Kansallissosialisteilla on luonnollinen suhtautumistapa omaan kehoon.
Aina toisinaan kirkollisten pyhimysten kerrotaan rääkänneen kehoaan tärviölle asti tukahduttaakseen luonnolliset vietit. Näin heistä sitten oman käsityksensä mukaan mahdollisesti tulisi jo maan päällä taivaallisia. Pyhä Benedictus istui alasti piikkipensaiden ja nokkospuskien keskellä, sillä kaunis nainen houkutteli häntä. Pyhä Simeon puolestaan seisoi yhdellä jalalla useiden vuosien ajan tolpan päällä. Pyhä Rita ei pessyt itseään moneen vuoteen, niin pitkään aikaan että hänen alusvaatteensa mädäntyivät, matoja kasvoi hänen päässään ja koko hänen kehonsa oli lian ja roskan peitossa.
Pyhät eremiitit käyttivät vain suutaan jotta he pystyivät syömään ja opettamaan ällistyneitä uskovaisia. He saarnasivat maanpäällisen kehon vangitsemisesta niin pitkään kuin pystyivät, kunnes he asteittain hukkuivat omaan likaansa ja eritteisiinsä. Pyhä Ignatius rääkkäsi kehoaan monien muiden pyhimysten tavoin jouhista tehdyillä paidoilla ja piiskoilla, julistaen “hengellisiä harjoituksia”-kirjoituksessaan, ettei ihmiskeho ole muuta kuin märkivä haava, paise joka hengittää puhdasta myrkkyä.
Kirkonkirjoista voisi tuntikausia kertoa mitä kauheimmista itsensä silpomisista, mitä järjettömimmistä kehon rääkkäyksen ja kidutuksen muodoista ja mitä luonnottomimmista riiteistä ja rituaaleista tähän liittyen. Niin kutsuttua hurskautta ilmaistiin sitä kuvaavalla sanalla mortifikaatio. Keho on näille ihmisille jatkuva kehotus synnintekoon, paholaisen työkalu ryöstää sielulta syyttömyys. Tämän katsomuksen mukaan keho olisi jätettävä heitteille ja suorastaan murhattava. Niin kutsuttujen kehon vaarojen kohtaamiseksi keho olisi peitettävä ja verhottava mikäli mahdollista. Kasvot saa kuitenkin näyttää vapaasti. Katolinen nuoruuden suojeluspyhimys, pyhä Aloysius ei uskaltanut kirkollisten kertomusten mukaan katsoa omaa äitiään kertaakaan suoraan kasvoihin, sillä se olisi herättänyt synnillisiä houkutuksia.
Fuldan piispankonferenssissa laaditun vaatetusohjeistuksen mukaan vain kurkku, kädet kyynärpään alapuolelta ja jalat polven alapuolelta on luvallista olla näkyvillä eikä niitä tarvitse peittää. Uiminen(uimapuvussa) on kirkollisten sääntöjen mukaan sallittua vain silloin, kun miehet ja naiset ovat erotettuina toisistaan. Kylpylävierailussa on näiden oppien mukaan vakavia siveettömyyden vaaroja, ja siksi se onkin suuri synti. Tietyissä katolisissa tyttökodeissa on jopa niin, että tyttöjen on sallittua uida vain erillisessä uimahuoneessa, puettuina nilkkaan asti ulottuvaan paitaan. Munkit ja nunnat, jotka aivan erityisellä tavalla pyrkivät täydellisyyteen peittävät itsensä kokonaan kurkkua ja kasvoja lukuun ottamatta, kietoen itsensä polven alapuolelta paksuihin pyyhkeisiin, etteivät he houkuttelisi kanssaihmisiään siveettömyyteen.
