Koti Artikkelit Miksi kirjoitamme juutalaisista, osa 1

Miksi kirjoitamme juutalaisista, osa 1

12

Kansallinen Vastarinta julkaisee tänä syksynä artikkelisarjan rahasta, sionismista ja globalismista, joiden risteykseen todellinen poliittinen valta on keskittynyt. Artikkelit on julkaistu alun perin vuosina 2015–2017. Sarjan kuudes teksti on 8.2.2016 ilmestynyt ”Miksi kirjoitamme juutalaisista, osa 1”. Artikkeli julkaistaan alkuperäisessä muodossaan ilman lisäyksiä tai muutoksia. Lue myös sarjan aiemmat osat: 1, 2, 3, 4 ja 5.

Itsenäiset mediat saavat Suomessa jatkuvasti lisää lukijoita ja herättävät inhoa korruptoituneessa valtamediassa. Myös vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden välillä on eroja. Meiltä kysytään usein, miksi kirjoitamme juutalaisista, vaikka saisimme enemmän lukijoita ja kannatusta keskittymällä poliittisesti vähemmän tulenarkoihin aiheisiin.

Magneettimedia ei toki ole ainut juutalaiskysymystä käsittelevä suomalaisjulkaisu. Artikkeleillemme usein näkyvyyttä antava MV-lehti saa rankkoja painostusviestejä joka kerta, kun se julkaisee juutalaisaiheisen tekstin.

Painostusta tulee monesta suunnasta: juutalaista pankkijärjestelmää ihailevilta uusliberaaleilta kapitalisteilta, ”halla-aholaisilta” maahanmuuttokriitikoilta, varsinaisilta juutalaisilta ja sionisteilta sekä tavallisilta suomalaisilta, jotka pelkäävät, että liian suora puhe voi ”tahria maahanmuuttovastaisen liikkeen maineen”.

Suora puhe aiheesta pelottaa usein niitäkin, jotka pitävät juutalaisten yhteiskunnallista roolia länsimaissa merkittävänä. Esimerkiksi tohtori Juha Ahvion siirtolaiskriisiä käsitellyt puhe on syksyn aikana levinnyt tehokkaasti sosiaalisessa mediassa. Ahvio osoittaa olevansa teräväkatseinen tutkija ja hän nimeää – kuten olemme analyysissämme kirjoittaneet – lukuisia juutalaisia pankkiireita, vaalirahoittajia, kansalaisjärjestöjä ja lobbaajia, jotka ovat nykyisen pakolaistulvan pääsyyllisiä.

Ahvio ei kuitenkaan tohdi kutsua juutalaista juutalaiseksi. Päinvastoin! Vain joitain kuukausia maahanmuuttopuheensa jälkeen hän piti (ehkä pelastaakseen maineensa kristillissionistisessa yhteisössä) esitelmän ”juutalaisten maailmanvallan myytistä”. Mutta ei George Sorosin, Goldman Sachsin, Anti-Defamation Leaguen tai Bernard-Henri Lévyn tausta kiistämällä miksikään muutu.

George Soros.

Ahviot ja halla-ahot ovat poliittisia varoventtiilejä räjähdysherkkänä aikana. Kasvottoman ”vihervasemmiston” tai ”liberaalien” ja ”muslimien” syyttely on yhä valtavirtaisempaa. Suomalaisen ei tarvitse enää (ainakaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella) pelätä järin veristä sosiaalista stigmaa vaatimalla rajoja kiinni ja kurinpalautusta kukkahattutädeille. Populismille on aikansa ja paikkansa, mutta mikäli yhteiskunnallinen analyysi jää pintatasolle, ei ongelmia voida ratkaista.

Magneettimedia on ollut suurten sanomalehtien, suuryritysten, Simon Wiesenthal -keskuksen kaltaisten lobbausjärjestöjen ja valtakunnansyyttäjän hampaissa juuri siksi, että me asemoidumme ylpeästi eliittiä vastaan. Pakolaistulva, globalisaatio ja poliittinen sensuuri ovat haasteita, jotka eivät ratkea hyökkäämällä summittaisesti kadulla maleksivia irakilaisia tai sosiaalidemokraattisia nuoria vastaan.

Oireiden sijaan on mentävä juurille. Listaamme artikkelisarjassa 20 syytä sille, miksi kirjoitamme juutalaisista, vaikka olemme maksaneet kovan hinnan tinkimättömästä toimituksellisesta linjastamme.

Syy 1: Juutalaiset ja monikulttuurisuusideologia

Pakolaiskeskustelun käydessä kuumimmillaan on loogista aloittaa vyyhdin purkaminen juutalaisten roolista toisen maailmansodan jälkeen alkaneessa pakkomonikulttuurisuutta vaativassa liikkeessä.

