Koti Artikkelit Maaseudun tulevaisuus?

Maaseudun tulevaisuus?

8

Maaseudun Tulevaisuus (19.5.2016) uutisoi Suomen maa- ja metsätalousministeriön esittämän 48 miljoonan euron maanviljelijöille suunnatun kriisiavun antamisen päätöksen siirtymisestä hamaan syksyyn. Silti maahanmuuttoon ehdotettiin 230 miljoonan euron lisäystä.

traktori

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n mielestä Suomen maanviljelijät olisivat tarvinneet taloudellista tukea 100 miljoonan euron edestä seuraavien kolmen vuoden ajaksi, millä helpotettaisiin maatilojen taloudellista asemaa heikentyneessä taloustilanteessa. Valtiovarainministeriön mielestä jopa 48 miljoonaa euroa olisi liikaa, ja sen lisäksi ministeriö haluaa odottaa EU:n mielipidettä ja toimia viljelijöiden kriisiä kohtaan.

Ei auttanut traktorimarssi. Ei auttanut, että puhuvat päät Stubb ja Sipilä kansan ja maanviljelijöiden edessä Helsingin Senaatin torilla vakuuttivat sympatioitaan ja kiittivät viljelijöiden tuottamasta ruoasta. Ei ole vähentynyt myöskään byrokratiapyykkinaru, joka mitattiin ainakin 25 metrin pituiseksi. Milloin saavat viljelijät oikeasti tarpeekseen epäluotettavista politiikoista, penninvenytyksestä ja byrokratian millimetrisäännöistä?

Sen jälkeen kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kuolivat pienet maatilat. Ei ollut enää kannattavaa. Esi-isiensä työtä jatkaneet pienviljelijät saivat hankkia uudet ammatit, ja laittoivatpa monet myös maansa ja talonsa myyntiin. Ratkaisu saattoi olla jopa helpottava joillekin, sillä viljelijän työ ei toki ole yksinkertaista – mutta samalla tulevat sukupolvet menettivät mahdollisuutensa rakentaa pysyvät juuret kotiseuduillensa. Lisäksi he menettivät mahdollisuuden säilyttää siteen sukunsa aikaisempiin ponnisteluihin. Vain suuret tehotuotantoon kykenevät maatilat selviytyivät tarpeeksi elinvoimaisina, tosin niissäkin investoinnit tehdään useimmiten lainarahalla, jolloin viljelijä on paljolti pankkimaailman ja korkopolitiikan armoilla.

Suomalaisille kaupattiin EU:ta sillä, että se olisi taloudellisesti hyödyttävää. Pian Suomi kuitenkin päätyi nyt jo lähes liittovaltion kaltaisen EU:n nettomaksajaksi ja on tuolla listalla pysynyt. Toisin sanoen jokainen penni – tai siis sentti, jonka tukina saamme EU:lta, mukaan lukien EU:n maataloustuet – tulee veronmaksajien omasta pussista. Paitsi, että maksetaan vielä enemmän, mitä takaisin saamme. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ilman Euroopan unionia voisimme maksaa nuo samat tuet maanviljelijöille, ja käteen jäisi vielä ylimääräistä. Naurettavaa tästä touhusta tekee se, että psykologisesti suomalaisia yritetään saada vielä tuntemaan suurta kiitollisuutta tästä nettomaksajan roolista.

Zimbabwea sanottiin aikoinaan Afrikan leipäkoriksi, samoin Pohjois-Savoa voisi kuvailla Suomen maitotonkaksi. Pohjois-Savon sydämessä sijaitsevaan Iisalmeen rakennettiinkin muutama vuosi takaperin suuri liikenneympyrä, jonka keskelle pystytettiin kyltti, jossa kerrotaan projektin rahoituksen tulevan EU:sta. Niin, sen jälkeen kun Suomi ensin antoi nuo rahat EU:lle. Muistakaa rakkaat savolaismaajussit, että joka kerta, kun ajatte tuohon liikenneympyrään ja näette kyltin, se maksettiin omasta pussista, samoin kuin EU:n maataloustuet.

Millä muilla tavoilla maanviljelijöitä vielä revitään? EU:n ja Suomen nöyristelyn vaikutuksesta vienti Venäjälle saatettiin epätasapainoon. Maatilojen sähkölaskut maksetaan kansalaiskeräyksellä, koska hallituksella on toisenlainen agenda kuin suomalaisen ruoan tukeminen. Mieleen nousee väkisin kysymys siitä, haluaako Suomen valtio ajaa alas kotimaisen maatalouden?

Lisäksi kapitalististen meijereiden mielestä voittomarginaaliin voidaan huonoina aikoina vaikuttaa laskemalla tuottajahintoja – siis sitä korvausta, jonka maidontuottajat saavat tuotteistaan. Kauppojen halpuutuskampanjat ovat niin ikään vaikuttaneet viljelijöiden saamiin palkkioihin enemmän kuin kaupan voittojen laskuun. Hallituksen ajama polttoaineverotuksen nosto tekee ison loven viljelijän rahapussiin, sillä maaseudulla välimatkat ovat pitkiä, ja lisäksi työnteossa tarvitaan ajoneuvoja. Eikä riitä vielä sekään, ovathan vihreät lisäksi esittäneet ajatuksen lihaverosta.

Maanviljelijöiden vastapuoli usein tukeutuu argumenttiin siitä, miksi maanviljelijöitä pitäisi tukea, sillä kannattamattomaan liiketoimintaan ei kannattaisi syytää rahojaan. Tällaiset argumentit ovat hyvin lyhytnäköisiä, sillä ajamalla alas maatilat ajetaan alas omavaraisuus, mikä johtaa siihen, että olisimme kansana muiden armoilla – siis niiden, jotka pystyvät kontrolloimaan ruoantuotantoa, myyntiä ja hintoja. Silti joidenkin mielestä maanviljelijöillä ei ole edes oikeutta hyvään elintasoon, ja ajatellaan, että maanviljelijöiden nillitys on turhaa.

