Koti Artikkelit Hovioikeuden käsittely Vastarintaliikkeen kieltokanteesta, ensimmäinen päivä

Hovioikeuden käsittely Vastarintaliikkeen kieltokanteesta, ensimmäinen päivä

11

Turun hovioikeus aloitti tänään käsittelyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kieltokanneasiassa annetusta käräjäoikeuden päätöksen valituksesta. Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Poliisihallituksen nostaman kanteen mukaisesti Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen-osaston, sen alaosastot sekä rekisteröidyn yhdistyksen Pohjoinen perinne ry:n lakkautetuksi marraskuussa 2017. Paikalle oli saapunut valtamediasta edustajia, joista osa poistui paikalta heti sen jälkeen kun he olivat saaneet valokuvattua oikeudenkäynnin asianosaiset. Kansallisen Vastarinnan toimitus oli paikalla seuraamassa koko päivän taatakseen totuudenmukaisen ja yksityiskohtaisen uutisoinnin, sillä odotettavissa olisi, että valtamedia nostaisi lähinnä esiin pelkkiä mustanmaalaavia syytöksiä ja esittäisi asiat ilman selventäviä asiayhteyksiä.

Heti oikeudenkäynnin alussa hovioikeus esitteli suosituksena riita-asiassa sovittelua. Poliisihallituksen asianajajan Markku Fredmanin mukaan se ei kuitenkaan ole mahdollista muutoin kuin mikäli Pohjoismainen Vastarintaliike itse lakkauttaisi itsensä. Tämän jälkeen siirryttiin käsittelemään käräjäoikeuden antamaa päätöstä pääpiirteittäin sekä sitä, mistä Poliisihallituksen kanteessa on kyse ja mitä siinä vaaditaan. Pohjoismainen Vastarintaliike ja Pohjoinen perinne ry ovat Poliisihallituksen mukaan kumiparagrafisesti ”hyvän tavan vastaisia”, minkä vuoksi järjestö tulee kieltää. Pohjoinen perinne ry:n kielto perustuu myös väittämälle siitä, että se on toiminut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen varojen hankinnassa. Pohjoismainen Vastarintaliike esitti päätöksen hylkäämisen perusteena sen, ettei järjestö ole toiminut lainvastaisesti tai ”hyvien tapojen vastaisesti”.

Se, mitä tämä hyvien tapojen vastaisuus Poliisihallituksen mukaan oli, perustui holokaustin kieltoon, fasistien ihannointiin, järjestön tiedottamisen laatuun ja levittämistapaan sekä väitettyyn rikollisuuden hyväksymiseen. Vaikka väitteet olivat kiistanalaisia jo sinänsä ja niitä käsiteltiin yksityiskohtaisemmin oikeudenkäynnin kuluessa, eivät ne edes sisällä mitään lainvastaista – lukuun ottamatta informatiivisten tarrojen liimailua, jota Fredmanin mukaan tehtiin ilman lupaa, mutta tarrojen liimaus yhdistyksen kiellon perusteena saatettaisiin nähdä hatarana tai jopa naurettavana.

Pohjoismainen Vastarintaliike esitti vaatimuksenaan, että Poliisihallituksen kanne hylätään. Lakkauttamisen sijasta myös esitettiin vaihtoehto varoituksen antamisesta. Esiin tuotiin käräjäoikeuden paradoksaalinen yhteenveto, jonka mukaan Pohjoismainen Vastarintaliike on demokratian kanssa yhteensopimaton. Tämän mukaan demokraattisessa yhteiskunnassa yhdistyksen toimintaa tulee rajoittaa ja ”yleinen etu” vaatii yhdistyksen lakkauttamista, eikä esimerkiksi varoituksen antaminen tule kysymykseen.

