Hur man botar en fanatiker (suom. Kuinka parantaa fanaatikko) on juutalaisen kirjailijan, Amos Ozin, kirjoittama teos. Kirjaa on lähetetty neljän vuoden ajan Ruotsin lukioihin yhteensä yli 600 000 kappaleen verran. Projektin takana on Teskedorden-niminen säätiö, joka mm. järjestää esitelmiä yhteistyössä sionistisen Expo-säätiön kanssa. Olen itse lukenut kyseisen teoksen.
Noin 80-sivuisen kirjan yhtenä tarkoituksena on yrittää kertoa, että fanatismi on jotain pahaa, niin pahaa, että se voidaan luokitella sairaudeksi, joka täytyy parantaa.
Kirjaa lukiessa tuntuu kuitenkin siltä, että fanatismi on lisätty kirjaan vain kiinnostuksen herättämiseksi. Kirja nimittäin käsittelee enimmäkseen kirjailijan näkemystä tämän omaan suosikkiaiheeseen, konfliktiin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä Israelissa. Kirja myös mainostaa kirjailijaa itseään, hänen elämäänsä ja hänen muita kirjoittamiaan kirjoja. Todellisuudessa fanatismin aihetta käsitellään vain kirjan 20 ensimmäisessä sivussa sekä esipuheessa.
Mitä Teskedorden ja Amoz Oz sitten haluavat lukiolaisten oppivan? Kirjassa väitetään etenkin, että fanaatikot ovat kouluttamattomia, mielikuvituksettomia ja huumorintajuttomia ihmisiä.
Oz väittääkin siksi, että fanatismi voidaan ”parantaa” kirjallisuudella, huumorilla ja muista ihmisistä haaveilemalla.
Kirjaa leimaa myös voimakkaasti moderni ja itsekeskeinen ajattelutapa, koska kirjailija yrittää vakuuttaa lukijan useaan otteeseen siitä, että elämä itsessään on paljon arvokkaampaa, kuin jotkin suuremmat ihanteet. Hänen mielestään ei myöskään ole olemassa mitään taistelemisen ja kuolemisen arvoista, sillä kuolema on lopullista. Kaksinaismoralismi tulee selvästi esille, kun Oz kertoo runollisesti Lähi-idän rauhasta ja sionismia puoltavasta taistelusta. Oz esittää myös näkemyksensä Euroopasta ja rodustamme:
”Osasyy Israelin ja Palestiinan vaikeaan konfliktiin on se tosiasia, että kyseessä on pohjimmiltaan konflikti kahden uhrin välillä. Nämä kaksi osapuolta ovat saman sortajan uhreja. Eurooppa asutti arabimaailman, käytti sitä hyväkseen, nöyryytti sitä, sorti sen kulttuuria ja käytti sitä imperialistisena leikkikenttänään. Sama Eurooppa myös syrji juutalaisia, vainosi heitä ja ajoi heidät sukupuuton partaalle ennennäkemättömässä kansanmurhassa […] Ei, näemme heidät (arabit) natsien kaltaisina henkilöinä, vain viiksekkäämpinä ja ruskettuneempina sellaisina. He harjoittavat samaa toimintaa, tappavat juutalaisia huvin vuoksi. Kyseessä ovat lyhyesti sanottuna samanlaiset sortajat, jollaisia meillä on aina ollut.”
Me arjalaiset olemme siis pahoja ihmisiä, jotka ovat alistaneet arabimaita vain huvin vuoksi. Juutalaisia tapamme vain siksi, että se on meistä huvittavaa.
Nyt kun tilanne on päinvastainen – kun juutalaiset yrittävät alistaa kulttuuriamme ja kansaamme – olemme me tätä kehitystä vastustavat valkoiset silti pahoja, koska olemme fanaatikkoja.
Mitä fanatismi oikeastaan tarkoittaa?
Sanakirja määrittelee fanaatikon sokean antaumukselliseksi kiihkoilijaksi tai intoilijaksi. Oz myöntääkin kirjassaan, että fanaatikot ovat usein hyvin uhrautuvaisia ja epäitsekkäitä. Mielestäni edellä mainitut sanat merkitsevät jotain positiivista. Minulle fanaatikko merkitsee ihmistä, joka janoaa muutosta, sekä ihmistä, joka uhraa itsensä muiden edestä. Tällainen henkilö uhraa henkilökohtaisen turvallisuutensa, sosiaalisen elämänsä, uransa, omaisuutensa, vapaa-aikansa ja koko elämänsä korkeamman asian puolesta.
Onko fanatismi sitten jokin paha sairaus, joka täytyy parantaa?
Minun maailmassani ovat antaumuksellisuus, epäitsekkyys ja uhrautuvaisuus kauniita sanoja. Hyvät ihmiset janoavat fanaattisesti muutosta ja parempaa maailmaa. Jos taistelet puolella teholla etkä fanaattisesti, en tuomitse sitä pahaksi. Todelliset voimavaramme – ne, joista rotumme selviytyminen riippuu – antavat kuitenkin kaikkensa. He ovat fanaatikkoja.
On selvää, ettei Oz toivo muutosta janoavia fanaatikkoja maailmaan nyt, kun maailmaa ohjaa globaali kapitalismi sionismi taustavaikuttajanaan. Hän ja hänen heimolaisensa hyötyvät juuri siitä, että vallitseva valtajärjestelmä jatkaa olemassaoloaan.
Fanatismin määrittely ”sairaudeksi” riippuu täten siitä, onko määrittelijöillä valtaa vai ei.
Toivon, että toiset ihmiset, olivatpa he ystäviä tai vihollisia, näkevät minut fanaatikkona. Olen myös ylpeä siitä, että tunnen useita muita fanaatikkoja. Ne, jotka tuntevat Ruotsin vastarintaliikkeen kansallissosialistisia johtajia, tietävät, ettei heiltä puutu huumorintajua, mielikuvitusta, älykkyyttä tai yleissivistystä!
Lopuksi haluaisin sanoa kaikille oppilaille, jotka saavat tämän kirjan: käyttäkää sitä johonkin lukemista järkevämpään, esimerkiksi sytykkeeksi. Vain mielikuvituksenne asettaa rajat. Ehkä olettekin Amoz Ozia lainaten jo kadotettuja mielikuvituksettomia fanaatikkoja, koska luette tätä verkkosivua.
Faktaa:
Amos Oz syntyi vuonna 1939 Jerusalemissa. Hänen vanhempansa olivat venäläisjuutalaisia, jotka pakenivat Euroopasta 30-luvulla. Oz on yksi Israelin luetuimmista kirjailijoista.
Oz on toiminut paitsi kirjailijana ja rauhanaktivistina, myös poliitikkona. Hän oli useiden vuosien ajan merkittävä jäsen sionistisessa ja sosialistisessa Työväenpuolueessa Israelissa. Vaikka hänet tunnetaan laajalti ”rauhanaktivistina”, on hän tukenut muurin rakentamista Länsirannalle. Lisäksi hän on tukenut Israelin sotaa Palestiinaa vastaan vuonna 2006 ja Israelin sotilaallista hyökkäystä Gazaan 2008–2009.
Simon Lindberg
Nationellt Motstånd
