Koti Artikkelit Kulttuurimarxismi ja pedofiilit

Kulttuurimarxismi ja pedofiilit

5

Katselin tiistaina 2.4. Yleltä pienpuoluetenttiä, jossa haastateltiin eduskunnan ulkopuolella toimivia puolueita, jotka nyt vaaleissa pyrkivät sinne pääsemään. Eräässä välissä Piraattipuolueen puheenjohtaja Petrus Pennanen totesi, ettei pedofiileja pitäisi marginalisoida, ja toteamus särähti vahvasti korvaani. Anteeksi mitä?

Talven pedofiiliotsikoiden luulisi jo muutenkin olevan kulttuurimarxisteille vähintäänkin kiusallisia – ensin kulttuuria rikastamaan tulleet maahanmuuttajat päätyivät otsikoihin lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ja seuraavaksi otsikoissa oli suomalaisten homojen yhteenliittymä, joka on tehtaillut pitkällä aikavälillä sairaita tekojaan. Tässä vaiheessa en ehkä itse kehtaisi sanoa televisiossa, ettei pedofiileja pidä marginalisoida, mutta toisaalta minä en olekaan kulttuurimarxisti vaan kansallissosialisti.

Rupesin kuitenkin miettimään aihetta hieman syvällisemmin. Kansallissosialistille, kansallismieliselle tai ylipäätään kenelle tahansa, jolla on tippaakaan järkeä päässä, ei pitäisi olla tarvetta perustella, miksi pedofiliaa ei pidä valtavirtaistaa, sillä vastaus on ihmisille itsestään selvä: kyseessä on sairaus, jolla on sivullisia uhreja. Kulttuurimarxistit ovat kuitenkin tässä(kin) asiassa aivan oma lukunsa.

Kulttuurimarxistin näkemys tässä aiheessa lähtee siitä, etteivät kaikki pedofiilit syyllisty rikoksiin – he vain haaveilevat seksistä lasten kanssa kuitenkaan tekemättä mitään rikollista. Siksi ”laillisia” pedofiileja ei pitäisi marginalisoida vaan heitä pitäisi ymmärtää. Kyseessä on kulttuurimarxistien mukaan vain seksuaalinen suuntautuminen siinä missä muutkin seksuaaliset suuntautumiset.

Pennanen ei toki ole yksin ajatustensa kanssa. Myös valtamedia (kuten verorahoitteinen Yle) on viime vuosina antanut näkyvyyttä tästä näkökulmasta aiheelle, joka puistattaa suurinta osaa ihmisistä. Pedofilia ei ole mikä tahansa seksuaalinen suuntautuminen. Pedofiili haaveilee seksistä nuorten lasten kanssa, jotka eivät ikänsä ja fyysisen kehityksensä puolesta ymmärrä seksuaaliasioista vielä yhtään mitään.

Valtavirtaistamalla pedofiliaa kulttuurimarxistit ruokkivat samalla rikoksiin syyllistyvien pedofiilien todennäköisyyttä tehdä rikoksiaan. Mikäli ympäröivä yhteiskunta hyväksyy ajatuksen, tässä tapauksessa siis haaveen lasten raiskaamisesta, on haaveilijan (siis pedofiilin) myös helpompaa iskeä kiinni uhriinsa. Tässä vaiheessa tekijä tuskin edes ajattelee tekoaan rikoksena. Siinä mielessä Pennasen kommenttia voi pitää törkeää rikollisuutta edistävänä.

Mikäli yhteiskunta hyväksyy pedofiilit, jotka eivät syyllisty rikoksiin, on pedofiilien myös helpompi järjestäytyä esimerkiksi lakimuutosten lobbaamista varten – esimerkkejä tästä on jo maailmalla. Kun valtamedia, kulttuurielämä ja muut rappeuttavat yhteiskunnan voimat lobbaavat saman asian puolesta, on esimerkiksi seksin harrastamiseen liittyvien ikärajojen laskeminen pitkällä aikavälillä helpompaa. Sairaasta asiasta ei kuitenkaan muutu tervettä tai ei-traumatisoivaa pelkän lakikirjasta löytyvän sanamuodon avulla.

