Koti Artikkelit Historia Majuri Józef ”Ogień” Kuraś – idän liekki

Majuri Józef ”Ogień” Kuraś – idän liekki

15

josefkuras

Józef Kuraś on melko tuntematon nimi kansallismielisessä liikkeessä Puolan ulkopuolella. Toisessa maailmansodassa puolalaiset joutuivat onnettomaan tilanteeseen, kun maan Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa liittoutuneet päättäjät provosoivat sodan Puolan ja Saksan välille. Sodassa Kuraś taisteli maanmiestensä puolella. Kansallismieliset muistavat hänet kuitenkin ennen kaikkea verevänä kommunisminvastaisena vastarintasotilaana.

Józef Kuraś syntyi 23. lokakuuta 1915 Waksmundissa Joseph ja Antoinette Kuraśin talonpoikaisperheeseen. Hänellä oli neljä isoveljeä: Vladislav, Wojciech, Jan ja Michael sekä myöhemmin syntynyt pikkusisko Maria. Peruskoulunsa nuori Józef kävi vuosina 1921–1926 Waksmundissa ja lukion 1928–1933 Nowy Targissa.

Asepalveluksen Kuraś suoritti 1936 Puolan armeijan 2. kivääripataljoonassa ja rajavartiostossa Slobodkassa, kotiutuen alikersantin arvolla. Asepalveluksen jälkeen hän palasi maalle työskentelemään isänsä maatilalla. Samoihin aikoihin hän alkoi kiinnostua politiikasta. Hän liittyi Puolan kansanpuolueeseen. Kansanpuolue oli jakautunut kolmeen siipeen, ja Kuraś kuului isänsä perustamaan nationalistiseen Piast-siipeen 13. helmikuuta 1939 Kuraś avioitui Elżbieta Chorążyn kanssa.

Myöhään kesällä Kuraś kutsuttiin muiden asevelvollisten kanssa ylimääräisiin harjoituksiin. Sodan uhka eli vahvana ilmassa.

 

Taistelu Saksaa vastaan 1939

Kuva alikersantti Józef Kuraśista hänen asepalvelusaikanaan.
Kuva alikersantti Józef Kuraśista hänen asepalvelusaikanaan.

Wehrmachtin 53. divisioona, tukenaan 1 600 Luftwaffen lentokonetta, ylitti Puolan rajan 1. syyskuuta 1939 ja aloitti Blitzkrieg-hyökkäykset koko rajan leveydellä. Alikersantti Józef Kuraś taisteli 1. kivääripataljoonan 8. komppanian riveissä paljon vahvempaa ja monilukuisempaa vastustajaansa vastaan. Puolalaiset olivat laskeneet jaksavansa viivytyssotaa itse siihen asti, että Iso-Britannia ja Ranska lähettäisivät lupaamiaan apujoukkoja. Nämä puheet kuitenkin osoittautuivat Saksan vihollisten sepittämiksi valheiksi – Puola sai tulla toimeen omillaan.

Rohkeasti puolalaiset sotilaat kuitenkin kävivät vastataisteluun, vaikka heidän kalustonsa oli auttamatta vanhanaikaista ja joukkonsa huomattavasti pienemmät. Suurin osa Puolan ilmavoimista oli tuhoutunut jo hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä, mutta ilmasotaa käytiin siitä huolimatta niin kauan, kuin Puolalla riitti koneita. Puolan ylpeys oli hyvin koulutettu ratsuväki, mutta siitä ei ollut vastusta Saksan moderneille panssareille. Toisin kuin yleensä luullaan, Puola ei käyttänyt ratsuväkeään tankkeja vastaan, ainoastaan jalkaväkeä. Myytti on todennäköisesti lähtenyt liikkeelle Krojantyn taistelusta, jossa puolalainen ratsuväki joutui saksalaisten tankkien järjestämään mottiansaan.

