Länsimainen sionismi etsii liittolaisia lännestä ja tuhoaa vastustajia idässä. Itämaiset tavat kohtaavat eteläamerikkalaiset arvot BRIC-maiden koalitiossa. Kuten aikaisemmassa kolumnissani “Suomi maailman myllerryksissä” kirjoitin, Venäjä, Kiina, Intia ja Brasilia ovat rakentamassa moninapaista maailmanvaltaa vaihtoehdoksi yhdelle maailmanhallitukselle. Nämä kaksi jättiläistä ovat pahasti törmäyskurssilla.
Ensiksi mainitulla on lisäksi esteenään käytännössä kaksi asiaa, joita vastaan käydään tällä hetkellä kiivasta taistelua. Ensimmäinen on niin sanottu arabisosialismi, jota esimerkiksi Libya edusti. Libya erosi muun muassa Saudi-Arabiasta niin, että se jakoi öljytulojansa kansalle, ja vaikka Gaddafi olikin vahva hallitsija, piti hän kuitenkin kansan tyytyväisenä. Tämä teki maasta vaikean valjastettavan sionismin reen eteen. Näiden suvereenien valtioiden takia tarvittiin “arabikevättä” sekä lukuisia vallankaappauksia, joita USA:n hallitus CIA:n johdolla suoritti Etelä-Amerikan sosialistimaissa ennen huomion kiinnittymistä Lähi-itään.
Toinen ja vahvempi uhka on arjalaisen taistelijahengen – joka janoaa vapautta ja oikeudenmukaisuutta – herääminen läntisessä maailmassa. Tämä vaarantaisi Euroopan osallistumisen hankkeeseen. Ennen kaikkea se herättäisi myös nukkuvan pedon, ideologian, joka on kaiken tuon inhimillisen ahneuden ja pahuuden yläpuolella. Sen vuoksi meitä myrkytetään nyt henkisesti ja fyysisesti roskaruoalla ja marxilaisilla arvoilla, ja järjestäytymismahdollisuuksiamme rajoitetaan, jotta jatkaisimme Ruususen untamme.
Kun olen tarkastellut tätä BRIC-maiden verkostoitumista, vaikuttaa se järkeenkäyvältä – sionismin kaltaista jättiläistä ei kukaan yksin selätä. Yksi asia ei kuitenkaan ole mennyt jakeluun: miten Venäjä – jossa nykyäänkin on juutalaisilla merkittävä valta-asema – asettuu heimonsa maailmanherruushanketta vastaan? Asia valkeni minulle taannoin lukiessani erästä blogikirjoitusta, jossa väitettiin maailmansodan jälkeisen kapitalismin ja kommunismin välisten jännitteiden olleen keinotekoisia ja tarkoituksenmukaisia, tarkoituksena ajaa eteenpäin yhteistä hanketta, yhtä maailman hallitusta. Nyt kun kommunismi osoittautui kestämättömäksi vastustajaksi, tarvittiin uusi kilpailija.
Niinhän sen täytyy olla. Luodaan kaksi jättiläistä, jotka koostuvat kaikista maailman kansoista – tai ehkäpä “orwellilaisittain” kolmesta – ja laitetaan ne sotimaan keskenään samalla, kun itse katsellaan yläpuolelta ja vedetään naruista. Kun sodasta saadaan niin laaja ja brutaali, ettei kukaan halua sen toistuvan, tulevat ihmiset jopa vaatimaan maailmanlaajuista liittoa. Aivan kuten toisella maailmansodalla saatiin luotua EU. Tämä olisi viimeinen kuolinisku kaikille ei-juutalaisille kansoille ja kulttuureille.
Tässä globaalissa maailmassa ei ole irrallisia tapahtumia, vaan kaikki ovat yhteyksissä toisiinsa, eikä maailman kansoille ole muuta pelastusta kuin kansallinen herääminen kaikissa maailman kolkissa. Marxismi, kapitalismi, korporatismi, oikeisto, vasemmisto, globalisaatio, pankkikriisit sekä yksi- ja moninapaiset maailmanvallat ovat yhden ja saman voiman juonia.
Tuleva välienselvittely – vaikka se asettaakin kansojemme kohtalot vaaraan – tulee olemaan myös loistava tilaisuus kansallissosialismille ainoana vastavoimana näyttää maailmalle tie valoon, jos vain osaamme käyttää tilaisuuden hyväksi. Eikä minulla ole epäilystäkään, ettei valkoinen rotu toteuttaisi ikiaikaista kohtaloaan vapaan maailman esitaistelijana ja nousisi omalle paikalleen ihmiskunnan huipulle.
Sydäntä lämmittää että Suomesta löytyy ihmisiä jotka puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä ja puolustavat suomalaisia! Toivottavasti toimintanne kukoistaa ja nousee uuteen valoon kun ne loput 60 % taviksista tajuaa monikulttuurisuuden seuraukset! (Saksassa lähin esimerkki.)
Pitäkää lippu korkealla!
Loistava kolumni Janne!
Loistava kirjoitus!
Comments are closed.