Koti Artikkelit Miksi taistelemme?

Miksi taistelemme?

22

Olen usein kuullut kansallismielisten ihmisten sanovan, ettei taistelu kannata, kun on liian myöhäistä tehdä mitään muukalaisinvaasiolle ja kriisille, jossa kansamme on. Siksi he katsovat, että on yhtä lailla hyväksyttävää elää tottelevaisena orjana sionistisessa järjestelmässä, kunnes kaikki on ohi ja valkoinen rotu on jäänyt vähemmistöksi.

Miksi taistella ja elää spartalaista elämää, jos emme kuitenkaan tule voittamaan? Eikö yhtä hyvin voi nauttia materian tulvasta ja elää kuin kuningas? Jotain tämän tyylistä osa kansallismielisistä järkeilee. Puhumme tässä toisin sanoen defaitisteista, tappiomielialaa lietsovista ja periksi antavista ihmisistä.

Vaikka halveksin tappiomielialan lietsojia, voin silti olla heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että kansamme tulevaisuus näyttää synkältä monella alueella. Tällaiset järkeilyt ovat myös eläviä todisteita siitä, kuinka tärkeää on rakentaa vahva ja vakaa psyyke pystyäkseen taistelemaan.

Ilman vahvaa psyykettä ei ole myöskään mahdollista olla aktiivinen taistelussa kansamme vapauden ja selviytymisen puolesta. On heitä, jotka ovat fyysisesti vahvoja mutta henkisesti heikkoja ja heitä, jotka katsotaan fyysisesti heikoiksi mutta joilla on vahva psyyke. Luonnollisesti näiden molempien yhdistelmä on optimaalisin, mutta se, joka ei ole vahva henkisesti, ei tule pärjäämään taistelussa riippumatta siitä, kuinka vahva hän on fyysisesti.

Kansamme on suurten haasteiden edessä. Pohjolaa ollaan valloittamassa, maihimme tunkeutuu jatkuvasti lisää muukalaisia. Pohjolan ovat orjuuttaneet vieraat vallat, jotka eivät tahdo muuta kuin hävittää Pohjolan kansan. Invaasion myötä lisääntyy samalla myös rikollisuus, kun ammuskelut, raiskaukset, murhat ja poltot leviävät yhteiskunnassa. Hyvinvointivaltiomme kuivuvat kokoon, ja pahantahtoiset voimat ovat valmiita riistämään loputkin jäljelle jäävät. Tuhoisien aatteiden, kuten liberalismin, feminismin ja kulttuurimarxismin sokeuttamana kansamme vaeltaa tietämättömänä kuiluun.

Samanaikaisesti, kun yhteiskunta romahtaa, välinpitämättömät miehet ja naiset seisovat ja katsovat sivusta täysin ajattelematta tulevaisuutta. Aiemmin Pohjolan kansaa ohjasivat voima, rohkeus, uskollisuus ja uhrautuvuus. Ihmiset olivat kurinalaisia ja ylpeitä alkuperästään, rodustaan ja identiteetistään. Nykypäivänä olemme egoismin ja materialismin nielaisemia. Sairaalloinen rahanhimo, erilaiset huumeet ja halpamainen “hauska” tahraavat nukkuvan kansamme mielet. Kansallinen sielu on myrkytetty!

Miltä näyttää tavallisten pohjoismaisten miesten ja naisten elämä? Arkisin pitkän työpäivän jälkeen he palaavat kotiin ja istuvat TV:n ääreen, katsovat juutalaisamerikkalaisia elokuvia, sarjoja ja pornografiaa. Kun työviikko on lopulta ohi, viikonloppu saapuu ja olisi aikaa tehdä jotain kehittävää, menevät he sen sijaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Ilta-aikaan he taas viihdyttävät itseään juutalaisamerikkalaisilla elokuvilla tai juovat itsensä tajuttomiksi kaupungilla.

Elämme työskennelläksemme ja kuluttaaksemme finanssieliitille, ja kuolemme tekemättä mitään, millä olisi jotain arvoa. Kaikilla rahoilla, jotka olet tienannut ja käyttänyt tarpeettomiin asioihin ei ole mitään merkitystä, kun olet kuollut. Ainoa asia, jolla on merkitystä, on se, mitä olet tehnyt elämälläsi.

Suurin osa kansastamme piilottaa päänsä hiekkaan ja on välittämättä tästä ikuisesta totuudesta. He kuluttavat edelleen tavaroita, joita he eivät tarvitse ja juovat itsensä humalaan joka ainoa viikonloppu paetakseen totuutta. Uuden viikon alkaessa kaikki alkaa taas uudestaan.

