Koti Artikkelit Johdanto luomutuotantoon osa 2

Johdanto luomutuotantoon osa 2

10

AK_luomu2

Kestävän ja itsenäisen yhteiskunnan peruspilareihin kuuluu suhteellisen omavarainen ja ympäristön huomioon ottava ravinnontuotanto. Tarkastelemme artikkelisarjan toisessa osassa luomutuotannossa usein esiintyviä termejä. Lue myös sarjan ensimmäinen ja kolmas osa!

Ensimmäinen termi on tavanomainen viljely. Mitä se pitää sisällään? Miten tuotanto on siinä järjestetty? Kuinka ekologista se on? Käytännössä viljely on monoviljelyä, jossa samoilla lohkoilla saatetaan tuottaa vuodesta toiseen samoja lajeja eri lajien viljelykierron ollessa vähäistä. Osittain kyseessä on maaperäkohtainen ja osittain tuotannollinen suuntaus. Mikäli tilan maat mahdollistavat viljanviljelyn tai juurikkaan ja perunan tuottamisen, tätä tehdään samoilla pelloilla usein jatkuvasti. Poikkeuksen muodostavat lypsykarjatilat, joilla on rehuntarpeen vuoksi pakko pitää laitumia, heinää ja viljakasveja ja jotka kierrättävät lajeja eri lohkoilla. Tämä estää maan “väsymisen”, jota tapahtuu yhtä lajia viljeltäessä. Lisäksi tällöin on käytettävissä karjanlantaa maan humuspitoisuuden ja suotuisan pieneliötoiminnan ylläpitämiseksi.

Viljelytapaa eivät ole mahdollistaneet lannoitteet vaan torjunta-aineiden käyttö. Tällöin ei ole tarvetta vuoroviljellä lohkoja tai pitää peltoa välillä myös “heinällä”, millä on maalle merkitystä maanrakenteen parantajana ja ylläpitäjänä sekä rikkaruohojen torjujana. Ainoa vanhaan viljelykiertoon liittyvä käytännön toimi tavanomaisessa viljelyssä on kesannointi, joko avo- tai (nykyään yhä useammin) viherkesantona, joka lopetetaan Roundupilla. Näin maa saadaan puhdistettua kestorikoista ja myös viherkesannon heinäkasveista. Jostakin on levinnyt käsitys, että myös vilja ja muut hyötykasvit voidaan pakkotulennuttaa Roundupilla, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Roundup on Suomessa hyväksytty ainoastaan korjuun jälkeen tai kesantokasvuston tuhoamiseen sekä ennen varsinaista kylvöä käytettynä. Haittoina voidaan tavanomaisessa viljelyssä nähdä yksipuolisen tuotannon maaperämuutokset, tiivistyminen, humuksen tuhoutuminen ja torjunta-ainejäämien kertyminen vuosien käytön jälkeen.

Luonnonmukaista tuotantoa puoltava keskeinen argumentti Suomessa on luomuruoan maun ja terveysvaikutuksen korostaminen. Niistä tosin ei ole tieteellistä näyttöä. Keski-Euroopassa sen sijaan luomusta käytetään ekologinen tuotanto -nimikettä. Ekologisen tuotannon kannattajat tahtovat säästää uusiutumattomia luonnonvaroja. Itsekin pidän tätä keskeisenä. Tosin on todettava, että mikäli satotaso jää alhaiseksi, tuotettua kiloa kohden syntyy polttoainekuluja niin paljon, että ero ekologisen ja tavanomaisen tuotannon välillä ei ole enää kovin suuri. On muistettava, että typpilannoitetonnin tuottaminen sitoo öljyä useita satoja kiloja, mutta luomussa taas vastaavasti muokkaus, kylvö, rikkojen haraus ja kyntö kuluttavat öljyä tavalla, jota tavanomaiseen viljelyyn kuuluvassa suorakylvössä ei esiinny.

