Ikuinen rintama osa 9: Kauneus

Mitä on naisellinen kauneus? Mikä on naisen tärkein rooli yhteiskunnassa?

Jokaisella kansalla on omien rodullisten erityispiirteidensä mukaiset, aivan erityiset naisihanteet.

On vaikea kuvailla yhdellä sanalla niitä korkeita, pyhiä ja kauniita ihanteita jotka saksan kansa liittää naiseen. Yksi sopivimmista sanoista kuvaamaan kaikille niitä hyveitä ja esikuvia, jotka liittyvät saksalaiseen tyttöön ja naiseen on kauneus. Kauneus tarkoittaa luonnollista, hyvin muotoutunutta kehollista kauneutta. Epäterve vääristymä luonnollisesta kauneudesta – naiselle epäluonnollinen voimaharjoittelu, epänormaalit seksihalut, epänaisellinen maskulinisoituminen tai kehon pitäminen jumalallisena – on tämän charmin vastaista. Terveessä liikkeessä ilmassa, auringossa ja vedessä muotoutuu, jalostuu ja säilyy naisen luonnollinen kauneus. Tervessä ja iloisessa leikissä sekä tanssissa, naisellisissa urheiluharjoituksissa ja voimistelussa nousee naisen kehon kauneus esiin ja elävöittyy, rikastaa kansanyhteisyyttä sielullisesti sekä välittää korkeimmat arvot kaikille miehille.

Tästä kumpuaa myös naisen ja tytön lähde täydentymiseen ja hänen syvimmän olemuksensa toteuttamiseen. Todellinen pohjoismainen taide on vuosituhansia peilannut kuvaa tästä naisellisesta kauneudesta. Kauneus merkitsee myös samanaikaisesti sielullista ja hengellistä suuntausta, joka näkyy ulospäin moninaisissa muodoissa. Kauneus ilmaisee itseään naisellisessa harmoniassa sielullisten ja hengellisten voimien kanssa, hienoisessa harmoniassa ymmärryksen ja aistillisuuden kanssa.

Ystävällisessä, hoitavassa, rakastavassa ja aina avuliaassa äidissä ja kotirouvassa todentuu naisen elämän tarkoitus. Koko Saksan historian aikana taiteessa on nimenomaan haluttu nostaa esille ja palkita tämä naisen luonteen loppumaton syvyys, saksalainen äidinrakkaus ja epäitsekkyys. Saksalaisen naisen sielussa elää mittaamattoman arvokas omaisuus. Kun puhutaan tytön tai naisen kauneudesta, ilmaistaan myös näillä sanoilla sielullista intimiteettiä. Saksalaisen naisen ei kuitenkaan tulisi eikä hänen toivota olevan ainoastaan kunnollinen, hyvä äiti ja taloudenhoitaja.

Itämailla nainen on ainoastaan lasten kantaja ja synnyttäjä. Saksalainen nainen puolestaan haluaa olla myös tietoinen ja ymmärtävä toveri ja työskentelijä, joka seisoo ylpeänä miehensä rinnalla. Hän haluaa tukea miestään suruissa, tehtävissä ja töissä. Hän kannustaa ja vahvistaa miestään tämän teoissa ja aikaansaannoksissa. Saksalainen nainen ei siis juutu liiaksi ulkoiseen kauneuteen ja lyhytkestoisiin virikkeisiin.

Hänen arvokkuudestaan loistaa samaan aikaan selvä kuva rikkaasta sielusta ja syvästä ymmärryksestä kaikista elämän asioista. Hän ei huolehdi vain siitä, että perhe saa ruokaa pöytään, vaan hän myös ilmentää kotinsa kulttuuria, asuntonsa sisustustyyliä ja koko perheen elämäntapaa. Saksalaisen tytön ja naisen kauneudesta loistaa täten samanaikaisesti saksalaisen elämäntapa ja mieli.

