Koti Artikkelit Itsenäisyyspäivän puhe uudesta vapaustaistelusta

Itsenäisyyspäivän puhe uudesta vapaustaistelusta

4

Kansallinen Vastarinta julkaisee mielenosoitusvideosta litteroidun Ville Nurmelan pitämän 2019 itsenäisyyspäiväpuheen. Lue myös Simon Lindbergin ja Petri Nordmanin puheet samasta tapahtumasta!

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä me kansallismieliset perinteisesti ajattelemme sotaveteraaniemme uhrauksia ja sitä taisteluhenkeä, joka sai heidät uhraamaan jopa henkensä isänmaan puolesta.

Pinnallisesti ajatellaan, että viime sodissamme oli kyse kahden kansakunnan – suomalaisten ja venäläisten – välisestä vihanpidosta ja sodasta. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse. Kummankaan maan rivikansalaiset tuskin halusivat sotaa, vaikka suurin kärsimys kohdistui juuri heihin.

Neuvostoliiton valtioideologiana toiminut kommunismi oli ideologia, joka omien ulostulojensa mukaan pyrki alistamaan koko maailman alleen. Kommunistivaltion naapurimaa, pieni mutta sisukas Suomi oli vain yksi alistettavista kohdevaltioista. Kyse ei siis ollut venäläisen kansan ”voiton marssista Helsinkiin”, vaan ideologian pakottamisesta aseilla.

Tätä samaa ideologiaa yritettiin pakottaa maahamme jo vuonna 1918, kun sosiaalidemokraatit aloittivat Venäjällä toimineiden kommunistien tukeman punakapinan. Kuten tiedämme, ei tämä kapina ja siitä seurannut Vapaussota mennyt aivan suunnitelman mukaisesti, sillä suomalaisten iloksi punaiset hävisivät sodan.

Entä jos suomalaiset patriootit eivät olisi tuolloin taistelleet ja olisimme päätyneet kommunistivaltioksi? Mitä se olisi tarkoittanut kansamme kannalta?

Bolshevistisen vallankumouksen aikana – joka käytiin samoihin aikoihin kun he yrittivät vallankumousta Suomessa – murhattiin virallistenkin tietojen mukaan noin 2 miljoonaa venäläistä kommunistien toimesta.

Murhatut olivat lääkäreitä, poliiseja, opettajia, upseereita, pappeja, älymystöä ja niin edelleen – siis kansan parhaimmistoa. Teloituskammioissa lainehti jopa kymmeniä senttejä paksu hyytynyt verikerros, jonka seassa oli aivoja, kallon palasia, hiustukkoja ja muita ruumiin palasia.

Teloitettuja kidutettiin sanoinkuvaamattoman hirvittävillä tavoilla. Naisilta leikattiin rinnat irti, monilta puhkottiin silmät. Toisilta hakattiin raajat irti, toisilta taas nyljettiin ihoa eri puolilta vartaloa. Kiduttamista tapahtui hohkaavan punaisella rautaputkella polttamalla ja niin edelleen.

Sadistisen murhaamisen ja kiduttamisen todellinen syy oli päästä eroon niistä venäläisistä, joilla olisi kykyä organisoida ihmiset vastustamaan kommunisteja – tämä siis tapahtui täysin riippumatta ihmisten tosiasiallisista poliittisista näkemyksistä tai aikaisemmasta toiminnasta.

Myöhemmin kommunistit aiheuttivat Holodomorina tunnetun kansanmurhan, jossa tietoisesti aiheutettiin nälänhätä, jonka seurauksena miljoonat ukrainalaiset kuolivat nälkään. Uhreilta evättiin kaikki apu, vaikka sitä olisi ollut vara antaa.

Luettelemani asiat ovat vain pintaraapaisu kommunistien murhanhimosta, jonka uhriksi myös lukemattomat suomalaiset olisivat joutuneet, mikäli emme olisi taistelleet vastaan. Yhteensä Neuvostoliiton arvioidaan murhanneen tietoisesti noin 60 miljoonaa ihmistä.

Kommunismi ei kuitenkaan ollut venäläinen aate eikä venäläisten sinne asentama. Sen ideologinen isä oli Karl Marx. Bolsevistisen vallankumouksen päärahoittaja oli USA:ssa asunut pankkiiri Jakob Schiff. Toinen merkittävä rahoittajataho oli pahamaineinen pankkiirisuku Rothschildit. Vallankumouksen johtajana toimi Lev Trotski. Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja oli Vladimir Lenin. Haastankin teidät, hyvät kuulijat, tutkimaan, mihin globaaliin, mutta isänmaattomaan ”valittuun kansaan” mainitut henkilöt kuuluivat. Venäläisiä he eivät olleet, eikä osa edes asunut siellä.