6. syyskuuta Puolan hallitus poistui Varsovasta ja käski joukkojen vetäytyä Narew–Veiksel–San-joki-linjalle. Syyskuun 9. päivänä Puolan armeijan teki onnistuneen vastahyökkäyksen Wehrmachtia vastaan. Taistelu jäi kuitenkin Puolan ainoaksi menestykseksi. 16. syyskuuta Varsova oli piiritetty ja 27. päivä miehitetty. Heti seuraavana päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan idästä ja kohtasi vain vähäistä vastarintaa suurimman osan Puolan armeijasta ollessa lännessä. 1. kivääripataljoona kuului niihin joukkoihin, jotka lyhyen aikaa pidättelivät Neuvostoliiton etenemistä, mutta 30. syyskuuta Puolan hallitus joutui antautumaan.

Kuraś sekä useat 1. kivääripataljoonan upseerit eivät kuitenkaan suostuneet laskemaan aseitaan ja yrittivät paeta Ranskaan. Epäonnistuneen rajanylityksen jälkeen Kuraś palasi kotiinsa Waksmundiin lyhyeksi aikaa.

 

Puolan ”saksalaistaminen” ja vastarintaliikkeen toiminta 1939–1943

Saksalaiset miehittäjät yrittivät parhaansa mukaan saksalaistaa Puolan miehitettyjä alueita. Tässä tapauksessa Kuraśin perheellä oli onnea, sillä he olivat ”goraleja”, puolalaiseen ylämaan heimoon kuuluvaa kansaa, jonka Saksan politiikka määritteli rodultaan goottien jälkeläisiksi eli germaaneiksi. Puolan Kolmanteen valtakuntaan liittämisen suunnitelma tunnettiin nimellä ”Goralenvolk”. Tarkoituksena oli saattaa goralien kulttuuri ja kieli Puolan hallitsevaksi. Saksalaiset järjestivät Puolan goraleille mahdollisimman hyvät elinolot, ja useita heistä pyydettiin myös työhön Kolmannen valtakunnan hyväksi.

Pian kuitenkin Józef Kuraś, joka tunnettiin tuolloin nimellä ”Orzeł” (’kotka’), organisoi vastarintaliikkeen toimintaan. Liike oli nimeltään Konfederacja Tatrzańska, ’Vuoristokonfederaatio’. Yliopiston opiskelija Augustyn Suskin perustama liike suuntasi toimintansa saksalaisten kanssa toimivia poliittisia ja taloudellisia tahoja kohtaan. Kuraś otti johtoonsa liikkeen Waksmundin-osaston. Osastossa lähes kaikki olivat ”goraliveteraaneja”. Huhu kertoo, että Kuraś oli ollut hyvin otettu siitä, että saksalaiset pitivät heitä arjalaisina, mutta totesi kuitenkin, että ”Puolan tasavallan tulee olla itsenäinen”. Liikkeen öisissä iskussa tuhoutui väestölistoja, Saksaan matkalla olleita elintarvikkeita sekä sotasaaliiksi saatuja arvoesineitä. Gestapo alkoi välittömiin vastatoimiin ja Vuoristokonfederaatio oli tuhottu vuoteen 1942 mennessä, lukuun ottamatta Kuraśin yksikköä. Tämä tosin häiritsi toimintaa melkoisesti, sillä kontaktit vähenivät tästä syystä radikaalisti.

Józef "Ogień" Kuraś muiden vastarintaliikkeen taistelijoiden seurassa.
Józef ”Ogień” Kuraś muiden vastarintaliikkeen taistelijoiden seurassa.

Kesäkuun 29. päivänä 1943 Kuraśia kohtasi tragedia. Kostona Kuraśin suorittamasta kahden Gestapon agentin teloituksesta Gestapo teloitti Kuraśin isän, vaimon ja nuoren pojan. Teloitusten jälkeen he polttivat Kuraśin maatilan. Tällöin pelkästään Kuraśia jahtaamaan Waksmundiin oli sijoitettu monta sataa SS-poliisidivisioonan ja Gestapon sotilasta.