Luomun ravinnetase hoidetaan lohkokohtaisella kasvinvuorotuksella, periaatteella “lataa ja laukaise”. Viljelty maa on jaettu lohkoihin, joita neljän tai viiden vuoden kierrolla viljellään vuoroin typpeä yhteyttävillä palkokasveilla, herneellä, härkäpavulla ja apilalla. Esimerkiksi apilaa on pääsääntöisesti heinän seassa, jolloin apilan typpi sitoutuu heinäkasvin hiileen mineralisoituen eli muuttuen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. “Lataamisvaiheen” jälkeen kylvetään viljana syksyllä ruis, jolla on pitkä kasvuaika ja joka on siksi hyvä ravinteiden käyttäjä. Hyvän ruissadon jälkeen maahan jää runsaasti olkea, joka maatuessaan muodostaa myös ravinteita ja on seuraavan vuoden kauralle hyvä esikasvi. Kauran jälkeen voidaankin kylvää joitain hernekasveja, jotka ovat myös typpiomavaraisia, ja näin taas “ladataan” maahan uutta voimaa. Hernekasvin jälkeen on mahdollista kylvää esimerkiksi kauraa, jonka harvan kylvöksen alle kylvetään heinänsiemen. Kauran tehtävä on tällöin olla suojaviljana. Vähintään kaksivuotisen heinän käytön tulee olla joko rehukäyttöä tai sitten niitto on suoritettava kahdesti kesässä. Niitot kiihdyttävät voimakkaasti juuriston kasvua, parantaen näin maan rakennetta ja lisäten humuksen määrää.

Niin heinän kuin heinäkasvienkin osuus luomutuotannossa on merkittävä. Viljelykierrossa heinä ja heinäkasvit muodostavat vähintään viidenneksen viljeltävästä vuotuisesta pinta-alasta. Tehokkaan maanparannuksen vuoksi niiden osuus kuitenkin saattaa olla jopa kolmannes. Mikäli heinän ja apilan ainoa käyttötarkoitus on toimia lataamisvaiheen kasvustona, se vaikuttaa taloudelliseen lopputulokseen kielteisesti. Silloin hukataan melkoinen määrä kelvollista biomassaa, josta kaikki ei suinkaan jää ravinnereserviksi maahan, sillä typpi denitrifikoituu eli haihtuu ilmaan. Tällöin karjan rooli nousee merkittäväksi. Keskiössä ovat paitsi rehun avulla tuotettu maito ja liha sekä syntynyt lanta (jota voidaan käyttää viljelykasveilla), niin ennen kaikkea vahvan ravinnetaseen vaativat juurekset, kaalit ja salaatit. Kompostoidun lannan avulla maatilan koko ravinnetase on edullisin mahdollinen, ja tuotettujen elintarvikkeiden sisältämä ravinne on suljetun ravinnekierron ylijäämää. Tämä mahdollistaa taloudellisen tuoton.

Edellä mainitun tuotantomuodon ongelma ei ole ravinteet, kuten usein kuulee ulkopuolisten väittävän. Ravinteita saadaan viljelykierrolla ja karjanlannan käytöllä maahan kyllä riittävästi. Ongelmia ovat sen sijaan kestorikat, joita viljelykierto ei tuhoa. Laidunnus on yksi tapa torjua niitä ja avokesanto toinen, mutta käytännössä rikat ovat suurin yksittäinen satotasoa alentava tekijä. Markkinoille on tullut erilaisia rikkaäkeitä ja myös jyrsijän kaltaisia laitteita, mutta melko kalliina ja polttoainetta sitovana työmenetelmänä ne osaltaan kaventavat ekologista näkökulmaa. Luomun suurin hyöty on maan viljavuuden huomattava nousu, mikä mahdollistaa paremman sadon ja muokkautuvuuden.

Luomun kaltainen viljelymenetelmä on myös biodynaaminen viljelytapa, joka on alunperin antroposofi Rudolf Steinerin kehittämä järjestelmä. Joidenkin lähteiden mukaan hän oli kauhuissaan ensimmäisen maailmansodan kemikaaliaseista, joiden taustat olivat (kuten artikkelisarjassa aiemmin mainittua) osittain samat kuin lannoiteteollisuudella. Steinerin kehittämässä menetelmässä keskeisinä elementteinä ovat toisinaan epätieteelliset asiat, kuten taivaankappaleiden asento toisiinsa nähden sekä erilaiset homeopaattiset preparaatit, joita levitetään veteen sekoitettuna ruiskulla kasvustoon. Viljelykierron osalta menetelmä on kuitenkin meille tutun luomutuotannon kaltainen.

Viimeisessä osassa tulemme käsittelemään viljelyn käytäntöä omakotitalossa asuvan perheen näkökulmasta. Tämä siten, että perheen vuotuiset vihannekset, juurekset, marjat ja hedelmät saadaan omalta tontilta luonnonmukaisesti tuotettuna. Käytännössä tämä poikkeaa edellä esittämästäni maatilakokoisesta luomutuotannosta monilta osin.

