Monet Euroopan maat, kuten Puola, ovat erittäin kiinnostuneita aloittamaan kiistanalaisen liuskekaasun tuotannon maaperästään. Ongelmallista tuotannon aloittamisesta tekee kuitenkin tuotannollisen infrastruktuurin täydellinen puute, ympäristöhaitoista puhumattakaan.
Myös USA on ilmaissut kiinnostuksensa yhteistyökumppanuudesta Euroopan energiatuotannossa vuodesta 2011 asti vireillä olleen TTIP-sopimuksen (Transatlantic Trade and Investment Partnership) osalta. Sopimus on aiheuttanut suurta kritiikkiä oikeustieteilijöiden keskuudessa – heidän mielestään sen sisällään pitämä investointisuoja toimii käytännössä vallansiirtona kansallisilta hallituksilta kansainvälisille yrityksille.
Sopimuksesta tekee erityisen ongelmallisen myös siihen sisältyvä välimiesmenettely, jonka avulla suuryritykset voivat haastaa valtioita oikeuteen, mikäli valtiot säätävät yritysten toimintaa haittaavia ympäristölakeja. Esimerkkinä tästä on yhdysvaltalaisen kaivosyritys Lone Pinen tapaus vuodelta 2013. Yhtiö haastoi NAFTA-vapaakauppasopimuksen nojalla Kanadan valtion välimiesmenettelyyn liuskekaasutuotannon kieltämisestä Quebecissä. Korvausvaatimus ympäristölainsäädännön kiristämisestä on 250 miljoonaa dollaria.
Puolan tapauksessa liuskekaasutuotannon aloittaminen tarkoittaisi käytännössä tiiviin yhteistyön aloittamista jonkin yhdysvaltalaisen energiajätin kuten Exxon Mobilin tai Chevronin kanssa. Puolan maaperässä arvioidaan olevan noin 800–2 000 miljardia kuutiometriä liuskekaasua. Lähes kolmannes sen maaperästä on tosin “luontoarvoltaan herkkää”. Näillä alueilla ei lainsäädännön mukaan saa porata kilometriä syvemmälle, liuskekaasuvarojen sijaitessa noin viiden kilometrin syvyydessä. Tästä syystä liuskekaasun etsintä Puolassa on myös lainsäädännöllisesti mahdotonta. Näin ollen Puolan hallitus on päättänyt poistaa tieltään kaikki rajoitukset tuotannon aloittamisen tieltä. Maa saikin Brysselistä huomautuksen ympäristövaikutusten arvioinnin ohittamisesta.
Liuskekaasua tuotetaan vesisärötykseksi kutsutulla menetelmällä, jolloin vettä, hiekkaa ja kemikaaleja pumpataan maan alle kovalla paineella kaasun purkamiseksi murtuvasta liuskeesta. Tämä on puolestaan vapauttanut vaarallisia aineita suoraan vesistöihin. Näiden jälleenkäsittely on vaikeaa.
“Liuskekaasutuotannossa hengitysilmaamme pääsee suuria määriä vaarallisia, sumua tuottavia ja ilmastoon vaikuttavia saasteita. Tuotanto turmelee myös pohjavesiä ja on muutenkin vakava uhka terveydelle ja luonnolle”, luetteli Ilana Solomon yhdysvaltalaisesta ympäristöjärjestö Sierra Clubista.
Toteutuessaan TTIP-sopimus koskettaisi myös Suomea, joten nähtäväksi jää, saavatko jo ennestään ympäristöstä piittaamattomat kaivosyhtiöt maassamme lisää valtaa, muusta Euroopasta puhumattakaan.
Lähde: Suomenluonto.fi
Näin ovat sionistit ottaneet vallan rakkaassa ja puhtaassa isänmaassamme Skandinaviassa. Ympäristöstä huolimatta kaikki annetaan juutalaiselle. En halua nähdä tulevaisuutta, jossa elintilamme on saastutettu seemiläisen kansan toimesta. Onneksi valitsin vastarintaliikkeen, onneksi välitän ja rakastan.
Rikolliset suomalaiset päättäjät ajoivat suomalaiset kaivosyhtiöt alas ja myivät pois 90-luvulla. Nyt Suomikaan ei voi hyödyntää maaperäänsä itse, vaan kaivosyhtiöt ovat ulkolaisia jättiyrityksiä. Niille Suomi luovuttaa kaiken ilmaiseksi jaantaa niiden kiertää veroja vielä. Maanomistajat saavat jotain korvauksia uuden lain mukaan. Valtio sen sijaan tyrkyttöää mittavia tukia ja rakentaa infraa, vaikka vain muutama työpaikka on tarjolla vastineeksi.
Suomen johto edutaa jo juutalaista maailmankylää ja käsittelee Suomea sellaisen osana niin paljon kuin kehtaa. Koko ajajn röyhkeämmin.
Totesin jo kauan aikaa sitten että jos olisin Puolalainen niin minua pelottaisi ja paljon. Puolassa kun sattuu olemaan euroopan suurimmat liuskekaasu varannot. Ja vähemmistäkin luonnonrikkauksista on aloitettu sotia.
Tekstissä pehmennellään liuskekaasutuotanon haittoja. Se PILAA pohjavedet, se ei vain “vaputa vaarallisia aineita pohjaveteen”. Sen jälkeen voikin joku vesijätti Nestle ryhtyä myymään pullotettua vettä Puolalaisille. Melkoiseen litrahintaan. Ja sitä vettä saadaan, hmm… katsotaampa, esim. Suomesta.
Suomessa on vuodesta 1998 silloisen ympäristökeskuksen, nykyisen ELY-keskuksen toimesta ajettu kuntien vesilaitoksia yksityiseen omistukseen. Ja nykyisen vesilain mukaan kaikkia kiinteistöjä kunnallisiin nfroihin. Sinänsä hyvä asia, mutta suuruusluokkaa pitäisi hieman miettiä. Jos vesi-ja viemäriputkea joudutaan vetämään 10-30km että saadaan kuivalla maalla yhden kylän jätevedet talteen (jotka sitten päästetään vesistöön) niin mistä saadaan se öljy sen putken tekemiseen? Ja millä energialla tehdään kaikki se kalusto? Suuruusluokka on taas hukassa ja pahasti.
Suomen ja suomalaisten pitäisi enemmän keskittyä siihen että kaikenlaiset tekopohjavesihankkeet lopetetaan. Ne on jo teodettu täälä toimimattomiksi sekä luontoa pilaaviksi. Ja täältä pitäisi ajaa kaikki ulkomaalaiset vesiyhtiöt pois. Sekä palauttaa kunnalliset vesilaitokset kuntien omistukseen/hallintaa. Ja sitäkautta varmistaa infran pysyminen Suomalaisissa käsissä.
On hyvä muistaa että vanhat taistolaiset/marxilaiset muuttuivat vihreiksi ja miehittivät Ympäristökeskukset silloin kun Neuvostiliitto romahti ja kommunismi kaatui. Heistä tuli vihreitä virkamiehiä byrokratian rattaisiin, joiden tarkoitus on vaikeuttaa meidän kaikkien elämää.
Erinomainen todiste tästä on se, että ELY-keskukset antavat lausuntoja joita pitää noudattaa kuin lakia. Mutta koska ne ovat lausuntoja, niistä ei voi valittaa. Tämä jos mikä on suoraa marxilaista ideologiaa. Kafkan Linna.
Comments are closed.