Mikä on loppujen lopuksi elämän tarkoitus, jos se sisältää vain kulutusta ja kuoleman? Ei ole ihme, että masennuksesta on tullut uusi kansansairaus, kun tämän päivän yhteiskunnassa ei ole olemassa mitään tarkoitusta olemassaololle. Ihminen tarvitsee korkeamman merkityksen elämälleen ollakseen onnellinen, ja ilman eteenpäin ohjaavaa korkeampaa tarkoitusta ei koskaan voi saavuttaa onnea. Ilman määränpäätä tulee ikuisesti kulkemaan materialismin tietä.

Kun ajatellaan nykypäivän modernia yhteiskuntaa ja katsotaan, kuinka sen muodostamat ihmiset kaivavat naiivisti omaa hautaansa, on helppo tuntea, että kaikki on menetetty. Toivottomuuden tunne voi johtaa uskon menettämiseen itseensä ja voittoon. Olen itse kokenut tämän. Joskus olen istunut omassa maailmassani kaivautuneena omiin ajatuksiini täysin kykenemättömänä tehdä mitään kehittävää.

Vastarinnan naiset ja miehet taistelevat 365 päivää vuodessa, kylmässä ja sateessa, pysäyttääkseen kansamme ja pyhän Pohjolamme hävittämisen. He käyvät sionistista finanssieliittiä, kansanpetturipoliitikkoja ja kulttuurillista rappeutumista vastaan. Kysyn itseltäni: Miksi teemme tämän kaiken? Miksi puolustamme kansaa, joka antaa tekopyhien pukumiesten huijata itseään, vaikka he samalla näkevät, kuinka heidän tulevaisuutensa viedään heiltä? Tällainen kansa ei puolusta itseään, mutta palvoo kuolleita materialistisia asioita elävien sijaan.

Sisälläni käy koko ajan kamppailu, kamppailu kansallissosialismin ja rappeutuneen yhteiskunnan materiaalisten kiusausten välillä sekä uskon ja epäilyksen välillä. Tämä sisäinen sota voi hiertää ihmistä. Kun keskityn liikaa kansamme vakavaan tilanteeseen sen sijaan, että keskittyisin siihen, mitä pitäisi tehdä ongelmien ratkaisuksi, ottaa epäilys vallan ja negatiiviset ajatukset ja tuntemukset valtaavat mieleni. Hitaasti mutta varmasti taistelutahto katoaa, ja sen korvaavat toivottomuus ja katkeruus.

Juuri kun näyttää siltä, että sisäiset demonini ovat voittamassa kamppailua, syttyy kuitenkin uusi hehku sisälläni. Lyhyen ajan jälkeen hehku muuttuu uudistetuksi taistelutahdon palavaksi infernoksi ja negatiiviset ajatukset katoavat kuin kaste auringonpaisteessa. Silloin käsitän, että epäilykseni ovat vain illuusioita, jotka olen luonut omassa päässäni, ja kysyn uudelleen itseltäni: Miksi taistelemme?

Kansallissosialistina rakastan omaa kansaani yli kaiken tässä maailmassa, joten vastaus on itsestään selvä: taistelen, koska se on velvollisuuteni. Esi-isieni sukupolvet, jotka tulivat ennen minua, uhrasivat verta, hikeä ja kyyneleitä, jotta voisin elää mukavaa elämää. Minun velvollisuuteni on ehdottomasti jatkaa heidän taisteluaan tulevaisuuden sukupolville riippumatta siitä, kuinka synkältä tulevaisuus näyttää.

Vastarintaliike taistelee jatkuvasti vihamielisiä voimia vastaan, jotka haluavat tuhota kansamme. Olemme ainoita, jotka tosissaan taistelevat sionistista järjestelmää vastaan. Kun muut seisovat halvaantuneina ja katsovat sivusta, me edustamme kansan viimeistä puolustuslinjaa. Emme seiso paikallamme ja katso, kun vihamieliset voimat avaavat rajamme muukalaislaumoille. Emme vain katsele, kun kansanpetturit puukottavat omaa kansaansa selkään finanssieliitin sionistisella tikarilla. Emme myöskään vain seiso ja katso, kun arvokas pohjoismainen kulttuurimme korvataan luonnottomalla materialistisella roskakulttuurilla. Emme hyväksy käynnissä olevaa rodullista ja kulttuurillista rappeutumista!

Korkein toivomme on, että kansa jokin päivä nousee, kaataa tyranninsa ja asettaa kansanpetturit seinää vasten niin, että Pohjola voi jälleen saada vapautensa. Meillä on tehtävä, joka meidän tulee suorittaa hinnalla millä hyvänsä: meidän täytyy pelastaa kansamme! Emmekö taistele juuri tämän vuoksi, turvataksemme kansamme selviytymisen ja luodaksemme tulevaisuuden tälle kansalle vapaassa ja yhtenäisessä Pohjolassa?

