Ikuinen rintama osa 14: Festivaalit ja juhlat

Festivaalit ja juhlat ovat luonnollinen osa elämää. Seuraavassa kuvaillaan kolmeen eri kategoriaan kuuluvia juhlia, joita kansamme juhlii.

Ihmisen elämä ei ole vain suora, pitkäpiimäinen linja yksitoikkoisuutta. Elämä muodostuu jatkuvista ylä- ja alamäistä, iloisista ajoista ja vakavammista hetkistä. Sykli monia vuosittaisia juhlia muodostaa Jumalan toivoman luonnollisen elämänrytmin saksalaiselle ihmiselle.

Saksalainen ihminen elää läheisessä yhteenkuuluvuudessa mahtavan luonnon kanssa. Kaikkina aikoina on hän siis juhlinut talvi- ja kevätauringon nousua, kevätfestivaaleja ja elonkorjuuta erityisellä riemulla. Talviauringon pyhänä yönä juhlitaan auringonvalon ikuista paluuta lukuisin perinteisin tavoin. Tämä päivä on omistettu festivaaliksi ikuisesti uusiutuvalle elämälle. Valoa säihkyvään joulukuuseen puolestaan yhdistyvät elämän symbolit, ikuinen vihreä kuusi, ja valo joka kuvastaa voimaa, pyhyyttä ja lämpöä. Kevätfestivaali on nuoruuden ja ilon, iloisen työn ja yhteisyyden festivaali. Tätä juhlitaan riemullisesti leikkien ja iloisesti tanssien. Keskikesän juhla, keskellä kukoistavaa ja kuumaa kesää kehottaa ajattelemaan ja muistuttaa meitä elämän jatkuvista myötä- ja vastoinkäymisistä. Juhla on kuitenkin sidottu myös uskoon meidän ajatuksemme loppumattomasta voimasta. Elonkorjuu on puolestaan ilon juhla sadon täytyttyä. Se on kiitosjuhla Kaikkivaltiaalle hänen lahjoistaan.

Kaikki nämä luonnonfestivaalit kuvastavat pohjoisen ihmisen syvällisyyttä; hänen läheinen siteensä Luojaan ilmentyy suhteessa luontoon. Toinen sykli festivaaleja liittyy perheen juhlintaan. Jokaisen avioliiton tarkoituksena on lapsi. Jälkikasvun saapuessa maailmaan tätä onnellista tapahtumaa juhlitaan. Sukulaistensa ympäröimänä lapsi liitetään virallisesti sukuun, saa nimensä ja vastaanottaa mitä parhaimmat onnentoivotukset elämänmatkalleen. Isä tai suvunvanhin nimitetään tilaisuudessa usein puhumaan koko suvun puolesta. Kun nuoripari päättää kulkea yhdessä elämäntietä, astuvat he virallisesti avioon valtion edustajan edessä. Tämä toimitus on usein myös koko suvun juhla. Sukulaiset, kollegat, taistelutoverit ja ystävät tekevät tästä päivästä mieleenpainuvan kokemuksen loppuelämäksi.

Kun ihminen on lopettanut tämän maanpäällisen elämän, silloin valmistautuvat hänen sukulaisensa, ystävänsä, kollegansa ja johtajansa henkilön kunnialliseen poistumiseen tästä maailmasta hautauksen kautta. Luonnollisuus ja sisäinen rehellisyys ovat tämän juhlan tärkeimpiä edellytyksiä. Siitä huolimatta, että perustava ajatus saksan kansan tavasta viettää juhliaan on yhtenäinen, tulee tämän tyyppisten juhlien viettotapa olemaan jokaisella hieman erilainen riippuen millainen ihminen kuollut on ollut ja millaisissa piireissä hän on liikkunut elämänsä aikana. Perhe ja suku tulevat aina olemaan juhlan keskiössä. Vuosituhansien ajan ovat esi-isämme, arvokkaasti ja aidosti viettäneet näitä juhliaan sisimpäänsä kuunnellen. Meidän aikamme tulee löytämään tämän luonnollisuuden uudelleen.

