Koti Artikkelit Vastarintaliike Matkakertomus Falunin marssilta

Matkakertomus Falunin marssilta

3

Ruotsin Falunissa järjestettiin vappuna kansallissosialistinen vappumarssi. Noin 600 henkilöä otti osaa tapahtumaan. Alla on suomalaisaktivistin kirjoittama matkakertomus tapahtumasta.

Oma matkamme alkoi jo sunnuntaina, kun lähdimme matkaamaan kohti Ruotsia maanantaista marssia varten. Ruotsiin saavuttuamme suuntasimme paikallisen toverin luokse, missä grillasimme ruokaa ja pohdimme sekä seuraavan päivän marssia että muita päivänpolttavia aiheita. Syömisen jälkeen siirryimme varsinaiseen nukkumapaikkaamme ja painelimme hyvissä ajoin pehkuihin, sillä seuraavana päivänä oli luvassa aikainen herätys.

Maanantaiaamuna suuntasimme heti aikaisin aamusta Tukholmassa sijaitsevalle kokoontumispaikalle, missä odottikin jo kymmeniä tovereita. Odoteltuamme vielä loppujenkin paikalle saapumista ja moikkailtuamme vanhat sekä uudet tutut nousimme bussiin ja lähdimme ajelemaan kohti Falunia. Muutaman tunnin ajomatka taittui nopeasti hyvässä seurassa.

Itse Falunin kokoontumispaikalla meitä odotti jo satoja mielenosoitukseen osallistuvia henkilöitä ympäri Ruotsia ja muuta Pohjolaa, ja lisää valui paikalle koko ajan. Myös toista reittiä tulleet suomalaiset liikkeen jäsenet löytyivät pian, ja kokonaisvahvuutemme olikin pitkälti kolmattakymmentä suomalaista osallistujaa.

Odotellessamme marssin alkua huomasimme, kuinka ruotsalaisaktivistit peittivät tapahtumabanderollista osaa teipillä. Lähempi tarkastelu paljasti, että siinä ollutta viivalla yli vedettyä Daavidin tähteä laitettiin piiloon. Syyksi selvisi, että poliisi oli vaatinut sen peittämistä. Vaikka banderollissa oli viisi eri tunnusta, joiden päällä oli viiva, ainoastaan yksi täytyi peittää. Tästä tulivat eittämättä mieleen Voltairen sanat ”Oppiaksesi, kenellä on valta, selvitä, ketä et saa arvostella”. Näkyville saivat jäädä dollari, sirppi ja vasara, feminismi sekä EU-tunnukset, mutta jostain syystä Daavidin tähdelle uskollisuutta vannovaa väestöä ei saanut arvostella.

Pian siirryimme vähän matkan päähän järjestäytymään marssia varten. Pikaisen iskulausetreenin jälkeen lähdimme matkaan, joka oli noin pari kilometriä. Koska allekirjoittanut oli aivan ensimmäisten joukossa, en nähnyt, kuinka pitkä letka marssijoita varsinaisesti oli. Kuvien perusteella kyse oli kuitenkin sadoista metreistä. Myös itse marssin aikana ihmisiä liittyi mukaan letkaan.

Marssin aikana teiden varteen oli kokoontunut jonkin verran myös vastamielenosoittajia, joiden toiminta aiheutti spontaaneja naurunremakoita. Esimerkkinä kerrottakoon erään ”suvaitsevaisen” naisen kurkku suorana huutaminen, kun hän ei parempaakaan keksinyt. Toisena tapauksena mainittakoon keskelle tietä makaamaan mennyt rastatukkainen mies, jonka tempaus päätyi erittäin pikaiseen poliisin roskiensiivoamisoperaatioon ennen kuin kukaan ehti kävellä ylitse.

Kun saavuimme torille, jolla pidettiin puheet ja jonka toisella laidalla sijaitsi myös varsinainen vastamielenosoitus, jatkui ”rasisminvastainen” komedia. Joitakin satoja henkilöitä oli kokoontunut poliisin asettamien aitojen taakse möykkäämään. Näiden huutoihin tai ”iskulauseisiin” kuului esimerkiksi kurkku suorana huutaminen sekä lähi-itäläistaustaisten henkilöiden johtamana huudettu iskulause ”Jalla jalla, Ruotsi kaikille”.

Vastamielenosoitusleiri koostui silmämääräisen arvion mukaan noin 90-prosenttisesti alaikäisistä tytöistä ja maahantunkeutujista. Patamustien miesten ”paikallisuus” tai alaikäisten tyttöjen ”työväenluokkaisuus” ei paistanut läpi, kuten ei myöskään antifasistien itsestään antama kuva testosteronista ja militanttiudesta, sillä varsinaisten Antifa-lippujenkin pitäjät olivat noin 15-vuotiaita tyttöjä.

Vaikka 15 eri ammattiyhdistysjärjestöä julisti ennen marssia, ettei Vastarintaliike ole työväenjärjestö, voi sokeakin huomata, etteivät ammattiyhdistykset saaneet jäseniään paikalle mobilisoitua. Miksihän? Eikö pohjoismaalaista duunaria kiinnostakaan vastustaa ”rasismia” tai ”natsismia”, vaan sen sijaan häntä kiinnostaa esimerkiksi oma hyvinvointi, jonka eteen ammattiyhdistysliikkeet eivät ole tehneet viimeiseen 35 vuoteen mitään merkittävää?

