Koti Artikkelit Matka Rudolf Hessin muistomarssille

Matka Rudolf Hessin muistomarssille

5

Vastarintaliikkeen aktivisteja Suomesta ja Ruotsista matkasi 18.–19. elokuuta Berliiniin osallistumaan Rudolf Hessin kunniaksi järjestetylle marssille. Tapahtuman teema oli nimetty ”Murha ei vanhene koskaan”.

Saavuimme maahan jo perjantai-iltana, ja jo heti kentällä meitä odotti kolme siviilipoliisia tarkkailemassa saapumistamme. Ilmeisesti Saksan poliisia ei vaivaa sama resurssipula kuin mistä heidän suomalaiset kollegansa jatkuvasti väittävät kärsivänsä. Ainakin tuollaisella tarkkailulla on oma työllistävä vaikutuksensa. He eivät kuitenkaan tulleet puhuttelemaan ryhmäämme tai tehneet muutakaan tarkistelua, joten heidän läsnäolonsa tarkoitus jäi hieman auki meille.

Siirryimme seuraavaksi pienen paikallisen kansallismielisten ylläpitämän tilan kautta yöpaikkaamme, jota voisi kuvailla sanoilla itäberliiniläinen miljöö. Kello alkoi olla jo sen verran, että kävimme nukkumaan jotakuinkin suoraan asunnolle saavuttuamme.

Seuraava aamu alkoi aikaisin. Heti aamupalan jälkeen lähdimme ensimmäiselle kokoontumispaikalle, joka sijaitsi mielenosoituspaikasta katsottuna toisella puolella kaupunkia. Paikallisia kansallismielisiä oli ohjeistettu saapumaan tänne, jotta voisimme siirtyä yhdessä ryhmässä itse mielenosoituspaikalle. Väkeä oli saapunut kiitettävästi, ja myös meidän pohjoismaisen ryhmämme koko oli noin 15 henkeä. Itse mielenosoitukseen otti järjestäjien mukaan osaa noin tuhat henkeä.

Varsinaiselle mielenosoituspaikalle saapuessamme meitä tervehti juna-aseman toisella puolella vastamielenosoitus. Ennen mielenosoitukseen siirtymistä meidän piti vielä kulkea poliisin teltan läpi, jossa kaikkien taskut tutkittiin. Ennen telttaan siirtymistä jonossa kiersi teippirulla, jolla ihmiset pystyivät peittämään tatuointejaan. Saksassa kiellettyjen symbolien lista on sen verran pitkä, että teippirullalle tuli käyttöä myös meidän ryhmässämme. Itse marssin aikana poliisit tarkkailevat kaikkea laitonta toimintaa, kuten vääränlaista tervehtimistä, tatuointeja ja huutoja. Useammat poliisit hakevat sitten naurettavan tiukkoja lakeja rikkovat ihmiset talteen selvittämään, miksi heillä on esimerkiksi”vihasymboli” esillä. Tässäpä meillä sodanjälkeistä vapautta.

Teltan läpi kulkemisen jälkeen olikin vuorossa jonkin verran seisoskelua, sillä osa kauempaa tulleista ihmisistä tuli hieman verran myöhässä paikalle eikä poliisikaan pyrkinyt kiirehtimään omassa toiminnassaan. Odottelun jälkeen menimme viiden hengen riveihin ja lähdimme kulkemaan eteenpäin. Muutaman sadan metrin jälkeen marssi pysähtyi, koska tielle oli istahtanut yli tuhat äärivasemmistolaista. Jouduimme seisoskelemaan paikalla jonkin aikaa. Sekä äärivasemmisto että media – myös suomalainen valtamedia – ovat valehdelleet, että marssi olisi keskeytynyt tähän. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä marssi vain joutui muuttamaan reittiään poliisin toimettomuuden takia.

Paikalla oli tuhat poliisia, mutta heillä ei ollut kykyä poistaa muutamaa laitonta mielenosoitusta pitänyttä vasemmistolaista pois paikaltaan. Mikäli asia olisi ollut toisinpäin ja kansallismieliset olisivat pyrkineet samalla tavalla estämään jotain tapahtumaa, lienee selvää, että poliisilla riittäisi kyky tämän istumalakon poistamiseen. Systeemi ja äärivasemmisto tekevät yhteistyötä opposition äänen tukahduttamisessa.

