J otkut teistä ovat ehkä ajatelleet tätä kysymystä monta kertaa, mutta useimmille teistä kysymys kuulostaa järjettömältä. Tämä ei ole niinkään yllättävää, sillä yli 60 vuotta vihaa ja panettelua “hirvittäviä natseja” kohtaan on varmasti aiheuttanut jotain vaikutuksia. Ymmärrän teitä.
Itsellänikin oli asiasta vääristynyt näkemys aikaisemmin. TV:ssä, iltapäivälehdissä, aikakauslehdissä, kansanjohtajien suusta, kulttuuriartikkeleissa, lakialoitteissa, välikysymyksissä, laeissa, säännöissä, koulukirjoissa, luennoilla ja monin muin tavoin teille on opetettu, että natsit ovat niitä kiusattuja avioerolapsia, jotka vain ryyppäävät ja tappelevat. Murhaajat eivät ole koskaan kaukana heistä puhuttaessa.
Mutta vakavasti puhuen, tiedättekö edes, mitä kansallissosialismi on? Se, mitä “tiedät”, on jotain sen tapaista, että olemme kauttaaltamme pahoja ja psyykkisesti sairaita ihmisiä, ja hartain toiveemme on hävittää kaikki kansat paitsi omamme. Tällaisia ennakkoluuloja on runsaasti.
Kuten sanottu, en voi kuin ymmärtää sinua, sillä et ole koskaan kuullut mitään muuta. Mutta käsityksesi on niin väärin. Niin väärin.
Kansallissosialismi on kaikkein luonnollisinta, sanan kaikissa merkityksissä, mitä kansakunnassa ja kansassa on. 10 000 ruotsalaista on tänä päivänä kansallissosialisteja määritelmän mukaan ilman, että he itse tietävät sitä. Kuin pieninä keitaina itsekkyyden aikakaudella he eivät muodosta tunnistamattomia ennakkokäsityksiä, vaan suhtautuvat elinpiiriinsä yleisesti ottaen ystävällisellä ja epäitsekkäällä asenteella – kuten isoäidit ja isoisät, toisin sanoen ihmiset, joilla on niitä ominaisuuksia, joita meilläkin kuuluisi olla.
Mutta kuka haluaa elää yhteiskunnassa, jossa huolehditaan toinen toisistaan?
Jossa ensimmäinen ihminen, jonka ulkona tapaat, antaa sinulle tuhat kruunua, jos vain tarvitset ja jos vain ystävällisesti kysyt sitä.
Jossa tiedät voivasi tukeutua naapuriisi, mitä tahansa ongelmia sinulla olisikaan, ja jossa itse olet samanlainen tuki naapuriasi kohtaan.
Jossa sinun ei koskaan tarvitse lukita kotioveasi.
Jossa lapset leikkivät vapaasti ilman, että heillä on vaara joutua sellaisten pahojen ja perverssien ihmisten hyväksikäyttämiksi, joita nyky-Ruotsissa RSFL:n kaltaiset viranomaiset avustavat.
Jossa kohtuus, rakkaus ja yhteisöllisyys ovat vahvoja tunteita kaikessa, mitä kohtaat – jopa niin vahvoja, että voit lähes koskettaa niitä.
Jossa luonto voi hyvin ja jossa paikat pidetään siisteinä ja roskattomina.
Jossa resursseja ei kuluteta lyhytnäköisellä, ahneella ja luonnolle tuhoisalla tavalla.
Jossa me kunnioitamme maaäitiä ja maaäiti antaa meille hiljaisen kunnioituksensa takaisin.
Jossa kaikki elintarvikkeet, joita voit kaupasta saada, ovat varmasti myrkyttömiä eikä niissä ole vaarallisia aineita, jotka ovat haitallisia sekä käyttäjälle että maaperälle.
Jossa vanhuksiamme ei jätetä mätänemään jonnekin varastoon siksi, että sanotaan, ettei rahaa ole.
Jossa ammennetaan vanhusten pitkästä elämänkokemuksesta ja viisaudesta sen sijaan, että ajatukselle nauretaan epäajanmukaisena.
Jossa kanskunta ei elä lainaamalla yli varojensa yrittäessään antaa vaikutelmaa yhteiskunnallisesta menestyksestä.
Jossa kaikki miehet ja naiset ovat samanarvoisia, ja jossa kaikki voivat tehdä sitä, missä kukin on hyvä ja mitä kukin haluaa tehdä sen sijaan, että noudatetaan kiintiöjärjestelmää.
Jossa nuoret tytöt eivät riistä itseltään henkeä kauneusteollisuuden luomien äärimmäisten vaatimusten vuoksi, joihin kukaan ei tällä hetkellä puutu.
Jossa tavoiteltuja ominaisuuksia eivät ole varakkuus ja kuuluisuus vaan rehellisyys, ystävällisyys, kohtuullisuus ja uskollisuus.
Kansallissosialismiin on luonnollisin ideologia, joka on olemassa. Se oli Ruotsissa ennen kristittyjen lähetyssaarnaajien tuloa. He pakottivat noudattamaan käskyjä, joita ei siihen saakka oltu edes rikottu ja joita ei siksi olisi tarvinut erikseen opetella. Ihmiset joutuivat alistuneina rukoilemaan Jumalaa apuun sen sijaan, että – kuten aina ennenkin – olisivat pyytäneet apuun ystävää, naapuria tai kylää.
Näin oli ennen kuin siionin ja itsekkyyden aikakausi alkoi. Nyt koettiin voitoksi, kun elävä olento pystyttiin imemään täysin kuiviin.
Näin oli ennen kuin poliitikot alkoivat opiskella ollakseen vain poliitikkoja. He lakkasivat olemasta miehiä ja naisia kansan keskuudesta, eikä heillä ollut johtajalta vaadittavia ominaisuuksia eikä tietenkään moraalia ja kunniantuntoa toimintansa perustana.
Kysynkin kainosti uudelleen: Kuka ei halua elää kansallissosialistisessa yhteiskunnassa? Ja miksi kaikki eivät ole kansallissosialisteja?