Sotilaat kokosivat Waksmundin asukkaat kylän keskustaan ja erottelivat naiset, lapset ja vanhukset, jotka päästettiin menemään. Miehet koottiin koulurakennukselle ja käskettiin polvilleen maahan. Yön yli jatkuneiden kuulusteluiden jälkeen Gestapo teloitti miehistä viisi, jotka olivat paljastuneet vastarintaliikkeen jäseniksi. Loput 33 paljastunutta lähetettiin keskitysleirille. Näiden 33:n joukossa olivat myös Józefin veljet Vladislav ja Wojciech, Vuoristokonfederaation jäseniä kumpainenkin.

Näiden tapahtuminen jälkeen Józef Kuraś tunnettiin nimellä Ogień, liekki.

 

Sodan loppuvuodet 1943–1947

Liikkeen kärsimien ongelmien takia Kuraś päätti ottaa yhteyttä toiseen vastarintaliikkeeseen, Armia Krajowaan eli Puolan Kotiarmeijaan. Hän tapasi yliluutnantti Władysław Szczypkan ja luutnantti Jan Stachuran heinäkuun 10. päivä 1943 Turbaczissa ja hänet hyväksyttiin liikkeen jäseneksi. Liike tunnettaisiin tästä lähtien koodinnimellä Wilk (’Susi’).

Vaikka Kuraś teki nyt yhteistyötä armeijan kanssa, häneltä puuttuivat poliittiset liittolaiset. Hän oli Puolan vanhan, maanpaossa olevan hallituksen mielestä joukkoineen vain pelkkiä populisteja.

495px-Józef_Kuras_Ogień (1)Joulukuussa 1943 saksalaiset tekivät onnistuneen iskun Kotiarmeijan leiriin. Iskussa sai surmansa liikkeen johtaja. Tämän jälkeen Kuraś nousi Kotiarmeijan johtoon.

Kevään ja kesän 1944 aikana Kuraś loi useita liittolaisuuksia myös neuvostopartisaanien kanssa. Partisaanien johtaja Ludmila ”Tania” Gordienko raportoi esimiehilleen, että hän uskoi Ogieńin sissien olevan luotettava liittolainen taistelussa yhteistä vihollista vastaan, vaikka Ogień oli selvästi ilmaissut vastenmielisyytensä myös kommunismia kohtaan.

Samoihin aikoihin Varsovan kapinan kanssa Ogień suoritti joukkojensa kanssa mittavan operaation Waksmundissa. Tehtävänä oli eliminoida saksalaisten puolalaiset tiedonantajat Podhalen alueella. Suurin taisteluoperaatio Ogieńin sisseillä oli taas tammikuun 20. päivä 1945, kun sissit tuhosivat yhdessä neuvostopartisaanien kanssa saksalaisten materiaalia kuljettaneen panssarijunan. Ogień opasti myös useita puna-armeijan osastoja vuorien yli vaikeakulkuisessa maastossa.

Tammikuun 30. päivänä Józef ”Ogień” Kuraś marssi sisseineen puna-armeijan kassa Nowy Targin kaupunkiin. Saksalaiset olivat poistuneet ja sota heitä vastaan ohi. Ogieńin toinen sota olisi kuitenkin vasta alkamassa.

 

1945: toisen maailmansodan jälkeinen aika ja kommunistimiehitys

Toisen maailmansodan jälkeen Puolassa hallitsi kirjaimellinen tyhjiö. Maalla ei ollut kunnollista johtajaa, rikollisuus ja alkoholismi olivat huipussaan ja aseita sai helposti. Suurin osa puna-armeijasta oli jatkanut matkaansa kohti Saksaa, mutta muutamia joukko-osastoja oli jäänyt valvomaan järjestystä.

Kuraś miehineen oli luovuttanut aseensa alueen neuvostokomentajalle ja hajottanut yksikkönsä, mutta hän oli perustamassa Kansanarmeijan luutnantin kanssa uutta turvallisuusyksikköä. Tämä yksikkö tunnustettiin alueen poliisiksi ja Kuraśista tehtiin virkaa tekevä poliisipäällikkö.