Lännen siirtymä yhtenäiskulttuuria vaalineista kansallisvaltioista kohti monikulttuurista liittovaltiota alkoi angloamerikkalaisesta maailmasta – Yhdysvalloista ja Englannista. Kuten olemme osoittaneet, sekä Yhdysvaltojen että Englannin väestörakenteen muuttaminen oli juutalaistaustaisten poliitikkojen, lakimiesten, yhtiöiden ja kansalaisjärjestöjen järjestelmällisen työn tulos.

Yhdysvalloissa tärkeitä pakkomonikulttuurisuuden esitaistelijoita olivat esimerkiksi juutalaisten perustamat järjestöt Anti-Defamation League ja NAACP.

Englannissa juutalainen lakimies Frank Soskice vaiensi julkisen maahanmuuttokeskustelun runnomalla läpi maan ensimmäiset ”kansanryhmän vastaisen kiihottamisen” kieltäneet lait. Jewish Telegraphic Agency –lehden mukaan juutalaiset järjestöt ovat ”harvinaisen yksimielisiä” siitä, että Yhdysvaltojen tulisi avata nyt rajansa kaikille Lähi-idän siirtolaisille.

Moni on ihmetellyt, miksi juutalaiset muka kannattaisivat vapaata maahanmuuttoa, kun suuri osa siirtolaisista on ”antisemitistisiä” muslimeita. Historiallisesti tässä ei ole mitään uutta, sillä jo 700-luvulla Espanjan juutalaiset auttoivat muslimiarmeijat tunkeutumaan kotimaahansa (1, 2).

Juutalaiset johtivat Yhdysvaltojen ”kansalaisoikeusliikettä”, jonka etulinjassa oli Martin Luther Kingin kaltaisia mustia.

Juutalainen aktivisti Lawrence Auster on todennut kuuluisassa artikkelissaan ”Why Jews Welcome Muslims”, että juutalaiset suojelevat jopa potentiaalisia muslimivihollisiaan, sillä he pelkäävät, että siirtolaisvastaisuus ja rasismi voivat lopulta johtaa myös juutalaisvastaisuuden kasvuun.

Austerin näkemys allekirjoitetaan käytännössä kaikkialla, missä asuu juutalaisyhteisöjä. Jopa Ruotsissa liberaalin maahanmuuttopolitiikan tärkeimmät alullepanijat – David Schwarz, Gunnar Heckscher ja Bonnierin mediaperhe – olivat juutalaisia. Perintöä pitävät nyt yllä Ruotsissa asuvat juutalaiset, kuten Barbara Spectre ja Ingrid Lomfors, jotka ovat kohauttaneet äärimmäisillä kannanotoillaan, kuten ”End White People!”.

Juutalaiset seurakunnat ovat järjestäneet pakkomonikulttuurisuutta vaativia mielenosoituksia yhdessä muslimijärjestöjen kanssa sekä Ruotsissa että täällä Suomessa. Juutalainen Shirley ”Koko” Hubara järjesti ystävineen Helsingissä vuoden 2015 suurimman ”rasisminvastaisen” mielenosoituksen eli Meillä on unelma –tapahtuman. Tapahtumassa puhui muun muassa juutalainen rabbi Simon Livson.

Suomen koulumaailmassa tärkein ”rasisminvastainen” auktoriteetti on vuosikymmenten ajan ollut juutalainen Karmela Liebkind. Kun Kempeleessä tapahtui viime syksynä monikulttuurinen raiskaus, vetosi opetushallitus juuri Liebkindin oppeihin yrittäessään peitellä rikosta.

Syy 2: Israelin sodat synnyttivät pakolaistulvan Eurooppaan

Sekä vaihtoehtoiset että valtavirtaiset mediat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyinen siirtolaiskriisi johtuu eritoten Syyrian, Irakin, Afganistanin ja Libyan sodista. Miksi sodat syttyivät? Miksi Lähi-itä on ollut jatkuvassa kaaoksessa 1948 jälkeen?

Lähi-idän nykyinen kriisi alkoi, kun Palestiinasta tehtiin väkivalloin juutalaisvaltio toisen maailmansodan jälkeen. Monissa arabimaissa Israelia alettiin pitää osana ”länttä”, minkä vuoksi arabien viha Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vastaan leimahti nopeasti. ISIS:iä, al-Nusraa ja al-Qaidaa ei ollut ennen Israelin perustamista. Egyptin, Libyan ja Irakin arabinationalistiset hallitukset eivät sallineet lainkaan muslimifundamentalismia.

Juutalaisvaltio piti arabinationalistien hallituksia geopoliittisina uhkina itselleen, minkä vuoksi lännen ja Israelin liittouma on hankkiutunut eroon kaikista Nasserin, Gaddafin ja Husseinin kaltaisista sekulaareista arabijohtajista. Israel teki jopa terrori-iskuja Yhdysvaltoja vastaan ja yritti naamioida ne Egyptin operaatioiksi. Tuhoisat sodat aiheuttivat nykyisen pakolaiskatastrofin ja tarjosivat hedelmällisen maaperän ääri-islamismin nousulle.