Puheenjohtajana toiminut hovioikeudenneuvos nosti esiin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tuomion valituksen olevan perusteellinen ja laaja, ja hän mainitsi sillä olevan näyttöä valitukseen paljon. Hovioikeudenneuvos myös nosti esiin oikeuskäsityksistä argumentoinnin tärkeyden. Tästä huolimatta Poliisihallitus jatkoi vaatimusta valituksen hylkäämisestä perusteettomana. Edellisestä käräjäoikeuden oikeudenkäynnistä muutoksia todisteisiin ei ollut tehty muutoin kuin että mainittiin Vastarintaliikettä vastaan esitettyjen kirjallisten todisteiden vähentyneen. Molemmat puolet myös käyttivät todisteinaan kahta tuoretta hovioikeuden päätöstä. Toinen käsitteli myönnytystä yhdistymisvapaudelle ja toinen Vastarintaliikkeen aktivisti Jesse Torniaiselle annettua tuomion koventumista ”rasistisen motiivin” perusteella tehdyssä pahoinpitelyssä siitä huolimatta, että sairaalasta karannut ja päihdeaineita käyttänyt Jimi Karttunen oli itsekin suomalainen. Lisäksi nostettiin esiin se, että Poliisihallituksen tekemät johtopäätökset ja argumentointi eivät ole riidattomia, mikä tuli selvästi esille myöhemmin Fredmanin valitsemissa argumenteissa ja sanamuotojen käytössä.

Teknisten seikkojen ja käräjäoikeuden tuomion läpikäynnin jälkeen siirryttiin kuulemaan asianomaisten esittelyjä lainopillisista perusteista. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen asianajajana toiminut Tommi Koivistoinen esitteli keskeisiä oikeuslähdenäkemyksiä, joita Suomessa oli niukasti, mutta Koivistoinen nosti esiin oikeuskeskustelun sanavapaudesta ja yhdistysoikeuksista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoo yleensä yhdistysten lakkauttamiset perusteettomiksi, sillä demokraattisessa yhdistyksessä ihmisillä on oikeus kuulua yhdistykseen. Koivistoinen esitteli myös joukon tällaisia ennakkotapauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä, jotka ovat käsitelleet yhdistysvapautta ja oikeutta kuulua etniseen identiteettiin.

Keskustelussa nostettiin esiin myös tapauksia, joissa järjestö ei yllytä väkivaltaisuuteen. Esitettiin myös käsitys siitä, ettei ole demokratian vastaista olla nykyistä systeemiä vastaan. Pohjoismainen Vastarintaliike ei myöskään täytä rikostunnusmerkistöä eikä sen toimintaan ole puututtu eikä siitä ole annettu varoitusta, vaikka järjestö on toiminut Suomessa jo kymmenen vuotta. Poliisi on myös seurannut sen toimintaa, minkä vuoksi käräjäoikeudessa kuultiin todistajana poliisin erityisasiantuntijaa. Sen sijaan ihmisillä on lailliset oikeudet kansalaistoimintaan.

Vastalauseena Koivistoisen perusteille Poliisihallituksen asianajaja Fredman esitteli perusteen järjestön lakkauttamiselle tai varoituksen antamiselle olevan hyvien tapojen vastaisuus, jossa kyse ei ole toiminnan rikollisuudesta, sillä ”hyvien tapojen vastaisuus voi olla jotain vähemmän kuin lainvastaisuus”. Argumenttinaan Fredman käytti yhdistysvapauden kiellolle absurdisti kuluttajasuojalakia ja hyvien tapojen vastaista markkinointia, jossa markkinointi ei saa olla ristiriitaista hyväksyttyjen yhteiskunnan arvojen kanssa. Ongelmalliseksi Fredman näki järjestön poliittisen ideologian ja järjestön julkaisut, joissa hänen mukaansa on ”rasistinen vire”. Fredman myös listasi järjestön toimintatapoihin julkaisutoiminnan, Magneettimedia-lehden julkaisun ja mielenosoitukset. Hän myös mainitsi sanallisesti, että järjestöllä on jäsenilleen ”omaa toimintaa”, mutta tämä kohta oli jätetty pois tekstiesittelystä. Fredman myös väitti, että liike palkitsee ja tukee jäseniään väkivaltaisuuksista, mihin hän tarttui useasti, koska hänen mukaansa liikkeen olisi pitänyt rangaista liikkeen pitkäaikaista jäsentä Jesse Torniaista.