Tämän taistelun tulos, jonka puolesta niin fanaattisesti taistelemme, tulee päättämään kansamme kohtalon kerta kaikkiaan. Lukemattomia kertoja kansamme on välttänyt uhat, ja monet kerrat olemme päätyneet tappioon. Kyse ei kuitenkaan ole enää satunnaisesta konfliktista, josta pääsisimme yli. Ei, tällä kertaa kyse on niin paljon enemmästä. Tämä on valkoisen rodun viimeinen taisto, loppusota, jossa kirjaimellisesti kaikki ovat pelissä, ja tämä todellisuus on saanut minut löytämään uutta voimaa surun ja epätoivon hetkillä.

Euroopan tulevaisuus?

Merkitystä ei ole sillä, kuinka vaikeita ongelmat ovat tai kuinka voimakkaita vihollisemme ovat. Emme voi missään olosuhteissa epäillä itseämme tai voittoamme. Jos emme aina kulje voittoisasti tässä kohtalon taistelussa, kansamme tulee katoamaan maan päältä, ja vain rauniot upeasta kulttuuristamme ovat jäljellä.

Jäämmekö historiankirjoihin kansana, joka antautui ilman taistelua, vai kirjoitetaanko meistä kansana, joka ei koskaan antanut periksi ja joka voitti vihollisensa ja vapautensa? Tämä, rakkaat lukijat ja toverit, on täysin itsestämme kiinni.

Olen vakuuttunut siitä, että jokin kaunis päivä voitamme, mutta se tulee vaatimaan äärimmäisen paljon meiltä jokaiselta. Jos antaa negatiivisten ajatusten ohjata elämää, on se elämää orjuudessa. Emme luonnollisesti voi päästä eroon kaikista negatiivisista ajatuksista, mutta meillä on valta vapautua niiden kontrollista, ja sen tehdessämme voimme saavuttaa mitä vain. Meidän täytyy pelastaa itsemme ennen kuin voimme pelastaa kansamme.

Ehkä olen väärässä ja ehkä kaikki on jo menetetty, mutta siinä tapauksessa sillä ei ole mitään merkitystä. Se, millä todella on merkitystä, on se, ettemme koskaan anna periksi vaan jatkamme taistelua riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Kunniallista on seisoa selkä suorana kohtalonsa edessä ja kuolla miekka kädessä, ja häpeällistä on elää ja kuolla polvillaan orjana.

Rautaisella tahdolla ja horjumattomalla uskolla sydämissämme kuljemme määrätietoisia askelia kamppailussamme riippumatta siitä, mihin se meidät johtaa. Olemme valmiina kohtaamaan kohtalomme ja voittamaan jokaisen vihollisemme, joka on tiellämme. Joten tulkoon se, mitä on tullakseen!

Voitto tai kuolema!

 

Sebastian Elofsson

Nordfront.se

22 KOMMENTIT

  1. Tähän artikkeliin liittyen minulla onkin kysymys Vastarintaliikkeelle johon toivoisin suoraa ja selkeää vastausta.

    Onko työttömyys ja työttömyystuella eläminen ehdoton ei kansallissosialistien piireissä silloin kun elämme vihollisen hallitsemassa systeemissä jossa oman kansan kädet ovat sidottuina?

    Nimittäin kiistaton fakta on se että aina kun sinä teet töitä ja maksat veroja, sinä teet töitä ja annat rahaa monikulttuurille sekä suomalaisten tuhoamiselle.

    Olen huomannut että vasemmistolaiset ovat ottaneet työttömyydestä eräänlaisen lyömäaseen jota ne aina hokevat kansallismielisille ja kansallismieliset taas pyrkivät kaikin keinoin todistelemaan haastajilleen kuinka kiltisti he pysyvät systeemin kuuliaisina kannattelijoina, vaikka todellisuudessa tulisi toimia aivan päinvastoin!

    Minä jäin vuosi sitten työttömäksi ja päätin että niinkauan kun Suomi tunnustautuu avoimen suomalaisvastaiseksi monikulttuuriseksi valtioksi, en minä tee enää mitään sen eteen. Päinvastoin, jos somaleilla on oikeus nostaa ilmaista rahaa niin silloin nostan minäkin enkä tunne siitä mitään häpeää.

    Moni kansallismielinen kuvittelee ihan vakavissaan että kaikki työttömät ovat laiskoja juoppoja jotka vain nukkuvat kahteen asti päivällä ja maleksivat herättyään lähipubiin ryyppäämään. Minä en tee niin.

    Aiemmin kun olin töissä huomasin että aloin lihomaan vyötäröltäni sekä pelkkä rappusissa käveleminen hengästytti minua suuresti. Nyt kun olen työttömänä ja minulla on kaikki aika treenata, olen alkanut pudottamaan painoani ja olen selkeästi kovemmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin, vaikken ole kuin vasta vajaan vuoden verran treenannut.