Sen saman kansan edustajat hallitsivat noin 80 prosentin osuutta Neuvostoliiton ensimmäisestä hallituksesta. Sama epäsuhdanne toistui valtion tärkeiden virkamiesten keskuudessa. Tämä on kansa, joka opettaa tärkeimmässä uskonnollisessa kirjassaan, että parhaatkin tähän kansaan kuulumattomista tulee tappaa.

Suomeen ei siis pyrkinyt venäläinen kansa, vaan poliittinen ideologia, joka käytti venäläisiä hyväkseen. Verenpunainen kommunismi ei tavoitellut ainoastaan Suomea, sillä Suomen kautta koko Pohjola olisi alistettu tälle syövälle. Suomalaiset sotilaat eivät siis puolustaneet pelkästään Suomea, vaan laajempaa aluetta. Tämä tekee veteraaniemme ja sankarivainajien uhrauksista vieläkin merkittävämpiä.

Mikäli punaiset olisivat voittaneet Vapaussodan, olisi massiiviset määrät potentiaalisia antikommunisteja päätynyt kidutuskammion kautta teloituskomppanian eteen. Kiitos valkoisen armeijan näin ei käynyt.

Mikäli kansamme ei olisi vuonna 1939 vetänyt yhtä köyttä tämän myrkyllisen ideologian pyrkiessä keskuuteemme pakotettuna, olisi suomalaisten sotilaiden lisäksi jokainen pohjoismaalainen ollut vaarassa. Meidän kaikkien onneksi kommunistit saivat kuitenkin sellaisen selkäsaunan, että vielä tänäkin päivänä kulttuurimarxistit tuntevat surua ja raivoa ajatellessaan surkean ideologiansa epäonnistumista Suomen valtaamisen suhteen. Talvisodan jäljiltä jäikin elämään lause, joka todistettavasti pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä: yksi patriootti vastaa kymmentä kommunistia!

Nämä voitot eivät kuitenkaan olleet ilmaisia. Veteraanit joutuivat jättämään perheensä taakseen lähtiessään rintamalle. Perheiden lisäksi heilläkin oli maatiloja ja yrityksiä pyöritettävänään. He viettivät vuosia metsässä nähden nälkää, kylmää ja märkää. Toiset uhrasivat henkensä, toiset todistivat tovereidensa kuolevan. Toiset vammautuivat loppuiäkseen, toiset taas näkevät vielä tänäkin päivänä painajaisia kokemansa vuoksi. Tuskin kukaan oli entisensä palatessaan kotiin.

He kuitenkin kaikesta huolimatta toimivat yhtenä joukkona suuremman hyvän puolesta. Mikä siis on sinun tekosyysi olla taistelematta?

Vaikka kommunismi ei maahamme aseellisesti päässyt tulemaan ja vaikka aate sellaisenaan on jo historiaa, toimivat sen taustalla vaikuttaneet tahot edelleen levittääkseen valkoisia kansoja hajottavaa myrkkyä keskuuteemme. Ennen tämä myrkky tunnettiin nimellä kommunismi, mutta tänä päivänä sillä on uusia muotoja ja nimiä. Taustalla toimivat tahot muuttavat väriään kameleontin tavoin tarpeen mukaan.

He levittävät keskuuteemme kansaamme tuhoavia ideologioita ja tapoja kuten monikulttuurisuus, Pride-liike, feminismi, individualismi, kapitalismi ja niin edelleen. Tämä kaikki kiteytyy monista kasvoistaan huolimatta yhteen ideologiaan.

Kommunismin epäonnistuttua he kehittivät uuden maailmanpoliittisen ideologian, joka on niin häiriintynyt, että sen voisi luulla olevan jonkin sadistisen tosi-TV-ohjelman konsepti. Tämä ei kuitenkaan ole tosi-TV:tä, tämä on silkkaa todellisuutta! Tämä ideologia ei murhaa meitä avoimesti toisin kuin edeltäjänsä. Tämä ideologia saa meidät itse kävelemään kohti kansallista tuhoamme!

Tämä aate on globalismi. Se on hivuttautunut yhteiskuntaamme takaoven kautta hitaasti, mutta varmasti. Instituutioiden läpi käydyn pitkän marssin aiheuttamat tuhot näkyvät nyt selkeämmin kuin koskaan. Globalismin todellinen idea on sama kuin kommunismin, mutta sen toteutustapa on erilainen. Kyseessä onkin siis saman shekelin eri puolet. Aivan kuten aikanaan kommunismi, myös globalismi uhkaa kansamme olemassaoloa. Kuten historiassa, myös tänä päivänä tarvitsemme taistelua murhaavia ideologioita vastaan.