Lisäksi Fredman listasi jo käräjäoikeuden syytöksessä esitettyjä häiriöitä, joilla ei välttämättä ole ollut tekemistä Vastarintaliikkeen toiminnan kanssa. Niistä ei ole nostettu tutkintaa tai häiriöväitteitä, ja oikeudenkäynnissä niissä on todettu tapahtuneen toisin kuin aiemmin esimerkiksi mediassa oli väitetty – tuoreimpana tapauksena vuoden 2015 tapahtumat Jyväskylässä. Tästä Fredman käytti yhä sanaa ”mellakka”, vaikka syytteet tästä hylättiin vuoden 2017 alussa. Tämän jälkeen Fredman siirtyi listaamaan edellisessä oikeudenkäynnissä riidattomiksi todettuja seikkoja, jotka hänen mielestään toimivat perusteina kanteelle. Esimerkkinä häiriökäyttäytymisestä Fredman käytti kuvaa Porista vuonna 2014. Tällöin aktivistit pitelivät banderollia, ja poliisin mukaan tapahtumassa maahan vahingossa pudonnut mutteri ja palava soihtu aiheuttivat vaaratilanteen.

Tämän jälkeen Fredman esitti tulkintojaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen näkemyksistä omin sananmuodoin. Fredmanin mukaan Vastarinta.com-sivujen aiheet kuten sionisminvastaisuus, valkoisen kansanmurhan vastustaminen sekä holokaustin ja esimerkiksi Nena Kafkan tarinoiden kyseenalaistaminen toimivat kiellon perusteena. Fredmanin mukaan varoitus ei olisi riittävä, sillä taaskin absurdisti hänen mukaansa käräjäoikeuden päätös olisi pitänyt olla jo tällainen varoitus, jonka olisi pitänyt vaikuttaa Vastarintaliikkeen toimintaan, vaikka todellisuudessa käräjäoikeuden päätöstä ei hyväksytty vaan siitä valitettiin. Fredmanin mukaan esimerkiksi uutinen Torniaisen saamasta aktivismipalkinnosta olisi pitänyt poistaa ja historiarevisionistiset artikkelit olisi pitänyt jättää julkaisematta.

Esittelyjen jälkeen hovioikeudenneuvos esitti asiaan liittyviä pohdiskelevia kysymyksiä, joihin hän toivoi saavansa kuulla näkemyksiä oikeudenkäynnin kuluessa. Näitä seikkoja olivat kansallissosialismin käsite ja kysymys siitä, kytkeytyykö moderni kansallissosialismi toisen maailmansodan näkemyksiin tai NSDAP:hen sellaisenaan. Mainittiin myös kansallisaatteiden ja sosialismin olevan laillisia näkemyksiä. Hovioikeudenneuvos myös puhui siitä, missä vedetään raja, kun kyse on yhdistymisvapaudesta ja halusta muuttaa yhteiskuntaa – nämä molemmat asiat kun kuuluvat moderniin poliittisesti organisoituneeseen kansallissosialismiin.

Tämän jälkeen käsittelyssä siirryttiin kirjallisen todistusaineiston läpikäymiseen, jossa ensin käsiteltiin kansallissosialismia. Todistusaineistossa oli annettu professori Tuomas Ojasen antama käsitteen määritelmä, mutta hovioikeudenneuvoksen mukaan sen tulkinta jäi avoimeksi. Fredmanin mukaan kansallissosialismia koskien yhdistysvapaudella ja sananvapaudella on rajansa, ja nyt täytyisi estää se, mitä Fredmanin mukaan toisen maailmansodan aikana Saksassa tapahtui, vaikka hän esimerkiksi aiemmin argumentissaan väheksyi Vastarintaliikkeen kirjoituksia, joissa haluttiin nostaa esiin esimerkiksi Dresdenin sotaterrorismin vääryys. Fredman väitti subjektiivisesti, että kansallissosialistit näkevät itsensä ”herrakansana” ja muut alempiarvoisina sanoen ”näin olen tämän ymmärtänyt”. Koivistoinen vastasi Fredmanin argumentteihin, ettei Suomea voi verrata 30-luvun Keski-Eurooppaan. Hän myös kyseenalaisti perusteet kanteen nostamiseen ja sen, missä kanne- ja tuomionantamiskynnys menevät, varsinkin kun ei ole sellaista näyttöä, jonka perusteella Pohjoismainen Vastarintaliike olisi vastoin hyviä tapoja.