Länteen kohdistuva arabisiirtolaisuus on Israelin sotapolitiikan suora tulos.

Juutalaisilla oli jo ennen Israelia oma valtio, Birobidžan, jossa elämä olisi ollut paljon turvallisempaa kuin katkeroituneessa Lähi-idässä. Sionistinen liike siis valehtelee, kun se väittää propagandassaan, että Israelin perustaminen oli ainut tapa turvata juutalaisten tulevaisuus ja itsemääräämisoikeus.

Heti valtion perustamisen jälkeen israelilaiset alkoivat käydä sotia lähes kaikkia alueen ei-juutalaisia kansoja vastaan. Juutalainen politiikan tutkija, professori Zeev Maoz on todennut teoksessaan Defending the Holy Land, että kaikki nämä sodat (kyllä: kaikki!) olivat juutalaisten ja Israelin kansallisen turvallisuuden kannalta tarpeettomia – ne eivät siis olleet itsepuolustusta vaan imperialistisia pyrkimyksiä laajentaa entisestään juutalaisten miehittämiä alueita.

Politiikan tutkimuksen professori John Mearsheimer onkin todennut, että juutalaisvaltion hallituksen tavoite on väkivalloin rakentaa Suur-Israel. Ei siis ihme, että ääri-islamismi, sodat ja väkivalta ovat tuhonneet Lähi-idän toisen maailmansodan jälkeen. Israelin puolesta käydyt sodat ovat myös tulehduttaneet lännen välit useisiin öljyntuottajamaihin, millä on ollut suoria ja kipeitä vaikutuksia kansantalouteemme.

Syy 3: Israelin suora tuki ääri-islamistisille terroristeille

Israelin rooli ääri-islamismin nousussa ei ole ainoastaan välillinen. Syyrian sisällissodan myötä valtamediakin (muun muassa The Wall Street Journal) on joutunut myöntämään, että juutalaisvaltio antaa suoraa tukea al-Qaidan kaltaisille terroristijärjestöille.

Israel tarjoaa terroristeille niin aseita kuin huoltoapua. Daily Mail julkaisi hiljattain videon, jossa israelilaiskommandot pelastavat haavoittuneen ääri-islamistin Syyriassa. Terroristit saavat hoitoa israelilaissairaaloissa, kunnes he ovat taas taistelukunnossa.

Viime syksynä irakilaiset sotilaat ottivat kiinni israelilaisupseeri Yussi Elon Shahakin, joka oli avustamassa ISIS-taistelijoita.

Koska esimerkiksi YK on alisteisessa suhteessa Israeliin, ei Israelin tarvitse pelätä, että terrorismin tukeminen johtaisi taloudellisiin tai diplomaattisiin pakotteisiin.

Syy 4: Kansainvälinen pankkimonopoli ja poliittinen korruptio

Kirjoitamme juutalaisista myös siksi, että millään muulla etnisellä ryhmällä ei ole läheskään yhtä paljon keskitettyä valtaa kansainvälisessä pankki- ja rahatalousjärjestelmässä – joka muuta väittää, perustelkoot kantansa!

Suuret pankit kontrolloivat kansallisvaltioiden päätöksentekoa, minkä vuoksi juutalaisten rooli rahoitusmaailmassa on poliittisesti hyvin mielenkiintoinen kysymys.

Historiallisesti epärehellinen pankkitoiminta, rahanlainaus ja koronkiskonta ovat olleet todennäköisesti merkittävin syy juutalaisvastaisten asenteiden synnylle.

Israelin ystävät yrittävät usein puolustella juutalaistaustaisia pankkiireita väittämällä, että juutalaiset ”pakotettiin” lainaamaan rahaa korolla, sillä kristityiltä koronkiskonta oli kiellettyä. Lisäksi väitetään, että kaikki muut elinkeinot oli juutalaisilta kielletty, joten vaihtoehtoja ei ollut.

Väitteet on kuitenkin helppo osoittaa valheellisiksi:

  1. Terve kansantalous ei tarvitse koronkiskontaa, joten juutalaispankkiirit eivät olleet ”väärinymmärrettyjä hyväntekijöitä”.
  2. Juutalainen laki kieltää koronkiskonnan toisilta juutalaisilta. Mikäli koronkiskonta olisi ollut taloudellinen välttämättömyys, miksi juutalaispankit tekivät sitä vain ei-juutalaisille? Eikö juutalaisten olisi kannattanut kiskoa korkoa myös toisiltaan?
  3. Juutalaisia ei suinkaan pakotettu pankkiireiksi. Maailman tunnetuimpiin juutalaisuuden tutkijoihin lukeutuva John Klier on todennut, että esimerkiksi Venäjän keisari Aleksanteri I teki kaikkensa kannustaakseen juutalaisia hylkäämään pankkitoiminnan ja alkoholikaupan. Hallitus yritti erilaisin taloudellisin kannustimin ohjata juutalaisia esimerkiksi maatalousammatteihin, mutta nämä eivät suostuneet. Tämä johti lopulta juutalaisvastaisten asenteiden kärjistymiseen.

