Koti Artikkelit Kulttuurimarxistien nuoleskelu – koska he muka ovat tyytyväisiä?

Kulttuurimarxistien nuoleskelu – koska he muka ovat tyytyväisiä?

9

Viime huhtikuussa perussuomalaiset tekivät päätöksen miellyttää mieluummin poliittisia vihollisiaan kuin kuunnella omaa jäsenistöään. Puoluejohtaja Jussi Halla-ahon painostuksesta puolueen nuorisojärjestöstä päädyttiin erottamaan väkeä. Koko kalabaliikin syy: puoluetta vastustavat kulttuurimarxistit painostivat sitä.

Tapaus laittaa väistämättä miettimään, mitä puoluetta poliittisista syistä vastustavien nuoleskelulla haluttiin saavuttaa? Kuvitteleeko joku saavansa vannoutuneesta kulttuurimarxistista puolueen äänestäjän antamalla periksi tämän vaatimuksille? Siinä vaiheessa, kun perussuomalaiset saavat näiltä ääniä, ei puolueen nationalismissa ole sitäkään vähää jäljellä, mitä joissakin sen jäsenissä vielä löytyy. Miksi näitä siis tulisi nuoleskella? Antamalla periksi yhä hullunkurisemmille vaateille ei edistä oma asiaa, vaan ajautuu itse osaksi poliittista vihollistaan.

Kuinka moni lukija on kuullut tapauksesta, jossa kulttuurimarxisti on ollut tyytyväinen vastustamansa tahon ajamaan politiikkaan, vaikka sillä hetkellä vasemmistolaisen itkun kohteeksi joutunut taho olisi päätynyt mielistelemään valittajia?

Päinvastoin, oli kyse yksittäisestä henkilöstä, yrittäjästä, puolueesta, ryhmästä tai vaikkapa koko yhteiskunnasta, eivät kulttuurimarxistit ole tyytyväisiä ennen kuin heidän tahtoaan noudatetaan. Se, mikä tästä tekee vielä eriskummallisempaa, on se, etteivät he edes itse osaa määritellä sitä lopullista pistettä, jossa he olisivat tyytyväisiä yhteiskunnalliseen tilaan. Tätä outoutta ei myöskään vähennä se, että koko kulttuurimarxismin käsite menee koko ajan pidemmälle yhä hullumpien päähänpistojen ja vaatimusten kanssa.

Suomessakin on jossain määrin saatu esimakua hullutuksista kuten fat acceptance, käänteinen raiskaus (reverse rape) sekä ”sukupuolen olettaminen”. Fat acceptance -ideologia perustuu valittamiselle siitä, ettei sairaalloisen ylipainoisia ihmisiä hyväksytä yhteiskunnassa heidän ulkonäkönsä vuoksi. Lisäksi nämä suorastaan ylpeilevät sairaalloisella ylipainollaan ikään kuin kyseessä olisi vain ulkonäköasia unohtaen kokonaan ylipainon mukanaan tuomat terveyshaitat ja niiden vaikutuksen kansanterveyteen ja sitä kautta yhteiskuntaan.

Käänteinen raiskaus taas tarkoittaa sitä, että joidenkin naisten (lue ylipainoisten feministien) mukaan se, etteivät miehet himoitse näitä seksuaalisesti, on käytännössä sama asia kuin oikea raiskaus. Tämän päivän #metoo-kampanjoiden seurauksena feministit valittavat siitä, kuinka tavallinen flirtti on seksuaalista ahdistelua ja suoranainen seksuaalirikos. Toiseen suuntaan valitetaan, että seksin puute vastaa raiskausta.

