Koti Artikkelit Israelin ensimmäinen ydinase

Israelin ensimmäinen ydinase

2

Lähi-idässä Israelin ja sitä vastustavien valtioiden ja järjestöjen välinen konflikti on jatkunut jo viimeistään siitä lähtien, kun Israel virallisesti perustettiin vuonna 1948.

Naapurimailleen uhitteleva väkimäärältään melko pieni Israel tekee tänäkin päivänä jatkuvasti ohjusiskuja etenkin Syyriaan, jossa se kertoo iskevänsä Iranin ja libanonilaisjärjestö Hizbollahin asevarastoihin. Palestiinalaisten rääkkääminen on täysin arkipäiväinen toimintatapa maan armeijalle.

Vaikka Israel on kooltaan merkittävästi pienempi maa kuin lähimmät vihollisensa, haastaa se silti jatkuvasti riitaa naapureidensa kanssa. Tämän se pystyy tekemään pääasiassa kahdesta syystä:

– Israelilla on takanaan USA:n sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen tuki
– Israelilla on ydinaseita, joita sen naapurimailla ei tiettävästi ole

Tämän vuosituhannen puolella voiman tasapaino on monessa suhteessa alkanut kuitenkin muuttumaan, ja yhä useampi taho vaikuttaisi olevan koko ajan enemmän valmiina täysimittaiseen sotaan Israelin kanssa. Edellä mainitut syyt ovat kuitenkin pääasialliset syyt sille, miksi näin ei ole ainakaan toistaiseksi tapahtunut.

Miten Israel on sitten päässyt asemaan, jossa se voi käyttäytyä kuvatulla tavalla? Yhdysvaltojen osalta syitä on monissa tälläkin sivulla julkaistuissa artikkeleissa kuvattu, ja esimerkiksi Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari kirjoittaa Matkalla-elämänkertakirjansa sivulla 637 Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ohjailevan sionistilobby, joka tekee Israel-myönteistä politiikkaa.

Entä ydinase? Ydinaseita ei ole kovinkaan monella maailman valtiolla ja niiden valmistaminen on äärimmäisen hankalaa vielä tänäkin päivänä, vaikka ensimmäiset pommit räjäytettiin sotilaallisessa käytössä jo vuonna 1945. Lisäksi niiden kehittämistä ohjailevat kansainväliset sopimukset, joiden noudattamista ainakin käytännön tasolla valvoo tietenkin maailmanpoliisi USA.

Israel ei virallisesti ole ydinasevaltio, sillä sellaiseksi tunnustautumisen välttäminen onnistuu monimutkaisten byrokraattisten kiemuroiden avulla. On kuitenkin yleisessä tiedossa, että maalla sellaisia on, ja niitä arvioidaan olevan useita satoja. Entä miten Israel sai aseensa?

David Ben Gurion.

Tehtävä annettiin Mossadille

Marraskuun 18. päivä vuonna 1952, vain reilu neljä vuotta maan perustamisen jälkeen, hallituksen kokouksessa äänestettiin silloisen pääministerin David Ben Gurionin aloitteesta maalle tarvittavan ydinaseohjelman ja sen lopputuloksena käyttövalmiin aseen. Ehdotus hyväksyttiin, ja sen lopputuloksena sionistivaltiolla tulisi olemaan joukkotuhoaseita.

Apua löytyikin pian Ranskasta, jolla oli oma ohjelmansa käynnissä. Ranskalaiset päättelivät, että juutalaisista tiedemiehistä voisi olla apua ohjelmassa, sillä ensimmäiset ydinpommien kehittäjätkin olivat juutalaisia, kuten Robert Oppenheimer. Myös “pasifistina” tunnettu juutalainen tiedemies Albert Einstein antoi tukensa joukkotuhoaseen kehittämiselle toisen maailmansodan aikana.

Israel osti Ranskalta vuonna 1957 koereaktorin, joka pystyi tuottamaan asekäyttöön soveltuvan plutoniumin raaka-ainetta. Sitä ei tosin vielä vuonna 1957 osattu valmistaa. Seuraavana vuonna Ranskan uusi presidentti Charles de Gaulle keskeytti yhteistyön, mikä aiheutti Israelille tilapäisiä ongelmia ohjelmansa suhteen. Tarvittava tekninen osaaminen oli kuitenkin jo hankittu.

Tässä vaiheessa tarvittiin uraania, jota käytettiin ydinaseiden valmistamisessa. Sen hankkiminen ei kuitenkaan ollut mitenkään yksinkertainen tehtävä, sillä sen tuotantoa ja rikastamista valvottiin tehokkaasti, eivätkä muut ydinasevaltiot myyneet tuotettansa kenellekään. Koska uraania ei saatu hankittua laillisia reittejä pitkin, otettiin käyttöön laittomat keinot. Uraania ja plutoniumia päätettiin varastaa. Tehtävä annettiin Mossadille. Heille ilmoitettiin, ettei ole väliä, millä keinolla tuotetta saadaan hankittua. Lopputulos olisi tärkeämpi.

Mossad löysikin Yhdysvaltojen Pennsylvaniassa toimineen laitoksen nimeltä NUMEC (Nuclear Materials and Equipment Corpration), jonka oli perustanut juutalainen fysiikan tohtori Zalman Shapiro, joka toimi yrityksen johtajana sekä myös Yhdysvaltojen tietämättä Mossadin avustajana. Laitos jalosti ydinpolttoainetta asekäyttöön sopivaksi plutoniumiksi.

