Koti Artikkelit Ilman imperialismiakin voi selvitä (paitsi loiset)

Ilman imperialismiakin voi selvitä (paitsi loiset)

5
Imperialismi on kansallismielisyyden vastakohta.
Imperialismi on kansallismielisyyden vastakohta.

Vakaana pohjana pohjoisella kansakunnallamme on säilynyt unelma: tehdä työtä omalla maalla ja nauttia työnsä hedelmistä.

Pitkät ankarat talvet ovat kovettaneet nuorukaisia ja toisinaan hallan korjatessa viljaa murtaneet vahvimmankin mielen, mutta unelma itsenäisyydestä, itse hankitusta elannosta ja riippumattomuudesta on silti ollut vahva.

Samanlaista ajattelua ei kuitenkaan tavata kaikkialla. Eihän välttämättä tarvitse raataa, voihan tietysti hankkia itselle ansaitsematonta hyötyä muiden työpanoksella, toisin sanoen loisia. Kaikkialla, missä on yltäkylläisyyttä, on myös loisia. Valitettavasti ihmispopulaatio ei tältäkään luonnonlailta ole turvassa. Ja kuten aina, ongelman kieltäminen estää ongelman korjaamisen.

Kunniattomuus ja siivellä eläminen ovat aatteita, jotka elävät ja voivat hyvin. Tie nopeisiin voittoihin ja siihen liittyvä vallanhimo, todellisista hallitsijan kyvyistä riippumatta, on vahva houkutus nuorisollemme. Valtamedia on myös varsin aktiivinen moisen aatteen levittäjänä. Pärjätäksesi on petettävä ja poljettava muita, jopa oman kansasi jäseniä, eikä tässä ole mitään väärää? Sellaiselle ajatukselle ei kansakunta yksinkertaisesti voi perustua. Pitkäjänteiselle työlle ei kvartaalitalous paljoa anna arvoa.

“Think globally, act locally”, sanoi “entinen suomalainen”. No, mikä ettei; ajatellaanpa siis ja heitetään ilmoille kysymys: voiko kansakunta ylipäätään pärjätä sortamatta tahi loisimatta muiden kansojen kustannuksella? KYLLÄ VOI. Tästä on myös olemassa esimerkki. Eräiden historian käänteiden johdosta oli muun muassa Saksa ensimmäisen maailmansodan jälkeen tilanteessa, jossa maa oli sodan raunioittama ja oikeus siirtomaihin oli riistetty. Ei ollut kummoisempi Suomenkaan tilanne; sortokausiin päättynyt tsaarin valta oli murrettu, ja senkin jälkeen maata ja kansaa koetellut sisällissota juuri koettu.

Siinä, missä imperiumit saattoivat tulevina vuosikymmeninä riistää siirtomaitaan budjettivajeita paikatakseen 1920–30-luvun talousheilahteluiden kompensaatioina, ei Saksalla eikä etenkään Suomella ollut siirtomaita, joiden hartioille ongelmia sysätä. Oli pärjättävä yksin, ja pärjättiinkin. Yhtenäisen, omistaan huolta pitävän kansan merkitys ymmärrettiin molemmissa tapauksissa.

Vaikka sisällissota oli jättänyt Suomessa syvät haavat kansakunnan yhtenäisyyteen, oli kansa kuin ihmeen kaupalla siitäkin huolimatta vuoteen 1939 mennessä niin eheä, että se kykeni yhtenä joukkona taistelemaan valtavaa puna-armeijaa vastaan. Tätäkin ennen oli talouskasvu edellisinä vuosina ollut maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ilmiömäistä. Eivätkä asiat missään nimessä huonommin olleet Saksassakaan. Kansallissosialismi toi neuvolapalvelut ja koulutuksen sekä vastuuta opettavan varusmiespalveluksen laajalti kansan nautittaviksi.

