Koti Artikkelit Historia Lauri Törni – kolmen armeijan sankari

Lauri Törni – kolmen armeijan sankari

6

AK_mpjajuut

Lauri Allan Törni syntyi Viipurissa 28. toukokuuta 1919 Jalmari ja Rosa Törnin perheeseen Viipurissa. Törnin perhe oli isänmaallinen, ja rahtilaivan kapteeni Jalmari oli kuulunut valkokaartiin sisällissodan aikana, vaikka hän ei taisteluissa ollutkaan mukana. Nuori Törni pärjäsi koulussa kohtalaisesti – lukuaineissa hän oli keskivertoa, mutta liikunnasta hän piti. Uiminen, hiihto ja pikajuoksu sekä myöhemmin murrosiässä nyrkkeily olivat lähellä nuorukaisen sydäntä.

Vaikka Törni oli kiinnostunut myös suojeluskuntatoiminnasta, on totta, ettei hän alun perin suunnitellut sotilasuraa. Hän suoritti asepalveluksensa Viipurin rykmentissä, alokaskautensa KK-komppaniassa ja AUK:n eläinlääkintäkomppaniassa, kotiutuen kersanttina marraskuun 16. päivä 1939. Tämän jälkeen hänen piti suunnata kauppakorkeaan, mutta kohtalo puuttui peliin talvisodan kautta. Kauaa ei kotiutumista ehditty juhlia, kun Törni 4. jalkaväkipataljoonan riveissä kutsuttiin jo heti kotiutumista seuraavana päivänä ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja linnoitustöihin. Pataljoonaa komensi everstiluutnantti Matti S. Nurmi ja sittemmin Nurmen kaaduttua kuuluisa majuri Matti ”Motti-Matti” Aarnio.

30. marraskuuta Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Törnin komppania sai tulikasteensa kesken aamiaisen tykistön kranaattien osuessa suoraan leiriin. Komppania, jossa Törni oli mukana, määrättiin pidättelemään vihollista, kunnes lisäjoukot saataisiin paikalle.

Todelliset kyntensä Lauri Törni pääsi näyttämän tammikuun alussa 1940 lähtiessään vapaaehtoisena partiomatkalle Kitelän motin sisälle. Huomaamatta partio hiihti läpi motin ja vihollislinjojen aina toisella laidalla olevaan suomalaiseen ”Metsälukin” tukikohtaan. Täälläkin partio pääsi huomaamatta aina komentoteltalle asti. Paluumatka omaan tukikohtaan sujui myös ongelmitta, ja partio raportoi vihollisen asemat.

Hyvin menestynyt Törni määrättiin RUK:hon, mutta sitä ennen hänen piti upseerioppilaan vakanssilla johtaa erillistä pataljoona 18:aa, joka koostui ruotsalaisista vapaaehtoisista ja jonka kaikki upseerit olivat haavoittuneet tai kaatuneet. Motissa oli kaksi neuvostodivisioonaa, ja sitä oli yritetty purkaa tuloksetta, mutta nyt suomalaiset lähtivät pikkuhiljaa paloittelemaan sitä osiin, kunnes vihollinen oli tuhottu. Myös Törnin pataljoona menestyi hyvin, ja sotakirjeenvaihtajat loivat ensimmäisen luvun Törnin sankaritarinalle. Nyt myös Törni itse oli löytänyt todellisen kutsumuksensa: hänestä ei tulisi kauppiasta, vaan sotilas. Törnistä usein sanottu lause ”syntynyt sotilaaksi” pitää hyvin paikkansa. Hän ei sotilaaksi aikonut, mutta tositoimiin päästyään hän oli siinä suorastaan luonnonlahjakkuus.

RUK:n kurssi alkoi 5. helmikuuta 1940 Niinisalossa. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta Törnin ollessa vielä koulussa. Kokelasjaksonsa hän suoritti Vironlahdella jalkaväkirykmentti 12:ssa, ja 9. toukokuuta hänet ylennettiin vänrikiksi. Törnin perhe oli joutunut evakkoon Viipurista ja asui tuolloin Vaasassa. Revanssihenki kyti silti kovana nuoressa upseerissa.