Vaikka valtio mielestään valvoi tuotantoa tarkkaan, onnistui Mossad varastamaan noin 260 kiloa uraania liittovaltion valvovien silmien alta vuosina 1960-1967, ja tästä määrästä noin 150 kiloa löysi tiensä Israeliin. Määrä riittää noin kahteenkymmeneen ydinaseeseen. Israel siis varasti merkittävimmältä liittolaiseltaan joukkotuhoaseiden valmistamiseen tarvittavia raaka-aineita.

Amerikkalaiset eivät toki olleet varastelun ainoita uhreja, sillä Mossad varasti sitä myös saksalaisyritys Asmara Gmbh:lta, jonka oli tarkoitus kuljettaa 200 tonnia uraanioksidia Italiaan Saica-nimiselle yritykselle, joka olisi käyttänyt sitä öljynjalostuksen eräässä vaiheessa.

Yrityksen piti kuljettaa lastinsa laivalla Antwerpenistä Genovaan, mutta laiva ”katosi” jossain vaiheessa matkaa Välimerellä. Alus ilmoitti koneviasta ja vuodosta, ja että koko miehistön oli pakko jättää se. Kaksi viikkoa myöhemmin aivan samanlainen, Kyprokselle rekisteröity, alus kuitenkin saapui Israeliin Haifan satamaan, ja lasti purettiin yön hiljaisina hetkinä. Virallinen lasti oli merkitty maatalouskoneiden osiksi, joiden purkaminen jostain syystä vaati sotilaiden valvontaa. Tapahtuma tunnetaan nimellä operaatio Plumbat.

Mordechai Vanunu.

Virallisesti ydinohjelmaa ei ole

Vaikka on täysin yleistä tietoa, että Israelilla on ydinaseita, ei maa vieläkään virallisesti tunnusta sillä olevan sellaista. Tarkoista varo- ja turvatoimenpiteistä huolimatta maa jäi kuitenkin housut kintuissa kiinni vuonna 1986, kun ydinaseteknikko Mordechai Vanunu, joka työskenteli Israelin ydinasetehdas Dimonassa, paljasti Sunday Times -lehdelle tehtaan todellisen käyttötarkoituksen. Hän oli onnistunut salakuljettamaan tehtaaseen pienen kameran, jota käytti ahkerasti. Tuloksena oli 57 hyvälaatuista valokuvaa, jotka kiistattomasti todistivat noin 150 pommin olemassaolon.

Vanunu ei ollut minkään valtion turvallisuuspalvelun tai muunkaan merkittävän organisaation agentti. Mossad houkuttelikin hänet ”hunaja-ansan” avulla Lontoosta Roomaan, josta hänet kidnapattiin ja kuljetettiin Israeliin. Hän sai 18 vuoden tuomion, josta vapautui 2001.

Vaikka Israel on kovaäänisimpiä muiden valtioiden ydinaseohjelmien vastustajia, on heidän oma taustansa asiassa varastaminen omilta liittolaisiltaan ja rikollisin keinoin joukkotuhoaseen kehitteleminen. Maa ei virallisesti tunnusta omaavansa sellaisia aseita, vaikka he voivatkin vahvasti vihjailla siihen suuntaan tarpeen vaatiessa. Israel uhittelee naapureilleen jatkuvasti, murhaa niiden kansalaisia ja piiloutuu sen jälkeen joukkotuhoaseiden sekä Yhdysvaltojen sotilaallisen avun taakse.

Ydinaseiden käyttökynnys on korkea, sillä sellaisen räjäyttämisestä siviilien niskaan tulee potentiaalisesti laajempia ongelmia myös itse asetta käyttäneelle valtiolle (kuten diplomaattisuhteiden katkaisemista ja talousboikotteja), minkä lisäksi iskun kohteena oleva valtio saattaa laittaa massiivisen kostoiskun ”paluupostina” tulemaan välittömästi sen jälkeen, kun ydinaseen on huomattu olevan matkalla omalle maaperälle.

Ohjusten aikakaudella myös siis varsinaisen sodan ydinaseen avulla voittava valtio saisi todennäköisesti massiivisia tuhoja kontolleen, mikä aiheuttaisi myös laajoja sisäpoliittisia ongelmia. Tämä on osasyy sille, miksi niitä ei ole käytetty sen jälkeen, kun Yhdysvallat levitti demokratiaa Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa vuonna 1945.

Lähde: Pekka Saartola – Tähtäimessä Israel (Ajanteos Kustannus 2001)

2 KOMMENTIT

  1. Tätähän se on. Ja Kennedy murhattiin sionistien toimesta juuri siksi että hän kieltäytyi myöntämästä lupaa ydinaseiden valmistukseen israelilaisille.

    Mietin tässä että eihän israelin valtiota perustettu. Britit lähtivät pois ja sionistit tulivat tilalle. ja sionistit rupesivat kutsumaan aluetta israeliksi. ja sionistien painostuksella YK:lta saatiin mandaatti jolla alueen omistusoikeus siirrettiin Palestiinalta sionisteille. Eikä se palautunut alkuperäiselle omistajalleen kuten esim. Hong-Kongin kohdalla tapahtui. Briteillä ei ollut mitään oikeutta antaa Palstiinan maaperää kenellekkään toiselle.

  2. Ainoana maana Irael voi stoalaisen rauhallisesti olla kiistämättä tai kiistää omistavansa ydinaseen eikä kukaan tee mitään tai edes puhu. Eikä ainakaan sen jälkeen kun hänet salamurhataan Yhdysvaltain Dallasissa 22. marraskuuta 1963.
    Israel ei suuremmin esittele aseitaan eli puffaa niitä etukäteen aseiden myyntivideoilla, vaan tieto kulloisestakin ihmismielen tuotoksen helmestä saasaan vasta silloin kun sitä on käytetty vihollista vastaan.

Comments are closed.