Tänään 10.4. tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun puolalaissyntyinen Janusz Waluś ampui mustan kommunistijohtaja Chris Hanin Etelä-Afrikassa. Tapaus sai aikanaan laajaa julkisuutta ja sitä pidetään edelleen yhtenä maan merkittävimmistä yksittäisistä poliittisista väkivallanteoista.
1990-luvun alku oli sekavaa aikaa Etelä-Afrikassa. Mustat kommunistit ja rotuerottelun vastustajat olivat jatkuvassa taistelussa valkoisia separatisteja sekä rotuerottelun kannattajia vastaan, zulunationalistien tuodessa oman panoksensa yhteenottoihin. Poliittinen väkivalta oli lähes arkipäivää, ja jopa eräs konservatiivien kansanedustaja, Koos Botha, pidätettiin vuonna 1992 osallisuudesta pommi-iskuihin.
Mustien kommunistien järjestöistä kenties merkittävin oli Nobelin rauhanpalkinnonkin saaneen Nelson Mandelan perustama Umkhonto we Sizwe (suom. ‘Kansakunnan keihäs’). Se toteutti verisiä terrori-iskuja erityisesti 80-luvulla. Umkhonto we Sizwe oli myöhemmin valtaan nousseen Afrikan kansalliskongressin, ANC:n, aseellinen siipi. Sen iskuissa kuoli useita sivullisia, joista monet olivat lapsia. Chris Hani, Neuvostoliitossa sotilaskoulutuksen saanut Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen SACP:n johtaja, oli myös toiminut johtavassa asemassa Umkhonto we Sizwe -järjestössä. Chris Hani oli toiseksi suosituin poliitikko Etelä-Afrikan mustien keskuudessa. Hänen uransa väkivaltaisena kommunistina päättyi vuonna 1993 Janusz Waluśin ampumiin luoteihin.
Puolasta Etelä-Afrikkaan muuttanut Janusz Waluś oli ja on edelleen tunnettu kommunismin vastustaja. Hän kuului myös valkoisten separatistiseen järjestöön, Afrikaanerien vastarintaliikkeeseen, AWB:hen. Waluś teki pysyvästi lopun Chris Hanin väkivaltaisesta poliittisesta toiminnasta 10.4.1993 tämän kotiovella. Hanin noustua autosta Waluś ampui tätä kerran vartaloon, minkä jälkeen vielä kolme kertaa päähän. Vaikka Waluś oli teon ajaksi muokannut pakoautonsa rekisterikilven numeroita, pystyi silminnäkijä antamaan viranomaisille riittävän tarkan kuvauksen autosta. Ampuja jäi kiinni noin 10 minuuttia teon jälkeen jouduttuaan poliisin pysäyttämäksi.
Eri yhteyksistä tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja, muun muassa kansanedustajana toiminut Clive Derby-Lewis oli luovuttanut tekovälineenä käytetyn pistoolin Waluśille. Lokakuussa 1993 heidät molemmat tuomittiin kuolemaan Hanin murhasta. Vuonna 1995 Etelä-Afrikka lakkautti kuolemanrangaistuksen, joten tuomiot muutettiin elinkautisiksi. ANC:n terroristien johtama Etelä-Afrikka pitää näitä taistelijoita edelleen vankeudessa.
Maan nykyisen hallinnon oikeudentajusta kertoo paljon esimerkiksi se, että kolme sivullista pommilla murhannut Umkhonto we Sizwen jäsen Robert McBride on ANC:n valtaannousun jälkeen toiminut jopa poliisipäällikkönä, kun taas Janusz Waluś on kärsinyt yhden terroristin teloittamisesta saamaansa tuomiota jo 20 vuotta. Clive Derby-Lewis on niin ikään ollut vankilassa 20 vuotta ainoastaan sen vuoksi, että hän luovutti aseen Waluśille.
Tuomionsa kuulemisessa Waluś sanoi: “He (ANC) ovat kommunisteja ja he tulevat tuhoamaan upean maamme. He tulevat haaskaamaan kaiken, minkä valkoiset ovat vaivalla tänne rakentaneet. Tekee kipeää ajatella, että kaikki täällä tullaan tuhoamaan monikulttuurisen utopian nimissä. Heidän utopiansa ei tule koskaan toimimaan. He puhuvat vapaudesta ja demokratiasta. Muutaman vuoden päästä tästä maasta ei olekaan enää muuta jäljellä.”
Tarkasteltaessa apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan kehitystä ja nykytilaa voidaan todeta Waluśin olleen oikeassa. Valkoisten kansanmurha kuvaa osuvasti sitä, mihin ANC, Chris Hani ja muut rodunsekoituksen puolestapuhujat pyrkivät Etelä-Afrikassa.
Vuonna 1994 lakkautetun rotuerottelun jälkeistä uutta, monikulttuurista Etelä-Afrikkaa on kutsuttu “sateenkaarivaltioksi”. Tuo monikultturistien paratiisi on tullut tunnetuksi köyhyydestä, AIDSista, seksuaali- ja väkivaltarikollisuudesta yleensä sekä erityisesti mustien valkoisiin kohdistamasta rasistisesta väkivallasta. Mustat murhaavat maassa valkoisia siinä määrin, että puhutaan jo buurien kansanmurhasta. Lukuisat kansallissosialistiset ja nationalistiset järjestöt ympäri valkoista maailmaa ovat kampanjoineet Etelä-Afrikan valkoisten puolesta jo pitkään, mutta viime vuosina myös ei-poliittiset tahot ovat kiinnittäneet huomiota buuriväestöön kohdistuvan väkivallan hälyttävästä kasvusta.
Edelleen joutuu viikottain lukemaan Suomen lehdistä siitä kuinka kaikki ongelmat, rikollisuus ja väkivalta Etelä-Afrikassa on valkoisten syytä, hah. Milloinhan olisi viimeksi puhuttu mustien sissijärjestöjen terrorista? Waluś oli oikeassa ja hänen toimintansa on oltava esimerkkinä myös meille.
Voimia oikeusmurhan uhreille, Janusz Waluśille ja Clive Derby-Lewisille! Eläköön AWB!
Todella mielenkiintoinen artikkeli! Waluś on varmasti suurelle yleisölle vielä suhteellisen tuntematon tekijä, joten tämän kaltaisille teksteille on tarvetta. Toivottavasti Etelä-Afrikan tilanteesta saadaan lukea jatkossakin!
Etelä-Afrikan valkoisen liikkeen lähihistoria on aika kattavasti dokumentoitu siinä Victory or Violence -kirjassa, jota Kadulle.comissakin myydään. Kannattaa hommata se kirja, jos aihe kiinnostaa.
Todella hyvä artikkeli! Waluśin kaltaisista vähän vähemmän tunnetuista marttyyreista olisi muutenkin mukava lukea useamminkin.
Comments are closed.