Tässä oli nyt vain pari esimerkkiä mielettömyyksistä, joille ei tunnu tulevan loppua. Miten pitkälle kansallismielisenä esiintyvän tulisi mennä, jotta voisi tyydyttää näitä ilmeisen epävakaiden ideologioiden myrkyttämiä ihmisiä poliittisesti? Te kansallismieliset (tai ”kansallismieliset”), jotka olette sortuneet kulttuurimarxistien, kuten sosiaalisen median itkukuoron tai valemedioiden toimittajien miellyttämiseen, oletteko saavuttaneet tällä mitään? Saitteko heidät äänestämään puoluettanne, saitteko heidät tulemaan tapahtumiinne, saitteko heidät kehumaan teitä?

Vai kävikö teille niin, että saitte vastaanne listan uusia vaatimuksia? Kulttuurimarxismi on käytännössä kapitalistisen ”mikään ei riitä” -talouspolitiikan kulttuuripuoli, jossa aina vaaditaan lisää eikä koskaan olla tyytyväisiä kuin korkeintaan hetkellisesti. Vaikka kulttuurimarxismi on näennäisesti vasemmistolaisuudesta ponnistavaa, edustaa se kapitalistisen maailman hengettömyyttä ja sisäistä rappiota. Kyseessä ovatkin saman kolikon kääntöpuolet, joissa toisen tarkoitus on tahkota rahaa välittämättä mistään muusta, kuten perinteistä tai jälkipolvien tulevaisuudesta. Toisen tarkoitus puolestaan on suoraan tuhota perinteet ja levittää hedonistista ajattelumallia yhteiskuntaan, jossa huumeet, lapsettomuus, materialismi ja lyhytnäköinen politiikan teko ovat tavoiteltavia elämäntyylejä.

Antamalla näille pikkusormen, tulee ajautuneeksi loputtomaan suohon, josta ei ole paluuta. Miksi kukaan vilpitön isänmaallinen ihminen siis edes haluaisi miellyttää heitä? Suurempaa kansanjoukkojen tukea on luvassa pitkällä aikavälillä tuomalla esille kaikkien aatteellisten vihollisten omia kaksoisstandardeja sen sijaan, että pyrkii miellyttämään niitä, jotka eivät kansallismielisiä tule koskaan tukemaan kuitenkaan.

Jesse Torniainen

9 KOMMENTIT

  1. Niin kommunismi kuin kapitalismi, ja muut juurettoman kuppikunnan keksinnöt, perustuvat ahneuteen. Niitä pusketaan ja pakkosyötetään kunnes kelkka kääntyy. Kelkka on kääntynyt 109 kertaa ennenkin. Ja aina samasta syystä.

    One hundred and ten, and never again.

  2. Perusjuntit mielistelevät tuota roskasakkia, koska he eivät eroa mitenkää muista sionistipuolueista, joilla on täysin samat tavoitteet ja rappio agenda. Kurun kaltaiset ehkä aidot nationalistit erotetaan, jotta muut olisivat hiljaa ja pysyisivät talutushihnassa.🙂

  3. Jälleen loistava teksti Torniaiselta. Ihan aina en ole 100% samaa mieltä hänen kanssaan mutta tämä on 101% asiaa.

  4. Minun mielipiteeni on, ettei yksikään taho, joka nuoleskelee vihervasemmistoa MISSÄÄN asiassa, ole enää oikeutettu kutsumaan itseään kansallismieliseksi. Perussuomalaistenkin olisi hyvä muistaa, etteivät kollaboraattori ja kansallismielinen ole synonyymejä…

  5. Suurinosa taiteilioista muusikoista varsinkin näytteliöistä ennenkaikkea Suomessa, ovat tietenkin tämän ns kulttuurimarxismin edustajia . Mistälähtien munattomat perseennuoliarokkarit ovat tämän meille tehneet?

  6. Vaikka kuinka uusnatsejakin vastustan, on pakko myöntää että #metoo on kyllä mennyt naurettavaksi. Sekin on uskomatonta, että henkilö vangitaan väitetystä raiskauksesta, ja sitten vuotta myöhemmin ”uhri” myöntää, että valehtelin…Tämä on tätä miesten syyllistämistä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here