Joka tapauksessa pienen odottelun jälkeen lähdimme kulkemaan uutta reittiä pitkin. Olimme itse melko etupäässä marssia, mutta näimme jossain kohtaa takana ihmisten juoksevan samaan suuntaan ja huutavan jotain. Tapahtuma jäi tässä vaiheessa hieman epäselväksi, mutta arvioimme siellä syntyneen jonkinlaista tappelua. Myöhemmin selvisi, että yksi vastamielenosoittaja oli varastanut lipun marssiltamme, mikä johti siihen, että häntä oli rangaistu tämän vuoksi. Ilmeisesti varas päätyi mustelmien kanssa putkaan pähkäilemään tekoaan.

Loppuosa marssista päästiin kulkemaan rauhassa, vaikka teiden sivuilla olikin kannustushuutoja huutelevia vasemmistolaisia. He eivät kuitenkaan edes yrittäneet käyttää väkivaltaa meitä kohtaan, joten koko vastamielenosoitus toimi ainoastaan suurena viihteenä osallistujille.

Aktivisti Janne Moilanen pitämässä puhetta.

Päädyimme puheidenpitopaikalle marssin päätteeksi. Täällä kuulimme puheet kahdelta saksalaiselta, yhdeltä englantilaiselta, yhdeltä ranskalaiselta sekä suomalaiselta Vastarintaliikkeen aktivistilta Janne Moilaselta. Moilasen puhe käsitteli suomalaisten ja saksalaisten kansallismielisten yhteistyötä niin historiassa kuin tänäkin päivänä. Puhe kuului myös RT:n livevideolla, ja se sai paljon kiitosta osallistujilta.

Koska saksan kielen taitoni on hieman ruosteessa, en osaa kertoa saksalaisten tai ranskalaisen puheiden sisällöstä tarkemmin. Oletan näiden kuitenkin liittyvän jollain tapaa itse käsiteltävään aiheeseen. Englantilaismies puhui siitä, kuinka edes Hessin omaiset eivät saaneet kuolinsyyraporttia itselleen, minkä lisäksi kuoleman ympärillä pyörii paljon kysymyksiä, joihin ei suostuta vastaamaan. Niinpä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olettaa, että Hess murhattiin. Näiden huhujen kumoamiseksi systeemi voisi julkaista aiheeseen liittyvät raportit, mutta jostain syystä siihen ei löydy halukkuutta, vaikka myös Hessin perhe haluaisi näin tehtävän. Tähän liittyykin tapahtuman teema: murha ei vanhene koskaan!

Puheiden jälkeen marssi päättyi. Tässä vaiheessa kuulimme järjestäjiltä, että noin 400 henkilöä ei ollut päässyt mielenosoitukseen, koska äärivasemmistolaiset olivat polttaneet junakaapelit rikki. Tämän vuoksi he olivatkin pitäneet oman spontaanin mielenosoituksensa muualla kaupungissa samasta aiheesta. Ilmeisesti myös tämän yhteydessä paikalliseen vihreän puolueen puoluetoimistoon oli mennyt käymään remonttiryhmä keskustelemassa päivänpolttavista poliittisista puheenaiheista. Yhteensä voisi siis sanoa noin 1 400 ihmisen osallistuneen tapahtumaan, vaikka se jaettiinkin kahteen osaan.

Mielenosoituksen jälkeen lähdimme syömään ja kiertelemään kaupungilla. Kävimme Brandenburgin portilla, joka on nähnyt useamman sodan mutta joka pysyy edelleen pystyssä. Matkalla portille kävelimme historiaa huokuvan alueen läpi, jossa rakennuksia ei ole vielä vedetty matalaksi ja jossa arkkitehtuuri loistaa olemassaolollaan. Historiallisista rakennuksista suorastaan huokui läpi vuoden 1945 Berliinin taistelut, joissa saksalaiset sotilaat taistelivat epätoivoisellakin hetkellä henkensä kaupalla itsenäisten kansojen oikeudesta vapauteen. Rakennusten osittain korjatut mutta rosoiset pinnat kertoivat omaa tarinaansa pommituksista, luodeista, kunniasta ja kuolemasta. Olo oli suorastaan romanttinen ajatellessa niitä hetkiä, kun vapauttaan rakastavat miehet ovat tarttuneet kivääriin ja taistelleet kommunismia vastaan Berliinin sydämessä.

