Koti Kolumni Islamin asialla?

Islamin asialla?

1

Kansallisen Vastarinnan toimitus saa välillä palautetta linjanvedoistaan. Hämmennystä aiheuttaa erityisesti Irania koskeva uutisointi. Tuemme kuuleman mukaan ydinaseita havittelevaa islamistidiktatuuria, sillä julkaisemme presidentti Mahmud Ahmadinejadin antisionistisia kannanottoja sekä kriittisiä uutisia Naton ja Israelin toimista.

On totta, että uutisoimme meneillään olevasta Lähi-idän konfliktista toisinaan Iranin näkökulmasta. Asia on kuitenkin nähtävä oikeassa kontekstissa. Lähi-idässä toisella puolella on sionistinen koalitio, vastassaan hajanainen islamistinen oppositio. Tilanne koskettaa meitä epäsuorasti, lähinnä polttoaineiden hinnan, pakolaisvirtojen ja valtioiden välisten suhteiden osalta. Emme siis tue islamia tai islamismia, vaan valitsemme omien etujemme kannalta paremman puolen. Kahdesta pahasta sionismi on suurempi paha, joka toimii taustatekijänä rotumme kannalta merkittävimpien ongelmien synnyssä ja kehityksessä. Islamin lieveilmiöt voivat olla brutaaleja ja helpommin havaittavia, mutta niillä ei ole pitkän aikavälin vaikutuksia rodullemme.

Islamistien toiminta tulevaisuudessa Lähi-idän alueella voi kuitenkin avata uusia ovia Euroopan sionismia vastustaville kansallismielisille. Täysimittainen sota Israelin ja arabivaltioiden välillä heikentäisi sionistien vaikutusvaltaa maailmassa, sillä he joutuisivat sitomaan sotilaita ja resurssejaan sionismin pääpesäkkeen suojelemiseen. Kenties tästä avautuisi kansallismielisille kautta valkoisen maailman mahdollisuus lyödä takaisin ja pakottaa sionistit ongelmalliseen tilanteeseen: taisteluun kaikilla rintamilla, rajojensa sisä- ja ulkopuolella.

Islamin uhasta huolissaan olevilta voidaan kysyä, onko islamismi realistinen uhka, mitä tulee konservatiivisten maahanmuuttokriitikoiden maalaamiin “Eurabia”-dystopia-ennustuksiin. Heidän mukaansa Ranskan ja Iso-Britannian maahanmuuttajalähiöt sharia-vyöhykkeineen ovat koko Euroopan tulevaisuus, ellei yksinomaan islamilaista maahanmuuttoa pysäytetä. Näille alueille edes poliisit ja palomiehet eivät uskalla mennä ilman lisäjoukkoja.

Kyse ei ole siitä, ettei olisi mahdollista palauttaa kuria ja järjestystä näille alueille, vaan pikemminkin valtajärjestelmän haluttomuudesta hoitaa ongelmia. Terroristi Mohamed Merahin suorittama neljän juutalaisen ja kolmen maahanmuuttajataustaisen sotilaan joukkomurha sai koko Luoteis-Ranskan hälytystilaan ja useita satoja raskaasti aseistettuja poliiseja vartioimaan potentiaalisia kohteita. Maahanmuuttajajengien tappamat valkoiset eivät kuitenkaan liene korkean hälytystilan ja kansainvälisen huomion arvoisia. Poliisi ja armeija ovat paremmin varusteltuja ja koulutettuja kuin islamistit, joten aseellisessa konfliktissa nykyinen valtio olisi todennäköinen voittaja. Esimerkiksi Libyassa kapinalliset olivat heikosti aseistettuja, ja sisällissota kääntyikin hallitsevan Gaddafin tappioksi vasta Naton intervention jälkeen. Islamistisen yhteiskuntakehityksen pysäyttäminen rajojen sisäpuolella olisi siis mahdollista toteuttaa, mikäli hallituksella olisi siihen halukkuutta.

Olisiko muslimivaltioista uhkaa valkoisille maille konventionaalisen sodankäynnin muodossa? Mikäli verrataan valkoisten ja muslimivaltioiden armeijoiden kokoa ja laatua, vastaus on ei. Vertailun vuoksi: maailman viidestä suurimmasta armeijasta yksikään ei kuulu muslimivaltiolle. Näistä Venäjä ja Yhdysvallat omistavat eniten ydinaseita ja ne ovat aseteknologiansa osalta edelläkävijöitä, joilta vähemmän vaikutusvaltaiset valtiot hankkivat aseita.

Emme siis kannata islamisteja tai anna naiivia, varauksetonta kannatustamme esimerkiksi Iranin valtiolle. Itse asiassa meillä ei ole mitään sananvaltaa siihen, kuinka islamistisissa maissa yhteiskunta toimii, sillä nähdäksemme kansojen on kyettävä pitämään huolta itsestään ilman ulkopuolisten holhousta. Islam on arvoiltaan ja maailmankuvaltaan kansallissosialismiin ja valkoisen ihmisen ajatteluun soveltumaton oppi, johon tulisi suhtautua viileästi ja analyyttisesti. Se ei ole erityisen suuri uhka elämäntavallemme.

Sen lisäksi, että islamistiset valtiot muodostavat toistaiseksi ainoan varteenotettavan turvallisuusuhan sionistiselle valtaeliitille, on ilmiössä toinenkin positiivinen puoli. Islamiin liitettävät uskomukset ja perinteet hidastavat ei-eurooppalaisista maista tulleiden maahanmuuttajien integraatiota kantaväestöön. Mitä jyrkempi ei-valkoisten maahanmuuttajien uskonnollinen identiteetti on, sitä tiiviimmin he pysyttelevät omassa yhteisössään ja välttävät rodun ja kulttuurien sekoittamista. Fundamentalismi ja oudot tavat lisäävät myös rodullisia jännitteitä ja herättelevät valkoisia massamaahanmuuton karuun todellisuuteen.

Niin kauan kuin islam merkitsee kantaväestön ja maahanmuuttajat jakavaa raja-aitaa, ei yhdenkään valkoisen kansallismielisen tulisi vastustaa sitä kiihkeästi.

Lopulta kyse on rodusta, ei uskonnosta.

Sebastian Lämsä

1 KOMMENTTI

  1. Hieno kirjoitus! Ylipäätään haluan kehua SKV:n nettisivujen uudistuksia: ajankohtaisia asioita kommentoivat kolumnit ja kommentointimahdollisuus olivat onnistuneita lisäyksiä. Kolumnit tuovat yhteyttä nykytilanteeseen eikä vain kerrota miten asioiden tulisi olla (vaikka tätäkin on hyvä harjoittaa).

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here