Tästä jatkettiin Fredmanin antamalla yhteenvedolla poliisin asiantuntijan Tommi Partasen lausunnolla järjestön muodollisista seikoista, jonka mukaan liike on vallankumouksellinen ja militantti eikä hyväksy nykyistä järjestelmää. Lausunnon mukaan järjestön tapahtumissa ei ole pääosin järjestyshäiriöitä. Liike on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä se on jo pitkäikäinen sekä pidättäytynyt parlamentaarisesta toiminnasta eikä se ole tyypillinen ”uusnatsijärjestö”. Koivistoinen esitti myös, että toimintaa on jatkunut pitkään ilman viranomaisten puuttumista sekä järjestön toiminta on lausunnon mukaan keskimääräistä maltillisempi, minkä vuoksi ehdoton kieltoajattelu kanteen taustalla on kyseenalaista ja lisäksi vertaisryhmiin verrattuna jäsenillä on vähemmän rikollista entisyyttä.

Tämän jälkeen Fredman esitti todisteinaan Kansallisen Vastarinnan sivuilta ja poliittisesta manifestista useita julkaisuja, joissa esiteltiin järjestön toimintaa ja näkemyksiä. Fredmanin oma näkemys esimerkiksi oli se, että faktaperäiset näkemykset evoluutiosta ja rotujen olemassaolosta ovat rotujen eriarvoisuudesta propagoimista. Fredman myös nosti esiin materiaalissa esitetyt maahanmuuttokriittiset näkemykset, jotka ovat sinänsä yleiseurooppalainen ilmiö. Hän otti esille lisäksi sionismin vastaisuuden, joka kuitenkin on käytännössä esitettyä kritiikkiä rahan ja vallan jakautumisesta, eikä se siten ole peruste järjestön kiellolle.

Fredmanin mukaan ongelmallista oli myös se, että järjestö haluaa muuttaa modernia ay-liikettä. Vasta-argumenttina esitettiin se, että nykyisenlainen ay-liike on tehoton ja se heikentää työntekijöiden asemaa. Tässä vaiheessa hovioikeudenneuvos osoitti todisteissa olevan ongelman, sillä Fredmanin antamat todisteet eivät olleet numeroituja, mitä Fredman perusteli sillä, että samaa todistetta ehkä voitiin käyttää useassa kohtaa.

Fredmanin mukaan oli myös uhkakuva, että Vastarintaliikkeen poliittinen manifesti sisältää vision lain muuttamisesta siten, että kansallisvihamielinen propaganda kriminalisoitaisiin, mikäli Vastarintaliikkeen edustus saisi poliittista valtaa. Vastarintaliikkeen puolustus kuitenkin argumentoi manifestin pohjalta, että liikkeellä on tavoite lisätä kansanvaltaa, ja kirjoitukset juuri käsittelevät tätä aihetta. Täten järjestö itse asiassa ajaa demokratiaa.

Fredman jatkoi todistusten näyttöä keskittymällä jälleen Jesse Torniaiseen. Hän esitteli Kansallisen Vastarinnan sivuilta tekstinpätkää, jossa mainittiin, että suurella osalla suonensisäisiä huumeita käyttävistä on C-hepatiittitartunta ja että tällä oli yhteys päihtyneeseen ja sylkevään Jimi Karttuseen. Se, että julkaisimme faktatietoa menehtyneeseen Karttuseen liittyen (myös Suomen Kuvalehti kirjoitti samasta aiheesta), oli häpäisevää ja kärjistävää. Väärin oli senkin kiistäminen, että Karttunen oli vain ”satunnainen ohikulkija”, eikä esille olisi sopinut ottaa myöskään Karttusen ja tapauksessa todistajana toimineen Joona Hartikaisen huumausaine- ja rikostaustaa. Tapauksesta järjestetty tukitoiminta Torniaisen hyväksi oli Fredmanin mukaan peruste järjestön kieltämiselle, vaikka esimerkiksi Greenpeace ja monet muutkin järjestöt ovat osoittaneet tukeaan tuomituille jäsenilleen vastaavin tavoin.