    Töissä ollessani en jaksanut edes ajatella lähdöstä kuntosalille/ulos lenkille työpäivän jälkeen. Jaksoin vain löhötä sohvalla ja odottaa seuraavaa päivää jotta voisin taas rahoittaa monikulttuuria omalla terveydelläni. Enää en sitä virhettä tee.

    • Kansallismielisten täytyy ymmärtää se tosiasia että me olemme tilanteessa jossa vihollinen käyttää meidän omaa systeemiämme meidän tuhoamistamme varten.

      Äänestämiset ei merkitse pätkääkään niinkauan kun Vastarintaliike ei ole mukana, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää oma henkilökohtainen kapina tätä kieroa systeemiä vastaan.

      Jos riittävän suuri määrä suomalaisia menee lakkoon ja sanoo suoraan että nyt on moniosaajien vuoro tehdä työt, niin silloin koko monikulttuuriutopia romahtaisi alta aikayksikön.

      Toki systeemille uskolliset pelkurit voivat näsäviisastella minulle että “kukas sinut sitten elättää kun systeemi romahtaa?” ja sellaisille nössöille voi sanoa ihan suoraan että minä en ainakaan aktiivisesti tee töitä oman kansani tuhoamisen eteen toisin kuin sinä.

      Kaikista pahin vihollinen tälle nykysysteemille on aktiivinen kansallissosialisti joka ei maksa veroja, ei tee työtä vihollisille, ei äänestä nukkepuolueita eikä kysele lupaa eikä pyri todistelemaan vasemmiston räksyttäjille omia valintojaan ja joka treenaa aktiivisesti urheilua sekä kamppailulajeja sekä pyrkii luomaan mahdollisimman laajan samanmielisten verkoston jossa jokainen on heti valmis auttamaan toveriaan kun tiukka paikka tulee.

      • Koitappa keksiä jokin muu tapa kapinoida.
        Edellinen työviikko melkein 70 tuntia+500km työmatka ajelua.
        Kansallissosialistin kuuluu toimia aktiivisesti yhteiskunnan hyväksi, miten vain kykenee. Opiskelukin on hyvä vaihtoehto.
        Olkoonkin tilanne nyt se, että systeemi on mikä on, tuollainen aktiivinen loisiminen kuuluu jo samaan kategoriaan kuin monikulttuurisuus. Hyvä kuitenkin kun olet treenannut, niin jaksat etsiä työ tai koulutuspaikkaa.

        • Sinulta tuli juuri sellainen tyypillinen vastaus jota osasin odottaa.

          “Minä olen tehnyt näin ja näin paljon kun taas sinä et ole! Tämä on epäreilua minua kohtaan!”

          Näin sanovat yleensä ne jotka ovat tehneet sen pahan virheen että he ovat menneet kirjoittamaan oman nimensä asuntolainapapereihin ja tästä syystä he ovat eräänlaisen modernin orjan asemassa. Jos ei ala työnteko maistua, niin katuoja kutsuu ja pankki myy kovalla velalla ostetun asunnon pilkkahinnalla.

          Tässä tilanteessa oleville tyypeille on erittäin tärkeää lipoa työnantajan takapuolta sekä julistaa monikulttuurin rikkautta kaikkialle jotta työnantajat näkevät että tässä on sellainen “hyvä ihminen” joka kannattaa pitää tiimissä. Vaikka kuinka monikulttuuri maistuisi pahalle niin ylistää pitää jottei vaan tule kengänkuva omaan takalistoon ja matka lumihankeen kutsuu.

          En tietenkään väitä että sinä RR varmuudella olisit asuntolainavelkainen, mutta tiedän muutamia kansallismielisiä henkilöitä jotka ovat jopa sitä mieltä että työttömiä pitäisi vetää turpaan ja jopa tappaa. Toinen heistä sanoi leipäjonoista puhuttaessa että sen jonon ohi pitäisi ajaa autolla ja ampua sarjatulta suoraan kohti.

          Minulle itselleni tuli siinä kohtaa mieleen että kun puhutaan syrjäytymisestä ja pahoinvoinnista, niin miten työssäkäyvällä jolla pitäisi elämä olla paremmalla mallilla, voi olla tuollaisia ajatuksia muista suomalaisista? Miten hän voi muka paremmin kuin työtön?

          Olen itse ollut muutaman kerran leipäjonossa ja omien havaintojeni perusteella suurin osa jonottajista on eläkeläisiä joilla kaikki vähäiset varat menee kalliisiin lääkkeisiin ja ruoat on haettava tästä syystä leipäjonosta. Niitä tyypillisiä juoppoja/narkkareita jotka aina ensimmäisenä siitä jonosta huomataan oli loppujenlopuksi pieni mutta äänekäs vähemmistö.

          (jatkuu)

          • Ihmettelin miten voi työssäkäyvä kansallismielinen olla sitä mieltä että koko ikänsä sekä terveytensä Suomen rakentamiselle uhranneet vanhukset tulisi listiä rynkyllä vain siksi koska ne saavat “epäreilusti” ilmaista leipää työssäkäyvien joutuessa taas maksamaan siitä.

