Mitä yhteistä historian tiedemiehillä Galileo Galileilla ja Giordano Brunolla on aikalaistemme historioitsija David Irvingin, asianajaja Horst Mahlerin tai kemisti Germar Rudolfin kanssa? He ovat kaikki haastaneet vakiintuneitten valtapiirien käsitykset ja joutuneet vainotuiksi ja rangaistuiksi.
Ensin mainitut tulivat tutkimuksissaan tuloksiin, jotka haastoivat kirkon maa-keskeisen maailmankuvan, jossa maa oli kaikkeuden keskus. Galilei, Bruno ja muut halusivat havainnoillaan todistaa, että maailmankaikkeus on ääretön ja että maa kiertää aurinkoa. Rooman inkvisitio poltti Brunon roviolla vuonna 1600. Inkvisitio oli kirkon laitos, jonka tehtävä oli tarkkailla ja tuomita väärinajattelijoita, jotka saattoivat uhata kirkon valta-asemaa, jonka oikeuksiin kuului totuuden määrittely. Galileo Galilei väitti, että tosi hypoteesi voitiin todistaa tarkoilla havainnoilla ja kokeilla. Jos teoria täsmäsi todellisuuden kanssa, muut teoriat olivat vääriä.
Nykyään, kun tieteellinen valistus on voittanut uskonnolliset opit, olisi helppo uskoa, että ihmisten tietoisuus on parantunut. Suuntaukset kulkevat kuitenkin sykleissä. On yhä asioita, jotka ovat liian pyhiä arvosteltaviksi. Monet maat vangitsevat sen, joka kyseenalaistaa, vaikka tämä olisi oikeassa. Uusi inkvisitio on syntynyt, ja sillä on valta, jota voi verrata 1500-luvun paavinvaltaan. Monella tapaa tämä on vielä pahempi inkvisitio. Sen oppi on rakenteeltaan uskonnollinen ja sillä on nimi – holokausti.
Käsite holokausti perustuu käsitykseen, että Adolf Hitlerin käskystä Kolmas valtakunta surmasi noin kuusi miljoonaa juutalaista, enimmäkseen kaasukammioissa. Sodan päättymisen jälkeen 1945 käsitys on kulkenut erilaisissa voittajavaltojen levittämissä dramaattisissa muodoissa. USA:n miehittämässä Saksassa aloitettiin uudelleenkoulutusprosessi kansan “demokratisoimiseksi”, ja erikoiskoulutetuilla opettajilla oli tehtävänään perustaa “uusi kansainväliseen kansalaistunteeseen sitoutunut kulttuuriperinne”.
Vaikka Ruotsi ei ollut mukana sodassa, ovat samat voittajat sanelleet ehdot sopeutumiselle tähän uuteen kansainväliseen kansalaistunteeseen. Tässä on holokausti – uusi uskonto – ollut suuressa määrin suuntaa-antava oppi ja on sitä yhä. Valtion laitosten, median, politiikan ja kulttuurin avulla tämä uskonto kasvattaa järjestelmällisesti kansalaiset nuoresta pitäen. Sosiaalinen eristys, uran menetys ja julkinen pannaan julistus uhkaa sitä, joka avoimesti kyseenalaistaa. Kansainvälisen kansalaistunteen mukaisesti kansallinen ylpeys ja epäluulo muukalaisten läsnäoloa kohtaan diagnosoidaan sairaalloiseksi ja lähes rikolliseksi. Monikulttuurin kritiikki on kerettiläisyyttä.
Ympäri maailmaa uuden uskonnon haastaneet ovat vaarantaneet elämänsä, terveytensä ja vapautensa. He usein kutsuvat itseään revisionisteiksi. Heidän mukaansa aiempia käsityksiä on kyettävä kyseenalaistamaan tosiasioiden ja puhtaan järjen valossa. Vain totuudella on heille merkitystä. Tunteella tehdyt päätelmät eivät kuulu tieteelliseen perinteeseen. Revisionistien käsitys kuuluu, että yleisesti hyväksytty käsitys holokaustista on virheellinen kolmessa merkittävässä kohdassa: että juutalaisia mukamas surmattiin järjestelmällisesti, että se olisi tapahtunut Hitlerin käskystä ja että keinona olisivat olleet kaasukammiot.
David Irving, Horst Mahler ja Germar Rudolf ovat omaksuneet revisionistiset mielipiteet, ja heitä on siitä rangaistu. He eivät ole millään tapaa kiihottaneet, uhanneet tai yllyttäneet väkivaltaan juutalaisia vastaan, vaan puhtailla tutkimuksilla todenneet, ettei uuden uskonnon keskeisille osille ole konkreettisia todisteita. Kun he ovat sanoneet tämän julkisesti, heidät on tuomittu useiksi vuosiksi vankeuteen. Tästä syystä heitä voi verrata paavinvallan aiemmin vainoamiin tiedemiehiin.