Torni_lauri-230x354

Kesällä 1941 Törni värväytyi mukaan suomalaiseen Waffen-SS-divisioonaan, joka koottiin vahvistamaan Suomen ja Saksan välejä. Värväys hoidettiin salassa Insinööritoimisto Rataksen kautta, ja valitut salakuljetettiin rahtialuksella Saksaan. Törni, kuten monet muut suomalaiset, sijoitettiin SS-Wiking-divisioonan Nordland-rykmenttiin. Koulutuksessa SS-Untersturmführer Törni sai paljon uutta oppia nykyaikaisesta sodankäynnistä.

Operaatio Barbarossan alkaessa Törni oli edelleen koulussa. Kun vihollisuudet myös Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoivat ja puna-armeija pommitti Helsinkiä, anoi Törni usean muun suomalaisen kanssa lupaa palata Suomeen. Lupa myönnettiin, ja heinäkuun 1941 lopulla he olivat takaisin Suomen maaperällä. Kiire rintamalle oli niin kova, ettei Laurilla ollut aikaa käydä edes tapaamassa perhettään.

Rintamalla Törni määrättiin ensin hetkeksi aikaa panssarijoukkueeseen. Aiemmin hän ei ollut panssarivaunua komentanut, mutta lyhyen harjoittelun jälkeen panssareista muodostui tehokas taisteluyksikkö. Törnin joukkue määrättiin antamaan tukea everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen jalkaväkirykmentti 29:lle, jonka kanssa joukkue eteni Prääsän ja Matrossan taisteluiden kautta aina Petroskoin tielle. Petroskoin valtaamisen jälkeen Törni joutui luovuttamaan vaununsa Ruben Lagusen komentamalle 1. jääkäriprikaatille. Törni määrättiin Aunukselle vanhan komentajansa ”Motti-Matti” Aarnion rykmenttiin.

Larry_Thorne_as_leader_of_armoured_platoon_1941-460x258

Maaliskuun 23. päivä 1942 Törni haavoittui vakavasti. Hän oli mukana kolmen miehen hiihtopartiossa. Paluumatkalla hän hiihti latumiinaan ja sai useita sirpalehaavoja. Partiotoverit, vänrikki Urho Mölsä ja sotamies Asser Uusi-Jaakkola, kuljettivat hänet ahkiossa omien puolelle.

Törni siirrettiin Vaasan sotilassairaalaan. Toipuminen kenttäkuntoiseksi ei ensin näyttänyt todennäköiseltä, ja jalan amputaatiostakin puhuttiin. Kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Törni kuntoutui kenttäkelpoiseksi, ja juhannuksena hän oli jo palannut luutnantin vakanssilla rykmenttiinsä, nyt 1. komppanian päällikkönä. Törnillä olisi itse asiassa ollut jonkin verran toipilaslomaa jäljellä, mutta hän oli karannut lomalta rintamalle. Kun sotilassairaalasta ilmoitettiin Törni kadonneeksi, vastasi rykmentinkomentaja Aarnio, että ”täällähän se on ollut sotimassa jo jonkin aikaa”.

Lokakuussa Törni lähti miehineen partiomatkalle linjojen taakse. Nyt jo kuuluisaksi nousseen luutnantin kysyessä vapaaehtoisia heitä ilmoittautui 60 henkeä, joista Törni valitsi seitsemän miestä partioon. Partio souti yön pimeydessä linjojen taakse järven yli. Reissu oli menestys ja vangiksi saatiin yksi vihollisen upseeri, mutta huoltotielle järjestetty tuliylläkkö meni pieleen, kun ajoneuvo täynnä puna-armeijan sotilaita yllätti Törnin joukkueen tutkimassa juuri ylläkössä tuhottua autoa. Irrottautuminen kuitenkin onnistui, ja Törnin osasto pääsi takaisin veneille ja turvaan omien puolelle ilman tappioita.

Alkuvuodesta 1943 perustettiin T-osasto, ”Törnin jääkärit”, sissijoukko, jota salaamissyistä kutsuttiin jääkärijoukoksi. Koulutus oli kovaa ja fyysistä, ja joukkoon hyväksyttiin muun muassa eräs myöhemmin tunnetuksi tullut alikersantti Mauno Koivisto. Osasto teki niin monta onnistunutta sabotaasi- ja tiedusteluiskua vihollislinjojen taakse, että Neuvostoliiton propagandaradio lupasi Törnistä 300 000 markkaa.