Helmikuussa 1945 Varsovassa oltiin perustamassa Puolaan uutta kommunistihallitusta. Puolalaiset näkivät tämän liittoutuneiden myönnytyksenä Neuvostoliiton pääkomissaari Josif Stalinille perustaa itään useita satelliittivaltioita. Vaikka vuonna 1945 käytiinkin vapaat vaalit, joissa hallitukseen pääsi sekä pakolaishallituksen, armeijan että vastarintaliikkeiden miehiä, asetti Stalin pääministeriksi luottomiehensä Bolesław Bierutin. Josef Kuraśia pyydettiin tuolloin tekemään yhteistyötä Puolan turvallisuuspalvelun kanssa. Kuraś matkusti muutaman miehensä kanssa Lubliniin tapaamaan hallituksen jäseniä. Sieltä he jatkoivat matkaansa Varsovaan, josta heidät ohjattiin toimimaan turvallisuuspalvelun Nowy Targin -toimistoon.

Nowy Targin vallanpitäjät tunsivat kuitenkin itsensä uhatuiksi, sillä korkeissa viroissa oli töissä useita avoimesti kommunismia vastustavia henkilöitä. He alkoivat järjestelmällisesti erottaa jokaisen toimessa olevan, joka ei ollut kommunistisen kansanpuolueen jäsen. Näin ollen myös Ogień erotettiin toimestaan turvallisuuspalvelussa. Häntä vastaan tekaistiin myös syytteitä esimerkiksi juopottelusta työaikana ja asekätkennästä. Kun turvallisuuspalvelu pyysi häntä kuulusteltavaksi, Kuraś tajusi, että hänet aiottiin pidättää, ja hän pakeni vuorille.

Józef "Ogień" Kuraś keskellä valkoisessa paidassa. Toinen oikealta on sissien kakkosmies Jan "Powicher" Kolasa.
Józef ”Ogień” Kuraś keskellä valkoisessa paidassa. Toinen oikealta on sissien kakkosmies Jan ”Powicher” Kolasa.

Huhtikuun 13. päivä 1945 Józef Kuraś piti ensimmäisen käskynjaon sisseilleen, jotka hän oli koonnut taas vuorille. Nyt olisi luvassa vastarintatoimi neuvostohallintoa vastaan. Paikalla olleet kertoivat Ogieńin pitäneen käskynjaossa puheen, jossa hän oli sanonut: ”Meidän sotamme alkaa uudelleen, ja tällä kertaa me taistelemme kommunismista vapaan Puolan puolesta.”

21. huhtikuuta 1946 Kuraś meni toistamiseen naimisiin, tällä kertaa vastarintaliikkeen jäsenen Czesława Polaczykin kanssa. Heidät vihittiin Ostrowskon kirkossa ja häitä juhlittiin seuraavana päivänä liikkeen päämajassa.

 

Sissisota kommunistien hallintoa vastaan 1945–1947

Józef Kuraś nimesi yksikkönsä nimellä ”Błyskawica” (’Ukkonen’). Hänen tavoitteensa oli luoda enemmän kuin pelkkä vastarintaliike, todellinen maanalainen armeija. Hän käytti kouluttamisessa hyväkseen niin sodassa oppimiaan taitoja kuin asioita, joita hän oli oppinut jo omassa koulutuksessaan. Sotilaallisella kurilla taattiin turva ja toimintavalmius joka yksikköön. Hän halusi nähdä sissinsä eräänlaisena ”valkoisena kaartina” kommunismia vastaan. Vuoteen 1946 mennessä Kuraśin joukoissa oli jo 700 miestä. Myös Puolan Kotiarmeija oli nyt hänen komennossaan. Liike oli jaettu päämajan turvayksikköön sekä yhdeksään komppaniaan. Komppaniat 1–4 operoivat Nowy Targin alueilla, 5. komppania Limanovan maakunnassa, 6. komppania Krakovassa ja komppaniat 7–9 olivat suoraan Ogieńin komennossa olevia täydennyskomppanioita.