Kun mietitään pelkästään ruoan hintaa, unohdetaan muut arvot, joita viljelystyöhön liittyy. Maatilat useimmiten periytyvät sukupolvelta toiselle, ja maahan syntyy konkreettinen side ja rakkaus kotiseutua ja omaa maata kohtaan. Maanviljelijät pyrkivät pitämään maaseudun elävänä, jatkamaan verenperintönä saatua työtä sekä tuottamaan hyvää ja puhdasta suomalaista ruokaa, jonka tuotannon kontrolli on kotimaisissa käsissä. Se on tukemisen arvoista.

Lisää tietoa aiheesta:

 

V. K.

8 KOMMENTIT

  1. Terveellinen ruoka on kaiken elämisen perusta ja siten on väärin että maanviljelijöiden tulotaso ja yhteiskunnallinen asema on niin heikko. Itse voisin hyvin kannattaa erityisesti pientilallisten luomumaanviljelijöiden verotuksen laskemista jopa nollaan. Tällä olisi monenlaisia positiivisia vaikutuksia kuten maaseudun elävöityminen, ruuan halpeneminen ja laadun paraneminen, kansanterveyden paraneminen sekä maanviljelijän ammatin arvostuksen nostaminen sille kuuluvalle tasolle.

  2. Juuri näin. Ilman omavaraista maataloutta ei ole itsenäistä Suomea. Kuolema EU:lle!

  3. Iisalmen liikenneympyröiden merkitystä väheksymättä, muistaakseni kuitenkin pientilojen ja maanviljelyn kannattavuus lähti laskuun kehityksen myötä jo 50-luvulta lähtien. Syinä mm. Teknologian kehittyminen ja sen myötä työvoiman tarpeen raju vähentyminen. Sodan jälkeinen asutuspolitiikka (+hävitty sota) vaikuttivat osaltaan jne.

    • Toki kannattavuuteen vaikuttaa muitakin tekijöitä, jos puhtaasti rahassa mitataan. Ei varsinkaan pienviljelijöillä koskaan helppoa ole ollut. En ihan täysin yhdy noihin yllä mainittuihin kannattavuustekijöihin, sillä teknologian kehitys on auttanut maanviljelyn tehostumisessa ja siinä, ettei maatila itse tarvitse yhtä paljon työvoimaa, vaan tämä työvoima siirtyy muihin työtehtäviin ja hankkii ruokansa kaupasta sen sijaan, että kiinteänä työvoimana niin ikään nauttisi maatilan ammattietuuksista. Mutta lama, korkea korkotaso ja EU:hun liittyminen toimivat kuin viimeisenä kuoliniskuna monelle pienviljelijälle. Tottakai suomalaisen ruuan tuotanto on kattavuuden kannalta verrattaen hintavaa, mutta asiasn liittyy useita painavia tekijöitä kuten tuotannon ja hinnan kontrolli, puhtaus, eettisyys, suomalaisen työvoiman tarve ja käyttö jne. Tämän hetken tilannetta vaikeuttaa hintasota, ulkomainen kilpailu, viennin takkuaminen. Korot ovat kontrollissa, mutta kun ne lähtevät nousuun niin eiköhän se ollut sitten siinä.

      HP:ltä mainio ehdotus pientilallisten luomuviljelijöiden paremmasta kohtelusta. Valitettavasti, mutta ei yllättäen, ei taida olla hallituksen agendassa. Mutta kannattaa muistaa, että nälkä se kaikillekin tulee.

    • Vielä lisäyksenä ja selvennyksenä, että EU-tukipolitiikalla on kytkös viljelyhehtaarien ja tuotannon määrään. Tämän vuoksi pienviljelijät ovat alakynnessä tehotuottajiin verrattuna. 1990-luvun sotkuisiin tapahtumiin kytkeytyneenä käytännössä tämä johti siihen, että useampi pienviljelijä möi hehtaarinsa kylän isoimmalle jussille, varsinkin kun huima velkojen koronkiskonta johti vakaviin velanmaksu- ja talousvaikeuksiin.

  4. ”Saksalaiselle talonpojalle, joka oli ollut lähellä perikatoa, annettiin arvostettu asema kansallisen ruokahuollon tuottajana, hänen maansa otettiin takaisin globalistien koronkiskojien käsistä ja toimenpiteillä huolehdittiin, että maatila pysyisi yhden perheen omistuksessa ja siirtyisi aina isältä pojalle.” Näin tapahtui kansallissosialistisessa Saksassa aikoinaan ja me pidämme itseämme sivistysvaltiona.

  5. Pientiloja ei tarvitse erikseen tukea sillä tuottajahintojen nostaminen oikealle tasolle ainoastaan varmistaa pienempien tilojen jatkumisen sama tuottaja hinta pitää myös isommat tilat pystyssä,Suomen tilojen mittakaavassa ei saada tuotannon merkittävällä lisäämisellä merkittäviä tuotantokustannusten alentumista,Lisäksi vastustan eläinten oikeuksien nostamista erityisasemaan sillä on saatu vain lisää virannomaisten mielivaltaista käytöstä josta voitte lukea maaseutumediasta.

    http://www.maaseutumedia.fi/viranomaismielivalta-kieltaa-vitamiinit/

    http://www.maaseutumedia.fi/valvontaviranomainen-on-itsevaltias/

Comments are closed.