Taas on esillä yksi hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumisen mittari – lasten henkinen hyvinvointi. Asiantuntijalääkäreiden mukaan lievien ja keskivaikeiden psyykkisten häiriöiden määrä on noussut. Myös vakavien häiriöiden laatu on muuttunut vaikeammaksi.
Arvion mukaan Suomessa on lähes 100 000 alle 13-vuotiasta lasta, joilla on jonkinasteisia mielenterveydellisiä ongelmia. Asiantuntijat eivät kuitenkaan leimaa suomalaislapsia psyykkisesti sairaammiksi kuin aiemmin, vaan epäilevät, että perheiden huoli lasten hyvinvoinnista on noussut ja hoitoon hakeudutaan helpommin. Tämä taas lisää turhia diagnooseja ja lääkitsemistä joissain tapauksissa. Vaikka hoitoon hakeutuvien määrä on nousussa, resurssit ovat pysyneet jotakuinkin samoina.
Eräänä syynä lisääntyneeseen lasten huonovointisuuteen pidetään vanhempien yleistynyttä stressiä. Myös koulujärjestelmän muuttuminen omaehtoisemmaksi ja ryhmäpainotteisemmaksi luo vaikeuksia mielenterveysongelmista kärsiville lapsille.
Lähde: Yle
Kun ne perinteiset perhearvot korvataan älykännyllä ja tietokoneella, mitä muuta voidaan odottaa?
Ja kun vanhemmilla on täysin kadoksissa vanhemmuus kuin auktoriteettikin.
“Vanhemmat” myös ovat hyvin ristiriitaisia vähissäkin kasvatusmenetelmissä, kumpikin tekee omaansa eikä yhdessä kuten tarkoitus olisi, valehtelu ja kieroilu osoitetaan hyväksi oman edun tavoittelussa.
Monen lapsen kohdalla asiat alkavat menemään metsään, kun vanhempi istuttaa hänet nurkkajumalan (“lapsenvahdin”) eteen, hieman vanhempana iskostetaan omat pelot nuoreen ihmiseen sekä yritetään korvata vanhemmuus kaveruudella sekä mammonalla.
Rajoja ei aseteta minkäänlaisia ja kun tapahtuu tulee se “yllätyksenä” kun ei tiedetä missä nuori liikkuu ja mitä tekee vapaasti, omaa lastaan ei juuri tunneta.
Tässä sopassa on myös lääkärikunta vahvasti edustettuna. Sillä jokainen resepti poikii tuloja kirjoittajalle ja lääkefirmalle. Josta taas saattaa saada tankatun auton viikoksi käyttöön yhdessä junamatkan ja Levin-mökin, jossa on jääkaappi täynnä ruokaa ja juomaa, kanssa. Kukaan ei tiedä kuka milloinkin asuu lääkeyrityksen mökillä. Eikä mitään jälkiä jää kun auton hanskalokerossa on polttoaineketjun avoin kortti.
Tänä päivänä yhä nuorempia ja nuorempia halutaan diagnosoida mitä ihmeellisimpiin sairauksiin. Normaali viisivuotias lapsi joka on aktiivinen ja kiinnostunut ympäristöstään sekä kokeilee kaikenlaista, leimataan usein adhd-lapseksi ja lääkitys aloitetaan. Vanha sanonta “lapset on terveitä silloin kun ne leikkii” pitää hyvin paikkansa. Vanhempien mielestä lapset saattavat olla äänekkäitä ja ylivilkkaita jo yksin siitä syystä että vanhemmat eivät jaksa lasten lailla. Ehkä syynä on nykyisin aiempaa iäkkäämpänä tehdyt lapset.
Lapset joilla aloitetaan lääkitys (niitä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta) ennen murrosikää ovat usein henkisen kehityksen kannalta menetettyjä tapauksia. Ja tähän syyllistyvät lääkärit jotka niin mielellään diagnosoivat ja määräävät lääkkeitä. Ja sen jälkeen tämän ihmisen tulevaisuus on pilattu koska dianoosi varjostaa häntä lopun elämäänsä. Voi olla että hän ei koskaan pääse bussi- tai rekkakuskiksi, puolustusvoimille töihin, saa aseenkantolupaa, pääse vastuullisiin virkoihin tms. Vain sen vuoksi että hänellä on lapsena todettu dianoosi joka on tehty esim. sen vuoksi että vanhemmat tai opettajat näkevät muita enregisemmän lapsen.
Tässäkin kohtaa yhteiskunnan tasapäistäminen johtaa siihen suureen harmaaseen massaan josta ei ole hyötyä kuin globalisteille.
Aivoilla on herkkä rakenne, ja ne vaurioituvat ensisijaisesti.
https://www.vastarinta.com/eugeniikka-vai-kuolema/
Comments are closed.