Päämajan turvaosaston sotilaita.
Päämajan turvaosaston sotilaita.

Kommunistien propaganda alkoi kuvata Ogieńia ja hänen miehiään julmina bandiitteina ja slovakialaisia teloittavina, Puolan maaseutuja ryöstelevinä antisemiitteinä (merkittävä osa Euroopan ja Venäjän kommunisteista olivat bolsevikkivallankumouksen ajoista lähtien olleet juutalaisia). Ogieńin sissien iskuissa myös usea Kansanpuolueen ja salaisen poliisin juutalainen jäsen oli saanut surmansa. Yksi kuolleista kommunisteista oli paikallisen juutalaisten yhteisön johtaja. Tapausta käytettiin tehokkaasti neuvostopropagandassa maalaamaan Ogieńista verenhimoinen antisemiittinen hirviö.

Vuosien 1945–1947 aikana Ogieńin sissit eliminoivat virallisten tietojen mukaan 60 kommunistien salaisen poliisin, 40 kansalaispoliisin ja 27 kommunistisen kansanpuolueen jäsentä. Omien merkintöjensä mukaan Błyskawica olisi kuitenkin tappanut yli 80 salaisen poliisin miestä. Joukon 700 miehestä kiinni jäi 184 miestä. Heistä 32 sai kuolemantuomion ja 21 teloitettiin virallisesti. 88 miestä kuoli palvellessaan vastarintaliikettä. Lukuun on laskettu mukaan myös ne, jotka Kuraś itse teloitti petturuuden takia.

 

Błyskawican ja Puolan Kotiarmeijan tunnukset.
Błyskawican ja Puolan Kotiarmeijan tunnukset.

 

Onnistuneimpia operaatioita olivat esimerkiksi:

  • Joulukuun 19. 1945: Henri Glowinskin johtamat sissit tyhjensivät kansanpoliisin aseman aseista, vaatteista, rahoista ja tärkeistä dokumenteista.
  • Joulukuun 12. 1945: Kommunistisen kansanpuolueen Rabkan-toimiston riisuminen aseista.
  • Joulukuun 26. 1945: Kuraśin itsensä johtama retki, jolla riisuttiin kansanpoliisin asema Sawassa aseista.
  • Tammikuun 19. 1946: Nidzican kansanpoliisin aseman ja arkistojen tuhoaminen sekä johtajan eliminointi.
  • Huhtikuun 4. 1946: 2. komppania tulitaistelussa kansanpoliisin ja kansalaisarmeijan kanssa. Yksi sissi haavoittui, kommunisteja kuoli kahdeksan.
  • Huhtikuun 18. 1946: 6. komppania vapautti 64 vankia Pyhän Mikaelin vankilasta Krakovasta.

 

Ogień kuvassa ylärivin ensimmäisenä vasemmalta.
Ogień kuvassa ylärivin ensimmäisenä vasemmalta.

 

Kuolema 1947

Józef ”Ogień” Kuraś sai surmansa 22. helmikuuta 1947. Edeltävänä päivänä hän oli vierailulla Ostrowskon kylässä kuuden sotilaansa kanssa. Sissien joukoissa toiminut kaksoisagentti ”Wanda” oli ilmoittanut tästä kommunistihallitukselle. Pian Kuraś sotilaineen

Józef Kuraś sairaalassa muutamaa tuntia ennen kuolemaansa.
Józef Kuraś sairaalassa muutamaa tuntia ennen kuolemaansa.

huomasi, että taloa, jossa he oleskelivat, piiritti 50 kansanarmeijan sotilasta. Alkoi tulitaistelu, jossa sai heti surmansa kaksi Ogieńin sotilasta, toinen heistä hänen veljensä Wojciech. Kaksi muuta sissiä onnistui pakenemaan läheiseen metsään, mutta Ogień ja naispuolinen sissi Irena Olszewska eivät päässeet naapuritaloa pidemmälle, kun kansanarmeijan miehet havaitsivat heidät. Ogień käski Olszweskan antautua ja tämän jälkeen hän ampui itseään päähän. Hän ei kuitenkaan kuollut heti, vaan seuraavana päivänä kello 12.20 Nowy Targin sairaalassa. Hänet haudattiin nimettömään hautaan tuntemattomalle hautausmaalle.

