Koti Artikkelit Arki Kansallismielinen hyväntekeväisyys – väärää hyväntekeväisyyttä?

Kansallismielinen hyväntekeväisyys – väärää hyväntekeväisyyttä?

9

Kun yhteiskunnassa on tarve hyväntekeväisyydelle, tarkoittaa se yleensä lähtökohtaisesti sitä, että valtio tekee jotain väärin eikä huolehdi omistaan. Tilanne ”hyvinvointivaltio”-Suomessa kuitenkin on sellainen, että hyväntekeväisyyttä tarvitaan, leipäjonot kasvavat ja yleinen pahoinvointi lisääntyy.

Vanhukset unohdetaan laitoksiin, lapsiperheet laskevat kolikoita selvitäkseen loppukuun, nuoret käyvät pätkätöissä. Valtio tekee siis jotain hyvin pahasti väärin, minkä vuoksi myös Suomessa tarvitaan yhä enemmän vapaaehtoisten perustamia hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka auttavat niitä, joilla mahdollinen avuntarve on.

Myös kansallismielisten pyörittämää hyväntekeväisyyttä on syntynyt. Tunnetuimpina esimerkkeinä näistä lienevät Suomalaisapu ry sekä Soldiers Of Odin (SOO), jotka ovat molemmat järjestäneet erilaista hyväntekeväisyyttä kuten katupartiointia, ruoka-apua, vaateapua lapsiperheille, apua eläintensuojelulle, vanhusten ja veteraanien kävelyttämistä jne. Pienistä rahallisista resursseistaan huolimatta vapaaehtoiset ovat auttaneet eri tavoin useita tuhansia suomalaisia heidän synkkinä hetkinään.

Tämä on kuitenkin kulttuurimarxistisille toimittajille ja muille suomalaisvihaajille liikaa. Kun katupartiot ensimmäisen kerran ilmestyivät vuonna 2014 katukuvaan, kohtasivat ne (epäonnistunutta) väkivaltaista käytöstä monikulttuurista väkivaltaa puolustavilta äärivasemmistolaisilta. Kun partioinnista tuli suoranainen ilmiö vuotta myöhemmin pakolaiskriisin myötä, mustamaalasi media sitä täydellä volyymillä useiden kuukausien ajan.

Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, media on alkanut uudelleen mustamaalata yhä monipuolistuvaa toimintaa. Yle lobbaa omissa julkaisuissaan rekisteröidyn Suomalaisapu ry:n kieltoa – siis yhdistyksen, jonka käytännön toiminta on pääasiassa vähävaraisten lapsiperheiden auttamista vaateavulla ja joka toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Myös Poliisihallituksen Timo Kilpeläinen kuvaili lokakuussa kirjoittamassaan blogissa Suomalaisapua heittomerkeillä ”hyväntekeväisyydeksi”. Mitähän vapaaehtoinen avustustoiminta sitten on, jos ei hyväntekeväisyyttä (ilman heittomerkkejä)?

Kun tuli ilmi, että SOO ulkoiluttaa vapaaehtoisesti vanhuksia Hyvinkään Veteraanitalossa, nousi siitä väkisin väännetty kohu. Seura-lehden toimittaja Hertta-Mari Kaukonen kauhisteli veteraanien ulkoiluttamista kirjoittamassaan jutussa. Veteraaneja ulkoiluttavat vapaaehtoiset toimivat siis väärin, koska toimittaja olettaa, että heillä on maailmankatsomus, jonka edustajat eivät saa auttaa vanhuksia tai tehdä muutakaan vapaaehtoistoimintaa. Vai olikohan avustuksen kohde – kommunismia vastaan taistelleet sotaveteraanit – toimittajan mielestä väärä? Mene ja tiedä.

Mikäli Yle ja muut roskamediat saavat tahtonsa läpi ja onnistuvat lobbaamaan hyväntekeväisyysjärjestöjen kieltoja oikeudessa läpi, olemme aivan uudenlaisen absurdiuden äärellä: ensin valtio kurjistaa suomalaisten oloja median tuella, minkä jälkeen se kieltää heiltä avun, jota vapaaehtoiset olisivat antamassa.

Neuvostoliitossa kiellettiin ruoka-apu miljoonilta ihmisiltä, vaikka sitä olisi ollut varaa antaa. Eurostoliitto tekee asian hienovaraisemmin mutta sama lopputulos mielessään.