Kansalliset juhlat ja kansamme muistopäivät kuuluvat kolmanteen festivaalien sykliin. Suuret historialliset muistopäivät, kuolleiden muistopäivät, suurien voittojen juhlinnat, Johtajan syntymäpäivä, päivät jolloin järjestetään paraateja poliittisille sotilaille, armeijan sotilaille ja kulttuurillisille sotilaille, suuret markkinapäivät ja vastaavat tapahtumat ovat koko kansan juhlapäiviä. Kaikin käytettävissä olevin keinoin kootaan koko kansanyhteisyys sisäiseen yhtenäisyyteen, ja annetaan sen liittyä yhteen, yhteiseen kokemukseen. On kaunis ja suuri tehtävä osallistua työhön, jota näiden päivien viettämisen eteen tehdään.

Tämä festivaalien syklien kolmio koskee jokaista ihmistä, joka antaa elämän luonnonlakien peilautua vuosittain toistuvassa juhlien syklissä. Festivaalit elävät, inspiroivat ihmisiä arkipäivässään ja siitä tulee itsestäänselvä elämänrytmi. Tässä festivaalien syklissä liittyvät ihmiset, perheet ja suvut yhteen, suureen kansanyhteisyyteen. Eräät uskontunnustukseen nojautuvat tahot ovat yrittäneet korvata nämä luonnolliset juhlat omilla pyhäpäivillään, ja tällöin on kansanyhteisyys ollut hajalla ja palasina.

Yli kolmetuhatta kirkkokuntaa ja lahkoa on yrittänyt nostaa omat juhlansa kaikkein pyhimmistä pyhimmiksi. Adventistit, baptistit, mormonit ja metodistit, Mazdaznan-liikkeen seuraajat ja Weissenbergin lahko, katoliset ja protestantit juhlivat kaikki juhliaan omilla tavoillaan. Häntä, joka ei ole katolinen ei saa haudata katoliselle hautausmaalle, häntä joka ei ole protestantti ei ole luvallista haudata protestanttiselle kirkkomaalle. Katolisen kansantoverin tulee toimittaa avioliittonsa latinalaisten kirkkosääntöjen mukaan, ja protestanttisen kansantoverin heprealaisten, saksaksi käännettyjen laulujen säestämänä. Uskontunnustukseen nojautuvat tahot ovat yrittäneet suorastaan pyyhkäistä pois kansan suuret muistopäivät ja luonnolliset vuosijuhlat. Ne ovat imeneet itseensä merkityksellisimmät osat näiden festivaalien tavoista ja käytännöistä ja käyttäneet niitä kaunistellakseen Vanhan Testamentin pyhiä kuten Pesahia(pääsiäinen) ja Helluntaita. He ovat luoneet kokonaisen vuotuisen syklin festivaaleja, jotka ovat levinneet moniin maihin ja maanosiin kuten ennen kaikkea Lähi-itään, Kreikkaan, Roomaan, Pohjois-Afrikkaan, Galileaan ja Germaniaan.

Aivan kuten Kolmannen Valtakunnan suuret rakennukset hipovat pilviä ja todistavat kansan lopulta jälleen kerran löytäneen tiensä takaisin yksinkertaiseen suuruuteen kaiken luonnollisen äärelle, ovat nyt kolme luonnollista festivaalien sykliä korotettu uudelleen keinotekoisesti luotujen juhlien yläpuolelle kertomaan siitä, että saksan kansa haluaa jälleen elää luonnon lakien mukaisesti. Näiden juhlapäivien tulisi olla avoimen, suuren, sisäisen ja ulkoisen juhlinnan päiviä. Niiden tulisi ilmentää voimaa ja yhtenäisyyttä ja tehdä sisimmästämme rikkaampi. Niiden tulisi näyttää elämän suunta, kansan suuret päämäärät ja luonnon sekä historian merkitys.

Ihmiset, talot, kadut ja torit ovat puettu juhlavaatetukseen näinä päivinä. Mahtava taide täyttää kansansielun koko leveydeltään. Vuosituhansia käsittävät juhlat astuvat ihmisten tietoisuuteen, festivaaleista itsestään tulee pyhiä jumalanpalveluksia. Hänen, joka haluaa mitata sisäistä arvoaan ja hengellistä rikkauttaan jossain mittakaavassa, tulee ajatella kuinka hän näitä juhlia viettää. Hänelle, joka johtaa muita ihmisiä tulee olla selvää, että juhlien vietto on yhtä tärkeää johtajille kuin oleminen esikuvana työssä ja elämässä muutenkin.

Alkuperäinen artikkeli(ruotsiksi): https://www.nordfront.se/festivaler-och-firanden.smr