Kuva: Vasemmalla Albert Speer, oikealla David Irving
David Irving oli kerran arvostettu historioitsija, kolmisenkymmentä kirjaa julkaissut toisen maailmansodan asiantuntija. Muista historioitsijoista poiketen hän ei täyttänyt kirjojaan puheilla holokaustista, koska se ei kuulunut hänen aiheisiinsa. Tästä häntä arvosteltiin toistuvasti. Aikanaan Irving tuli tulokseen, ettei yksikään dokumentti vahvistanut suunnitelmaa juutalaisten hävittämiseksi, tai että keskitysleirivankeja olisi tapettu kaasulla, tai että kuusi miljoonaa murhattiin. Kun Irving ilmaisi mielipiteensä luennolla Wienissä, hänestä annettiin pidätysmääräys, joka myöhemmin johti pidätykseen, syytteeseen ja kolmen vuoden tuomioon.
Kuva: Germar Rudolf
Saksalainen kemisti Germar Rudolf suoritti kemiallisia analyyseja otaksutuissa kaasukammioissa ja päätteli olevan mahdotonta, että Zyklon B-kaasua olisi käytetty siellä joukkoteloituksiin. Itse asiassa Zyklon B oli vetysyanidia sisältävän hyönteismyrkyn tuotenimi. Tuotteen tarkoitus oli puhdistaa vaatteet luteista hygienian ylläpitämiseksi ja tautien – kuten lavantaudin – vähentämiseksi vankien joukossa. Germar Rudolf tuomittiin 2,5 vuodeksi vankeuteen.
Kuva: Horst Mahler
Palkinnon törkeimmästä juridisesta skandaalista saanee saksalaisen asianajajan Horst Mahlerin saamat tuomiot. Hän kyseenalaisti useita kertoja uuden uskonnon ja esitti kielloista huolimatta toistuvasti tuomioistuimessa todisteita, ettei holokaustia tapahtunut. Tästä hänet tuomittiin yhteensä 12 vuodeksi vankeuteen.
Revisionistien ansiosta monet makaaberit syytökset ovat joutuneet koetukselle ja lopulta varovaisesti haudattu. Kaksi klassikkoa on, että juutalaisten ruumiista tehtiin saippuaa ja nahoista kirjankansia sekä lampunvarjostimia. Inkvisition tulkitsijat ovat nykyään hylänneet nämä väitteet. Muista holokaustiuskonnon kulmakivistä Anne Frankin päiväkirjat on paljastettu noloksi väärennökseksi. Luonnollisesti tarinat elävät yhä populäärikulttuurissa, dokumenteissa ja niin edelleen. Ne tarjoillaan usein kollektiivisen syyllisyyden kera ja vihjaillen, että jokaisella järjestelmää kritisoivalla ajatuksella on yhteys Auschwitzin pimeään kaasukammioon. Totuus on kuitenkin tuolla ulkona – Internetissä, kirjoituksissa ja kirjoissa. Ja yhä useammat etsivät sitä.
Ne, jotka yhä ovat kiinni holokaustiuskonnon ajatusvankilassa, pystyvät vain vaivoin vastaanottamaan vaihtoehtoisia ajatuksia tai kyseenalaistuksia. Vahvat tunteet, tavat ja usko ovat niin keskeinen osa heidän maailmankuvaansa, että olisi nöyryyttävää myöntää tulleensa huijatuksi. Tavalliset perustelut – “olen nähnyt kuvia” tai “olen käynyt Auschwitzissa” – eivät loogisesti ajatellen päde todisteena tapahtuneesta suuren luokan tuhoamispolitiikasta. Revisionistit eivät kiellä, etteikö leireillä kuollut ihmisiä. Jotkut kuolivat luonnollisista syistä, toiset tauteihin, ja oli niitäkin, jotka kuolivat nälkään – sen kuvat filmidokumenteissa todistavat. Nämä dokumentit eivät kuitenkaan esimerkiksi kerro Punaisen Ristin aikalaisraporteista, joista ei ole luettavissa mitään viitteitä joukkotuhontaan. Punainen Risti sai säännöllisesti tarkastaa muun muassa Auschwitzin. Monet vangit näissä leireissä kärsivät liittoutuneitten pommituksista, jotka häiritsivät tarvikkeitten toimitusta leireille. Sodan lopussa oli myös paljon nälkää näkeviä saksalaisia siviilejä puhumattakaan Saksan armeijan sotilaista. Voimme siis päätellä, että sodassa kuolee ihmisiä. Se, mitä revisionistit ajavat takaa, on, ettei kansallissosialistissa Saksassa ollut järjestelmällistä tuhoamispolitiikkaa.
