Yli 70 000 rasistisesti murhattua valkoista. Terroristijärjestön johtama hallitus. Raiskaus joka 17. sekunti. Nuorisokulttuuri, joka ihailee joukkoraiskauksia. Talouskriisi, korruptio, rasistiset työmarkkinat ja raiskaava rikollinen poliisi. Tätä on rotuerottelujärjestelmän jälkeinen “tasa-arvoinen” Etelä-Afrikka.
“Rasisminvastaisella” viikolla Suomen valtiojohto ja suuret kansalaisjärjestöt ovat perinteisesti YK:n kansainvälisestä käskystä syyllistäneet kantaväestöä omien suosimisesta. Olipa kyseessä poliitikko, suuren sanomalehden päätoimittaja tai varakas järjestöaktiivi, on eliitti mielellään ulkoistanut yhteiskunnallisen “epätasa-arvon” vastuun kansalle. Kansa on “rasistista”, kulttuurimme on nurkkakuntainen ja läpimätä eikä talous lähde kasvuun, sillä emme ole tarpeeksi ennakkoluulottomia ja sopeutumiskykyisiä väistämättömässä kansainvälisyyskehityksessä. Maahanmuuttajien korkea rikollisuus johtuu syrjivistä asenteista, rahvaan ilkeydestä ja junttimaisuudesta. Väitetään, että suomalaisuus kuolee, mikäli se ei ole valmis omaehtoisesti hylkäämään perinteisiä tuntomerkkejään.
“Rasisminvastaisen” viikon valtiojohtoinen psykologinen sodankäynti on perinteisesti kohdistettu nuorisoon. Punaisen Ristin johdolla suomalaisvastaiset järjestöt ovat kampanjoineet yleensä näkyvimmin kouluissa ja nuorisotaloilla. Viikko on oiva muistutus siitä, että tehokkainta kansallismielisyyden vastaista työtä tekee Euroopassa “tavallinen” valkoinen keskiluokka. Nuorten arvomaailmaa ei yleensä myrkytä pientä punaista kirjaa takataskussaan kantava änkyrä, vaan moitteeton rivikansalainen, joka ei yksinkertaisesti ole ikinä uskaltanut kyseenalaistaa koulun ja median syöttämää arvomaailmaa. Moitteettomuus ei kuitenkaan tee hänestä ollenkaan vaarattomampaa.
Valkoiset kansallismieliset niin Suomessa, Etelä-Afrikassa kuin monissa muissakin länsimaissa tarttuivat “rasisminvastaisen” viikon aikana eliitin kaksinaamaiseen arvomaailmaan, jonka mukaan vain valkoinen voi olla “rasisti”. Muistutimme kampanjamateriaalissamme, että väkivaltaisinta rasistista rikollisuutta kokevat länsimaissa valkoiset. Meiltä on riistetty oikeus itsepuolustukseen ja perintömme vaalimiseen. “Rasisminvastaiset” kampanjat eivät koskaan puhu eteläisen Afrikan valkoisten kansanmurhasta, mustien tai juutalaisten harjoittamasta orjakaupasta, Amerikan intiaanikansojen välisistä sodista tai siitä, että kansainvälinen kapitalismi on käytännössä tuhonnut eurooppalaisen kulttuurin. Sen sijaan puhutaan valkoisten vainoamista mustista, intiaaneista, romaneista ja juutalaisista sekä ei-valkoisten oikeudesta vaalia omaa kulttuuriaan. Rasisminvastaisuus paljastuukin rasismiksi valkoisia vastaan.
Suomen Vastarintaliikkeen kampanja kesti viikon ajan; arkena toimittiin paikallisella tasolla ja viikonloppuna Jyväskylässä järjestettiin huomiota herättänyttä katuaktivismia. Kuten Punainen Risti, myös me päätimme panostaa varsinkin oppilaitoksiin ja nuoriin. Kampanja toi sivuillemme toistakymmentätuhatta uutta kävijää ja se poiki myös yhteydenottoja jäsenyydestä kiinnostuneilta suomalaisilta. Erityisen ilahduttavaa oli saada viestejä uusilta tuttavuuksilta, jotka olivat ladanneet valkoisten kansanmurhan vastaista kampanjamateriaalia sivuiltamme ja levittäneet sitä omatoimisesti asuinalueelleen. Vaikka teemaviikko on päättynyt, kansanmurhan vastaiset sivut jäävät nettiin, ja kannustamme kaikkia lataamaan ja jakamaan vastaisuudessakin materiaalia.
Viikon aikana käytetty materiaali oli tarkoituksella hyvin sokeeraavaa ja se herätti monissa kysymyksiä. Jyväskylässä saimmekin vastailla toistuvasti samoihin kommentteihin. Monet kanssamme keskustelleista eivät voineet käsittää, miten kymmenientuhansien ihmisten rasistinen kansanmurha ei ole saanut reilun 20 vuoden aikana lainkaan palstatilaa suomalaislehdissä. Vastaus piilee tietysti suomalaisessa toimittajakulttuurissa ja poliittisessa ilmapiirissä. Liberaalit ja vasemmistolaiset arvot ovat tutkitustikin kovassa huudossa toimittajaopiskelijoiden joukossa. Lisäksi valtionkirkkomme ja monet poliittiset liikkeet tukivat terroristisen mustien puolue ANC:n vallankaappaussuunnitelmia apartheidin aikana. Ei siis ole eliitin etujen mukaista myöntää, että heidän ajamansa “tasa-arvoisen” Etelä-Afrikan yhteiskunnallinen koe on epäonnistunut verisesti ja että mustat ovat ajaneet maan talouden ja laillisen järjestyksen katuojaan.
