Koti Uutisia Talous Italian hallitus tahtoo pilkkoa megapankit osiin

Italian hallitus tahtoo pilkkoa megapankit osiin

4

Euroopan unionin ja pankkiirien kanssa rajuissa riidoissa oleva Italian hallitus on julistanut hyökkäävänsä maan pankkikartellia vastaan. Hallituksen mukaan joukko eliittipankkeja on kasvanut niin suuriksi, että ne tulisi yhteiskunnan edun nimissä pilkkoa pieniin osiin.

Hallitus tahtoo muun muassa erottaa finanssikeinotteluun perustuvan investointipankkitoiminnan perinteisestä talletuspankkitoiminnasta. Näin rehellisiä säästäjiä voitaisiin suojella tappioilta ja konkursseilta, jotka ovat tyypillisiä uhkarohkeaa keinottelua harjoittaville rahoituslaitoksille.

Suojelemalla säästäjiä keinottelijoilta Italia tahtoo karsia pankkitoiminnan yhteiskunnallisia riskejä. Tulevaisuudessa huonoja vedonlyöjiä tehneiden investointipankkien voitaisiin antaa rauhallisin mielin kaatua, sillä konkurssista ei aiheutuisi ongelmia tavallisille kansalaisille, jotka ovat tallettaneet rahansa pankkeihin.

Tällä hetkellä länsimaissa on joukko pankkeja, jotka ovat ”liian suuria kaatumaan”, koska niiden konkurssin pelätään aiheuttavan liikaa tuhoa muun muassa säästäjille ja yrityksille. Tämä on johtanut siihen, että veronmaksajat on pakotettu toistuvasti pelastamaan rikollispankit, jotka ovat ajautuneet konkurssin partaalle tyhmänrohkean keinottelun vuoksi.

Italian hallituksen esitystä on verrattu Amerikassa aiemmin voimassa olleeseen Glass–Steagal-lakiin, joka erotti matalariskisen pankkitoiminnan korkeariskisestä. Glass–Steagal-laki astui Yhdysvalloissa voimaan 1933 vastauksena kansainväliselle talouskriisille, jonka amerikkalaiset rikollispankit olivat synnyttäneet 1929. Koska laki rajoitti pankkien kykyä riistää muuta yhteiskuntaa, lobbasi finanssieliitti vuosikymmenten ajan sen purkamisen puolesta.

Amerikassa laki purettiin 1999 pian sen jälkeen, kun maan keskuspankin juutalainen johtaja Alan Greenspan oli antanut juutalaispankkiiri Sandford Weillille luvan järjestää Citicorp-pankin ja Travellers Group -vakuutusyhtiön fuusion. Fuusio rikkoi räikeästi Glass–Steagal-lakia, joten juutalaislobbyn rahoittama presidentti Bill Clinton päätti ”korjata” tilanteen kumoamalla Glass–Steagalin. Tämä johti ”liian suuri kaatumaan” -pankkien nousuun sekä kansainväliseen finanssikriisiin 2007–2008.

Italiassa talletuspankkitoiminnan ja keinottelun yhdistäminen sallittiin jo 1993. Viime vuosina Italiaa on kuitenkin järisyttänyt joukko suuria pankkiskandaaleja, joiden on pelätty johtavan jopa seuraavaan Euroopan-laajuiseen kriisiin. Maassa onkin ollut suurta tilausta radikaalille pankkiuudistukselle.

Monet kuitenkin pelkäävät, että hallituksen lupaukset jäävät populististen puheiden tasolle. Vain kuukausi sitten Italian hallitus söi viimeksi sanansa ja tuhlasi veronmaksajien rahoja pelastaen Banca Carige -pankin konkurssilta.

Mikäli hallitus tulee viemään lakiuudistusta eteenpäin, saa se vastaansa myös Euroopan unionin, jota johtavat finanssisektorin lobbaajat. Finanssisektori ei tahdo, että rahoituslaitoksia pilkotaan osiin, koska tallettajien rahoilla keinottelu on ollut valtava tulonlähde johtaville pankkiireille. Lisäksi ”liian suuri kaatumaan” -malli on lisännyt pankkien poliittista vaikutusvaltaa, sillä ne kykenevät kokonsa ja vaarallisuutensa avulla painostamaan poliitikkoja.