 

L. S. K.

Vieraileva kirjoittaja

10 KOMMENTIT

  1. Selkeää ja mielenkiintoista tekstiä itselleni aiemmin varsin tuntemattomasta aiheesta! Kiitos tästä!

  2. Meille on aina markkinoitu slogania “puhdasta ruokaa Suomesta” sen paremmin kertomatta miten puhdasta se oikein onkaan. No, sloganeiden tarkoitus onkin tuottaa lauseita jotka eivät tarkoita mitään kuten Kokoomuksen “Hyvinvointi valtiosta premminvointi valtioksi” ja “Peruuttamalla ei päästä eteenpäin”.

    Meille kerrotaan ponnekkaasti että Suomen maataloudessa ei käytetä Glyfosaattia (esim. kauppanimeä Roud-Up), vaikka Maatalouden tekninen tutkimuskeskus jo vuonna 2009 itsekkin totesi että maatalouden käyttämä Glyfosaatti siirtyy maassa kasvatettaviin kasveihin, hyvinkin pitkän aikaa:

    https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/Uutisarkisto/2009/Torjunta-aine%20glyfosaattia%20kulkeutuu%20kasvin%20juuristoon%20merkitt%C3%A4v%C3%A4%20m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4

    Tämä on sikäli merkittävä tieto, että kun mietitte miten paljon erilaisten syöpien esiintyminen on lisääntynyt samaan aikaan kun tehomaatalous on päässyt pinnalle, niin yhteys on ilmeinen. Viime keväänä Euroopassa tehtiin testi, jossa etsittiin Glyfosaattia eurooppalaisten ihmisten virtsasta. Ja sitä löytyi, melkoisesti:

    http://www.foeeurope.org/weed-killer-glyphosate-found-human-urine-across-Europe-130613

    Ainoa ongelma taas tässäkin tutkimuksessa oli, että Suomi ei ollut siinä mukana. Kysyin syytä mittaukset tehneeltä laitokselta Saksasta, ja sain vastauksen että he vain suorittivat mittaukset toimitettujen näytteiden osalta. Josta käännyi Maan ystävien puoleen Suomessa ja tiedustelin syytä Suomen poisjääntiin ko. tutkimuksesta. Vielä tänä päivänä ei ole tullut vastausta.

    No, asia ei ole uusi. Jo vuonna -98 sille vaadittiin täyskieltoa EU:n alueella:

    http://netzfrauen.org/2013/08/18/rotterdam-verbietet-monsanto-roundup-glyphosat/

    Linkki Rotterdamin kotirouvien ei juuri nyt toimi, lienee ollut liian arka. Mutta koitan saada sen jälleen näkyviin.

    • No nii, ystävällisesti he laittoivat sivun uuden linkin alle, mikä ei ole aivan aikaisempi juttu mutta:

      http://netzfrauen.org/2013/11/14/rotterdam-verbietet-monsanto-roundup-kein-gift-auf-gehwegen-fuer-unsere-kinder/

      Artikkelista käy kuitenkin ilmi että Rotterdamin kaupunginvaltuusto on evännyt Roud-Upin käytön ja varastoinnin koko alueellaan. Myös satama-alueillan. Yleisessä tiedossa on että Glyfosaatti ei hajoakkaan luonnossa vaan kulkeutuu kasveihin ja pohjaveteen sekä mereen. Tämän seurauksena 2008, 7% kaikesta Hollannissa tuotetusta ruuasta sisälsi Glyfosaatti pitoisuuksia jotka olivat yli raja-arvojen.

      Tietysti kolikon toinen puoli on Monsanton omistaja, Bill Gates. Ja hänen intressinsä ruokahuoltoon sekä eri jyvien patentteihin. Vertailukohdat elkuperäisis lajistosta lienee se ainoa syy miksi hän rakennutti kalliovuorille siemenpankin. Jos näyte pellosta ei täsmää kalliovuoren lajikkeiden kanssa, joutuu maksamaan patenttimaksuja. Ja eihän se koskaan täsmää, luonto kun on ikuisessa evoluution kierteessä.

  3. Kuten nimimerkki PS totesi, niin glyfosaatin eli viljelijöiden käyttämän kauppanimike Round upin on havaittu kertyvän luontoon, vastoin olettamia sen nopeasta hajoamisesta. Tämä tuli esille jo vajaa parikymmentä vuotta sitten tutkittaessa Saksassa pohjavesiä, ja tällöin löytyi korkeita jäämiä ko. aineesta.

    Se, että asiaan ei ole paljoa kiinnitetty huomiota, johtuu ilmeisen pitkälti siitä, että glyfosaatin ldl-luku on alhainen (luku kertoo aineen vaarallisuuden, eli mikä määrä on painokiloa kohti tappava) ja mm. ruokasuolan luvun ollessa korkeampi tämä on tuudittanut väärään turvallisuudentunteeseen.