Heinäkuun 9. päivä Törnille myönnettiin Mannerheim-risti, korkein arvomerkki Suomen armeijassa. Joulukuussa hänelle myönnettiin myös Saksan armeijan II luokan Rautaristi. Paljonkaan hän ei niitä ehtinyt lomapuvun rintamuksessa käyttää, sillä T-osasto taisteli tauotta koko kesän. Sanottiin, että siellä missä T-osasto oli, oli myös muilla miehillä rauhallisempi mieli.

Kapteeniksi Törni ylennettiin 28. elokuuta 1944. Kuitenkin rauha Neuvostoliiton kanssa tuli 4. syyskuuta 1944. Tästä alkoi Lapin sota, jossa Suomi joutui Neuvostoliiton painostamana ajamaan saksalaiset aseveljensä pois Suomesta. Törniä ei kyseiseen sotaan kutsuttu, eikä muitakaan suomalaisia SS-miehiä. Törni kotiutettiin 4. joulukuuta 1944, ja loppuvuoden hän asui vanhempiensa luona Vaasassa. Hän oli kuitenkin mukana aseenkätkentäporukoissa tekemässä asekätköjä Enon metsiin.

Siviilissä Törni piti parhaansa mukaan matalaa profiilia, sillä nyt sodan loputtua kommunistit ja käpykaartilaiset olivat tulleet rohkeammiksi. Törni oli sen verran tunnettu hahmo, että lähes poikkeuksetta hän sai kuulla kadulla liikkuessaan punikkien ivaa. Välillä mitta tuli täyteen, kun läpi tulen ja jään isänmaansa puolesta kulkenut soturi ei jaksanut enää kuunnella sotaa kokemattomien pelkurien pilkkaa. Silloin Törni teki nyrkeillään punikeille selväksi, että nyt oli tullut avattua suu väärässä paikassa väärään aikaan.

Kauaa Törni ei kuitenkaan levännyt laakereillaan, kun sotaa käytiin edelleen Saksan maaperällä. Hän oli sitä mieltä, ettei viimeistä sanaa kommunisteille ollut vielä sanottu, joten 23. tammikuuta 1945 nousi Törni muutaman muun patriootin kanssa saksalaiseen U-veneeseen Vaasan edustalla. Matkaa oli järjestämässä Törnin kanssa SS-Wikingissä ja jatkosodassa palvellut luutnantti Solmu Korpela, ja sukellusveneen suuntana oli Saksa. Matkaan lähtenyt joukko kuului nyt osaksi Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin mukailemaa ”Vastarintaliikettä”, jonka tarkoitus oli jatkaa sissisotaa alueilla, joilta akselivallat olivat joutuneet vetäytymään bolsevikkien tieltä. Suomen puolelta liikettä organisoivat everstiluutnantti Sergei Johan Christian Fabritius ja vakoilun osalta diplomi-insinööri Karl Johan Albert Sundholm.

4889

Matka jatkui meren halki Libauhun ja Danzigin kautta Schwinmündeen, josta miehet kuljetettiin autoilla Sonderkommando Nordin (’Erillisosasto Pohjoinen’) päämajaan saamaan koulutusta sabotaasi- ja vakoilutoimintaan. Koulutus piti sisällään muun muassa räjähteiden käsittelyä, ratsastusta ja ampumista.

Fabritius kertoi Törnille, että hänelle oli ehdotettu vakoilutoimia Suomessa. Hän oli kieltäytynyt ja neuvoi Törniä myös kieltäytymään kaikesta vakoilu- ja sabotaasitoiminnasta. Sen sijaan Fabritius kertoi kokoavansa suunnitelmaa, jolla koota vastarintaliike Suomessa haastamaan puna-armeija aseelliseen taisteluun. Suunnitelma esiteltiin turvallisuusjohtaja Ernst Kaltenbrunnerille 10. helmikuuta, ja 21. helmikuuta Fabritius palasi lentäen Suomeen. Hän hyppäsi laskuvarjolla Poriin, jossa yhdysmies oli häntä odottamassa.

Maaliskuun puolivälissä Törnille ja Korpelalle ehdotettiin matkaa Norjan kautta Suomeen sabotaasitehtäviin. He kieltäytyivät toimimasta Suomea vastaan, joten heidät lähetettiin taistelemaan Berliinin rintamalle SS-Obergruppenführer Felix Steinerin joukkoihin. Hän ehti taistella reilut kaksi viikkoa ennen kuin Saksa antautui. Törni ja Korpela joutuivat englantilaiselle vankileirille, josta he pakenivat. Suomen Kööpenhaminan-konsulin avulla he matkustivat takaisin Suomeen. Suomessa Törni vietti jonkin aikaa normaalia elämää Helsingissä sähkömiehenä. Hänen työpaikkansa oli Kansakoulukadun sähköliike, jonka omistivat vastarintaliikkeen SS-aktivistit.