Toisen maailmansodan jälkeen juutalaiset johtajat saivat enemmän valtaa ja ottivat säälimättömän asenteen. Holokaustimyytistä tuli juutalaisten tehokkaamman järjestäytymisen yhdistävä tekijä. Eräät juutalaisryhmät ovat – parhaaseen inkvisitiotyyliin – ottaneet tehtäväkseen tarkkailla ja toimia “holokaustinkieltäjiä” ja epämiellyttävä totuudensanojia vastaan. Juutalaisilla on suuri rooli liike-elämässä, mediassa ja politiikassa. Tästä syystä muut toimijat pelkäävät astua juutalaisten varpaille antisemitismisyytösten pelossa. Urahakuiset ei-juutalaiset kilpailevat usein juutalaisten johtajien suosiosta. Nimeäpä yksikin USA:n presidenttiehdokas, joka ei halua ilmestyä AIPAC:in (merkittävä juutalaisten etujärjestö) kokoukseen vaalikampanjan edellä.
Britti Richard Harwood sanoi seuraavan yhdeksi syyksi kirjan Did Six Million Really Die? kirjoittamiseen:
“Miksi näin suuri valhe? Mikä on sen tarkoitus? Ensinnäkin sitä käytetään armotta kaiken kansallismielisyyden nujertamiseen. Jos britit tai muu Euroopan kansa eläisi isänmaallisuuttaan ja vartioisi kansallista erityispiirrettään aikana, jolloin kansallisvaltioitten olemassaolo on uhattuna, polttomerkitään heidät heti ”uusnatseiksi”. Kansallissosialismi oli tietysti kansallismielisyyttä, ja mehän tiedämme, mitä tapahtui: kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin! Niin kauan, kuin myytti on elinvoimainen, kansat kaikkialla tulevat uskomaan siihen. Yhdistyneet Kansakunnat vyöryttävät esiin kansainvälisen suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen ideologiaa, kunnes isänmaallisuus – riippumattomuuden todellinen tae – on mennyttä. Jokainen järkevä keskustelu rotuongelmista ja pyrkimyksestä säilyttää rodullinen yhtenäisyys torjutaan tehokkaasti. Ei voi kuin ihailla tapaa, jolla juutalaiset ovat kyenneet säilyttämään rotunsa vuosisatojen ajan. Kuuden miljoonan tarina on itse asiassa edistänyt pyrkimystä. Lähes uskonnollisena myyttinä se on tuonut esiin tarpeen suuremmalle juutalaiselle rotutietoisuudelle. Valitettavasti vaikutus on ollut päinvastainen kaikkiin muihin kansoihin, joilta se on riistänyt kyvyn itsensä säilyttämiseen.”
Ne, jotka ovat levittäneet holokaustiuskontoa, ovat käyttäneet vilkasta mielikuvitusta kuvatessaan saksalaiset tappokoneina, jotka voittavat luonnon peruslait. Yksi myyteistä kertoo niin kutsutuista polttokuopista.
Horst Mahler tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen, ja hän tullee korkean ikänsä vuoksi viettämään viimeiset vuotensa vankilassa. Hän kommentoi asiaa näin:
“Kun he kieltävät meitä kyseenalaistamasta holokaustiuskontoa ja väittämästä, ettei kansanmurhaa tapahtunut ja ettei sitä siksi voi todistaa, niin tiedämme, kenen kanssa puhumme. Murhaajan – kansanmurhaajan – ja silloin en kuuntele hänen väitteitään vaan yritän kieltää häneltä sen vallan, joka hänellä meihin on, ja ainoa aseemme on totuus… Mikä surkea ihminen olisin, jos sen sijaan vaikenisin ja tiedoistani huolimatta istuisin nojatuolissa ja odottaisin, että totuus joskus tulisi esiin?”