Nykyaikaisen, koronkiskontaan perustuvan pankkijärjestelmän perustivat hollanninjuutalaiset maahanmuuttajat Englannissa 1694. Tämän myötä länsimaat toisensa jälkeen alkoivat velkaantua yksityisille pankeille, mikä alisti poliitikot pankkiirien marioneteiksi.

Yhdysvalloissa keskuspankki on ollut jo noin 30 vuotta pelkästään juutalaisten johtama, ja seuraavaksi johtajaksi on ennustettu Israelin kaksoiskansalaista! Kuten arvostettu amerikkalaistoimittaja Matt Taibbi on todennut, myös moderni arvopaperikauppa on pitkälti juutalainen keksintö.

Maailmanhistorian pahamaineisin pankkiirisuku ovat juutalaiset Rothschildit. Jopa valtavirtahistoria myöntää, että Rothschildit hioivat maailmanpolitiikan taloudellisen manipulaation huippuunsa verkostoitumalla kansainvälisesti, sitomalla valtiot velkaorjuuteen, valehtelemalla järjestelmällisesti poliitikkoasiakkailleen ja rahoittamalla sotien kaikkia osapuolia yhtä aikaa (1, 2).

Jacob Rothschild.
IMF:n ja Maailmanpankin juutalainen isä Harry Dexter White.

Toisen maailmansodan jälkeen kansainvälisen talouden kontrollin tärkeimmiksi instituutioiksi ovat vakiintuneet Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sekä Maailmanpankki (WB). Molemmat syntyivät niin sanotussa Bretton Woods –kokouksessa, jossa ottivat yhteen pankkien yhteiskuntavastuuta peräänkuuluttanut englantilainen John Maynard Keynes sekä koronkiskontaperiaatetta kannattanut juutalainen nimeltä Harry Dexter White.

White oli maanpetturi ja Neuvostoliiton vakooja. Kun IMF:n ja WB:n toimintaa suunniteltiin, hänen tärkein yhteistyökumppaninsa oli Yhdysvaltojen juutalainen valtiovarainministeri Henry Morgenthau.

Morgenthaun ja Whiten painostuksen vuoksi IMF:stä ja WB:stä ei tullutkaan taloudellisen vakauden ja oikeudenmukaisuuden takaajia vaan voittoa tavoittelevia yrityksiä, jotka ovat pakottaneet valtioita leikkaamaan julkisia palveluitaan, yksityistämään kansallisomaisuuttaan sekä luovuttamaan poliittisen päätäntäoikeuden ylikansallisille instituutioille ja rahoituslaitoksille.

Esimerkiksi IMF:n oman julkilausuman mukaan sen tavoitteena on estää ”omavaraisten” kansantalouksien synty.

Syy 5: Sionistiset* sodat ovat hyödyntäneet Israelin lisäksi pankkiireita

Kirjoitamme usein juutalaisista, sillä juutalaisiksi tunnustautuneet lobbaajat ovat sekaantuneet viime vuosikymmenten verisimpiin sotiin, jotka ovat olleet katastrofeja sekä lännelle että kehitysmaille.

Kohdat 1–4 selittivät, kuinka pienet yksityiset eturyhmät ovat onnistuneet kartuttamaan tarpeeksi poliittisia ja taloudellisia resursseja voidakseen käydä sotia, joista ei ole ollut lainkaan hyötyä varsinaisille sotiin joutuneille valtioille. Kohta 1 selitti, miksi edes sotien synnyttämän pakolaiskriisin uhka ei ole saanut sionistista liikettä kääntämään kelkkaansa.

Israel ja maailmalla toimivat sionistit ovat pyrkineet synnyttämään Lähi-idässä jatkuvasti uusia konflikteja niin sanotun Yinon-suunnitelman mukaisesti. Tarkoituksena on turvata Israelin geopoliittinen ylivalta pirstomalla vahvat arabivaltiot repaleisiksi heimoalueiksi.

Israel-alisteinen geopolitiikka ei ole kuitenkaan ainut syy sotia. Kohdassa 4 kuvattu kansainvälinen keskuspankkijärjestelmä on kyennyt sotien avulla murskaamaan valtiot, jotka ovat vaalineet omavaraisuutta ja talouspoliittista itsenäisyyttä.

Libya ennen ja jälkeen Nato-operaation.