Näin kylmästi päättyi vastarintaliikkeen johtajan sota, nimettömään hautaan. Surullista kyllä, vielä tänäkään päivänä emme tiedä, missä tämän suuren patriootin ja vapaustaistelijan viimeinen leposija on. Ogieńin itsensä sanoin: ”Ensin taistelimme Puolan kotkan puolesta – ja nyt taistelemme hänen kruununsa puolesta. Meidän mottomme on: Jumala, Kunnia, Kotimaa.”

Johannes Kaila

15 KOMMENTIT

  1. Hieno ihminen. Antoi kaikkensa puolustaessaan sitä, mikä on pyhää. Se on kunnioitettava piirre ihmisessä, antaa yhteisön edun mennä omien etujensa edelle. Yksilön etu ei ole mitään yhteisön edun edessä!

  2. http://www.doomedsoldiers.com/about-Jozef-Kuras.html

    Tuolta löytyy vielä laajempi kuvaus Ogienin ja hänen vastrintaliikkeensä toimitavoista, mm. yksityiskohtainen luettelo liikkeen osastoista ja niiden varusteluista sekä paljon valokuvia.

    Tässä on hyvä muistaa että vaikka joku olisi taistellut II Maailmansodassa III Valtakuntaa vastaan ei tarkoita etteikö hän voisi sodan jälkeen myös toimia esikuvana kansallismieliselle liikkeelle. Ogienissa on vähän samaa kuin G.L. Rockwellissa, joka myös taisteli Saksalaisia vastaan sodassa ja osoittautui mallikkaaksi sotilaaksi, mutta jonka todelliset meriitit kansallismielisenä henkilönä tulivat esiin vasta sodan jälkeisissä tapahtumissa.

  3. Enpä ole aiemmin tästä kuullut, joten iso kiitos artikkelista. Idän Liekki oli mitä ilmeisimmin suuri patriootti, mutta ei kuitenkaan ymmärtänyt tuon ajan suuria kuvioita eikä siten ymmärtänyt omaa parastaan. Harmillista koska miehestä olisi varmasti ollut apua meikäläisille.

  4. Mielestäni Kuraś sai aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. Hänhän taisteli Saksaa vastaan 5½ vuotta (ja täten edisti Judendumin asiaa) ja kommunisteja vastaan vajaan 2 vuotta (aivan turhaan koska v. 1945 oli jo ilmeistä, ettei kommunistinen järjestelmä enää ollut voitettavissa sotilaallisesti, eikä erityisesti sissisodalla).

    Nykyajan kansallissosialistien ei kannata takertua näihin menneiden aikojen tapahtumiin ja erityisesti symbooleihin. Reilun 70 vuoden aikana muuttui niin paljon. Nykyisten eurooppalaisten kansallissosialistien haasteet ovat aivan erilaiset kuin mikä oli ollut toisen maailman sodan aikana. Judeokommunismista vapautuneesta Venäjästä on tullut viimeinen toivo edes jonkinlaisten kansallisvaltioiden säilymisestä. Ne kansallismieliset, jotka mielikuvituksessaan elävät vielä toisen maailmansodan fantastisissa maailmoissa eivät huomaa tätä paradoksaalista muutosta, että Putinin Venäjä on omaperäisellä tavalla yrittämässä tehdä sitä mitä yritti aikanaan Hitlerin Saksa (kansainvälisten koronkiskureiden orjuuden murtaminen). Kehotan lukemaan tarkasti ( http://www.zerohedge.com/news/2014-12-31/guest-post-2014-russian-viewpoint ), mielestäni paras analyysi aiheesta tähän mennessä (älkää vaan kompastuko juutalaisen keksimään sanaan ”Nazi”).