Seuraavana todisteena Fredman piti kädessään Henrik Holapan Minä perustin uusnatsijärjestön -kirjaa. Fredmanin mukaan olennaista tekstin luotettavuuden kannalta olisi se, että Holappa on ollut mukana ja perustamassa järjestöä, vaikka suuren osan ajasta siihen aikaan Holappa oli oleskellut ulkomailla. Artikkelimme ovat aiemmin käsitelleet Holappa-aihetta perusteellisesti, mutta tällä kertaa väitteitä käytettiin ”todistamaan”, että liikkeen aktivismissa pyrittiin väkivaltaan. Samassa yhteydessä väitettiin, että ”Pohjoismainen Vastarintaliike itse raportoi olevansa Pohjoismaiden aktiivisin uusnatsijärjestö”, vaikkei Pohjoismainen Vastarintaliike koskaan käytä uusnatsi-sanaa, koska sitä käytetään poliittisena lyömäaseena ja mielikuvilla pelotteluna mediassa.

Lopuksi Fredman esitti todistusaineistona Karttusen tapaukseen liittyen Torniaiselle annetun tuomion kovennuksen, joka perustui rasistiseen motiiviin. Toimitus oli jo aiemmin spekuloinut, että asiaa oli jo pohjustettu tällä päätöksellä, mutta hovioikeudenneuvos pyysi vielä selvennyksenä sen, että päätökseen oli haettu valitusoikeutta mutta siihen ei ollut vielä saatu vastausta. Vastarintaliikkeen argumenttina annetussa tuomiossa oli kyse yksityishenkilöstä eikä järjestöstä, eikä sillä siten ole yhteyttä järjestön kieltämiseen.

Poliisihallituksen todistusten jälkeen siirryttiin Vastarintaliikkeen todisteisiin, joita Fredman kommentoi lähinnä hyvin lyhyesti tai ei ollenkaan. Aluksi nostettiin esiin se, millaisia rasistiset rikokset Suomessa ovat ja näytettiin poliisin oman viestintäpäällikön twiittausta, jossa kerrottiin, että tyypillisin viharikos Suomessa on pahoinpitely, jonka uhrina on suomalainen. Fredmanin mukaan kuitenkin myös Torniaisen tapaus oli tällainen, sillä Jimi Karttunen oli ”suomalainen uhri” ja Jesse Torniainen siis kohdisti häneen ”rasistisen rikoksen”. Myös seuraavaksi esitetyt rikostilastot, jotka tukivat poliisin viestintäpäällikön twiittausta, olivat siis merkityksettömiä, koska nykyään myös suomalaiset voivat kohdistaa ”rasistisia” rikoksia suomalaisiin. Väkivallan hyväksymättömyydestä esitettiin aktivistioppaan neuvoa, joka kuitenkin Fredmanin mukaan oli myös ”Holapan tuottamaa tekstiä”.

Todisteissa esitettiin, etteivät Kolmannen valtakunnan politiikka tai Hitlerin toimet ole suoraan siirrettävissä moderniin Suomeen, mihin Fredman kommentoi, ettei näkemyksissä ole eritelty, mitkä toimet ovat tuomittavia tai hyväksyttäviä. Kansallissosialistiseen maailmankatsomukseen, kuten rakkauteen omiaan kohtaan ja elämiseen sopusoinnussa luonnon kanssa Fredmanilla ei ollut esittää vastakommentteja. Mitä tuli näkemyksiin rotuihin liittyvästä maailmankatsomuksesta, Fredmanin kommentti oli vain lyhyt ”Tämän tapaista tekstiä kävin läpi”.