            Olen sitä mieltä että vaikka tästä päivästä alkaen kaikki suomalaiseen kantaväestöön kuuluvat työttömät työllistyisivät vakituisiin kokopäivätöihin, tulisi Suomi romahtamaan jokatapauksessa.

            Sillä niin kauan kun Suomeen päästetään meille vihamielisiä tunkeutujia ja niinkauan kun ne tekevät lapsia huomattavasti enemmän kuin me, ei systeemi tule kestämään sitä painetta joka pitemmällä aikavälillä muodostuu. Vaikka kuinka asiaa yrittäisi pitkittää, totuus on se että lopulta maamme enemmistö koostuisi muukalaisista joidenka työpanos on tälle maalle huomattavasti surkeampi ja siitä syystä varma romahdus odottaa.

            Tästä syystä myös sinunkin kova raatamisesi tulee jokatapauksessa johtamaan vain katkeruuteen koska sinäkin tulet vanhana ja heikkokuntoisena huomaamaan sen tosiasian että sinulle jää vain luu käteen korruptoituneen yhteiskunnan huijatessa sinulta viimeisetkin säästösi ja samalla sinä vain seuraat vierestä kuinka moniosaajat rellestää miten huvittaa.

            Haluaisitko sinä silloin itse napin otsaasi systeemille turhana ja “ei-enää-tuottavana” kansalaisena?

          • Mitä taas tulee kansallissosialistin toimintaan oman kansansa hyväksi, niin en minä missään tapauksessa sulje pois esim. pimeiden töiden tekemistä.

            Varsinkin tänäpäivänä jolloin on bitcoinin kaltaisia uusia mahdollisuuksia, näen että kaikista kuolettavin isku tätä rappiosysteemiä vastaan olisi nimenomaan kansallismielisten muodostama varjoyhteiskunta jossa tehdään piilossa töitä toinen toistaan auttaen ja samalla veroja kiertäen.

            Ostetaan palveluja sekä tuotteita vain kansallismielisten kesken ja käytetään ihan toista valuuttaa jottei mätä systeemi saa imettyä meistä enää pisaraakaan irti.

            Toki, nyt kun Vastarintaliike on Supon suurennuslasin alla, ei ole vielä ehkä aika tälle vaihtoehdolle, mutta jos niin käy että kansallissosialismi julistetaan laittomaksi niin mikä silloin enää estää rikkomasta sääntöjä?

            Minusta tätä vaihtoehtoa tulisi suunnitella huolella ja kehittää se huippuunsa. Silloin kun me vetäydymme lopullisesti pois korruptiosirkuksen maksajan paikalta, olemme samalla valmiina korvaamaan sen omalla terveemmällä systeemillämme jossa ei kansanvihollisille armoa tunneta.

        • Täältä oli näköjään hävinnyt kommentteja (teknisiä ongelmia toim. huom.), joten kirjoitellaan uudestaan..

          Sillä aikaa kun käyt 70h/viikko töissä, niin mitä kerkeät tekemään Vastarintaliikkeen/kansallissosialismin hyväksi? Sillä välin kun maksat työmäärästäsi päätellen mielettömät määrät veroja vihollisen ylläpitämälle systeemille, niin paljollako tuet kansallissosialisteja, jotka taistelevat päivittäin kansanmurhaa vastaan?

          Älä ymmärrä väärin, en morkkaa suomalaista duunaria, ja ahkeria miehiähän me tarvitaan sitten kun uutta yhteiskuntaa aletaan rakentamaan, MUTTA.

          Me eletään systeemissä, joka tahtoo murhata koko valkoisen rodun. Onko sinulle tärkeämpää (tämä kysymys koskee jokaista, jolle töissä käyminen ja “laiskojen työttömien” morkkaaminen on periaatepäätös) elää mukavaa elämää ja päteä itsellesi rehellisestä asenteesta, vai taata suomalaisen kansan jatkuvuus?

          Minä en ainakaan hauku yhtäkään sellaista henkilöä, joka on päättänyt jättäytyä työelämästä pois periaatesyistä. Sen 70, ja yleensä 40, tuntia mitä joku käyttää töissä käymiseen joka viikko, voi työstä kieltäytyvä henkilö käyttää itsensä kehittämiseen/aatteelliseen taisteluun.

          Työnteko ja verojen maksaminen ei missään nimessä tässä systeemissä ole mikään itseisarvo – päinvastoin!

          Kansallissosialistin tulee toimia aktiivisesti yhteisönsä eteen, mutta ei vahingossakaan mädättävän yhteiskunnan puolesta.

        • Luulen, että “RR” voisi kans ottaa pikku “tauon” työstään. Sellainen katkeruus sieltä suorastaan hohkaa, mutta tämä on erinomainen esimerkki millainen ihmisestä tulee, kun järjestelmän lonkerot tarrautuvat kiinni.