    • Tuntuu vain tuo Venäjä olevan pahasti juutalaisten kassavirrasta riippuvainen.
      Oman näkemykseni mukaan Venäjän toimet ovat olleet niin horjuvaisia ja epäilyttäviä, etten oikein tiedä mitä tapahtuu ja mistä syistä.
      Kansan etua ei siellä ainakaan ajeta, omien rajojen sisällä olisi paljon petrattavaa, ennen kuin sopii mennä naapuriin sohimaan. Ukrainan venäläis väestöön ei kohdistunut mitään todellista uhkaa. Krimnin varastaminen oli vain geopoliittinen ratkaisu.

      • Älä tee johtopäätöksiä ”läntisen” (l. juutalaisen) massamedian tiedon perusteella. He valehtelivat aina. Ennen kuin esität mitä Sinusta tuntuu kannattaisi tutkia edes perustiedot aiheesta.

        Kylmien faktojen perusteella väitän, että tämä kirjoittaja on oikeassa: ”But most importantly this theory is completely out-of-character if we look not only at what Putin says and writes, but at his entire political career. Simply put, there is nobody on this planet which has done more to oppose the AngloZionist Empire than Vladimir Putin. I think that the hysterical and vicious demonization campaign against him in the western media is the best proof of that.
        http://www.zerohedge.com/news/2014-12-31/guest-post-2014-russian-viewpoint
        Jos lukisit tämän artikkelin tarkasti Sinä huomaisit, että Venäjän toimet ovat päättäväiset, määrätietoiset ja tarkasti harkitut tavoitteena taisteluasemiensa vahvistamiseksi vääjäämättä lähestyvää suursotaa varten. Yllä olevan linkin artikkelin toinen video antaa enemmän visuaalista tietoa tästä valmistelusta.

        Krim muuten on ollut venäläisten asuttama muutaman sadan vuoden ajan, ja ennen sitä oli turkkilainen. NKP:n pääsihteeri Khrushchev luovutti Krimin niemimaan Ukrainan SNT:lle vuonna 1954. Tässä Krimin palauttamisessa kotimaahansa ei ole enemmän varastamista kuin jos Karjala olisi palautettu suomalaisille. Ei ihme, että Putinin kannatus kansan keskuudessa on 85…87% – hänhän korjasi suuren vääryyden.

        Putinin Venäjä valmistautu irtautumiseen juutalaisten dollareista, joten tämä mainitsemasi riippuvuus loppuu korkeintaan 0-2 vuoden kuluessa. Tätä Judendum ei anna anteeksi.

        • Mainitsinko lähteikseni ilta-sanomat ja Hesarin? Ei mielipiteeni perustu länsimaiseen mediaan, ja kerron mielipiteeni kuten haluan.

          Uskon tuon kun Venäjä irtautuu dollarista ja länsimaisesta rahoituksesta.
          Krimin ”miehitystä” en menisi ihan sukkasiltaan vertaamaan Karjalan palautukseen.

          Huom! Vastaukseni eivät ole hyökkäyksiä sinua kohtaan.

      • Juu, taas symboolien taistelu (Hakaristi vs. Sirpi&Vasara) ovat huomion keskipisteenä, muulla ei ole merkitystä – ”kansallismielisten” mielestä. En tiedä itkeä vai naurata – kun noin sadan vuoden vanhojen symboolien takana on nykyiisin aivan päinvastaiset tahot ja agendat.

        Nyt ukrainalaisia ”fasisteja” johtaa juutalainen, joukoissa on valtavasti juutalaisia sotilaita on nämä ”fasistit” saavat rahoitusta juutalaisilta, CIAn, USAn, EUn ja NATOn tuettuna (http://9tv.co.il/news/2014/06/18/178260.html ”Oikean Sektorin juutalainen ääni”, Israel).

        Mutta ei se mitään, suomalaisten ns. kansallismielisten korvissa ei soi mikään hälytyskello KOSKA HAKARISTI!. Ja vaikka joku puolalainen Kuraś taisteli ensin 5½ vuotta tosiasiassa Judendumin puolella ja sitten käänsi kelkka 180 astetta just samana vuonna kun Judendum julisti NL viholliseksi #1 (l. jatkoj taistelun Judendumin puolella) – niin ei sekään hämmästytä täällä melkein ketään.