Ajat olivat käyneet Suomessa huonoiksi. Myönnytyksiä oli tehtävä ja kommunistinen puolue oli sallittu. Valtiollisen poliisin Valpon linja oli muuttunut täysin, ja nyt se vainosi sodassa palvelleita isänmaallisia poliitikkoja ja muita patriootteja. Myös Törni saatiin kiinni, ja kesällä 1946 hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen Turun lääninvankilassa. Myös Törnin sotilasarvot poistettiin. Törni onnistui pakenemaan ja pääsi jo Ouluun asti, mutta jäi siellä kiinni taksikuskin ilmiannettua hänet poliiseille. Jälkeenpäin kyseinen taksikuski lähetti Törnille pahoittelunsa, jossa hän kertoi, ettei olisi tätä ilmiantanut, mikäli olisi tunnistanut, kuka mies oli kyseessä.

Uusi presidentti J. K. Paasikivi kuitenkin armahti Törnin jo vuonna 1948. Hän asui Vaasassa jonkin aikaa, mutta Neuvostoliiton valvovan silmän alla elävässä Suomessa petturina, kapinallisena ja entisenä SS-upseerina elämä ei ollut helppoa. Niinpä hän toveriensa ehdotuksesta suuntasi kohti Amerikkaa. Matka kulki ensin Ruotsiin ja sieltä Venezuelaan, jossa hänet vastaanotti myös Atlantin yli lähtenyt eversti ”Motti-Matti” Aarnio. Näitä Yhdysvaltoihin lähteneitä sotilaita kutsuttiin ”Marttisen miehiksi”, sillä organisaattorina toimi eversti ja Mannerheim-ristin ritari Alpo Marttinen.

Kesällä 1950 Törni viimeinkin pääsi Yhdysvaltoihin norjalaisen M/S Libre Villan mukana. New Yorkissa hän teki kaikenlaista työtä muun muassa kirvesmiehenä sekä Suomen suurlähetystön ovimiehenä, kunnes hän 1953 sai vihdoin oleskeluluvan ja värväytyi armeijaan seuraavan vuoden tammikuussa. Nimekseen hän otti tuolloin paremmin englanniksi taipuvan Larry Thornen.

Vaikka Törni joutuikin aloittamaan koko sotilasuransa alusta, ei se häntä haitannut. Hän selvisi erinomaisin arvosanoin niin alokas- kuin erikoisjoukkojen koulutuksesta 35-vuotiaana. Törni sai myös koulutusta vuoristo- ja talvitaisteluun sekä laskuvarjokoulutuksen. Heinäkuussa 1955 hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Vuonna 1957 Törni ylennettiin luutnantiksi ja hän suoritti komennuksen Saksassa Bad Tölzin sotilaskoulussa 10th Special Forces Groupin riveissä. Euroopan-komennuksensa aikana hän suoritti myös kurssin Italian alppijääkärikoulussa. Noihin aikoihin filmattiin myös ”Phantom Soldiers” -dokumentti, jossa esiteltiin erikoisjoukkojen toimintaa. Tämä on tiettävästi ainoa videokuvaus Törnistä.

Törni muistettiin kovakuntoisena miehenä, vaikka hän hieman muita vanhempi olikin. Hänen kanssaan palvelleet sotilaat muistelivat lämmöllä hänen mökillään vietettyjä iltoja, joissa jokainen osallistuja joutui tekemään 50 punnerrusta ennen kuin illanvietto sai alkaa.