Lähteet: Wolf Street, The New York Times, The Balance,

The Washington Post

4 KOMMENTIT

  1. Taitaa Salvini ja Di Maio pistää koko paskan alas! Berlusconi vapisee kuin saatana raharotta..

  2. Piristäviä uutisia! Jospa EU ja € ero vielä koittaa sittenkin.
    Pankkiirit ja mafiat alas!

  3. Aluksi kuva armstrongeconomics piste com’in sivuilta, jonka hakukoneella löytyy englanniksi paljon tietoa vaikkapa tästä Glass–Steagall -aiheesta:
    http://s3.amazonaws.com/armstrongeconomics-wp/2013/07/Glass-Steagall-Signing-Repeal.jpg

    On ollut mielen­kiintoista havaita kuinka pankki­maailman muutokset ovat ikään kuin vain yksi ilmentymä suuremmasta muutoksesta. Muutoksesta, jossa vastuu siirretään pilveen.
    — Ihmiset ja organi­saatiot eivät enää ole vastuussa omista tekemi­sistään. Ne ikään kuin ovat rahaa maksamalla ulkoistaneet vastuun omasta toiminnastaan.
    — Ihmisen tasolla se näkyy viime kädessä ilmiönä, että kaikki on sallittua, Allah maksaa laskun. Eihän yksikään raiskaus voisi tapahtua, jos jumala ei olisi antanut sen tapahtua.

    Yhtenä esi­merkkinä organi­saatioiden toiminnassa tapahtuneesta muutoksesta otan kuntien “köyhäin­hoidossa” tapahtumassa olevan trendin.

    “Ennen vanhaan” pankit lainasivat rahaa omalla riskillä. Niiden piti olla tarkkoja asiakkaidensa menes­tyksestä. Molemmat istuivat samassa veneessä. Jos asiakkaalla meni huonosti, myös pankilla meni huonosti.
    — Nyt pankit ovat vain rahan välittäjiä, ne järjestävät lainoja asiakkailleen, kokoavat rahoitus­paketteja eri lähteistä. Ja jos vielä lopuksi pankin kontolle jää joitakin riskejä kannettavaksi, nuo riskit paketoidaan sijoitus­instrumenteiksi ja myydään ulko­puoliselle omistajalle. Yleensä vakuutus­laitokselle, meidän eläkkeemme turvaajalle.

    “Ennen vanhaan” kunnat hoitivat köyhänsä omista varoistaan. Parhaassa tapauksessa köyhällä oli “henkilö­kohtainen” suhde kunnallisesta avusta päättävään virka­mieheen. Molemmat tunsivat toinen toisensa.
    — Nyt sosiaali­toimistoista on tullut vain konttoreita, jotka välittävät etuuksia “köyhille” eri rahoitus­lähteistä. Ensiksi tarkistetaan onko kaikki etuudet kunnossa. Rahoituslähteinä ovat vakuutus­yhtiöt, KELA, työttömyys­korvaukset ja niin edelleen. Pitkä luettelo. Saatetaanpa apu­pakettiin liittää vaikkapa lapsen huostaan­otto, koska sille saadaan helppo ja hyvä rahoitus kunnan ulko­puolelta.
    — Kun “pakolainen” tulee luukulle, hänessä on jo tullessaan hinta­lappu: valtio maksaa tästä ihmisestä hyvät rahat. Mieluinen asiakas sosiaali­toimelle. Sosiaali­”avusta” rakennetaan sellainen paketti, mikä on kunnan talouden kannalta maksi­maalisen edullinen.

    Tällä tavalla kunnat ovat merkittävässä roolissa, kun ihmisiä ostetaan ja myydään laki­sääteisten tukien markkinoilla. – Tottahan myös laittomasti “ansaittu” raha otetaan ilomielin vastaan: laittomat ansiot lasketaan kunnan eduksi toimeen­tulosta päätettäessä.

    Esimerkiksi nykyinen “palvelu­talo­kriisikin” on vain osa tätä isoa rakenne­muutosta, mutta ei nyt tässä ole kuitenkaan tarkoitus mitään romaania kirjoittaa.

Comments are closed.