Jyväskylässä muutamat liberaalit ihmettelivät, miksi puhumme juuri valkoisten kohtaamasta rasismista. Heidän mukaansa valkoiset ovat murhanneet kuitenkin paljon enemmän mustia kuin mustat valkoisia. Tähän pystyimme toteamaan, että mustat ovat itse asiassa jo nyt murhanneet Etelä-Afrikassa huomattavasti enemmän valkoisia kuin valkoiset mustia koko apartheidin aikana. Mustien joukkomurha on myytti. Lisäksi monet apartheidin aikaiset kuolintapaukset koettiin mustien terroristijärjestöjen ja hallituksen laillisten turvallisuusjoukkojen välisissä taisteluissa. Sen sijaan “tasa-arvoisessa” Etelä-Afrikassa mustat murhaavat puolustuskyvyttömiä valkoisia siviileitä näiden nukkuessa ja raiskaavat samaan hengenvetoon näiden lapset. Keskustelu ajautui useiden ihmisten kanssa myös orjakauppaan. Sapekkaimmatkaan liberaalit eivät kuitenkaan osanneet sanoa, miksi juuri valkoiset joutuvat kansana kärsimään kollektiivista orjuuden syyllisyyttä, vaikka niin mustat kuin juutalaisetkin olivat aivan yhtä vahvasti kauppiaiden joukossa edustettuina.
Eräs iäkäs kommunisti taas väitti meille, että Etelä-Afrikka on kriisissä, sillä “rasistiset” valkoiset omistavat suuret yritykset. Talous todellakin on pulassa, mutta jopa eliitin omistama Reuters on myöntänyt, että juuri valkoisten johtamat yritykset ovat maan ainoita talousvetureita. Korruptoituneet mustat poliitikot ovat yrittäneet saada maanviljelysmaita, suuryrityksiä ja tärkeitä virkoja mustien haltuun murhaamalla valkoisia ja säätämällä “positiivista syrjintää” (eli valkoisten syrjintää) ajavia lakeja. Maan taloudellinen syöksykierre alkoi apartheidin päätyttyä, ja ainut asia, joka on pitänyt Etelä-Afrikan edes vaivoin pinnalla, ovat “rasistiset” valkoiset yritysjohtajat, jotka eivät ole luopuneet asemastaan painostuksesta huolimatta.
Muistutimme keskustelukumppaneitamme myös siitä, että valkoisten aikoinaan kolonisoimat Afrikan maat ovat edelleen vauraampia ja myös mustille parempia paikkoja asua kuin valtiot, joissa ei valkoista valtaa ole koskaan koettu.
Monet esittivät meille poliittisista kysymyksistä ehkäpä tärkeimmän: Mitä voimme tehdä asian parantamiseksi? Miksi kampanjoida tai edes puhua aiheesta? Miksi välittää? Tässä kiteytyy lamaannuttavan parlamentaarisen demokratian ongelma. Asiaan ei nimittäin saada muutosta äänestämällä. Ei ole valmista vaikuttamiskanavaa, vaan meidän on rakennettava se itse. Emme voi vaikuttaa monikulttuurisuuden kaltaisiin suuriin kysymyksiin demokratian keinoin. Etelä-Afrikka on meille suomalaisille ennen kaikkea varoittava esimerkki. Tässä vaiheessa monikulttuurisuutta vastustavien suomalaisten on rakennettava ruohonjuuritasolta lähtien poliittista vastarintaa. Kaikki lähtee tiedostamisesta ja tiedottamisesta. Meidän on jalkauduttava suomalaisten joukkoon ja rakennettava uudelleen kansallismielinen poliittinen kulttuuri, joka kuoli maassamme sotien jälkeen. Mitä useampi suomalainen tiedostaa ongelmat ja on valmis keskustelemaan niistä avoimesti kaduilla, sitä lähempänä olemme kansallismielistä joukkoliikettä, jolla on voimaa ottaa Suomi takaisin suomalaisille.
Afrikan luolamiehet temmeltäköön leikkikentällään mutta älkää tuoko niitä tänne.
Tyhjentävä artikkeli. Ihan oikeasti vaikea kuvitella kenenkään väittävän vastaan asiasta joka on näinkin selvä. Valkoisten kansanmurha on todellisuutta ja on ilahduttavaa nähdä kuinka yhä useampi ihminen herää tähän todellisuuteen. Ehkä voimme vielä estää kansamme kuoleman?
Olipa kyllä onnistunut kampanja, kiitokset siitä! Ja tämä artikkeli toimii videoineen loistavana summauksena, ensi vuonna uudestaan!
Video osoittaa vääräksi takkulaisten ja harakoitten väitteet, että SVL:n kampanja olisi ollut floppi!
Hyvää työtä kaikki!
Videolta välittyi hyvin positiivinen tunnelma. Suurinta optimismia synnytti se, että nuoretkin ovat kiinnostuneita valkoisten asemasta meillä ja maailmalla. Keski-ikäiset ja vanhemmat ovat jo sen verran asenteissaan jämähtäneitä, että kansallismielisten kannattaa panostaa toiminnassaan tulevaisuudessakin nuoriin.
Hienoa toimintaa siis!
Comments are closed.