Maailmasta löytyi siis kansakuntia, jotka kykenivät rakentamaan jotain suurta vain omaan kansaansa luottaen ilman, että tarvitsi polkea mutaan muita. Tämä, jos mikä, oli loiseläjille suurinta painajaisunta. Nimittäin nämä loiset, jotka vieläkin keskuudessamme oleilevat, ovat uskotelleet imperialismin välikappaleina ollessaan olemuksensa symbioottisiksi tai muuten vain välttämättömiksi. Väitteillään he ovat sitten markkinoineet EU:n ja TTIP:n ja Naton kaltaisia instituutioita erinäisille kansakunnille. Vaan kuinka kävisikään, jos ihmiset laajemmin ymmärtäisivät, että on olemassa myös vaihtoehto.

Tuo vaihtoehto on nimeltään kansallissosialismi – ei mikään “fasismi” tai etenkään “natsismi”, joka siis on vihollisen luoma irvikuva, vaan ennemminkin jotain sellaista, jota Suomessa pyrittiin kehittämään viime vuosikymmeninä. Se ei myöskään ole sitä kommunismia tai marxismia, jota myös sosialismiksi joskus kutsutaan, vaan käytännössä vain ja ainoastaan: kansallinen hyvinvointivaltio, jossa hyvinvointi perustuu kaikkien työhön ja tahtoon pärjätä omana itsenäisenä kansana.

Entä sitten se “…act locally”. Kukin tyylillään, mutta muista, ettei sinun välttämättä tarvitse taistella yksin.

 

Kirjoittaja on Vastarintaliikkeen

pirkanmaalainen tukijäsen.

5 KOMMENTIT

  1. Imperialistit ovat aina koittaneet korvatakseen kansan identiteetin uudella, synteettisellä, valtioiden ja rotujen rajat ylittävällä identiteetillä. Koska tämä on vastakohta luonnolliselle etniselle identiteetille, tarvitaan aina väkivaltaa kansallismielisyyden tukahduttamiseen. Tästä esimerkkeinä Jugoslavia, USA, NL, ym.

  2. Tärkeä ja ajankohtainen kannanotto! Kaiken Nato- ja Venäjä-trollauksen sekä suurvaltapolitiikan aikana on muistutettava, että kolmas tie on mahdollinen: kansallismielisyys!

  3. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Suomessa on ennenkaikkea tehtävä työtä Suomen parhaaksi. Eikä se sana ole mikään abstraktio tai joku kummallinen kerran vuodessa vietettävä neidon rättipäivä. Suomi on yhtä kuin sen kansa; sen lapset, sen vanhukset, sen sairaat, työttömät ja jopa sen puliukot ja -akat. Minulla ei mene hyvin jos minun naapurini voi pahoin, mutta tämä on autuaasti unohdettu ja maata hallinnoiva kekkulilauma työntää sen työn tuloksen jonnekkin tattarian syöveriin. Minä, me teemme töitä ja maksamme veroja siksi että voisimme huolehtia niistä OMAN KANSAMME jäsenistä jotka eivät voi tai kykene siihen. MUTTA minä ja me emme suinkaan ole velvolliset elättämään kaikkia maailman syöttiläitä jotka tallustelevat rajasta yli ja ensimmäisenä aloittavat loputtoman valituksen huonosta ruuasta, raiskausmahdollisuuksien vähäisyydestä, moskeijoiden puutteesta ja liian pienestä asunnosta Eirassa. Minä ja me yritämme kirjoittaa, puhua, huutaa ja perustella asiaamme mutta meille lyödään luu kurkkuun ja sanotaan että ajattelumme on väärää ja rikollista. Suomen maassa maan valtaapitävät kiskoivat eilen salkoon eurrooppa rievun ja samaan aikaan poliisi aloitti sensuuritoimet koskien MV lehteä. Tähän on tultu ja nyt on minun ja meidän aika ajatella että jos kerran puhe ei auta niin olisiko aika ottaa aidan seipäät käyttöön.

Comments are closed.