Koti Artikkelit Historia Hermann Göringin kuulustelu osa 2

Hermann Göringin kuulustelu osa 2

8

Kansallinen Vastarinta julkaisee toisen osan Yhdysvaltain ulkoministeriön kuulustelupöytäkirjasta kansallissosialistisen Saksan toiseksi merkittävimmän henkilön Hermann Wilhelm Göringin kanssa. Kuulustelu kirjattiin Nürnbergin vankeudessa 1945–1946. Aineistoa ei ole koskaan aiemmin julkaistu suomeksi missään muussa suomalaisessa lähteessä.

Julkaistu yksinoikeudella Kansallisessa Vastarinnassa. Englanninkielinen alkuperäisaineisto julkaistu julkisesti ensimmäisen kerran Sharkhunters Internationalin KTB-aikakauslehdessä ja sittemmin amerikkalaisessa historiaan keskittyvässä The Barnes Review -aikakauslehdessä nro. March/April 2012. Artikkelin osittaisestakin lainaamisesta lähteet on merkittävä selvästi: US State Department (1946), Sharkhunters International KTB, The Barnes Review (2012) ja Kansallinen Vastarinta.

Hermann Göringin kuulustelu osa 1

Valtakunnanmarsalkka pidätyksestä Nürnbergiin

Hermann Göring antautui vapaaehtoisesti amerikkalaisjoukoille toisen maailmansodan lopulla. Amerikkalaiset upseerit ja sotilaat tervehtivät Göringiä sydämellisesti ja toivottivat tämän tervetulleeksi. Göringin kohtelu amerikkalaisjoukkojen käsissä muuttui vasta sitten, kun liittoutuneiden Euroopan-joukkojen ylipäällikkö kenraali Dwight D. Eisenhower puuttui asiaan. Hän julisti Göringin rikolliseksi, ja sellaisena häntä tulisi kohdella. Sotarikosoikeudenkäynnin ja vankeuden aikana Göring sai entiset voimansa takaisin, ja hänestä tuli vaikea pala liittoutuneille. Göringin aloituspuhe radioitiin koko Saksassa, ja miljoonat saksalaiset saattoivat sanoa hiljaa mielessään: “Meidän Hermannimme”. Koko oikeudenkäynnin ajan Göring pysyi vahvana ja esimerkillisenä muille syytetyille. Hän puolustautui syytöksiä vastaan ja kyseenalaisti voittajien järjestämän oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden. “Te kaikki tiedätte, että meidät tullaan hirttämään”, Göring sanoi oikeudessa.

 Henrik Holappa

Kuulustelijat DeWitt C. Poole ja Harold C. Vedeler

Kuulusteluaineiston toimittanut KTB/TBR:lle Harry Cooper

18. tammikuuta 1946. Kuulusteluiden jatkuessa Hermann Göring muisti Führerin kertoneen hänelle, että hän oli valmis antamaan takuut Englannille. Hän sanoi hieman hymyillen, että olisi parempi, mikäli imperiumia uhattaisiin joltakin taholta, koska siltä pohjalta olisi helpompi neuvotella. Führer joka tapauksessa tunsi, että imperiumi todella oli uhan alla. Intiaa uhkasi kommunismi. Adolf Hitler ei odottanut, että venäläiset hyökkäisivät suoraan Intiaan, vaan sen sijaan intialaiset alkaisivat kannattaa kommunistista aatetta.

Göring painotti Hitlerin olleen sitä mieltä, että jäykistynyt tilanne Puolassa johtui nimenomaan Englannista. Hitler tunsi englantilaisten auttavan puolalaisia asettumaan saksalaisia vastaan.

Näissä olosuhteissa” Göring sanoi:

Otin jälleen yhteyttä ruotsalaisiin ystäviini. Tällä kertaa toimin ulkoministeriön ja ulkoministerin selän takana. Otin yhteyttä Englannin lordi Halifaxiin. Yritin ottaa selville, voitaisiinko sodan syttyminen estää ja saada aikaan sopimus. Halifax kehotti saamaan rajaloukkaukset kuriin. Yritin tehdä kaikkeni. Kirjeitä ja viestejä lähetettiin. Sain vain kaksi tuntia ennen sodan syttymistä käsinkirjoitetun kirjeen Halifaxilta. Neuvotteluilla oli ainoastaan silloin merkitystä, jos olisin voinut jossain vaiheessa ilmoittaa Hitlerille ja vaikuttaa häneen. Kerroin Führerille, mitä olin tehnyt, ja pyysin häntä olemaan kertomatta ulkoministeriölle tekemisistäni. Führer oli tyrmistynyt.” Hitler sanoi: “Ja, Gott… Et pääse mihinkään, sillä englantilaiset eivät halua tehdä kanssamme yhteistyötä.”

