Koti Artikkelit Ikuinen rintama osa 3: Yhteisyys

Ikuinen rintama osa 3: Yhteisyys

0

Mitä on yhteisyys? Miksi sitä tarvitaan ja kuinka ylläpidämme yhteisyyttä?


Luoja on liittänyt meidät saksalaiset yhteen kansaksi. Voimat veressä, jolla on tausta samassa kotimaassa ja samassa tuhatvuotisessa historiassa ovat koonneet yhteen tämän kansan erottamattomaksi yhtenäisyydeksi. Meille mikään muu yhtenäisyys ei saa olla korkeampi, pyhempi tai velvoittavampi kuin oma kansamme. Tämä on luomisjärjestyksen laki ja Jumalan tahto.

Suvut ja perheet ovat kuin soluja tässä suuressa kansanruumiissa. Suvut tulevat ikuisesti olemaan kansan elämän arvokkain perusta. Suvustaan huolta pitäminen on tärkein edellytys omasta kansastaan huolta pitämiselle. Suvut ja perheet ovat kansallisen yhteiselon kulmakiviä. Näiden kahden kulmakiven välillä ovat myös ammatti-, työ – ja kaupalliset yhtenäisyydet sekä ideologinen että taistelullinen yhtenäisyys, kuten toisiinsa sidotut luonnolliset ominaisuudetkin. Kolme ensin mainittua muotoilevat niiden ihmisten elämää, jotka ovat sidottu toisiinsa saman työn, työpaikan tai samojen taloudellisten ja kulttuurillisten ammattitehtävien kautta. Kahdella viimeksi mainitulla on erityinen kyky saada ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen; ihmiset, jotka ehdoitta ovat vannoneet uskollisuutta samoille ideologisille tai poliittisille päämäärille. Puolue, sen rakenteet ja jäsenliitot ovat näiden yhteisöjen kantajia.

Monet keinotekoiset yhteisörakennelmat ovat historian saatossa yrittäneet saada luonnolliset elämänehdot unohduksiin. Kun nämä luonnolliset yhtenäisyyden muodot ovat alkaneet taas kasvaa ja vahvistua, ovat nämä luonnottomat yhtenäisyyden muodot kuolleet pois. Yhteisyys antaa voimaa. ”Vae soli”, ”sure niitä jotka yksin seisovat”, kuuluu vanha roomalainen sananlasku. Jokainen ihminen ja jokainen kansa voi kokea kuinka heikkoja heistä tulee eristyksissä ja kuinka vahvoja heistä voi yhteisyyden kautta tulla. Se antaa kipinän ja tarkoituksen suurille kokemuksille. Vaikeina aikoina se säilyttää ihmisten vastarinnan ja uskon. Kun ihmisillä on tuollainen järkkymätön ja luonnollinen yhtenäisyys, tulee heistä voittamattomia.

Yhteisyys tuo meille iloa. Luoja pidättää paljon iloa niiltä, jotka ovat yksin. Tämän iloisuuden voi saavuttaa, kun ihmiset elävät kansansa keskuudessa kauniissa, jalossa yhteisyydessä. Mikäli yhteisyys ei tuo ihmiselle iloa, on hän vain pinnallinen kehys ilman syvempää ydintä. Yhteisyys ja ilo nimittäin kuuluvat yhteen. Hyvän avioliiton, työyhteisyyden ja aidon kansan- ja taisteluyhteisön kautta voi loppumaton ilo virrata jokaiseen yksilöön.

Yhteisyys tekee meistä osan ikuisuutta. Suvullinen yhtenäisyys sitoo ihmisen lenkiksi loputtomaan ketjuun edesmenneiden esi-isiensä ja tulevien polvien kanssa. Ne, joille Kaitselmus ei suo jälkeläisiä, voivat saavuttaa ikuisuuden tekojensa taistelussa tai kansanyhteisyydessä kautta. Ikuisuus sitoo meidät yhteen jumalallisen kanssa, ja sitä mukaa yhteisyys raivaa tietä itse Jumalan luo. Yhteisyyden palveleminen on myös Jumalan palvelemista. Ne hyveet, joissa yhtenäisyys säilyy ovat yksinkertaisia ja selviä.

