Koti Artikkelit Miksi kansallissosialistit eivät rekrytoi homoja tai juutalaisia

Miksi kansallissosialistit eivät rekrytoi homoja tai juutalaisia

6

Otsikon kysymys voi vaikuttaa monien lukijoiden mielestä naiivin yksinkertaiselta, mutta kansallismieliseen liikkeeseen pyrkii säännöllisesti ihmisiä, jotka vaativat liberaalimpaa kantaa juutalaisiin ja homoihin. Loppuviikon uutiset Suomesta muistuttavat, miksi liberalismi ei toimi.

Benjamin Tervonen (vas.) ja Visa Marttila.

Pohjoismaisella Vastarintaliikkeellä on todennäköisesti Suomen kansallismielisen kentän tiukimmat värväyskriteerit. Aktivisteiksi ei hyväksytä rotumuukalaisia, homoseksuaaleja, huumeidenkäyttäjiä, henkisesti sairaita, alkoholisteja eikä pettäjiä. Kyse ei ole mielivaltaisesta syrjinnästä vaan ennen kaikkea järjestön sisäisen koheesion ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

Torstaina selvisi, että juutalainen nimeltä Benjamin Tervonen oli yrittänyt soluttautua suomalaisen Awakening-etnonationalistitilaisuuden sisäpiiriin. Juutalainen oli käyttäytynyt aluksi asiallisesti, mutta muuttunut psykoottiseksi pian sen jälkeen, kun hänet hyväksyttiin jäsenten yksityiseen viestiryhmään. Lopulta juutalainen riitaantui suomalaisten nationalistien kanssa ja vuosi näiden nimilistan väkivaltavasemmistolle.

Viime vuosina yhä useammat juutalaiset ovat yrittäneet liittyä kansallismielisiin tai ”alt-right”-henkisiin ryhmiin manipuloidakseen niiden sanomaa sionistisemmaksi. Kansallinen Vastarinta on aiemmin julkaissut ilmiön vuoksi artikkelin ”Miksi kansallismielisten tulee vastustaa Israelia”.

Tervosen tapaus muistuttaa siitä, kun Ruotsidemokraatteihin hetkeksi soluttautunut juutalainen Chang Frick puukotti entisiä ”tovereitaan” selkään. Hankittuaan maahanmuuttokriitikoiden luottamuksen juutalainen erosi puolueesta ja alkoi tehdä yhteistyötä väkivaltavasemmiston kanssa luovuttaen näille salaista tietoa Ruotsidemokraattien jäsenistä.

Eilen julkisuuteen tihkui tietoja myös yhdestä Suomen historian vastenmielisimmistä seksuaalirikosvyyhdeistä. Kokoomuslaisen Visa Marttilan johtama homomiesten jengi raiskasi kylmäverisesti suomalaisia poikalapsia ja jakoi verkossa jopa lapsenmurhavideoita.

Marttilan tapaus kiinnosti kansallismielisiä myös siksi, että keskusrikospoliisi tiedotti hämärästi, että rikoskokonaisuuteen liittyisi “natsismia”. Muun muassa juutalaisomisteinen Helsingin Sanomat tarttui asiaan odotetun ahnaasti sivuuttaen kokonaan Marttilan kokoomuslaisuuden ja homouden.

Tänään keskusrikospoliisi tarkensi, ettei kenelläkään pedofiilijoukon jäsenellä ole tiettävästi siteitä “äärioikeistoon”. Homopedofiilit ovat kuitenkin ilmeisesti käyttäneet jonkinlaista Kolmanteen valtakuntaan liittyvää estetiikkaa joidenkin hyväksikäyttötapausten yhteydessä.

Ilmiö ei ole sinänsä uusi, sillä esimerkiksi Israelissa juutalainen pornoteollisuus on tuottanut jo vuosikymmenten ajan Stalag-nimisiä masokistisia “natsipornosarjakuvia”, jotka ovat menneet kuumille kiville sionistimarkkinoilla. Juutalaisten fiktiiviset kuvaukset “holokaustista” ja “natseista” ovat aina sisältäneet sairaita seksi- ja raiskauskuvauksia, joille ei ole totuuspohjaa. Kuuluisia esimerkkejä ovat Jerzy Kosinskin kirjallisuus sekä David Friedmanin elokuvat. Järkyttävin esimerkki sionistien natsiväkivaltafetissistä lienee 2012 julkaistu juutalaisen James Cullen Bressackin ohjaama ja sittemmin kielletty raiskauselokuva Hate Crime.

Hate Crime -elokuva oli juutalaista väkivaltapornoa.

Marttilan tapauksesta tekee hälyttävän se, että hän seurasi sosiaalisessa mediassa ainakin joitain skinhead-aiheisia yhteisöitä. Vaikka hänen ei tiedetäkään saalistaneen kansallismielisiä nuoria sosiaalisen median kautta, toimii pelkkä hyväksikäytön potentiaali varoituksena niin nuorille kansallismielisille kuin myös rekrytointia suorittaville järjestöille.

Pohjoismainen Vastarintaliike on aina vastustanut tiukasti homojen värväämistä. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa muutamissa Euroopan maissa keski-ikää lähestyneet homomiehet yrittivät lyöttäytyä nuorten kansallismielisten joukkoon ilmeisenä aikeenaan poikien hyväksikäyttö. Ongelma koski erityisesti alakulttuurihenkisiä skinhead-piirejä, joissa ei ole ollut selkeitä sääntöjä, hierarkiaa ja kontrollia, jotka voisivat suojella nuoria saalistajilta.