9 KOMMENTIT

  1. Kulttuurimarxismi on henkinen lobotomia. Auttaminen opettaminen, moraalin jakaminen. Kaikki kiellettyä. Paljon henkistä ja fyysistä pääomaa tällähetkellä telakalla. Osa joutomiehistä mailmanparasta a ryhmää. Kun menet ilmaiseksi auttamaan tai opettamaan, karenssit paukkuu. Kiitos näiden saatanan juppien ja heidän kommunistiäpäröidensä.

  2. Siinä varmaan syödään SPR:n “hyväntekijöiden” leipää. Kohdekaan ei ole niin arvokas kuin kyseisen järjestön pyyteettömästi toimivissa vastaanottokeskuksissa.

  3. On aivan oikeaa ja perusteltua auttaa suomalaisia vähäosaisia, jotka ovat hylätyt ja siirretty vain kukonaskelta kauemmaksi saunan tauksesta, sillä niin kylmää ja välinpitämätöntä on ollut Sipilän hallituksen kohtelu heitä kohtaan. Ja tätä on jatkunut aina suuresta “lamakaustista” 1990-luvulta, jolloin Suomen huonosti hoidettu pankkijärjestelmä kaatui suomalaisten veronmaksajien syliin kuin “Manulle illallinen”. Tuolloin kaatui monta suomalaista yritystä ja suomalaista ilman, että heitä ampui tai pisti miekalla ainutkaan rajantakainen vihollinen. EI! Sen teki Suomen poliittiset päättäjät poliittisilla päätöksillä aivan kuten olivat tehneet tuohon katastrofaaliseen tilanteeseen johtaneeseen Suomen talouden romahtamiseen rahapolitiikalla, joka oli kuin tahallista Titanic laivan ajamista päin jäävuorta. Tuolloin oli pakko kiristää vyötä tiukasti, sillä Suomi kävi kuilun reunalla täydellisestä bankrotista valtiona. Tuolloiset poliitikot tekivät raskaita päätöksiä edellisen Sini-puna (Harri Holkeri, Kalevi Sorsa) hallituksen raskaista virheistä johtuen usein jopa henkensä kaupalla, koskien ainakin sinänsä ehkä vähän suosittua Iiro Viinasta, joka valtiovarainministerinä sai päälleen pahimmat vihat. Olkoot hänen isänmaallisuudesta tai puolue taustasta mitä hyvänsä, hän oli muiden hallituksen jäsenten ohella viimeisimpiä hallitusten poliitikkoja, jotka aidosti tekivät politiikkaa valtion etujen mukaisesti yleistä mielipidettä vastaan, sillä kuka normaali suomalainen tavis on innoissaan kun varas nimeltä valtio käy rahapussilla. Viinanen ei kalastellut ääniä eikä poliittisia pisteitä tuulta haistelemalla, vaan oli päinvastoin uhmakkaan inhorealisti ja suorastaan vittumainen, koska hän tiesi kuinka asiat todellisuudessa olivat. Tässä ei minun ollut tarkoitus nuoleskella ketään poliitikkoa tai puoluetta, vaan kertoa lähihistoriasta, jolloin kaikesta nykyisyyteen johtavasta lopun alusta huolimatta oli olemassa vielä edes jonkinlaista rotia eivätkä vielä tuolloin vihreät ja muut hullut lehmät päässeet sotkemaan Suomen politiikkaa aivan kuralle mitä ihmeellisimpien idioottimaisuuksien kanssa. Tuolloin vielä ei taitettu peistä sukupuolista eikä siitä onko kukin “lintu vai kala”?

    1990-luvun jälkeen lisättynä EU:hun liittyminen v. 1995 vei niin henkisen kuin aineellisen pohjan Suomen valtion hallinnosta liittymisineen Euroon, josta ei edes oltu sovittu, eikä sitä tuotu eduskunnan päätettäväksi, vaikka kyse on vain mahdollisuudesta sillä päättävät poliitikot harjoittivat jo tuolloin maanpetoksellista politiikkaa näköpiirissään EU:n liittovaltio ja Suomen valtiollisen itsenäisyyden romuttaminen valheellisin perustein ja selityksin sen todellisesta merkityksestä Suomen tulevaisuudelle.