Horst Wesselin hauta.

Brandenburgin portilta siirryimme kansallissosialistiselta kantilta katsottuna merkittävämpään paikkaan. Parin kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsi todellisen sankarin hauta: Horst Wesselin viimeinen leposija. Kävimme paikalla pitämässä hiljaisen hetken miehelle, joka ei ikävä kyllä koskaan ehtinyt nähdä vapaata Saksaa mutta joka omisti elämänsä tämän tavoitteen toteutumiselle. Kiitoksena rakkaudesta isänmaataan kohtaan kommunistit murhasivat hänet kolme vuotta ennen kuin NSDAP nousi valtaan. Aikaisemmin päivällä olimme jo kävelleet Wesselin viimeisen kotikadun läpi. Wesselin haudalla käynti ikään kuin kruunasi koko päivän tapahtumat ja toi kylmät väreet paikallaolijoiden iholle.

Saksan hallitus on poistanut paikalta miehen hautakiven käyttäen virallisena syynä vandalismin pelkoa sekä sitä, että paikasta tulisi kansallissosialisteille pyhä paikka. Matkaoppaanamme toiminut saksalaisaktivisti kertoikin haudan olevan täynnä kukkia miehen kuolinpäivänä. Todellinen syy hautakiven poistolle on historian heittäminen Orwellin 1984-kirjasta tuttuun ”muistiaukkoon”, jossa kulttuurimarxistien kannalta epämiellyttävät historialliset saavutukset tahdotaan tuhota. Esimerkkinä tästä toiminnasta voi pitää tällä hetkellä USA:ssa käytävää patsaiden poistoa, jossa jokainen maanmerkki, joka ei miellytä kulttuurimarxisteja, tahdotaan poistaa.

Haudalla käymisen jälkeen kello alkoi jo olla niin paljon, että lähdimme yöpaikkaamme nukkumaan, sillä meillä oli aikainen lento takaisin kotiin. Itse tapahtuma vahvisti eurooppalaista yhtenäisyyttä sekä toimi hyvänä motivaattorina myös meille pohjoismaisille kansallissosialisteille.

 

Jesse Torniainen

5 KOMMENTIT

  1. Pistää vihaksi tuo saksalaisten viranomaisten harrastama kansallismielisten vainoaminen ja oman historian kieltäminen. Samaan aikaan terroristit ja vasemmisto anarkistit hilluvat maassa. Eipä silti, samaa meininkiä kohti ollaan menossa suomessakin.

  2. Itse kävin pari vuotta sitten etsimässä Spandaun vankilan paikkaa. Sen päälle rakennettiin tiettävästi ostoskekus mutta kun kävelin katuja niin olikohan se ALDI:n parkkipaikka joka minusta oli entisen vankilan paikalla. Tai ainakin siinä osassa missä Hess oli loppuelämänsä viettänyt. Voin olla väärässä mutta paikalliset eivät olleet kovin avuliaita kun heiltä asiasta kysyi.

    Olin tuolloin ensimmäistä kertaa Berliinin keskustassa ja Brandenburgin portilla mietin että ”ompa se pieni”. Kaikissa kuvissa se näyttää paljon suuremmalta. Ja kun siitä tallusteli kohti liittovaltion hallintorakennuksia, niin aukion reunassa on pieni puistoravintola joka oppaiden mukaan on ”se ravintola”. Sielä kun käy liittovlation edustajiakin syömässä. No, samaa hapankaalia ja bratwurstia (myös villisika) sai sieltäkin oluen kanssa, joten aito saksalainen tunnelma oli taattu.

    • Juu vankila vedettiin matalaksi ja jäänteet upotettiin mereen ennätystahdilla. Ostari siihen rakennettiin tilalle.

  3. Vaikuttaa todella hienolta reissulta! Kateeksi käy. Olisinpa saanut olla mukana. — Jo on hemmetin kummallista touhua tatuointien ja teipin kanssa? En ole koskaan kuullut moisesta järjettömyydestä. Saksa on sekaisin. Ikävää, että ennen hieno maa – Euroopan sydän, Goethen ja Schillerin maa – on nykyisin tuollainen monikulttuurinen vasemmistoliberaalinen helvetti.

Comments are closed.