Sen sijaan, että nämä liikkeet puolustaisivat pohjoismaalaista duunaria, keskittyvät ne tuomaan maahan valtavaa halpatyövoimareserviä, jonka sivutuotteena duunarit saavat pelätä lastensa koskemattomuuden puolesta. He joutuvat muuttamaan pakoon kalliimmille asuinalueille, joihin heillä ei yleensä ole todellisuudessa edes varaa muuttaa.

Suomesta paikalle matkustanut Yle-toimittaja Marko Hietikko (oikealla huomioliiveissä) viihtyi äärivasemmiston joukossa.

Kunhan järjestäjät olivat saaneet puhelavan kuntoon, aloitettiin puheet. Päivän teemana oli kansankokonaisuus, mitä puheet myös käsittelivät. Kun nykyinen systeemi rikkoo kansaa erilaisiin luokkiin, alakulttuureihin, sukupuoliin, aatesuuntauksiin ja mihin tahansa muuhun ihminen saattaakaan keksiä, on kansallissosialistien tavoitteena yhtenäinen kansa, jossa väestö ei vihaa toisiaan vaikkapa tulojen vuoksi.

Kun puheet oli parin tunnin jälkeen pidetty, loppui virallinen ohjelma ja laitoimme pillit pussiin. Kävelimme takaisin autoillemme ja jatkoimme tästä jatkokekkereihin, joissa oli tarjolla ruokaa, puheita ja myyntipöytiä. Pitkän päivän päätteeksi saatu lihamureke tekikin hyvin kauppansa.

Paikalla olivat sekä Kadulle.comin että Nordfront Förlagin myyntipöydät. Kauppa kävi koko ajan loistavasti, ja tavara vaihtoi omistajaa molemmilla pöydillä. Erityisesti Bellum-tuotteet siirtyivät pois pöydältä uusien omistajien matkaan.

Kunhan ihmiset olivat saaneet ruokaa nenänsä eteen, aloitettiin puheet. Ensimmäiseksi lavalle tuli norjalainen Haakon Forwald, joka tiedotti tulevasta Norjassa järjestettävästä Vastarintaliikkeen mielenosoituksesta. Tapahtuma järjestetään 29.7. Fredrikstadin kaupungissa noin tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Seuraa Kansallisen Vastarinnan sivuja tarkempaa infoa varten lähempänä tapahtumaa.

Forwaldin jälkeen lavalle asteli suomalainen Janne Moilanen, joka kertoi suomalaisen poliisin yhä näkyvämmästä ja tökerömmästä valehtelusta ja politisoitumisesta. Hän käsitteli puheessaan myös liikkeen kieltokannetta, päivän teemaan liittyvää talouspolitiikkaa ja sitä, kuinka Kolmannen valtakunnan lait olivat ennenkuulumattoman hyviä tavallisen työläisen kannalta.

Tämän jälkeen marssin järjestänyt Pär Sjögren kertoi järjestön vankiaputoiminnasta. Lopuksi lavalle asteli vielä järjestön johtaja Simon Lindberg kertomaan päivästä sekä joistakin järjestön lähitulevaisuuden suunnitelmista, joista tulemme tiedottamaan, kun nämä asiat ovat ajankohtaisia.

Lindbergin puheen jälkeen olikin aika lopetella tapahtuma ja siirtyä takaisin bussiin, joka lähti ajamaan kohti Tukholmaa. Tiistaina palasimme takaisin kotimaan kamaralle.

 

Jesse Torniainen

3 KOMMENTIT

  1. Klassinen Shomrim ei jätä taaskaan kylmäksi, kun pitää peittää (((symboli))). Vastarintaliikkeen kasvu on huimaa. Varmasti vuoden tai kahden päästä on Suomessakin yhtä suuria katutapahtumia, kun saadaan yhteiskunnallista tilannetta vielä huonompaan suuntaan. Eläköön voitto!

  2. Ensimmäisinä saapuneiden Suomalaisten ratsaamista pois lukien poliisit olivat todella asiallisia meitä kohtaan ja suorastaan yli-ystävällisiä.

    Alkaako Ruotsin poliisit jo ymmärtää, ketkä ovat niitä todellisia roistoja?

    Tapahtuma oli viimeisen päälle hyvin järjestetty ja oli kunnia olla mukana marssimassa niin mahtavien miesten ja naisten rinnalla rumpujen ja iskulauseiden raikuessa.

    Kansallissosialismi on hieno aate ja tulee pian syrjäyttämään vanhat mädäntyneet työväenpuolueet ja ammattijärjestöt. Valhemediakaan ei voi enää peitellä alati huononevia työehtoja ja olosuhteita, vaan joutuu väistymään totuudenpuhujien tieltä. Miettikää mitä ammattijärjestöt ovat tehneet työläisten hyväksi viimeaikoina ja kenen etuja ovat ajaneet?

    Tutustukaa kansallissosialismiin ja liittykää mukaan taisteluun!

    Hell Seger!! Eläköön Voitto!!

Comments are closed.