Hyökkäämällä Libyaan Nato ja länsi tuhosivat Israelin vaikutusvaltaisen vihollisen ja estivät samalla Muammar Gaddafin suunnitelman, jonka tavoite oli irrottaa Afrikka IMF:n kaltaisten pankkien kuristusotteesta. Gaddafi halusi luoda uuden valuutan ja pankkijärjestelmän, joiden toimintaan ulkomaalaiset instituutiot eivät olisi voineet vaikuttaa. Tämä olisi merkinnyt tähtitieteellisiä tappioita monikansallisille pankeille ja suuryhtiöille.

Presidenttiehdokas Hillary Clintonin tuoreet sähköpostivuodot vahvistavat, että hyökkäyksen syy oli Gaddafin talouspolitiikka. Vuodetussa sähköpostissa mainitaan erikseen kaksi länsimaalaista, jotka molemmat sattuvat olemaan juutalaisia julkisionisteja: Bernard-Henri Lévy ja Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy. Sähköpostin mukaan tärkeä syy lännen hyökkäyspäätökselle oli se, että Ranskan tiedustelupalvelu oli paljastanut Gaddafin talousuudistussuunnitelman.

Ei siis ihme, että ennen Libyan sodan loppumista lännen tukemat ”kapinalliset” olivat jo perustaneet uuden yksityisen keskuspankin Gaddafin kansallistetun keskuspankin tilalle, ja nykyään keskuspankki onkin Bloombergin ”yksityisten yritysten” listalla.

Vielä samana syksynä uusi keskuspankki ilmoitti, että Libyan rahoitusjärjestelmä tullaan uudistamaan perinpohjaisesti IMF:n ja WB:n ohjauksessa. Harry Dexter White olisi ollut ylpeä!

Syy 6: Juutalaiset ja demokratian uhraaminen vaalirahoittajien alttarilla

Tähän mennessä selvinneen valossa vaikuttaa siltä, että politiikka ja ”demokratia” on alistettu käytännössä kokonaan rahoitusmarkkinoiden ikeeseen. Ainut valtio, jonka kokonaisturvallisuutta pankkiirien sodat ovat pönkittäneet, vaikuttaa olevan Israel. Mutta onko juutalaisesta poliittisesta lobbysta olemassa lainkaan konkreettisia todisteita?

Kyllä on. Mearsheimerin ja kansainvälisten suhteiden professori Stephen Waltin uraauurtavassa The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy –teoksessa professorit selvittivät, ettei mikään muu ryhmä vaikuta yhtä paljon Amerikan ulkopolitiikkaan kuin sionistit.

Samalla Mearsheimer ja Walt osoittivat, että puhe ”öljy-” (’Big Oil’) ja ”aseteollisuuslobbysta” (’Military–industrial complex’) on käytännössä katteetonta populismia. Yhdysvaltojen sotapolitiikka on usein ollut ankarassa ristiriidassa voittoaan maksimoivien yritysten tavoitteiden kanssa. Onkin todennäköistä, että esimerkiksi liberaalit syyttävät ase- ja öljyteollisuutta virheellisesti Yhdysvaltojen hirmuteoista jo siksi, että sionistien syyttely julkisuudessa on länsimaalaisille yleensä sosiaalinen ja ammatillinen itsemurha. (Pertti Salolainen voi vahvistaa tämän!)

Ei siis ihme, että israelilainen veteraanipoliitikko Yossi Sarid totesi 2015 Haaretzissa, että ”rikkaat juutalaiset” hallitsevat Amerikkaa. Jopa Helsingin Sanomat on vahvistanut tämän puolivahingossa. Juutalainen Goldman Sachs –pankki on vuodesta toiseen sekä demokraattien että republikaanien tärkein vaalirahoittaja. Valtavirtaisen Politico-lehden mukaan pankki on ostanut molempien puolueiden tärkeimmät ehdokkaat, joten presidentinvaalien tuloksella ei ole mitään väliä.

Näkyvä poikkeus on Donald Trump, jota juutalaiset lobbaajat eivät Forward-lehden mukaan tahdo tukea tämän maahanmuuttovastaisten kannanottojen vuoksi.

Vaikka Yhdysvaltojen Israel-lobby on maailman voimakkain, löytyy vastaavia instituutioita kaikista tärkeistä länsimaista, etunenässä Briteistä, Ranskasta ja Saksasta.

Lähi-idän geopolitiikan ja vapaan maahanmuuton lisäksi Goldmanin kaltaiset lobbaajat pyrkivät purkamaan esimerkiksi pankkien ja monikansallisten suuryritysten toiminnan sääntelyä. Goldman onkin sijoittanut huikeita summia kansainvälisiin vapaakauppasopimuksiin, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi luonnonvarojen, infrastruktuurin ja peruspalvelujen yksityistämisen.