    Kuitenkin se, mistä pitäisi olla erityisen huolissaan, on muut rikkamyrkyt, joiden tonnimäärät eivät yllä glyfosaatin tasolle Suomen puitteissa, mutta joiden tehoaineet ovat todella vahvoja, ajateltaessa joitakin gramma-aineita, joita riittää muutama gramma hehtaarille, niin näiden kertymät ja jäämät ovat pitkälti tutkimatta, vaikutukset sen sijaan kyllä ovat tiedossa, sillä aina aine rekisteröitäessä kauppa ja teollisuusministeriössä, sen haittavaikutukset tulee ilmoittaa. Ja järjestään niistä on maininta karsinogeenisestä taustasta sekä siitä, että ne aiheuttavat pysyviä muutoksia keskushermostoon jne.

    Tätä taustaa vasten ei tarvitse ihmetellä syöpäpotilaiden määrää, syöpähän pystytään nykyään kehittyneen lääketieteen ansiosta parantamaan huomattavasti useammin kuin menneinä vuosina, joten ennuste sairastuneelle on kohtuullisen hyvä parantumisen suhteen. Mutta syövän runsastuneen esiintymisen vuoksi siihen kuitenkin kuolee enemmän ihmisiä kuin ennen, ja se, että syöpä on myös elintasosairaus, ei riitä selittämään sen nykyistä yleisyyttä.

    Edellä olevaan liittyen olen omassa ja perheen ravinnonkäytössä mahdollisimman tarkka niin, että pyrin olemaan tietoinen siitä, mitä suuhuni laitan. On myös myönnettävä, että mikäli vaihtoehtona on Suomessa tuotettu tai Euroopasta tuotu, niin valitsen kotimaisen tuotteen, eurooppalaiseen maatalouteen tutustuneena. Mitä etelämmäs mennään, niin sitä epävarmempi on tuoteturva.

  4. Tosiaan näin on! Ja tästä syystä kaikki varastelevat myrkyttäjät, Suomen edustuksellinen demokratia, olisi vedettävä oikeusvastuuseen rikoksista kansaansa kohtaan. Mutta mitäpä tässä vasikoimaan käräjätupaan…katukivi painaa enemmän kuin äänestyskuitti.

  5. Tietääkseni MTK hyväksyy geenimanipuloidun maissin käytön sianrehussa? Tarkistakaa, jos olen väärässä! EU painostaa tällaiseen ja monikansalliset koukkunokkakeinottelijat. Tässä on kyse jo ihmisten perusoikeuksista, että voidaanko esim. siemenvilja patentoida jonkun jenkkilähtöisen riistofirman toimesta. Syysteemi on sama kuin kommunistien keskitysleireillä ja neukkujen kohdellessa(mm.)saksalaissotavankeja: Nälällä ja ruoalla manipuloidaan… Että tällaista bolsevistista vallankäyttöä, ja vieläpä markkinaliberalismin nimissä!

    • Tietääkseni tällä hetkellä on EU:ssa hyväksytty yksi soija, kaksi maissia ja yksi perunalajike. Ja kun ne sielä on hyväksytty, niin Suomen viranomaisethan ovat voimattomia globalistien edessä:

      http://www.gmovapaa.fi/ajankohtaista/tiedotteet-ja-tapahtumat/joulukuussa-paatoksia-gm-viljelysta

      Tilanne on helpommin ymmärrettävissä kun katsoo DuPontin, Monsanton, Micro$oftin ja BlacWaterin omistavaa tahoa: Bill Gatesia. Onhan hän tietysti monessa muussakin mukana, mutta nämä eivät ole sattumaa.

      Hauskintahan tässä “patentti myrskyssä” oli se kun Monsanto halusi patentoida kananmunan ja pekonin, väittäen että ne ovat heidän keksintönsä. Täälä pohjolassa vähintäänkin nauratti, mutta Amerikan yhdysvalloissa lakimiehet tosissaan, otsa hiessä, perustelivat miksi se on heidän keksintönsä.

      GMO:ta on tutkittu jo monia vuosia ja sen vaarattomuudesta ollaan montaa mieltä. Itse käytän usein “yleistä verovaisuusperiaatetta” jonka vuoksi luotankin Venäläisten tekemiin, ja toistetuihin rottakokeisiin. Niissä selvisi että riippumatta moontelun määrästä tai tuotteesta, ei ensimmäisellä sukupolvella välttämättä ole näkyvissä mitään konkreettista (tosin kasvaimet ja erilaiset syövät lisääntyivät moninkertaisesti) mutta toinen sukupolvi tulee sukupypsäksi huomattavan myöhäisessä vaiheessa. Ja kolmas on jo steriili. Ajatuksia??