      • Saatanallinen V.I.Lenin oli oikeassa, kun sanoi “Vain silloin vallankumous voi voittaa, kun ‘alimisto’ ei halua ja ‘ylimistö’ ei voi toimia vanhaan tapaan”. Tällä hetkellä valtaosa ‘alimistosta’ (l. työtä tekevästä rahvaasta) saa sen verran rehua kaukaloon ettei edes ajattele omaa orjan asemaa ja tulevaa matkaa teurastamoon. Mutta
        rehun saatavuus vääjäämättä hupenee ja pian ‘ylimistöllä’ (l. kansakuntaa myyneet harhaanjohtajat) ei enää ole mitään, millä ohjata ‘alimiston’!

        Tässä tilanteessa vallankumouksellisten kansallissosialistien intressin mukaista nopeuttaa se hetki kun ‘ylimistö’ ei enää pysty hallitsemaan rahvasta annostelemalla rehun kaukaloon. Viimeistään silloin nälkiintyneen rahvaan on pakko herätä todellisuuteen juutalaisten “demokratian” ja “tasa-arvon” hypnoosista ja huomata, että kansallissosialismi on ainoa keino säilyä hengissä ihmisenä ja kansakuntana, eikä juutalaisten orjana talouseläimen statuksella.

        Työnteko ihmisvastaisen Systeemin asettamien normien mukaisesti vain lujittaa bankstereiden valtaa. Systeemin heikentäminen kaikin keinoin (l. rehun vieminen kaukalosta) on osa vapaustaistelua. Joten kansallissosialistin tulee ottaa “työttömyyskorvaus” tai “työmarkkinatuen” ilman mitään omantunnon tuskaa, päinvastoin! Ja mieluummin lahjoittaa osan Vastarintaliikkeelle, tiedon levittämisen auttamiseksi. Voiton saavuttamiseksi on elintärkeä että romahduksen keskellä ihmiset ymmärtävät kansallissosialismin idean.

        • “Työnteko ihmisvastaisen Systeemin asettamien normien mukaisesti vain lujittaa bankstereiden valtaa. Systeemin heikentäminen kaikin keinoin (l. rehun vieminen kaukalosta) on osa vapaustaistelua. Joten kansallissosialistin tulee ottaa ”työttömyyskorvaus” tai ”työmarkkinatuen” ilman mitään omantunnon tuskaa, päinvastoin! Ja mieluummin lahjoittaa osan Vastarintaliikkeelle, tiedon levittämisen auttamiseksi. Voiton saavuttamiseksi on elintärkeä että romahduksen keskellä ihmiset ymmärtävät kansallissosialismin idean.”

          Hyvin sanottu! Tähän pitää myös lisätä, että tämän yhteiskunnan työnteon on tarkoitus viedä ihmiseltä “elämä”, jotta kansalaiset eivät kerkeä katsoa ympärille millaisessa yhteiskunnassa elämme ja samalla ylläpitää eliitin luomaa “utopiaa”. On surullista ja ehkä jotenkin kieroutuneesti ajateltuna hiukan “huvittavaa”, että ME itse ylläpidämme omaa vankilaamme tai pikemminkin kuolemanleiriä ja lapsemme tulevat syntymään näiden samojen kaltereiden taakse, joita ME rakensimme ja ylläpidimme ja samaan aikaan ME AINOASTAAN voimme vetää alas tämän järjestelmän. Ehkä Adolf Hitler pääsi valtaan sen takia, koska tuhansia ja taas tuhansia saksalaisia oli työttöminä ja heillä oli aikaa punnita ja katsella ympäröivää maailmaa. Silloin he päättivät seurata Adolf Hitlerin näkemystä ja vapauttivat lapsensa silloisista kahleista. Ken tietää, ehkä 2000-luvun kamppailu ei ratkea siitä, että massat olivat työttömiä, vaan että fanaattisimmat aktivistit päättivät omistaa päivänsä näiden kaltereiden tuhoamiselle, eikä itsensä orjuuttamiselle!

    • En ainakaan itse koe siinä olevan mitään ristiriitaa, että jättäytyy pois työelämästä periaatepäätöksellä jottei rahoita oman kansansa tuhoa – päinvastoin, tämähän on jopa suositeltavaa! Työn tekemisen nykysysteemissä ei pitäisi olla itseisarvo yhdellekkään kansallismieliselle, enkä todellakaan ymmärrä niitä joille se sitä on.

      Myöskään sossurahojen pummaamisessa ei ole ongelmaa, sillä vaikka kyse onkin pienistä summista, on se aina pois systeemiltä -> näin voimme arkipäätöksillä nopeuttaa mädän yhteiskunnan romahtamista.