    • Artikkelien tarkoitus ei ole takerruttaa lukijaa fantastiseen menneeseen vaan sivistää kansaa historian osalta. Muistetaan, että kun ymmärtää historian, ymmärtää nykyisyyden ja voi siten suunnitella tulevaa.

      Leo on kuitenkin oikeassa siinä, että tänään meidän on hyvä seurata Idän ja lännen yhteentörmäystä ja koittaa siitä saada vetovoimaa omaan taisteluumme. Yhtymäkohtia Hitlerin ja Putinin kohdalla myös löytyy, kun tarkastellaan miten zio-media suhtautuu herroihin, eli kumpaakin demonisoidaan voimalla. Uskon, että Putin on nyt sionistisen maailmanjärjestyksen etenemiselle vastaava uhka kuin Hitler oli aikanaan. Putin ei tietenkään ole kansallissosialisti ja joidenkin mielestä muutenkin epäkelpo, mutta hänellä ja meillä on yhteinen vihollinen, joka on sionistien johtama imperialistinen Usa eli Nwo. Tämä on hyvä pitää mielessä ja koittaa hyötyä yhteentörmäyksestä.

    • Näen itse, että hän teki oikein. Hän taisteli isänmaansa puolesta koko ajan ja se miten itse perustelet asiaa on jälkiviisautta.

      Venäjän hyvyydestä tai pahuudesta voidaan samalla tavalla viisastella 50 vuoden päästä (jos se on silloin luvallista).

  5. Mielenkiintoinen artikkeli vähän tunnetusta asiasta. Saksalaiset, venäläiset ja puolalaiset ja muut valkoiset sotimassa toisiaan vastaan, veljessodaksikin on toista maailmansotaa kutsuttu.

  6. Artikkeli on hyvä esimerkki siitä miten Euroopan maiden historiakäsityksissä on yhteistä ja erilaista. Jokainen maa pelaa omaan pussiin ja kaunistelee näkemystä itsestään. Ja toisaalta tapahtuneita tosiasioita on pitänyt sovittaa yhteen voittajien saneleman historian kanssa, eli ei ole ollut täyttä vapautta kertoa asioista. Mitä tähän kyseiseen henkilöön tulee, niin on ollut oikeutettua ja kunniallista puolustaa omaa maataan. Jälkikäteen voidaan toki viisastella että olisi kannattanut olla saksalaisten puolella eikä vastaan. Mutta uskoakseni hän toiminut kansansa puolesta parhaan saatavilla olleen tiedon perusteella.

  7. Hello.
    I’m writing from Poland.
    Thank You for this article.
    I is good to know, that in Your country are people, who care about their country and nationality proud.
    I have no idea when word ”nationalism” became ugly, Europe is getting crazy last few years.
    I think every nation should feel that proud of his own country and nation.

    (Sorry for my not very good English, I learned it only many years ago in school:))
    Näkemiin!

  8. Hi! I’m writing from Poland
    To these comrades who think that Józef Kuraś was ”bad”, because he fought against German occupation. Many European nationalists outside Poland don’t understand that German occupation was very brutal for Polish people so resistance against German occupants was natural during the wartime, for example whole family of the ”Ogień” was murdered by Germans and after this plot he named himself ”Ogień” (earlier his nickname was ”Orzeł”). I understand that Germans minded that this terror was necessary to win the war (they thought that terror is the best solution to fight against partizans). I know that we had idiotic government (sanacja) who were (after Piłsudski death) against Germany when Hitler wanted to ally with Poland, but during occupation Germans also ignored pro-German activists (for example Władysław Studnicki) or even repressed – like for example Narodowa Organizacja Radykalna (in english National Radical Organisation), they were the split from the small pro-German wing of RNR-Falanga (radical branch of the interwar ONR movement). Activists of NOR were send to concentration camps and later murdered by Germans.

Comments are closed.