    V. 2000 pääsi “peto” irti ja sai riehua Suomessa seuraavat 12-vuotta jonka ajan presidenttinä oli Tarja Halonen (SDP), jonka puoluetausta jo yksistään varmisti sen, että Suomea mädätetään oikein urakalla viemällä sitä kohti feminististä kommunismia, jonka hallinto on yhtä pakkopaitaista kuin tuo murhakultti ideologia, josta ei voi olla huomaamatta suuria yhtäläisyyksiä islamin kanssa, jonka kanssa nuo kaksi kuoleman kulttia ovat kuin paita ja perse periaatteineen, että paras oppositio on kuollut oppositio ja nk. “sananvapaus” merkitsee sitä samaa kuin kommunistisissa “kansandemokratioissa” vielä kommunismin ollessa valtio pohjaisesti voimissaan. Puolue päättää siitä, mikä on “sopivaa” ja “totuudenmukaista” ja jo valmiiksi luotua sananvapautta, joka merkitsee kuin valmiita repliikkejä näytelmässä, joita sopii toistella konemaisesti sanasta sanaan, eikä improvisoinnille ole minkäänlaista sijaa tässä “näytelmässä” tai “kuolema” valitsee uuden näyttelijän osaan, joka pysyy puolueen viitoittamalla polulla lipsumatta siitä tuumaakaan, vaikka tuon diktatuuri järjestelmän murhaaman ruumis röykkiön vierellä seisoisi, päinvastoin se vain terästää “sananvapautta”.

    Suomi on kohta alkavan vuoden 2019 tullut siihen pisteeseen, että kuolevan annetaan kuolla, loukkaantuneen virua maassa ja nälkäisen hiipua pois, jos “auttava käsi” on poliittisesti “väärä” ja ajattelevat “väärin” ympäröivästä maailmasta sekä kaiken huipuksi heillä on vielä koko Suomenmaassa niin paljon selvää järkeä tallella, että he tietävät miksi Suomi on niin sairas kuin se on ja mitkä ovat ne lääkkeet, jotka sen parantavat.

    Elleivät silmämme olisi pöyristyksestä ja ihmetyksestä niin pyöreinä, me eläisimme maassa, jonka nimi on Pohjois-Korea, joka merkitsisi sitä, että olemme jo kuoleman porstuassa.

    • Peto pääsi irti jo vuonna 1985 marraskuun jälkeen joka oli viimeinen kuukausi kun Suomen Pankki rahoitti valtiota. Sen jälkeen kaikki oli tietoista laman valmistelua ja Viinanen vain yksi marionetti nukketeatterissa jossa “Suomen pelastamisen” verukkeella ajettiin Suomi “Eurokuntoon”. Jos olisi haluttu oikeasti ratkaista asiat oikein ja pelastaa Suomi nykykehitykseltä niin olisi tehty niin kuin itsenäisen valtion tulisi tehdä eli irrottautua nykyisestä rahajärjestelmästä. Toimi joka on PVL:nkin manifestissa ja jonka NSDAP teki aikoinaan ja Gaddafin Libya, Syyria ja Saddamin Irak. Viinanen on kuvottava vapaamuurari ja pankkiirien kassara siinä missä kaikki muutkin. Koiviston konklaavi oli myös ydintoimija koko lamasotkuissa. Mutta ehkä hän teki käsillä olleiden puitteiden rajoissa “tarvittavan”, eli petasi Suomen hitaan kuoleman tielle.

      • Tuossa vielä kiintoisa tiivistelmä loppukeskustelun toisesta kysymyksestä:

        https://www.youtube.com/watch?v=Fa3pOf7FrMU

        Tuossa tulee ilmi, kuinka huomattavia demareita on kertojan mukaan murhattu korkeassa valtapelissä Koiviston tieltä tai vastaavien. Myös tuo Hetemäki kuoli oudosti sydänkohtaukseen noihin aikoihin. Tämä selviää mainitusta Keräsen väitöskirjasta-

  4. Aina vaan alkaa enemmän ja enemmän vituttamaan, kun lukee näitä “mukasuvaitsevaisten” toimittajien ja Poliisihallituksen aivoituksia. Eli ainoastaan neekerit ovat tarpeeksi arvollisia saamaan apua -ja “mukasuvaitsevaiset” tarpeeksi arvollisia sitä (ainostaan matuille) antamaan?
    Itse en anna rahaa mihinkään keräyksiin, jotka menevät afrikkalaisille tms. Suomalaiset vähävaraiset ja sotaveteraanit ovat ainoita joita tulen ikinä avustamaan rahallisesti, tai mitenkään muutenkaan. Pidetään me omistamme huolta; ja muistetaan sitten tulevaisuudessa ketkä auttoivat – ja ketä auttoivat!

Comments are closed.