      Lopuksi vielä linkki ravintomme lisäaineista:

      http://www.koskinverkko.com/forum/index.php?id=50086

      • Miten kananmunan ja pekonin voi patentoida? Joku hupiuutinen varmaan kyseessä.

  6. Kuten toteat PS niin näin on, käytännössä maailmalla geenimuunneltu soija on niin yleisessä viljelyssä, että sen sekaantumista tavanomaiseen soijaan on likipitäen mahdotonta estää. Tämä ilmeisesti on myös tavoitteena muissa viljelykasveissa, eli synnyttää tila jossa joudutaan toteamaan “de fakto”, että näin on, jolloin vaihtoehtoja ei ole. Surkuhupaisaa, mutta valitettavan tosiperäistä on myös suurten yritysten pyrkimys saada maailmanlaajuisesti patentoitua esimerkiksi lääkekasveja, joita on käytetty ikimuistoisista ajoista parantamiseen luonnonkansojen lääkinnässä.

    E lisäaineiden haittaluetteloa ei ole tullut aiemmin nähtyä, mutta siinä mielessä täysin tuttua, että nämä samat riskit on lueteltu myös torjuntaaineiden (myrkkyjen) riskitekijöinä. Joten vanha hokema sitä olet mitä syöt, saa taas uuden ulottuvuuden. Näin on entistä tärkeämpää tietoisuus siitä mitä syö, täällä maalla se on tietysti helpompaa, koska tuotanto on joko omissa käsissä, tai sitä pystyy seuraamaan läheltä.

    Nykyään hankimme esimerkiksi taloudessamme tarvittavan kalan suoraan kalastajalta, on taatusti tuoretta, edullisempaa kuin cittarin miljoonavoittoa tekevällä kauppiaalla ja myös kalastaja saa tuotteestaan paremman hinnan kuin myydessään sen kiristyksen ja uhkailun suomenmestareille,suurille kauppakeskuksille.

  7. Tämä artikkeli on vanhentunut eräin oleellisin osin, tai oli virhe-infoa jo alusta alkaen. Sitaatti:

    “mutta luomussa taas vastaavasti muokkaus, kylvö, rikkojen haraus ja kyntö kuluttavat öljyä tavalla, jota tavanomaiseen viljelyyn kuuluvassa suorakylvössä ei esiinny.”

    Nykyään on todella monet viljelijät ja varsinkin karjanpitäjät siirtyneet no-till -metodeihin. EI KYNNETÄ eikä harata rikkaruohoja. Tästä on paljon matskua youtube-videoilla, hakusanalla no-till farmin, no-till gardening, no-till agriculture, no-till livestock grazing.

    Toinen asia on että empiiristen kokeiden avulla on löydetty menetelmä ravita maa niin että voi samalla maa-alalla tuottaa ruohona 3x määrälle eläimiä tehoviljelyyn verrattuna.

    Menetelmä perustuu siihen että maa-ala jaetaan osioihin, ja kullakin osiolla laiduntaa eläimet tietyn ajan. Riippuen mallista tai lähtötekijöistä, on vaihtoehtoja useampia.

    Esimerkiksi Afrikassa tämä on leviämässä köyhyyden ja kurjuuden poistavana ilmiönä. Esimerkkitapaus tässä on Englannista, koska olosuhteet muistuttavat Suomea. Taloustilanne ei ollut ainoa mikä parani:

    https://www.youtube.com/watch?v=hWUCMmDP_CQ

    “Not only did a diversity of butterfly and bird species return to his farm, but his soil organic matter increased and he could put his stocking rate up. Duncan tells about an old farmer who once said to him, “in farming it’s easier to save money than to make money.” As a result of improving the rotations on his farm and using livestock to rebuild the soil, Duncan has also succeeded in making his farm viable.”

    PS. maanviljely-teollisuus on ehkä maailman pahin esimerkki siitä miten rikkaat ovat valjastaneet ihmiset, ahkerat keskiluokkalaiset, omien pankkitiliensä lihottamiseen. Yhä useampi viljelijä alkaa säästää jopa satoja tuhansia dollareita vuodessa, maa-alan suuruudesta riippuen, kun lakkaa ostamasta lannoitteita ja myrkkyjä.

Comments are closed.