Tämän konfessionaalisen käsityksen mukaan kehoa siis rääkätään mortifikaation kautta ja se peitetään. Itämainen käsitys suhtautuu kehoon puolestaan toisella tavalla, nimittäin suunnitelmallisella kehon tekemisellä aineettomaksi; intensiivisen harjoittelun kautta fakiiri menee niin pitkälle ettei enää tunne kehoaan ja kipujaan ja voi näin rääkätä itseään äärettömästi, tuntematta kuitenkaan mitään. Rytmisen tanssin ja omalaatuisen voimistelun kautta yrittävät itämaisten, okkultististen lahkojen kannattajat muuntaa kehonsa niin sielullisiksi, aineettomiksi ja hengellisiksi, että heistä tulee täysin aistittomia ja suvuttomia. Lähi-idän kehovihamielisyys yrittää täälläkin raivata tietään lahkomaisten voimistelu- ja tanssikoulujen kautta, ja näin hiipiä uudelleen pohjoiseen maailmaan.
Kalvakat, eteeriset, voimattomat, suvuttomat tai kaksisukuiset lajit ovat tulosta tästä meille vieraasta suuntauksesta. Tämä myrkky uhkaa erityisesti nuorisoa. Ulkopuolelta tätä maailmaa on vaikea tunnistaa ensi silmäyksellä. Se on usein piilotettu muka taiteellisen roskan joukkoon tai juhlavaatteisiin. Mikäli asiaan paneudutaan nyt syvällisesti, on ero luonnolliseen kehonhuoltoon kiistaton. Lähi-idän suuntaus on kehovihamielinen. Kaikkialla, missä kehoa alistetaan tai tehdään näennäisen kehokulttuurin kautta aineettomaksi ja sen niin kutsuttu maallinen paino yritetään pyyhkiä pois, kaikkialla missä kehon luonnollinen muoto ja tehtävä yritetään hävittää sekä tehdä epätodelliseksi ja aineettomaksi, siellä ovat lait luonnollisesta järjestyksestä rikki revityt ja pohjoinen suuntaus kiistetty ja kielletty.
Emme siis valitse mortifikaatiota ja kehon aineettomaksi tekemistä, vaan sen parantamisen ja sen kykyjen ja voiman kehittämisen. Se on saksalaisen ihmisen vaatimus. Hän kylvettää kehoaan usein raikkaassa ulkoilmassa ja auringossa, liikkeessä, vapaudessa ja virtaavassa vedessä. Hän suojelee kehoaan kaikenlaisilta myrkyiltä, luonnottomilta rajoituksilta ja laiminlyönniltä. Luonnollisuus on hänen kehonhuoltonsa ja vaatekulttuurinsa ohjenuora. Tästä luonnollisuudesta seuraa myös mitta kehon kauneudesta ja notkeudesta, voimasta ja terveydestä. Kehonhuollon ei tule tämän vuoksi olla suvutonta. Sen tulee päinvastoin olla kehitetty suvun ominaispiirteiden mukaan. Kehonhuolto, vaatekulttuuri, pelit ja tanssi eivät saa siis koskaan olla kehoa alistavia, tarkoituksettomia, tyylittömiä tai heikkolaatuisia.
Pohjoinen ihminen voikin kehonhuollossaan siten pidättäytyä mittaamasta moraaliaan viivottimella tai suorittamasta kehoharjoituksia uskonnollisten kirjoitusten mukaan. Selkeät ja suorat linjat, pakottamattomat ja luonnolliset lait ovat hänen ohjenuoransa. Luonnollinen tunne, terve tahdikkuus ja terve moraalinen tietoisuus kertovat hänelle mikä on sopivaa, mikä sallittua ja mitä ei kuulu tehdä. Kauniin, terveen, ketterän ja voimakkaan ihmisen kasvattaminen on kehonhuollon päämäärä. Hyvän ja jalon ihmisen kasvattamisesta tulee samalla helpompaa tällä tavoin, verrattuna pitkiin moraalisaarnoihin ja pakotettuun opetukseen.
Alkuperäinen artikkeli(ruotsiksi): https://www.nordfront.se/kroppsvard.smr