Tämä valtava syytös kansanmurhasta, jossa kuusi miljoonaa juutalaista surmattiin, on aikamme uskonto. Sen avulla edetään valtarakenteissa, saadaan valta kansalaisiin ja salataan todellinen kansanmurha, jota käydään koko ajan. Pakotettu monikulttuuri on tämän hiljaisen sodan keino, ja lopullinen tavoite on rodun ja kansan kuoleminen pois – sen katoaminen historian hämärään. Juuri siksi tarvitaan revisionisteja ja pilliinpuhaltajia, jotka työllään kykenevät karkottamaan uuden uskonnon varjon ajattelustamme.
http://www.nordfront.se/den-nya-religionen-heter-forintelsen.smr
Kiitokset tämän historiamme kannalta erittäin tärkeä asian esille tuomisesta. Juutalaistaustaisten törkeät valheet ja harhaanjohtaminen kautta historiamme on tehtävä kaikelle kansalle tunnetuksi. Sen kautta saadaan kansalaiset ymmärtämään juutalaistaustaisten tämän päivän törkeät valheet ja harhaanjohtaminen liittyen maailman hallitukseen, monikulttuurisuuteen, velkarahan pyramidihuijaukseen ja muihin suunnitelmiin, joilla sionistinen eliitti tähtää valkoisen rodun ja kulttuurimme tuhoamiseen.
Erittäin valaiseva ja historiallisesti merkittävä artikkeli. Terminä holokaustiuskonto kuvaa hyvin Euroopan, Yhdysvaltojen ja Israelin nykyistä poliittista jähmettymistä, joka tuomitsee kaikki revisionistiset mielipiteet. Voittajavaltiot ovat vääristelleet vuosikymmenten ajan toisen maailmansodan historiaa ja tämä propaganda on edennyt niin pitkälle, ettei poikkitieteellistä historiankirjoitusta suvaita. Missä on sananvapaus ja lähdesuoja? Totuudenpuhujat vaiennetaan ja tuomitaan vankeusrangaistuksiin. Tuskin mikään Suomen valtakunnan lehdistä uskaltaisi julkaista mielipidepalstalla tai toimittajan tekemää artikkelia, missä revisionismista ja holokaustiuskonnosta kirjoitettaisiin totuudenmukaisesti. Ensimmäisinä reagoisi Israelin valtion tiedustelupalvelu Mossad ja Yhdysvaltojen CIA sekä SUPO. Nämä tahot tekevät Suomessa keskenään yhteistyötä ja tarkkailevat maamme yleistä mielipidettä ja aatesuuntauksia. Kun Suomen lehdistössä on kirjoitettu kriittisesti Israelin sionistisesta ja maailmanlaajuisesta agendasta, on välittömästi Israelin taholta annettu nootti Suomelle. Israel ja Yhdysvallat ovat monikulttuurisia valtioita ja rodunsekoituksen mallimaita. Yhdysvaltojen juutalaiset omistavat suurimman osan kaikesta mediasta ja mesmeroivat monikulttuurista propagandaa ja yrittävät levittää aatetta ja näennäistä demokratiaa sodilla ja aseteollisuudella. Sionismin oppeihin liittyy ennaltaehkäisevä sota itsenäisiä valtioita vastaan, esim. Irak ja Afganistan ja tulevaisuudessa Iran. Myöskään Suomessa ei vallitse sananvapaus, sillä hyvin helposti saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, jos kirjoittaa esim. mielipidepalstalla somalimiesten joukkoraiskauksista ja heidän tekemistä muista vakavista rikoksista. Uusi maailmanjärjestys haluaa tuhota kansallisuus aatteen ja isänmaallisuuden sekä suosia monikulttuurista politiikkaa. Yhdessä suomalaiset muodostavat etnisesti yhtenäisen kansan, mutta jos maamme maahanmuutto politiikka jatkaa samanlaisena, emme pysty kokemaan enää voimaa ilosta, sillä muista kuin valkoisista maista tulevat vierasperäiset ihmiset rappeuttavat maamme yhtenäisyyttä, sillä vierasrotuisina heillä ei ole minkäänlaista halua sopeutua suomalaiseen kulttuuriin. Sionistinen uusi maailmanjärjestys haluaa rikkoa valtioiden rajat ja suosii rikasta maahanmuuttopolitiikkaa, missä historiankin faktat halutaan kieltää. Revisionistit yhteiskunnan vihollisina halutaan välittömästi painaa alas ja vaientaa, sillä totuudenpuhujia ei arvosteta omassa maassaan. On itsestään selvää, että sodissa kuolee myös siviilejä, mutta on järjetöntä väittää, että holokaustiuskonnon kannattajat ovat oikeassa, sillä he ovat historian vääristelijöitä. On logistinen