Suomalaiset veteraanit tekivät aikanaan tälle samalle viholliselle selväksi, ettei tänne marssita ilmaiseksi sisälle. Talvisodan henki oli niin voimakas, että se tunnetaan vielä tänäkin päivänä ympäri maailmaa. Nyt on meidän vuoromme toistaa tämä tapahtuma! Olen täysin vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa me voimme viettää todellista itsenäisyyspäivää, mikäli te kaikki omistatte elämänne tinkimättömälle vapaustaistelulle. Aiotteko te tehdä tämän?

Toverit! Löytäkää itsestänne se sama talvisodan henki, joka nöyryytti vihollisiamme jo 80 vuotta sitten. Liittykää mukaan riveihimme ja yhdistykää yhdeksi joukoksi, joka laittaa maan tärisemään globalistien jalkojen alla niin lujaa, etteivät he enää koskaan uskalla edes ajatella toimivansa meitä vastaan. Tulevaisuus on meidän, mutta se ei tule ilmaiseksi.

Yhtenäisyydelle – taistelulle – vapaudelle!

4 KOMMENTIT

  1. Vapaustaistelun kannalta on erikoisen mielenkiintoista lukea siitä minkälaista oli Mussolinin fasismihallitus verrattuna Jefferssoin presidenttiyden panksterivaltaan USA:ssa. Siitä on kirja olemassa.

    Yhteiskuntatieteellisen kirjailijan Ezra Poundin lausunto

    ””Koronkiskonta on maailman syöpä, ja sen voi ainoastaan FASISMIN KIRURGINVEITSI leikata pois kansojen elämästä”

    on mielenkiintoinen, sillä kaikki ANTIFAsistit tukevat internationalistien korkovelka-järjestelmän vakiinnuttajia ja toteuttajia. Mitä ”avoimet rajat” tarkoittavat? Se tarkoitta kansallisvaltion lakkauttamista.

    Samalla häviävät kokonaan kaikki yksityistä koronkiskontaa vastustavat tahot vaikutusvallan kartalta.

    Hetkinen, lue edellinen lause uudelleen. Ehkä kahdesti.

    Ezra Pound (Mussolinin aikalainen Italiassa):

    ”Koronkiskonta on maailman syöpä, ja sen voi ainoastaan FASISMIN KIRURGINVEITSI leikata pois kansojen elämästä”.

    Tuo on niin ajatuksia herättävä lausunto, varsinkin kun Ezra Pound oli toisen koronkiskontaa vastustavan miehen, Hitlerin aikalainen, että laitan toisenkin sitaatin häneltä:

    ”Orja on se joka odottaa jotakuta tulemaan ja vapauttamaan hänet.”

    Herra Pound kuvailee eräässä kirjassaan sitä fasistista hallintojärjestelmää jossa eli ja vaikutti näin:

    Italian fasistidiktatuuri ei mikromanageerannut kansalaisiaan, eikä säätänyt liikaa lakeja. Se ei ollut mikään suuryhtiö-plutokratia. Päinvastoin, fasistit väänsivät resursseja poi parasiittien käsistä sekä kuivasivat sen suon jonka kuivaamisesta monet intellektuellit olivat jo vuosituhansia vain keskustelleet:
    ”The fascist regime in Italy did not micromanage its citizens, did not over regulate them, was not a corporate plutocracy. Quite the contrary, the fascists wrested the resources from the parasites and drained the swamps that for millennia intellectuals merely talked about draining:

    Fasistisen aikakauden yhdentenätoista vuotena ei teollisuutta valvottu, mutta hallitus oli halukas pitämään sitä silmällä. Samalla Mussolini painotti että hallintovallan pitää olla tarpeeksi vahva jotta oikeutta voidaan jakaa … kyseisen teollisuuden haaran eri tahoja pyydettiin suostumaan siihen että yritykset keskenään neuvottelevat markkinaosuuksista sallitun tuotantomäärän puitteissa, eikä hallitus sen kummemmin sorkkinut tätä. Jos sopua ei syntynyt, puuttui hallitus peliin tarvittavissa määrin jotta sopimukset saatiin aikaan (sivu 46 kirjasta ”Jefferson and/or Mussolini”)
    In the eleventh year of the Fascist era, industry was not controlled, but the state was willing to supervise. At the same time, Mussolini placed emphasis on having a government strong enough to get justice . . . various powers in said industry were told to confer, and were asked to work out an agreement of quota production with no finger of government interjected. If they can’t agree the government will take on the job of arranging an agreement. (p. 46)

    Lue klrja tästä:

    https://archive.org/details/JeffersonAndOrMussoliniPound1935/page/n91

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here