Kun puhe siirtyi Suomalaisapuun ja eläintensuojeluun, valitti Fredman kuitenkin, että apu jaettiin etnisin perustein. Kun kuitenkin osoitettiin, että Myllypuron leipäjonossa asiakaspiiri oli sattumanvarainen, ei hänellä ollut asiaan kommentoitavaa. Kommentoitavaa tai lisättävää ei Poliisihallituksen asianajajalla ollut myöskään siihen, että Vastarintaliikkeen toiminnassa oli esimerkiksi luonnonsuojelullisia toimia kuten linnunpönttöjen rakentamista ja roskien keruuta luonnosta. Lopuksi Fredman joutuikin kommentoimaan, että Vastarintaliikkeellä onkin muutakin toimintaa kuin mitä hän itse ensin esitteli aiemmin.

Todisteissa myös sivuutettiin Tatu Vanhasen syyttämättä jättämistä vuonna 2004 sananvapauden ja tieteen harjoittamisen vapauden nojalla. Tässäkin kohtaa Fredman ilmaisi subjektiiviset näkemyksensä sanoen, ettei hän itse ole havainnut Vanhasella olevan kansaryhmän vastaista agendaa. Esiteltäessä seuraavaksi Kansallisen Vastarinnan uutisoinnin monipuolisuutta, selvää oli, ettei kyseessä ollut yksinomainen agenda. Tähän Fredman lausui, että toki siellä on muutakin, mutta kansallissosialistinen agenda oli ongelma, jälleen paradoksaalisesti, sillä kyseessä on poliittinen ideologia, mutta samalla järjestö yritetään kieltää demokratian vastaisena.

Lopuksi keskusteltiin hovioikeuden päätöksestä olla lakkauttamatta Cannoball MC -moottoripyöräkerhoa, jossa yhdistystä ei määrätty lakkautettavaksi, vaikka sillä esiintyi rikollisuutta. Päätöksen mukaan jäseniä ei ollut tuomittu ensin päärikoksesta, johon osallistumisesta jäsenet olisi olleet tuomittuja ja siten perusteita lakkauttamiselle ei löytynyt. Fredman esitti taas kuitenkin subjektiivisen näkemyksensä siitä, että liivijengit eivät tunnusta rikoksia, mutta Pohjoismainen Vastarintaliike palkitsi aktivisti Torniaisen pitkäaikaisesta ja rohkeasta aktivismista. Nähtäväksi nyt jääkin, tuleeko Torniaisen ”rasistisuus” toista suomalaista kohtaan olemaan päättävä tekijä tässä oikeusjutussa, myös kun otetaan huomioon kaikkien suomalaisten pääpuolueiden omat rikostilastot.

Lähteet: Savon Sanomat, Wikipedia

11 KOMMENTIT

  1. Tuo Holapan kirja ei käy todisteesta koska Holapan itsensä olisi pitänyt olla paikalla. Tuo kirja voidaan lukea kolmannen osapuolen mielipiteeksi ja sen tietää myös poliisihallituksen edustajakin.

    On mielenkiintoista seurata mihin tämä näytelmä tulee johtamaan. Sillä laillisia perusteita toiminnan lakkauttamiseksi ei ole. Kokoontumis- ja mielipidevapauteen kun ei voida nyt käsiteltävissä asioissa puuttua. Muutenkin, koko oikeuskäsittely on farssi joka jää Suomen historiaan. Poliisihallituksen johto on itse käräjillä mitä erilaisimmsita rikoksista epäiltynä kun se mielensä pahoittamana koittaa alistaa Suomen kansalaista.

    Koivistoinenkin tuntuu kasvaneen korkoa tämän oikeudenkäynnin seurauksena. Aiemmin vähän sinneppäin valmistautunut Koivistoinen tuntuu nyt oikeasti kaivaneen tietoa ennen oikeudenkäyntiä.