      Ja kun on työttömänä, on tosiaan aikaa kehittää itseään ja vaikkapa harjoitella ja opetella selviytymiskeinoja sitä päivää varten, kun se systeemi romahtaa. Siinä ei näillä näsäviisastelijoilla luulisi olevan sanomista (vaikka toki tiedämme, että on..). Myös työskentely oman aatteen eteen onnistuu huomattavasti paremmin silloin kun on aikaa eikä työväsymys vaivaa.

      Vasemmiston räksyttäjistä ylipäätään ei pidä edes välittää, joten ihan sama mitä kyseinen roskasakki on mieltä mistään.

      • Hienoa että sinä näet sen saman minkä minäkin näen.

        Yksi asia mikä tulee kuntoilun lisäksi mieleen on ajattelu. Nimittäin kun olin vielä työelämässä, panin merkille sen että en itse jaksanut selata Vastarintaliikkeen, Magneettimedian enkä MV-lehden sivuja yhtä ahkerasti kuin nyt kun minulla on reilusti enemmän aikaa.

        Saman huomion tein myös työkavereistani. Muistan kun tuli juttua äänestämisestä, niin eräs tokaisi kuinka se antaa jollekin vanhalle tutulle demarille äänen kun “ei niitä muita ehdokkaita oikein tunne mitä ne edes on”.

        Tästä tuli heti mieleen se kuinka meillä on nykyään vaalikoneet, some ja muut nettisivut joilla pienemmät ehdokkaat pystyvät tuomaan mielipiteensä paremmin esille, mutta mitä hyötyä niistä on silloin kun suurin osa äänestäjistä on niin kiireinen raataessaan nälkäpalkalla ettei niiden ajatuksiin pysty perehtymään. Aika ei riitä siihen.

        Ja senvuoksi median “Sipilä on Suomen suosituin mies” propaganda uppoaa kerta toisensa jälkeen koska äänestäjillä ei ole aikaa ajatella eikä ottaa selvää muista vaihtoehdoista jotka lymyävät pinnan alla.

        Hitlerkin sen sanoi: “Mikä onni on valtaapitäville ettei kansalaiset ajattele.” Ja minä ymmärrän hänen pointtinsa täysin.

    • Olisikohan ollut joku Red Ice TV:n haastattelu, jossa haastateltava vertasi verojen maksamista maanpetturuuteen. Enkä kyllä voi sanoa tämän olleen väärässäkään, sillä eihän meistä kukaan anna vapaaehtoisesti rahaa esimerkiksi antifasistien järjestöille, “kehitysapuun”, maahantunkeutujan reissuun hänen matkatessaan Pohjolaan jne, joten miksipä tehdä tätä verojen kautta?

      Nimimerkillä “En suostu orjaksi” on hyvä pointti tekstissään – ei työnteko ole mikään juttu nyky-yhteiskunnassa, jota tulisi vaalia ja josta tulisi olla erityisen ylpeä. Varsinkin, jos käyttää työpaikkaa tekosyynä olla taistelematta kansansa tulevaisuuden puolesta.

    • Ihan hyviä pointtejä. Toisaalta ajatus, että mitään ei pitäisi saada ilmaiseksi, on tavallaan perustelua ja henkisesti tervehdyttävää, mutta pätee vain sitten kun systeemi on muutettu. Nykyisellään työttömänä olo ei tarkoita välttämättä “loisimista”. Kuten sanottu, voi tehdä paljon enemmän hyödyllisiä asioita kuten opiskella, ajatella, treenata, vaikuttaa netissä kirjoittamalla, ja katuaktivismissa ja muuten vapaaehtoistöiden kautta, kuten vaikka vanhusten ystäväpalvelu jne. Kaikki kiertoon luotu raha joka päätyy ihmisen käteen tai tilille on lopulta toisilta tullutta rahaa kierron kautta ja onko sillä väliä tuleeko se tulonsiirtona mädän systeemin kautta vai jotain väkisin myymällä toisille, kuten joku puhelinmyynti tai myyntiedustus jossa ravataan ympäri valtakuntaa myymässä jotain mitä kukaan ei välttämättä tarvitse ja poltetaan itsensä loppuun jotta ei oma ylpeys kärsi.

      Muinaisissa korkeakulttuureissa älymystö ja luostarilaitos eivät tehneet tavanomaisesti palkkatyötä. Vielä tänäkin päivänä esim. Laosissa Luang Prabangissa on perinne, että aamuisin munkit kävelevät kadulla jonossa jonne rahvas kerääntyy polvistumaan heidän vierelleen ja antamaan heille ruokaa ja almuja. Se on suorastaan turistinähtävyys jossa ei saa käyttää salamaa kuvia ottaessa ettei pyhä tunnelma häiriinny. Työtä tekemättömät munkit ovat siis yhteiskunnnan korkeimmin arvostettuja jäseniä. Myös Intiassa “pyhät miehet” istuvat temppelien juurella eläen almuilla, eivätkä siis tee työtä. Nuokin perinteen ovat todennäköisesti aikoinaan muinaisarjalaisten istuttama. Mutta sitten jääkauden jälkeen ja etenkin viimeisen parin tuhannen vuoden aikana kun valkoisten ainoaksi asuinalueeksi muodostui pohjoinen Eurooppa, olosuhteet olivat niin ankarat, että tuollaiseen resurssien haaskuuseen ei ollut varaa ja kaikkien piti osallistua ravinnon hankintaan ja “loisimista” ja henkistä työtä alettiin vieroksumaan. Ja muistettakoon, että Hitlerin ensimmäinen nuoruuden unelma oli tulla luostarin apotiksi.

