Koti Kolumni Laiskoja äitejä ja tuhlaajapoikia

Laiskoja äitejä ja tuhlaajapoikia

2

”Uskokaa pois, perinteiset perhearvot tulevat olemaan vielä kovia arvoja”, sanoi eräs toveri jokin vuosi sitten. Tätä ennustusta edesauttoivat useat uutiset toissa viikolla. ”Ydinperheissä kuritetaan lapsia useammin kuin muissa perhemalleissa”, kerrottiin tiistaina. Uutiskynnys tuskin olisi ylittynyt, jos kyseessä olisi ollut sateenkaariperhe tai yksinhuoltajaperhe.

Samana päivänä pääministeri Jyrki Katainen ilmaisi oman käsityksensä perhearvoista, tai ainakin siitä, miten pienituloisten pitäisi lapsensa kasvattaa; entistä aikaisemmin aivopesulaitoksiin ja vieraantumaan omista vanhemmistaan, jo ennen kolmea ikävuotta. Kuten tiedetään, ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen elämässä tärkeimmät kehityksen kannalta, ja silloin ulkopuoliset vaikutteet voivat haavoittaa helpoimmin. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen totesi kodinhoidontuen leikkaamisesta käydyn keskustelun yhteydessä maaliskuussa, että alle kaksivuotiaalle on enemmän haittaa kuin hyötyä päivähoidosta ja suurista ryhmistä vielä kehittyvien sosiaalisten taitojen takia. Ensimmäiset kolme ikävuotta ovat ratkaisevia stressin sietämisen kannalta, myös aikuisuutta silmällä pitäen. Keltikangas-Järvinen pitää suuressa ryhmässä tarvittavia taitoja enemmänkin hengissä selviytymisen keinoina kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoina, eikä kaksivuotias tai hieman vanhempikaan kykene vielä pitämään puoliaan. Ryhmässä lapsi joutuu turvautumaan aggressioon tilanteessa, jota hän ei vielä hallitse. Kiinnostus toisiin lapsiin herää vasta noin puolitoistavuotiaana, ja vasta kahden ja kolmen ikävuoden välillä lapsi alkaa asteittain leikkiä yhden tai kahden leikkitoverin kanssa.

Jos ansiotyön määrä on maassamme näinkin rajallinen, niin eivätkö sitä voisi tehdä ne, joilla siihen on halua ja mahdollisuus, eivätkä ne harvat, joilla on jo se maailman tärkein työ hoidettavana?

Toisaalta Kataisen mallissa olisi tilaa vasemmistoliiton lobbaamalle ”downshiftaamiselle”, josta puolueen nuorisojaoston puheenjohtaja Li Andersson oli puhumassa radiossa, jälleen samana päivänä. Termi on melko uusi ja ilmeisesti hallituskumppaneille paremmin myytävä vastine kansalaispalkalle, mikä – varsinkin tässä taloustilanteessa – on täysin absurdi ajatus. Anderssonillekin tiedoksi: yhteiskunnan tehtävä on järjestää asiat niin, että ihmiset, jotka haluavat itse ansaita elantonsa, saisivat siihen mahdollisuuden. Ei niin, että ne, jotka eivät halua, saisivat elellä muiden kustannuksella. Ihminen, joka ei hoida omaa tonttiaan yhteisössä, on sille pelkkä taakka. Kysyttäessä, mistä mukavuuksista Andersson itse voisi luopua, otti hän esille yksityisautoilun keskustoissa. En tiedä, mutta tuskin hän itse ”portsalaisena” paljon keskustassa autoilee.

Vasemmistolla on muutenkin ihmeellinen suhtautuminen yhteiskuntaan. Aivan kuten kristityillä jumalaansa. Jokin ulkopuolinen taho, joka pitää huolen lapsistaan, tekivätpä he mitä tahansa, ja varsinkin vaikka he eivät tekisi mitään asioidensa eteen. Joku, jonka voi ensin kirota, mutta joka ottaa avosylin tuhlaajapojan vastaan. On niin helppoa, kun ei tarvitse ottaa vastuuta teoistaan ja elämästään.

Eräänlainen downshiftaaminen tehtiin onnistuneesti 1930-luvulla Saksassa. Silloin työaikoja lyhennettiin, jotta kaikille saataisiin töitä, mutta tämä oli osa suurempaa yhteiskunnallista remonttia. Nykyisessä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa se vain lisäisi muiden suorituspaineita sekä aiheuttaisi enemmän kuormitusta jäljelle jäävälle työajalle.

Kannatan kyllä ”relaamista” ihmisille, jotka tekevät järjettömän pitkiä työpäiviä, mutta normaalia neljänkymmenen tunnin työviikkoa tekeville ehdottaisin ajan pihistämistä jostain muusta.

Yksi tapetilla ollut asia on lapsilisät ja se, kenelle ne kuuluvat. Lapsilisät kehitettiin kannustamaan kansalaisia tekemään lapsia, ja nykyään ne tuntuvat olevan ainoa kannustin lisääntymiseen. Ei ihmekään, että ”kansanvaihtoa” kannattavat poliitikot haluavat sen pois suomalaisilta, ja luultavasti he onnistuvatkin siinä leikkausten todella alkaessa, jos emme pidä puoliamme. Nyt on aika kääntää keskustelua kansallismieliseen suuntaan: ketkä todella ovat Suomen kansalaisia, keneltä edut oikeasti pitäisi ottaa pois, ja mitä valtion kuuluu maahanmuuttajille kustantaa. Yleisen keskustelun luulisi kestävän edes tämän.

 

Janne Ahokas

2 KOMMENTIT

  1. Hyvä kannanotto! Vasemmiston loismaisella apurahakapinalla ei ole mitään tekemistä työläisyyden ja kestävän sosiaalipolitiikan kanssa.

    Downshiftaamisesta tuli mieleen keskustelut, joita olen käynyt monien kansallismielisten kanssa. Onko järkeä ylläpitää nyky-yhteiskuntaa ja maksaa mahdollisimman paljon veroja vai pitäisikö sionistis-kapitalistisen valtion kaatumista paremminkin vauhdittaa tukemalla sitä mahdollisimman vähän?

    Mielipiteitä?

Vastaa käyttäjälle KS Peruuta vastaus

Please enter your comment!
Please enter your name here