Yhteisyyden säilymiseen tarvitaan luottamusta. Jokaisen yksilön tulee tuntea ehdotonta luottamusta kaikkiin yhteisyyteen kuuluviin. Hänen tulee kunnioittaa täysin jokaista jäsentä arvoasteikosta riippumatta. Tämä yhtenäisyys on luottamuksen edellytys, eikä sitä ansaita pitkän koeajan tuloksena. Se, joka jatkuvasti ja pitkän aikaa kohtelee tovereitaan ja työtovereitaan huonosti, on itse jokaisen yhteisyyden muodon vihollinen siihen asti, kunnes hän on osoittanut muuttaneen käytöstään ja olevansa jälleen itse yhteisyyden arvoinen. Epäluuloisuus on rikos yhteisyyttä vastaan. Silloinkin tulee luottamuksen säilyä, mikäli yhteisön jäsen tekee yksittäisiä virheitä. Voi tapahtua niin, että tässä kohtaa koetaan monia pettymyksiä, mutta yhteisyys tulee pelastamaan ja eheyttämään sielullisesti lukemattoman määrän ihmisiä. Henkeen ja vereen on aina nähtävä ihmisen sisäinen hyvyys, silloinkin kun hänen huonot puolensa ovat näyttäytyneet. Loppumaton luottamus on jokaisen yhteisyyden valtava voimanlähde. Pyhin velvollisuutemme on päivä päivältä lahjoittaa kanssaihmisillemme luottamusta ja elää aina pitäen kiinni väsymättömästi rajattomasta luottamuksesta.

Avuliaisuus on itsestäänselvyys yhteisyydessämme. Mikäli ihminen on sielullisessa tai ruumiillisessa hädässä, ei tätä tule hävetä eikä se ole aina onnettomuus. Meille vieras maailma on hyödyntänyt jokaista murhetta – hyveellisin elein, pintapuolisesti ystävällisenä – voidakseen antaa lievitystä fyysisin tai sielullisin lahjoin apua tarvitseville. Tällaisesta avusta on enemmän haittaa kuin mitä se lääkitsee, tuhoaa enemmän kuin auttaa sekä lietsoo luokkavihaa eikä palvele yhtenäisyyttä. Saksalaiselle ihmiselle on luonnollista antaa rehellisiä, hyviä neuvoja kanssaihmisilleen hädässä, seisoa ymmärtävänä hänen rinnallaan kun hän ei enää tiedä minne hänen tiensä häntä johdattaa. Avuliaisuus tulee olla itsestään selvä osa jokaista toveriyhteisöä. Yksilön auttaminen palvelee myös koko yhteisöä.

Rehellisyys on saksalaiselle ihmiselle itsestäänselvyys. Jokainen yhtenäisyyden muoto on mahdotonta toteuttaa ilman rehellisyyttä. Rehellisyys on sanoja ja ajatuksia. Rehellisyys on yhtä tärkeää sekä suhteessamme hengelliseen että materiaaliseen elämään. Rehellisyys on sitä, että ihminen voi katsoa sekä ylempi- että alempiarvoisiaan suoraan silmiin, ettei hänen tarvitse kierrellä ja vältellä jompaa kumpaa ja ettei tarvitse olla heikko.

Lojaalisuus yhteisyyttä kohtaan syntyy loppumattomasta uskosta samankaltaisuuteen. Tämä usko kasvaa tietoisuudesta, että kaikki luonnolliset yhteisöt kumpuavat elämän laeista, ja ovat samanaikaisesti elämälle välttämättömiä. Uskollisuus yhteisyyttä kohtaan on sitä mukaa rajoittamaton. Se säilyy edelleen, kun yhteisön raamit ovat vaurioituneet tai jopa rikkoutuneet palasiksi. Tässä tilanteessa tulee vahtia lojaaliutta erityisen tarkkaan.

Itsekkyys, epäluulo, epärehellisyys, epäsopu, oman edun tavoittelu ja epäusko – ne kaikki ovat yhteisyyden vihollisia ja ne tulee hävittää. Ei tarvita mitään monimutkaista moraalioppikirjaa, jotta ihminen erottaa mikä palvelee yhteisyyttä ja mikä taas toimii sitä vastaan. Yhteisyys on jotain niin suurta ja arvokasta, että jokainen hyväsydäminen ihminen tuntee sen periaatteet ja ymmärtää sen lait. Yhteisyys on osa saksalaisen ihmisen syvintä olemusta.

Alkuperäinen artikkeli(ruotsiksi): Evig Front