Vuoden 1962 tammikuussa Törni johti pelastusryhmää Pohjois-Iranin vuorilla. USA:n armeijan tiedustelulentokone oli pudonnut sinne, eivätkä kaksi ensimmäistä tutkimusryhmää olleet löytäneet sen hylkyä. Törni ryhmineen kuitenkin löysi hylyn ja kolmen lentäjän ruumiit. Osa koneen tiedustelulaitteistosta oli kadonnut. Törni otti mukaan ne laitteet, joita koneessa vielä oli, ja räjäytti hylyn. Lentäjien ruumiit ryhmä otti mukaansa, jotta heidät voitiin toimittaa haudattaviksi Yhdysvaltoihin.

larry-thorne-photo-03

Ensimmäisellä komennuksellaan Vietnamissa Törni oli vuonna 1963. Tuolloin kapteeniksi ylennetyn Törnin yksikön toimia seurasi lehtimies Robin Moore, joka kirjoitti kokemuksistaan kirjan nimeltään Vihreät baretit. Kirjan hahmo Sven Kornie perustui Törniin. Kirjan pohjalta tehtiin myös elokuva, jossa Kornien roolia esitti legendaarinen John Wayne. Törnin vastuualuetta olivat tuolloin ensin Chau Langin ja myöhemmin Tinh Bienin tukikohdat lähellä Kambodžan rajaa. Näitä tukikohtia kutsuttiin ”Piikeiksi Vietkongin lihassa”, sillä niiden puolustusta ei pystytty murtamaan.

Törnin toinen komennus Vietnamissa oli vuonna 1965. Lokakuun 18. päivä Törni miehineen lähti helikopterilla tiedustelulennolle Laosin rajan tuntumaan. Kopteri ei kuitenkaan koskaan palannut. Jäi epäselväksi, oliko se ammuttu alas vai johtuiko putoaminen moottoriviasta. Yhdysvaltain armeijan Join Task Force Full Accounting -osasto alkoi etsiä Törnin ja hänen ryhmänsä jäännöksiä, ja ne löytyivät vasta vuonna 1999. Etsintäryhmässä oli mukana myös viisi suomalaista, mukaan lukien Törnin siskonpoika Juha Rajala. Helikopterin hylky löytyi viidakkovuorelta läheltä Laosin rajaa. Hylystä löytyi myös Törnin henkilökohtainen Carl Gustav m/45 -konepistooli eli ”Swedish K”.

Törni ryhmineen haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle vuonna 2003. Vuotta myöhemmin Lauri Törnin Perinnekilta ry teki retken onnettomuuspaikalle ja kiinnitti kallioseinämään Törnin muistolaatan.

Lauri Törni eli Larry Thorne eli ja kuoli kuin sotilas. Hän taisteli aggressiivista kommunismia vastaan koko elämänsä. Hän saavutti kapteenin arvon kolmessa eri armeijassa. Siinäpä meille jälkipolville mietittävää.

Törnin saamat arvomerkit:

Suomi:
2. lk:n Vapaudenmitali 26. heinäkuuta 1940
1. lk:n Vapaudenmitali 24. elokuuta 1940
3. lk:n Vapaudenristi 9. lokakuuta 1941
4. lk:n Vapaudenristi 23. toukokuuta 1942
Mannerheim-risti 9. heinäkuuta 1944
1. divisioonan muistoristi
Rajajääkärijoukkojen risti
Puolustusvoimien pronssinen mitali

Saksa:
2. lk:n rautaristi 11. joulukuuta 1943

USA:
Bronze Star
Army Commendation Medal
Purple Heart (kahdesti)
The Legion of Merit
Army Good Conduct Medal
National Defence Service Medal
Vietnam Campaign Medal
Vietnam Service Medal
Air Medal
Combat Infantry Badge
Parachute Badge (Master)
Distinguished Flying Cross
Special Forcesin 1. rykmentin kunniajäsen

Johannes Kaila

6 KOMMENTIT

  1. Henkilökohtainen idolini, itselläni on ollut kunnia tuntea myös kaksi Lauri Törnin sisseihin kuulunutta miestä. Ainoa johon Lauri Törniä voi verrata on saksalainen stukalentäjä Hans-Uldich Rudel, joka oli myös kovan luokan toimija, eikä milloinkaan hylännyt kansallissosialismia.

  2. Kapteenin arvo palautettava Törnille postuumisti. Mieluiten ylennys majuriksi olisi paikallaan! Vaikka punikkikynäilijät ovat häväisseet sankariamme, niin he eivät voi riistää arvoa, kunniaa ja arvonantoa hänen muistoltaan. Lauri Törnin kilpi on tahraton! Kiitos Törni-aiheisista artikkeleistanne!

    PS: Toiveeni olisi artikkeli/artikkeleita Stuka-lentäjä Hans-Ulrich Rudelista. Kiitos, jos voitte toteuttaa monen meidän toiveemme…?! – Hyvää kevättä!

Comments are closed.