Sionistisen Council on Foreign Relations –lobbausjärjestön juutalainen johtaja Richard Haass on jopa todennut, että vapaakauppasopimukset ovat Amerikan kansainvälisen ylivallan tae.

Kirjoitamme siis juutalaisista, sillä olemme kiinnostuneita ja huolissamme Suomen asemasta globalisoituneessa maailmassa ja finansoituneessa maailmantaloudessa.

Syy 7: Kansainvälinen finanssikriisi ja Suomen taantuman syyt

Suomalaisten hyvinvointia kurjistavaa talouskuripolitiikkaa perustellaan usein kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamalla taantumalla ja sitä seuranneella ”budjettivajeella”. 2008–2009 Yhdysvaltojen kiinteistömarkkinoiden romahduksesta syntynyt dominoefekti johti siihen, että esimerkiksi suomalainen vienti supistui vuodessa peräti 20 prosenttia. Emme koskaan toipuneet tällistä.

Ulkomaalaisten keinottelijoiden aiheuttama katastrofi on johtanut tilanteeseen, jossa hallitus leikkaa jatkuvasti suomalaisten terveydestä, koulutuksesta ja muista palveluista ”tasapainottaakseen” valtion taloutta.

Usein väitetään, ettei kansainvälisillä markkinavoimilla ole kasvoja. Syyllisiä kansantalouksien tuhoon ei edes haluta etsiä. Kun talousrikolliset syöksevät maailmantalouden kuiluun, on lännessä totuttu siihen, että tappiot kansallistetaan eli sysätään veronmaksajien harteille.

Todellisuudessa ”markkinavoimilla” kuitenkin on kasvot. Finanssikriisin pääsyylliset ovat tiedossa. Heidät voitaisiin vangita, mutta syystä tai toisesta he ovat edelleen politiikan ja talouden johtavissa asemissa. Hämmästyttävän suuri osa heistä on juutalaisia.

Matt Taibbin mukaan finanssikriisiin johtanut Yhdysvaltojen kiinteistökupla ei olisi voinut syntyä ilman juutalaista Goldman Sachs –pankkia sekä Amerikan talouspolitiikan juutalaisia raskassarjalaisia, kuten Larry Summersia, Robert Rubinia, Neil Leviniä ja Arthur Levittiä. Goldmanin lisäksi kiinteistökuplaa olivat puhaltamassa juutalaisen James Caynen johtama Bear Stearns, juutalaisen Richard Fuldin Lehman Brothers sekä juutalaisen Maurice Greenbergin AIG.

Kriisiin johtaneet ”valehtelijoiden lainat” (Stated Income Loan) olivat pahamaineisen AmeriQuestin juutalaisen johtajan, Roland Arnallin keksintö. Pahaa-aavistamattomilta asiakkailtaan ryöväämällään potilla Arnall rahoitti sionistisia ja ”rasisminvastaisia” järjestöjä, kuten Simon Wiesenthal –keskusta ja Los Angelesin ”suvaitsevaisuusmuseota” (Museum of Tolerance). Stereotyyppistä?

Yhdysvaltojen keskuspankin juutalaiset johtajat Alan Greenspan ja Ben Bernanke olivat tehneet talousrikollisten urakan mahdollisimman helpoksi. He olivat purkaneet pörssisääntelyä ja kannustaneet sijoittajia suosimaan uusia rahoitusinstrumentteja, joiden avulla huijauslainat kaupattiin esimerkiksi eläkerahastoille ja vakuutusyhtiöille.

On mielenkiintoinen yhteensattuma, että Amerikan 2 prosentin juutalaisvähemmistön riveistä nousivat lähes kaikki kansainvälisen finanssikriisin suurimmat syylliset!

Syy 8: Juutalaisten rooli sekä kommunismin että roistokapitalismin synnyssä

Finanssikriisiin johtanut talouskupla ei olisi voinut syntyä, elleivät yhteiskunta, rahoituslaitokset ja lainsäätäjät olisi luoneet sille otollista maaperää. Maailmantaloudesta on tullu sitä epävakaampi, mitä enemmän finanssisääntelyä on karsittu. Kehityksen takana on uusliberaali talousajattelu, jonka mukaan raha on täysin neutraalia.

Uusliberaalien mukaan pankkien ja pörssin toimintaa ei tarvitse valvoa, koska ylivelkaantumisella ei voi olla suuria konkreettisia vaikutuksia reaalitalouteen. Ennen vuotta 2008 uusliberaalit valehtelivatkin päättäjille, ettei mitään globaalia finanssikriisiä ollut näköpiirissä, vaikka kotitalouksien velkaantuminen kävi kuumana.

Yllätys, yllätys! Uusliberalismin tärkeimmät teoreetikot ovat juutalaisia: Milton Friedman, Ayn Rand, Robert Nozick, Murray Rothbard ja Ludwig von Mises. Eurooppaan uusliberalismin toi Margaret Thatcher, joka on kertonut ylpeästi, että hänen tärkeimmät taloudelliset neuvonantajansa Keith Joseph ja Alfred Sherman olivat molemmat juutalaisia.