Mikäli kansallismielinen nuori saa Internetissä yhteydenottopyynnön “skinhead-” tai “natsiestetiikasta” kiinnostuneelta homomieheltä, voi tämä olla varma, ettei kyse ole toveruudesta tai yhteisestä ideologiasta. Kuten kirjoitamme artikkelissa “Kansallismielinen liike ja homot“, länsimaissa on valitettavasti edelleen kansallismielisiä yhteisöjä, joissa homot voivat yrittää lähestyä nuoria. Tätä kehitystä vastaan on taisteltava aktiivisesti.

SS-johtaja Heinrich Himmler muistutti vuonna 1937 pitämässään puheessa, että homoilla on usein tapana verkostoitua näkymättömästi ja luoda yhteisöjä yhteisöjen sisälle. Uusi salainen yhteisö alkaa Himmlerin mukaan puolestaan automaattisesti suosia muita homoja, jolloin homoalakulttuurin valta alkaa kasvaa. Mitä enemmän homomiehillä on valtaa kansallismielisissä liikkeissä, sitä enemmän kanavia heillä on myös tavoittaa nuoria.

Lopuksi todettakoon, että mikäli juutalainen tai homo tuntee vetoa radikaaliin kansallismielisyyteen, on se jo itsessään merkki jonkinasteisesta itseinhosta. He tietävät vallan hyvin, mikä on radikaalien kansallismielisten suhtautuminen heihin. Itseinho on puolestaan merkki mielenterveysongelmista, eikä kansallismieliseen aktivismiin tule rekrytoida henkisesti epävakaita ihmisiä.

6 KOMMENTIT

  1. Himmler oli aikaisen oikeassa, sen todistamiseen riittää kun lukee uutiset. Valtamediankin sellaiset.

  2. Asiaan ohkaisesti liittyen (niin kauan kuin se vielä on mahdollista), ote kirjasta “Keisarin tekohampaat”, kirjoittanut nimimerkki “Kapteeni Leo Rainio” (alias Mika Waltari):

    “Kaikki ponnahtivat taaksepäin kuin käärmeen pistäminä. Siinä seisoi Mandelbaum. Mutta ei enää sama Mandelbaum. Kasvoilta oli hävinnyt vastenmielinen, matelevan nöyrä juutalaishymy. Ryhti oli kohentunut ja ruumista peitti komissaarin musta, uhkaava nahkatakki.”

    LIsää autenttista fiktiota juutalaisista, silloin kun maassa oli aito sananvapaus:

    ” Omasta puolestani olen periaatteellisista syistä sitä mieltä, että kaikki juutalaiset olisi yksitellen ripustettava lyhtytolppiin.”

    Näin kustannusyhtiö Gummeruksen vuonna 1961 Jyväskylässä julkaisemassa kirjassa.

    Antikvariaatit ovat viimeinen sananvapauden tyyssija. Sanokaa minun sanoneen, vanhoja kirjoja aletaan kohta polttamaan, sillä niissä puhutaan muutakin kuin moraaliposeerausta. Itse en lue enää muuta kuin ns. vanhaa kirjallisuutta. Kaupoissa myytävä fiktio on parhaimmillaankin sosiaalipornoa.

    Kyseinen kirja on kirjallisuutena kevyttä verrattuna Mika Waltarin loistavaan tuotantoon, mutta jostakin se kertoo, ainakin kirjoittajansa selkärangasta.

    Nythän juutalainen Bonnier valtaa Suomen kustantamot ja kirjakaupat ja jälki näkyy. Akateeminen Kirjakauppa oli ennen Bonnieria aito kirjakauppa, nyt se on kelvoton, surkea agendakirjojen slummi, jonne kukaan aito kirjojen ystävä ei jalkaansa laita. Bonnierin kustantamien kirjojen “Bon”-merkki on pinkki ja se on tae siitä, että jokainen kirja on kelvoton ja sairas kyhäelmä juutalaisten meille syöttämää sontaa.

    No, siinä mielipiteeni, kun sen vielä voi kirjoittaa ja siksikin ylläoleva teksti on tätä päivää.

  3. Tuo natsifetissi on kai aika yleistä ollut jopa aika tunnetuissa piireissä. Diorin entinen pääsuunnittelija John Galliano aiheutti vuosikymmenen alussa kohun salakuvatulla videolla jossa hän baarissa ilmeisesti juutalaistytöille örveltää rakastavansa Hitleriä. Sai tietty potkut ja päätyi anelemaan anteeksipyyntöä. Jossain luki, että olisi sisäpiirille kertonut, että itse olisi juutalaissukuinen myös ja muutenkin myötäili holokaustinarratiivia idioottimaisesti, joten tekee poliittisille toimijoille hallaa saada “kannatusta” sellaselta taholta vaikka sille voi toisaalta nauraakin; You have problem? ..with you? You are ugly? Ja nyrpistää nenäänsä.. tuossa repeää kyllä vakavampikin:-D

    https://www.youtube.com/watch?v=HUKGqhlRXH0

Comments are closed.