Kulttuurimarxistit usein kritisoivat maltillisia kansallismielisiä siitä, että nämä tarjoavat kasvualustaa radikaalimmille kansallismielisille, vaikka maltilliset kritisoisivatkin radikaalimpaa väkeä. Tämä sama logiikka kuitenkin tuntuu unohtuvan siinä vaiheessa, kun puhutaan pedofiilien nurkkaan ajamisesta – aivan kuin saalistajat olisivatkin vain uhreja ja muutama mätä omena pilaa kaikkien pedofiilien maineen.

Lakia noudattavat pedofiilit luovat kasvualustaa lakia rikkoville pedofiileille yhtä lailla kuin vaikkapa huumeiden ”viihdekäyttö” luo kasvualustaa täyspäiväisille narkomaaneille tai ”maltillinen rasisminvastustaja” luo kasvualustaa väkivaltauhoa harrastaville antifasisteille. Pedofiliaa ei siis pidä valtavirtaistaa tai pyrkiä ymmärtämään ainakaan siinä mielessä, miten Petrus Pennasen kaltaiset ihmiset sitä tahtoisivat ymmärrettävän. Pedofilia on yksi monista myrkyllisistä asioista, joita terve yhteiskunta ei kaipaa, ja pedofiliaa lobbaavat tahot ovat pedofiilien uhreista yhtä lailla vastuussa kuin maahanmuuton lobbaajat ovat vastuussa maahanmuuttajien tekemistä terrori-iskuista.

Pedofilia on sairaus, joka on kitkettävä yhteiskunnasta esimerkiksi pakkohoitojen tai muiden pakkokeinojen, kuten sterilisaation, avulla. Lisäksi rikoksiin syyllistyneiden pedofiilien rangaistuksia tulee koventaa reippaasti; törkeimmissä tapauksissa kuolemantuomio on ainut inhimillinen keino päästä elämiä pilanneesta ihmishirviöstä eroon.

5 KOMMENTIT

  1. P.P oli tuttu näky Kalliossa jo 90-luvulla leveine lahkeineen ja trumpetti hattuineen, eikä tuo pukeutuminen vieläkään mitään harmaan sävyjä tuo. Päinvastoin. Kovasti oli kaverilla Timothy Leary vaihde silmässä ja Bart Simpsonit taskussa kylällä kulkiessaan opetuslastensa kanssa levittäessään rakkauden sanomaa ohikulkijoille, kunnes eräänä päivänä Hämeentien kaikkivaltias liitettiin tapahtumaan, jonka johdosta erään tunnetun kulttibändin jäsen teki itsemurhaan ja piiri pieneni vähitellen lähes olemattomiin. Että semmoinen tämä “kaikkien kaveri”.

  2. Islamin massamaahantuonti – pedofilian eli “lapsiavioliiton” arkiseksi normaaliksi luovana elämänkatsomuksena – on “oireista päätellen” suuri osa lapsiin kajoajien valtaapitävien pyrimyksiä saada helpommin pieniä lapsia “ruuakseen”, tyydyttääkseen erittäin sairaita pakkomielteitään. Onko hallituksessa montakin raakalaismaista pedoa jotka mielellään tuhoavat tyttöjen ja naisten turvallisuuden koska omat himot?

  3. Pedofiili ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä ei ole sama asia. Ei ole ollut Suomalaisten homojen rinkiä, vaan Suomalaisten lasten hyväksikäyttörinki. Aiheen uutisointi ei kertonut kumpaa sukupuolta uhrit olivat.

    Jos yhteiskunta hyväksyisi pedofiilit, he hakeutuisivat helpommin hoitoon. Ammattihoidossa todennäköisyys hyväksikäytölle pienenee. Tämän valeuutisen kaltainen propaganda ei ole lasten edun mukaista. Hyvä valeuutisten kirjoittaja! Ehdotat kirjoituksessasi, ettei lasten hyväksikäyttöä tulisi ehkäistä.

Comments are closed.