Israel-kriittinen amerikanjuutalainen toimittaja Philip Weiss onkin pohtinut, miten juutalainen yhteisö on viimeisen 100 vuoden aikana jakautunut näennäisesti kahtia äärikapitalisteihin ja äärivasemmistolaisiin.

Weiss epäili, että valtavirtaisen juutalaisyhteisön taloudellinen kanta vaihtelee suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan: Venäjällä juutalaisten asema parani tuntuvasti bolshevikkivallankumouksen myötä (kuten muun muassa Nobel-palkittu Alexandr Solženitsyn on osoittanut, etuoikeutettu asema säilyi myös Stalinin päästyä valtaan); Yhdysvalloissa sen sijaan Goldman Sachs –strategia on osoittautunut parhaaksi.

Jacob Schiff.

Totesihan sionismin oppi-isä Theodor Herzl jo kirjassaan Juutalaisvaltio: ”Kun me [juutalaiset] uppoamme, ryhdymme vallankumoukselliseksi proletariaatiksi – vallankumouksellisten puolueiden upseereiksi. Kun me nousemme, ammennamme valtamme rahakirstuista.” 1950-luvun alussa oli aika, jolloin Unkarin kommunistipuolueen keskuskomiteaan kuului vain yksi ei-juutalainen! Sysimustan aikalaisvitsin mukaan komiteaan tarvittiin yksi unkarilainen, jotta kuolemantuomioita pystyttiin langettamaan myös sapattina!

Monet ovat ihmetelleet, miten voimme ”syyttää” juutalaisia vuoroin äärikapitalismista ja kommunismista. Juutalaiset Weiss ja Herzl kuitenkin jo vastasivat kysymykseen. Ilmiö on tuttu jo artikkelin edellisistä kohdista: Rothschildit rahoittivat sotien molempia osapuolia, ja Goldman Sachs on ostanut sekä demokraattien että republikaanien tuen.

Kun bolshevikkivallankumous Venäjällä alkoi, olivat kommunistien tärkeimpiä rahoittajia Wall Streetin juutalaiset kapitalistit, kuten Jacob Schiff. Pohjolassa bolshevikkien taloudesta piti huolen juutalainen Olof ”Punainen pankkiiri” Aschberg. Juutalaisten kapitalistien tuki kommunisteille osoittaa, ettei heidän mielestään kyse ollut taloudesta vaan juutalaisesta identiteettipolitiikasta.

Herzl’n tavoin he uskoivat, että idässä äärivasemmistolainen vallankaappaus olisi hyväksi juutalaisille.

He olivat oikeassa; kommunistivallankumouksen jälkeen antisemitismistä tuli Venäjällä kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty rikos. Vaikka juutalaisia oli enintään 5 % Venäjän tuolloisesta väestöstä, lähes kaikki kommunistipuolueen alkuperäisistä johtajista olivat juutalaisia.

Miksi Magneettimedia kirjoittaa juutalaisista? Koska kommunismi ja uusliberaali kapitalismi ovat kuluneen sadan vuoden vaikutusvaltaisimpia poliittisia järjestelmiä. Ne ovat eittämättä parantaneet juutalaisten yhteiskunnallista asemaa – mutta samalla ne ovat kirjaimellisesti tuhonneet kymmenienmiljoonien eurooppalaisten elämän.

*”Sionisti” ei ole kiertoilmaus sanalle ”juutalainen”. Tämä artikkeli ei väitä, että tekstissä nimetyt juutalaiset edustaisivat koko juutalaista kansaa tai toimisivat tietyllä tavalla siksi, että he ovat juutalaisia. Sellaisen väittäminen olisi Suomessa rikollista.

12 KOMMENTIT

    • Lyhythän se on verrattuna asiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Se on hyvä että on näitä artikkeleita niille jotka haluavat vähän syvällisempää tietoa, mutta joiden aika on rajallinen eivätkä he välttämättä ehdi lukea alan kirjallisuutta ja tutkia itse lähteitä.

    • Lukutaidottomille on lähimmässä lastentarhassa sarjakuvalehtiä.

  1. One basic principle must be the absolute rule for the SS men: We must be honest, decent, loyal and comradely to members of our own blood and to nobody else. What happens to a Russian, to a Czech, does not interest me in the slightest. What other nations can offer in the way of good blood of our type, we will take, if necessary, by kidnapping their children and raising them here with us. Whether nations live in prosperity or starve to death interests me only so far as we need them as slaves for our culture; otherwise, it is of no interest to me. Whether 10,000 Russian females fall down from exhaustion while digging an anti-tank ditch interests me only insofar as the anti-tank ditch for Germany is finished –Himmler

    • Unohdit kokonaan lopun. Kyseinen teksti jatkuu näin:

      ”– We shall never be rough and heartless when it is not necessary, that is clear. We Germans, who are the only people in the world who have a decent attitude toward animals, will also assume a decent attitude toward these human animals.”

