoksi. Islamistit eivät omista Bonnier-taloa. He eivät myöskään perustaneet Frankfurtin koulukuntaa ja luoneet niin kutsuttua kulttuurimarxismia. Islamistit eivät myöskään avanneet Euroopan rajoja, hallitse sotilasliitto Natoa tai dominoi kansainvälistä pankki- ja finanssimaailmaa.

Juutalaisten osuudesta Eurooppaan kohdistuvaan joukkomaahanmuuttoon olemme sivuillamme kirjoittaneet lukuisia kertoja. Eräs esimerkki tästä on juutalaisjärjestö Paideian edustajan Barbara Spectren lausunto, että juutalaisten on otettava johtava rooli Euroopan muodonmuutoksessa multietnisiksi yhteiskunniksi. Historiallinen tapahtuma, joka ehdottomasti toimi laukaisijana Euroopan kehityksessä monikulttuuriseksi sulatusuuniksi, on toisen maailmansodan lopputulos 1945. Jos akselivallat olisivat voittaneet sodan, meillä ei olisi ylipäätään olemassa sellaista ongelmaa kuin monikulttuuri. Moni taisteli edellä mainitun sodan lopputuloksen vuoksi, ja näiden joukossa oli myös muslimeja. Tämä on totuus, jota Pegida ei halua nostaa esille.

Euroopan synagogista katsellaan kauhuissaan Pegidan järjestämien maanantaimielenosoitusten kehitystä. Nämä juutalaiset ovat luultavasti vainoharhaisia ja kauhusta kankeina oman holokaustioppinsa säilymisen vuoksi, ja he näkevät vaarallisia antisemiittejä jokaisen puskan takana. Älykkäämmät ja käytännöllisemmät Mossadin ajatuspajoissa työskentelevät näkevät asian varmasti eri tavalla. En usko poliittisen kehityksen olevan sattumien summaa; on tiedustelupalveluja, jotka työskentelevät kuin näkymätön käsi taustalla kaikilla poliittisen toiminnan osa-alueilla. Näen itsestäänselvyytenä sen, että tämä näkymätön käsi loi Pegidan. Saksan Pegidan linjaukset vaikuttavat olevan israelilaista käsialaa.

On paljon tärkeitä poliittisia kysymyksiä, joihin Pegida ei tahdo jostain syystä ottaa kantaa. Loppuanalyysini on, että Pegida johtaa harhaan ja huijaa kansalaisia. Me voimme kuitenkin hyödyntää trendiä ja yrittää kääntää sen omaksi eduksemme. Turhan ylistyksen ja Pegidan sanoman nielemisen kritiikittä jätämme kuitenkin heikoille.

Henrik Pihlström

Nordfront.se