  2. En ole mikään minkäänlainen oikeudenkäyntien asiantuntija, mutta tekstin perusteella voisin olettaa, että että Poliisihallitukselle tulee jäämään luu käteen. Lakia olen joutunut jonkin verran opiskelemaan, mutta ihan eri aiheispiirin tiimoilta, joten mielipiteeni perustuu vahvaan mutuun.

  3. Kaivamalla yritetään jostain jotain näyttöä hakea. Mutta aika hataralla pohjalla on syyttet.Tulee mieleen yks toinen lähiaikoina ollut oikeudenkäynti.
    Kiitos hyvästä yhteenvedosta tän päivän osalta.

  4. Tsemppiä ”oikeudenkäyntiin”! Poliisihallituksella EI ole MITÄÄN päteviä todisteita/argumentteja miksi Vastarintaliike pitäisi kieltää. Kansanpetturit haluavat kieltää ainoan oikean opposition ja tukkia kansan suut! Murhia, huumekauppaa, raiskauksia ja muita rikoksia tekevät MC -jengit saavat kyllä olla aivan rauhassa jatkaa toimintaansa. Me olemme kansa! Ei tule onnistumaan, Vastarinta tulee jatkumaan joka tapauksessa, Eläköön Vastarinta! Eläköön Voitto!
    Markku Fredman – kansanpetturi!

  5. Toisaalta WJC on vaatinut kieltoa ja muut vastaavat tahot. Sen vuoksihan eliitti on hankkeeseen ryhtynyt poliisi maskinaan. Veikkaan, että kielto tulee ja vastedes kaikki puuhastelut ja enemmänkin yritetään katsoa ”järjestäytyneeksi rikollisuudeksi” ja se johtaa koviin ehdottomiin vankeustuomioihin Britannian tapaan

  6. On muistettava, että on monta kertaa esitetty nimenomaan vaatimus Magneettimedian lakkauttamisesta. Aikoinaan se oli jopa Wiesenthal-keskuksen mielestä ”uhka Israelille”. Poliitikot ovat tietenkin taipuneet vaatimuksiin ja panneet prosessin liikkeelle. Samaan syssyyn vaadittiin toistuvasti Vastarintaliikkeen lakkauttamista. Ennustan, että kielto tulee stalinistiseen tyyliin. Laeista piittaamatta

  7. Vedin työpaikalla kaveria turpaan, räkäisi naamaan.Kuuma kun olen. Kaverilta löyty viina pullo diapamia ja lsdeetä. Lakkautetaanko nyt mun työpaikka?

  8. Yhdistysten tai järjestöjen kieltämisen / lakkauttamisen osalta tuleekin mieleen heti Suojeluskunnat ja Lotat.

    Siinä asiassa oli niin vahva astian maku, ettei mitään määrää. Oikeuslaitos oli totaalisen polvillaan, naganin piippu niskassaan.

    Ja, kas kummaa…. samanlainen ”astian” maku on tässäkin jutussa. Eikä tuo kantaja-puoli näytä olevan muuttuneen miksikään. Samanlainen ”poliittisen mahorkan” katku nousee tuon Poliisihallituksen palkkaaman (meidän verovaroistamme !! ) riikinkukon vetimistä!

    Tämä juttu on sinänsä merkityksellinen, että se kertoo samanaikaisesti KOLMEN osapuolen nykytilanteesta; PVLn (yhtenäisenä ja johdonmukaisena toimijana),Poliisihallituksesta (Suomen nykyhallinnon edustajana mikä on suostunut istumaan nuotioon hallitsevan eliitin ja takamiesten puolesta) sekä tietysti Oikeusjärjestelmä (jonka kilpeä ja miekkaa kantaa tässä kohtaa Turun hovioikeus, ei Demla tms… ??? )

    Aika heppoisilta ja hatarilta vaikuttaa Poliisihallituksen esiinnostamat väitteet, saati ”evidenssit”. Mikäli hovioikeus tähänastisen näytön pohjalta langettavan tuomion antaa, niin silloin on kyllä kyseenalaistettava sen toiminta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here