      • Lisäyksenä edelliseen, että jos haluaa täyttää nykykulttuurin vaatimukset itsensä elättämisen osalta tietyn formaalin sapluunan mukaan, mutta kuitenkin pitää itsensä vireänä muuhun toimintaan, yksi vaihtoehto on osa-aika tai puolipäivä työ vaikka sosiaalialalla henkilökohtaisena avustajana vanhukselle tai invalidisoituneelle tms. Siinä voi käytännön tasolla osoittaa rakkautta niitä ikäpolvia kohtaan jotka ovat maamme rakentaneet. Samalla näyttäisi pitkää nenää niille suvakeille jotka irvailevat sillä, että isänmaan rakastajia ei paljon näy vanhusten perseiden pyyhkijöinä vaan sinne pitää palkata mamuja.

        Etenkin niillä jotka jotenkin pyrkivät tai päätyvät näkyvään asemaan tai muuten tahtomattaankin joutuvat median valokeilaan olisi ehkä hyvä olla joku tuollainen muodollinen puolipäivä työpaikka jolla välttää julkinen stereotyypittely työttömäksi luuseriksi. Ihan vain PR syistä, kun ei voida olettaa massojen tajuavan mitään siitä mitä edellä kirjoitin eri aikakausien tai kulttuurien arvokäsityksistä. Pääkaupunkiseudulla sellaisella ei tule toimeen ilman muita tukia, mutta muualla voi.

  2. Kansallissosialistien tärkein motivaatio on pyrkimys totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen ja myös rakkaus suurta sivilisaatiotamme ja rotuamme kohtaan. Vaikka nyt rotumme on pitkälle myrkytetty ja turmeltu, peli ei ole vielä menetetty.

    Lisäksi inhottaa ajatus ihmiskunnan tulevaisuudesta, jossa NWO/JWO a.k.a. Pax Judaica on saavuttanut absoluuttisen vallan. Ei ole lainkaan kiva maailma, jossa ihmiset elävät verenhimoisen moraalittoman alhaisen rodun orjauttamina kuin talouseläimiä ikään ennen kuin heidät murhataan kosher-tapaan.

  3. HIENO TEKSTI KIITOS TÄSTÄ! KUINKA HYVÄÄ TYÖTÄ TEETTE SUOMALAISTEN ETEEN JA SILTI MONI AIVOPESTY IHMINEN VIELÄ HYÖKKÄÄ TEITÄ VASTAAN! TOIVON SYDÄMMESTÄNI ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ TEIDÄNLAISENNE IHMISET HALLITSEVAT TÄTÄ MAATA JA EUROOPPAA JA JOKAINEN MUSLIMI JA MUU NEEKERI TALUTETAAN KERÄYSPAIKKOIHIN JA ULOS MAASTA JA POLITIKOT JA VAPAAMUURARIT ROIKKUVAT HIRRESSÄ!

  4. Kuolen mielummin selkä suorana miekka kädessä, kuin selkä kyyryssä iPhone kädessä.

  5. Hieno! Hieno kirjoitus, häpesin itseäni kun oli lukenut jutun. Olen itse tehnyt elämässä vitusti virheitä ja loukannut lähimmäisiäni. Päihteet ja itsesääli on hallinnut ison osan elämääni. Olen myös ottanut itseäni niskasta ja selvinnyt yhteiskuntakelpoiseksi. Voitto palaa rinnassani, mutta silti olen hämilläni kun en tiedä miten saisin kaikkien muidenkin silmät aukeamaan ja saada suomalaiset tajuamaan kuka meitä ohjailee. -Voitolle Tervehdys-

    • Voimaa toveri. Tulevaisuus ei voi olla nykyisyyttä huonompi.

      Eläköön voitto!

    • Tarkoitit varmaan vastarintayhteiskuntakelpoinen 😉 Tälle yhteiskunnalle, jossa meidät pakotetaan elämään, ei tarvitse todistaa mitään kelpoisuusluokituksia. Vastarintayhteiskunta on tulevaisuus.

      Mutta joka tapauksessa hienoa, että olet jättänyt mieltä ja kehoa turmelevan elämäntyylin taakse!

Comments are closed.