Koti Artikkelit Kansallinen taistelu Mikä elämässä on tärkeää?

Mikä elämässä on tärkeää?

0
M ikä elämästä tekee oikeastaan elämisen arvoista? Kuinka pieniä olemmekaan loppujen lopuksi? Murehdimme pieniä ongelmiamme, jotka liittyvät talouteen, suhteisiin ja työhön, samaan aikaan kun ajaudumme, usein tietämättämme, kohti lopunaikoja. Mitä kaikella on väliä sadan vuoden päästä?

 

Kamppailemme itsemme ja pikku huoltemme kanssa, kunnes siirrymme täältä ikuisuuteen ja unholaan. Millä on enää merkitystä, kun emme enää ole täällä? Vastaus on: maineellamme ja teoillamme!

 

Sydäntämme lämmittää ajatus kaikista niistä keksinnöistä ja valloituksista, joita kansamme on saavuttanut kautta historian. Niistä meitä muistuttavat erilaiset muistomerkit ja lähteet, jotka todistavat ja kuvaavat menneitä tekojamme.

 

Haluammeko, että jälkeläisemme muistavat meidät saamattomina pelkureina, jotka eivät jätä jälkeensä muuta kuin suuret kauppakeskukset, sen ajan uskonnolliset temppelit, joissa palvoimme ainoastaan aineellista materiaa? Mitä muuta nämä jokaisessa kaupungissa olevat paikat ovat nykyään kuin aikamme kirkkoja?

 

Vielä pahempaa olisi, jos jälkeläisemme eivät osaisi arvostaa uhrauksiamme kansamme hyväksi vain sen vuoksi, että edeltävä sukupolvi taantui nykyisen kehityksen seurauksena? En halua edes kuvitella tällaista tulevaisuutta, vaikka monet meistä jo arvaavatkin, millaiselta se tulee näyttämään…

 

Häviämme ainoastaan silloin, kun lopetamme taistelemasta. Kapinointi on velvollisuutemme ja itsenäisesti ajattelevan ihmisen perustarve, vaikka se onkin harvinaista tämän päivän yhteiskunnassa. Henkilökohtaisen edun ja materian tavoittelu on luonnotonta, ja se luo sairaan kansan, joka ei enää näe perustarvettaan ja todellisuutta isommassa yhteydessä. Metafysiikka ja aatteet on riistetty meiltä ja korvattu teennäisillä arvoesineillä ja rahalla lisämaterian hankkimiseksi. Koko elämä rakentuu sille, että työskentelemme mahdollisimman paljon, jotta voisimme hankkia materiaa, jota emme oikeastaan edes tarvitse.

 

Jonathan Swiftin kirjassa Gulliverin retket (1999: 338) eräs olento toisesta maailmasta kuvaa meitä ihmisiä hyvin osuvalla tavalla:

 

[quote type=”center”] [H]än … sanoi pitävänsä meitä eläinlajina, joka oli jonkin käsittämättömän sattuman vuoksi saanut pienen järjen rahtusen. Sitä emme kuitenkaan osanneet käyttää muulla tavalla kuin luontaisen kehnoutemme lisäämiseksi ja hankkiaksemme uusia paheita, joita luonto ei ollut meihin sijoittanut. Me riistimme itse itseltämme ne muutamat kyvyt, jotka olimme luonnolta saaneet, osasimme erittäin taitavasti lisätä alkuperäisiä tarpeitamme ja näytimme viettävän koko elämämme turhaan yrittäen niitä tyydyttää omilla keksinnöillämme. [/quote]

 

Tällaisen käytöksen täytyy olla yhteiskunnan tuotosta, enkä voi uskoa, että sellainen on tarpeellista. Meidän täytyy pystyä irrottautumaan siitä ja alkaa elää merkityksellisempää elämää. Siihen ainakin minä uskon; että elämällä tulee olla merkitystä.

 

Veressämme on ominaisuuksia, jotka ovat kehittyneet tuhansien vuosien aikana. Tänään ne on kuitenkin tukahdutettu, koska ruumiimme, ajatuksemme ja mielemme ovat kasvaneet vankeudessa ja elämän päämääriämme ajetaan luonnottomaan suuntaan. Yksilöillämme on veremme luovat ominaisuudet käytössään, vaikka ne saavatkin nykyään tuhoisia piirteitä ympäristön ja koko maailman painostuksesta. Sen sijaan, että yksilö kehittäisi itseään ja verensä suomia mahdollisuuksia, ilmentää hän lahjojaan muilla tavoin. Hänen todellinen minänsä, omatuntonsa ja sisäinen äänensä pyrkii kuitenkin eri suuntaan. Ehkä juuri siksi niin monet voivat huonosti tänään; koska he eivät seuraa oikeaa elämäntietä, he eksyvät ja sumentavat mielensä huumeilla, alkoholilla tai masennuslääkkeillä. Uskon, että sanonta ”puhdas omatunto on edellytys onnelliseen elämään” pitää varmasti paikkaansa.

 

Filosofi Heidegger kirjoittaa teoksessaan Oleminen ja aika, että omatunto on kuin huuto, joka kumpuaa ihmisen sisimmästä. Hänen mukaansa tämä huuto kehottaa ihmistä etsimään todelliset mahdollisuutensa elämässä silloin, kun hän taantuu arjen harmauteen. Voisin kutsua tätä huutoa ”veren ääneksi”, joka yrittää patistaa meitä pois arjesta ja kotisohvalta.

 

Mitä suurempi välimatka meillä on massoihin, sitä isompi voittomme tulee olemaan. Mitä syvemmälle yhteiskunta vajoaa, sitä radikaalimpia meidän on oltava, jotta loisimme kontrastia systeemiin. Tahto voi siirtää vuoria, eikä ole olemassa vahvempaa motivoivaa voimaa kuin vakaumus siitä, että olet oikeassa. Voittomme ei ole mahdottomuus, mutta JOS niin olisi, pidä silloin tavoitteenasi taistelua ja sitä, ettet koskaan alistu ja hyväksy vääryyttä. Tämä on ainoa tapa, jolla kunniakas ihminen voi tänään elää täysillä itsensä kanssa.

 

[quote type=”center”]But our thoughts and actions must in no way be determined by the approval or disapproval of our time, but by the binding obligation to a truth which we have recognized. Then we may be convinced that the higher insight of posterity will not only understand our actions of today, but will also confirm their correctness and exalt them. [/quote]

(Adolf Hitler, Taisteluni)

Henrik Olsson

Nationellt Motstånd

Alkuperäinen artikkeli