Nainen on uuden elämän kantaja, veren säilyttäjä ja kansansa heikompi sukupuoli. Hänen tehtävänsä on suojella veren puhtautta, uudelleensyntymää ja oikeita ominaispiirteitä, pitää verestä myrkylliset ominaisuudet poissa ja säilyttää ja jatkaa eteenpäin parhaimpia ominaisuuksia mitä moninaisimmissa muodoissaan. Jokaiselle tytölle ja naiselle nämä ovat pyhimpiä velvollisuuksia ja korkein ylpeyden aihe. Jokaiselle miehelle tämä merkitsee puolestaan äärimmäisen suurta vastuuta kansaansa kohtaan.

Naisen kauneuden syvin olemus ja kaunein perinnön ketju asuu tämän veren puhtaudessa ja ominaispiirteissä. Uuden elämän kantajana on nainen osa jumalallisia voimia. Oman verensä kautta on hänellä rikkumaton side kansansa ikuiseen elämään. Saksalaisesta verestä ja sielusta kasvaa myös saksalainen maailman- ja elämänkatsomus. Nainen on sopivin kantamaan ja opettamaan lapsilleen rodullisesti oikean elämän- ja maailmankatsomuksen. Hän ei vain lahjoita näille asioille elämäänsä. Hän on myös ensimmäinen, lähin ja sopivin ratkaisemaan lasten mietteitä ja ongelmia elämän suhteen ja johdattamaan heidät pienten ja suurten kysymysten äärelle Jumalan luomista asioista.

Nainen avaa lapsensa silmät asioiden moninaisuudelle tämän maan päällä, ja hänestä tulee tämän myötä itsestäänkin sielullisesti vielä rikkaampi. Nainen opettaa lapsille, mikä on hyvästä ja mikä pahasta, kaunista ja täyttä, pyhää ja yhteistä sekä hyödyllistä ja haitallista. Hänen tehtävänsä on opettaa lapsilleen myös pyhä yhteisyys perheen, kansan, kotiseudun ja johtajan välillä, kertoa työläisten, maalaisten ja sotilaiden tehtävistä. Sodasta ja rauhasta ja elämän ikuisten lakien taustasta.

Nainen myös johdattaa lapsensa uskoon jumalallisiin voimiin, “rakastavaan Jumalaan” joka on meitä korkeammalla. Tällä johdatuksella luonnolliseen, aitoon ja sielulliseen maailmankatsomukseen ja tutustuttamisella jumalalliseen luomisjärjestykseen löytää myös nainen itse sisäisen voimansa ja syvyytensä, sydämensä sisäisen rikkauden joka on saksalaisen naisen erityispiirre.

Luonnollinen kauneus ja terveys, veren puhtaus, sielullinen rikkaus, selkeä mieli, aito maailmankatsomus, ne ovat ne lahjat jotka loistavat läpi saksalaisen tytön ja naisen kauneudesta. Tämä rakkaus säilyttää verenperimä ja jatkaa sitä on jokaisen tytön ja naisen suurin ylpeys, pyrkimys ja velvollisuus.

Valloittaa ja säilyttää itsellään tuollainen tyttö tai nainen lastensa äidiksi ja elämänkumppaniksi on jokaisen miehen suurin kaipuu ja toive. Kansa, jonka naisellisen kauneuden loiste yhdistyy miehen sotilaallisuuteen, tulee elämään ja kukoistamaan ikuisesti.

Huom. Tämä luku oli hieman vaikea kääntää. Sana “kauneus”(joka useimmin liitetään ulkoiseen kauneuteen) ei kata kaikkia nyansseja, joita saksalaisessa alkuperäistekstissä on sanalla tarkoitettu. “Arvokkuus”(käytös) ja “charmi”(vaikeammin määritelty kauneuden yksi muoto) ovat kaksi eri asiaa, jotka sanomaltaan istuvat kyllä samaan tekstiin mutta eivät ole kielellisesti yhtä yksinkertaisia kuin sana “kauneus“.

Alkuperäinen artikkeli(ruotsiksi):https://www.nordfront.se/skonhet.smr