SS:n johtajan ja uudistajan Heinrich Himmlerin tytär Gudrun Burwitz on kuollut kotonaan 24. toukokuuta 2018. Tieto tuli julkisuuteen vasta kesäkuun lopulla.
- Syntyi 8. elokuuta 1929 Margarete ja Heinrich Himmlerille.
- Avioitui journalistin ja myöhemmän NPD-aktiivin Wulf Dieter Burwitzin kanssa.
- Pari sai kaksi lasta.
- Työskenteli 60-luvulla turvallisuuspalvelulle, mutta hänet erotettiin kansallissosialismin takia.
- Kuoli 88-vuotiaana 24. toukokuuta 2018.
Himmlerin tiedetään rakastaneen kovasti tytärtään, joka pääsi joskus hänen mukanaan edustustehtäviin. Isä kutsui Gudrunia lempinimellä “Püppi”. Gudrun epäili isänsä tulleen murhatuksi brittien vankina 29.4.1945. Britit väittävät hänen tehneen itsemurhan syanidikapselilla.
Amerikkalaiset pitivät Margaretea ja teini-ikäistä Gudrunia vangittuina leireillä Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Gudrun kertoi vankiajan olleen hänen elämänsä pahinta aikaa. Vaimoa ja lasta rangaistiin isän väitetyistä teoista. Heidät vietiin Nürnbergin näytösoikeudenkäynteihin ja vapautettiin marraskuussa 1946.
Gudrun pysyi elämänsä loppuun asti elämänkatsomukseltaan kansallissosialistina. Hän osallistui kansallismielisiin marsseihin ja oli perustamassa miehensä kanssa HIAG-veteraanijärjestöä. Hän oli myös yksi Stille Hilfe –ryhmän (“Hiljainen apu”) keulakuvista. Ryhmä auttoi entisiä SS-miehiä. Lisäksi hän tuki paikallista protestanttien vanhainkotia.
Lähde: The Jewish Chronicle
Going to Walhalla. R.I.P
Yksi aikalainen poissa, vaikka oli nuori niin sisäpiirin kasvattina olisi voinut kertoa paljon miten sota-aika heijastui perheen suhteissa. Yksi asia ihmetyttää miksi hoplofoobikoiden pitää kiusata vanhuksia siitä mitä mieltä he ovat olleet. Jos ihmiset ovat olleet sodan aikaan parikymppisiä ja nuorempia niin ei heillä ole ollut vaikutusvaltaa isompiin mullistuksiin.
Lepää rauhassa.
Minä toivon että hän kirjoitti muistelmat tai omaelämänkerran joka tullaan julkaisemaan hänen kuolemansa jälkeen. Ja että sielä olisi paljon sellaista materiaalia joka saisi sionisteille aamupalat väärään kurkkuun.
Yleensä muistelmat tai elämänkerta julkaistaan 50 vuotta henkilön kuoleman jälkeen, mutta nyt todellakin toivon että ne julkaistaisiin pian. Sillä eihän Gudrunilla ollut mitään osaa eikä arpaa mihinkään tapahtumista, mutta hän on ollut paikalla objektiivisena tarkkailijana.
Jos hänellä on muistelmat kirjoitettuna, niin sionistisensuuri kyllä huolehtii, ettei mitään positiivista III Valtakunnasta tule julkaisuun. Niille kelpaa vain virallinen totuus holokautsuineen ja lapsia grillavine SS-sadisteineen.
Toisaalta, joku pienkustantamo voisi ne painaa, mutta mahtaako monikaan normi kirjakauppa uskaltaa ottaa eeposta myyntiin Polpojen ja muiden vastaavien pelossa?
Kas kun ei viety kuvituskuvan habituksen takia vankilaan roomalaisen tervehdyksen takia. Muistissa on kaiketi vielä se, mitä tapahtui runsas vuosi sitten Jyväskylässä persujen puoluekokousessa, jossa näitä “tervehdyksiä” tehtiin aivan Suomenennätys malliin.
Kukaan ei ole isänsä tai äitinsä teoista vastuussa oli kyseessä minkälainen asia hyvänsä. Jos jompikumpi vanhemmista on pelastanut palavasta talosta 2-vuotiaan lapsen henkensä kaupalla. Ei tämän lapsi voi paistatella loisteessa ja gloriassa vain siksi, että hänen äitinsä tai isänsä teki teon, johon hän ITSE ei voinut olla nuoresta iästään syystä olla osallisena osallistumalla tuohon sankaritekoon fyysisesti eikä edes henkisesti.
Molemmat vanhempani olivat sotaveteraaneja ja voin tuntea heidän ansaitsemaansa ylpeyttä ja kiitollisuutta rinnassani. Mutta en voi ottaa suoraa kunniaa heidän sodanaikaisista teoistaan, sillä en tiedä WWII sodan kauhuista itse mitään muuta kuin sen minkä olen saanut heiltä kuulla.
Comments are closed.