      Eli kyseisen tekstin sanoma on, että on olemassa tärkeysjärjestys. Äärimmäisillä egalitaristeilla ei ole enää mitään tärkeysjärjestystä eli esimerkiksi heidän lapsensa elämä ei ole lainkaan tärkeämpää kuin muiden ihmisten elämä. Äärimmäinen egalitaristi EI VÄLITÄ mistään (paitsi tasa-arvosta).

      Mitä tarkoittaa tärkeysjärjestys? Hierarkia?
      Se tarkoittaa, että on olemassa asioita joista ei voida tinkiä. Esimerkkinä Himmler otti oman kansan selviytymisen. Lähes jokainen muu asia voidaan uhrata tilanteessa jossa se selviytyminen on uhattuna. Jos tätä elämänhalua ja tärkeysjärjestystä ei olisi, jos ei siis olisi mitään asiaa mikä olisi arvokkaampaa kuin muut asiat, niin silloin käytännössä henkilö ei välittäisi enää (mistään).

      Onko sinulla elämässä mitään asiaa minkä puolesta 10 000 sodan vihollista voisi kuolla? Jos ei ole, niin saatat olla nihilisti, kenties jopa egalitaristi. Sinulla ei ole periaatteita, etkä oikeasti pidä mitään asiaa puolustamisen arvoisena. Saatat myös olla pelästynyt eläin, joka ei uskalla tappaa eikä kuolla, ja joka vain elää ja antaa muiden elää – siis olla ja olla välittämättä mistään.

      • Saatat myös olla pelästynyt eläin, joka ei uskalla tappaa eikä kuolla, ja joka HALUAA vain elää ja antaa muiden elää – siis HALUAA olla ja olla välittämättä mistään.

        Kirjoitusvirhe, lisätty: ”HALUAA”

      • Jokainen päättää oman tärkeysjärjestyksensä jos ajattelet että on oikein uhrata muiden elämiä valtion/aatteen/puolueen tarkoituksien takia niin tulet hyväksyneeksi totalitarismin, esimerkiksi Pohjoiskorean. jos taas hyväksyt erilaisten tärkeysjärjestysten olemassaolon ja silti agression/tuhon muita kohtaan tuloksena on väistämättä ikuinen kilpailu/sota. ”jos ei siis olisi mitään asiaa mikä olisi arvokkaampaa kuin muut asiat,” jokainen saa päättää itse arvonsa, ne muuttuu elämän aikana ja tilanteesta riippuen muutenkin. Muutenkin huonoa olkiukkoilua päättää mikä on egalitaristin(sosialisti) päämäärä tai arvot.

      • Lainaus on otettu pois asiayhteydestään ja siitä on jätetty oleelliset klausuulit pois. Kts. ylempi kommenttini.

        • Kuin piru raamattua, eli napsitaan tekstistä osa(t), jotka sopivat omaan tarkoitushakuiseen mielipiteeseen. Näin saadaan mikä tahansa asia käännettyä päälaelleen. Tyypillistä tietyille kulttuuripiireille. Sellaisille, joiden nimessä on ”x”.

    • Juutalaiset ovat mestareita usuttamaan goyimit toisiaan vastaan. Judeokommunistinen Neuvostoliitto valmistautui koko Euroopan ’vapauttamiseen’ poliittisten komissaarein perinteiseen tapaan: käyttäen ääremmäistä julmuutta sekä saksalaisia vastaan, että myöskin ”omaan” tykinruokaan l. miehitetyn Venäjän väestöön.
      Kun juutalaiset junailevat ja sytyttivät sodat, goyim-uhrien määrällä ei ole merkitysä; miten enemmän uhreja siten parempi.

      Nyt sama Ikuinen Juutalainen junailee, parastaikaa valmistelee ja sytyttää 3. maailmansodan, jossa uhrien lukumäärät laksetaan miljardeissa. Se on imperatiivi NWO:n (a.k.a. Pax Judaica) toteuttamisen kannalta, kuten Georgia Guidestones toteaa.

      Erinomaisen hyvä artikkeli! Kiitoksia kirjoittajalle.

  2. Olen yrittänyt suhtautua myötämielisesti juutalaisiin, mutta totuus vain puhuu heitä vastaan. Nimittäin oikeastaan kaikissa valkoisia kristittyjä kansoja ja valtioita vastaan suunnatuissa aatteissa ja organisaatioissa juutalaisilla on ollut suuri yliedustus. Esim. marxismi, bolsevismi, kulttuurimarxismi ja paneurooppalaisuus, Se ei voi olla sattumaa!

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here