mahdottomuus, että Euroopassa olisi tapettu kuusi miljoonaa juutalaista. Kansallissosialismi ei ole aatteena koskaan hävinnyt, vaan se elää elinvoimaisena uusissa sukupolvissa, jotka kunnioittavat esi-isien perintöä ja ovat patriootteja. Kansallissosialismi on vallankumouksellinen liike, ja se on periaatteiltaan tervehenkinen ja isänmaallinen. Vallankumous vaatii tekijöiltään täyden omistautumisen ja se on aina saanut alkunsa pienistä ja aatteellisesti vakaista yksilöistä, jotka uskaltavat seisoa pystypäin muiden rinnalla. Valkoinen rotu on maapallolla vähemmistön asemassa ja me edustamme parhainta intelligenssiä muihin rotuihin verrattuna ja siksi meidän on vaalittava verenperintöämme syvästi kunnioittaen. Vuosituhansien ajan yhteinen historia Pohjoismaissa on tehnyt luonnonolosuhteiden vuoksi meistä sinnikkäitä ja vahvoja kansakuntia. Suomalainen sisukkuus on kansamme erityinen ominaisuus ja se on tehnyt kansalaisemme ja valtiomme elinvoimaiseksi ja yhtenäiseksi. Yhtenäisyyttä ei saa horjuttaa avaamalla rajamme mustille maahanmuuttajille ja elintasopakolaisille. Kosmopolitismi ei sovi suomalaisille. Kosmopolitismia ei harjoitettu myöskään Kolmannessa valtakunnassa, sillä oikeudenmukaiset rotusäädökset olivat Saksan elinehto. Suur-Saksa haki elintilaa kansalleen, sillä kansainvälinen juutalainen ja marxilainen kommunismi oli harhauttanut monet valtiot ja kansalaiset. Nykyisin tämän sijan on ominut sosiaalidemokratia, mikä kannustaa monikulttuurista ja sekarotuista tasa-arvo politiikkaa. Holokaustiuskonto ideologina on edelleen vahva Pohjoismaissa, sillä vasemmisto, punavihreät, antifasistit sekä materialistiset suurporvarit menettävät uskottavuutensa, jos eivät järjestä mielenosoituksia kansallisesti ajattelevia tai isänmaallisia järjestöjä kohtaan. Kansallissosialisteina tarvitsemme yhteistyötä muiden samoin ajattelevien kansakuntien kanssa, sillä yhteistyö ja massavoima myötävaikuttavat liikkeen näkyvyyttä ja valtaa mediassa. Ideologian on oltava järkkymätön ja vahva, sillä vain hyvin tehty perusrakenne kestää vahvankin vastustajan. Meidän täytyy olla kovia kuin teräs ja yhtä nopeita kuin vinttikoirat. Voimaa ilosta!
Kommentti sensuuri – kun aatteet eivät ole tarpeeksi järkeviä avoimeen keskusteluun. (Ja kyllä! Sitä harjoitetaan täällä!)
Siis holokaustiahan ei tapahtunut, koska onhan se ihan luonnollista, että 2/3 Euroopan juutalaisista kuolee leireillä, joissa ei tapeta järjestelmällisesti!?
Tämä onkin sitten se suurin yksittäinen epäilyttävä piirre KVL:ssä. Olin jo hyvän aikaa ehtinyt lukea kiehtoutuneena KVL:n tekstejä. Melkein systemaattisesti olin samaa mieltä sitä mukaa kun sanoja vilisi silmien ohi. Mutta sitten kielletään holokaustin olemassaolo? Oikeasti? Kyllä se jumaliste vain tapahtui, ja miljoonat juutalaiset delasivat niiden vuosien aikana natsien toimesta. Sen takia juutalaiset alkoivatkin pitää niin tiukasti yhtä, luottaen vainoharhaisesti vain luottoihmisiin eikä yhteenkään ulkopuoliseen. Onko se mikään ihme, että juutalaisista kehittyi siten niin tiivis yhteisö? Siinäkin vain näkee, että yhteistyössä on voimaa. Ei siinä mitään sen kummempaa läksyä ole. Tiedän, että Nobel-palkinnon saajien joukossa on paljon juutalaisia. Maailmantalouspuolen juutalaispitoisuudesta en tiedä mutta en epäilisi yhtään etteikö sielläkin olisi reippaasti juutalaistaustaisia. Huipulle ei nousta ellei olla aivan erityisen päteviä ja tiimipelaajia. Pikemminkin KVL voisi ottaa oppia juutalaisista. Esimerkiksi juutalaisella akateemisuudella on erityisen kurinalaiset juuret (muistatko vielä kun mainitsin nobelistien suuren juutalaispitoisuuden?). Tämä on jotain mitä suomalainenkin voi arvostaa, sillä suomalainenkin arvostaa koulutusta, kurinalaista oppimista, osaamista ja akateemisuutta.
Comments are closed.