Göring ennustaa sodan syttymisen

Göring sanoi: “Tein parhaani loppuun asti ja toivoin, että kiistassa löydettäisiin kompromissi. Kerroin Führerille, ettei ollut epäilystäkään siitä, etteikö Englanti julistaisi meille sotaa, jos aloittaisimme sodan Puolan kanssa. Kerroin Führerille myös, että mikäli Englanti lähtisi sotaan, eikä sota menisi hyvin, Yhdysvallat varmasti liittyisi sotaan mukaan.”

Göring jatkoi: “Muistatte ehkä, että virallisesti Englanti antoi turvatakuut Puolalle 25. elokuuta. Hitler oli ajatellut marssia Danzigiin 26. päivä elokuuta. Kun takuista tiedotettiin julkisesti, Hitler kertoi minulle haluavansa lykätä marssia muutamalla päivällä. Olin yllättynyt ja aloin jälleen toivoa. Olin suunnitellut antavani kaikkeni rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Hyökkäys alkoi. Englanti kehotti meitä pysähtymään, ja ajattelin tämän olevan meidän viimeinen mahdollisuutemme päätyä jonkinlaiseen tulokseen. Jos olimme jo Puolan maaperällä ja sitten pysähtyisimme, saattaisimme olla hyvässä asemassa saavuttaaksemme jonkinlaisen kompromissin. Hitler vastasi, ettei pysähtyminen enää sotilaalliselta kannalta onnistuisi.”

Göringin kohteliaisuudet Hendersonin kanssa

Göring huomautti: “Jotakin tapahtui ennen tätä, josta haluaisin kertoa teille. Hitlerin ja brittien suurlähettilään [Sir Neville] Hendersonin ja [Saksan ulkoministeri Joachim von] Ribbentropin välillä oli keskustelu… Kahdenvälinen riita Hitlerin ja Hendersonin välillä. Seuraavana päivänä Hitler kertoi Ribbentropille tämän omasta aloitteesta, että Ribbentrop esittäisi Hendersonille Hitlerin ratkaisun Puolan kysymyksessä, muttei Hendersonille annettaisi esityksestä kirjallista kopiota ja että se luettaisiin hänelle saksaksi.”

Göring jatkoi: “En heti tiennyt tapahtuneesta. Heti kun sain tietää, ymmärsin, että jotakin mahdotonta oli tapahtunut. Soitin Hendersonille ja pyysin häntä teelle. Sitten hyvin hiljaisesti annoin hänelle keskustelun aineiston. Luulen, että Henderson kirjoitti tästä kaikesta kirjassaan – en ole koskaan lukenut kirjaa, mutta minulle on kerrottu siitä. Tulin aina toimeen Hendersonin kanssa. Kerroin hänelle, että jos joutuisin pommittamaan Lontoota, minut tekisi hyvin surulliseksi, mikäli hän olisi kuolleiden joukossa.”

Kuulustelijat kysyivät Göringiltä, kuinka hänen mielestään asiat olisivat voineet olla toisin. Hänen vastauksensa oli lyhyt.

Hän sanoi, että asiat olisivat voineet olla toisin, ellei Hitler olisi ajanut mielipiteitään niin voimakkaasti läpi. Hän saattoi eräänä päivänä puhua jostakin ja sopia asiasta kanssamme, mutta päivää myöhemmin Hitler ilmoitti päättäneensä päinvastaista sopimastamme asiasta.

Yhteydenotto Staliniin

Keskustellaan Venäjästä”, kuulustelijat sanoivat.

Göring vastasi: “Kyllä, keskustelin paljon Venäjästä Hitlerin kanssa. Vuoden 1939 tapahtumien aikana huomautin Hitlerille, että saattaisimme pian olla sodassa Puolan ja lännen kanssa. Ehdotin hänelle, että hän pidättyisi Mein Kampfissa esittämistään fundamentaalisista ajatuksista, eikä Saksaa tulisi sitoa useampaan kuin yhteen tärkeään rintamaan. Meidän täytyi valita, kävisimmekö sotaa lännen vai Venäjän kanssa. Tämän vuoksi neuvoin häntä ottamaan yhteyttä Staliniin.”

Ribbentrop myös neuvoi häntä tässä asiassa, ja Hitler lähetti sähkeen Stalinille. Olimme kaikki Berchtesgadenissa. Aamulla kello kolmen aikaan Hitler soitti minulle ja sanoi, että oli ollut tyhmää lähettää sähke Stalinille. Olisi hyvin epämieluisaa, mikäli Stalin kieltäytyisi. Hitler oli taipuvainen syyttämään minua. Puhelin soi uudestaan puoli neljän aikaan, kun olin jo nukahtamassa. Se oli Hitler, ja hän oli riemuissaan, kun Stalin oli suostunut.”

Göring kertoi yksityiskohtaisesti Venäjän vaatimuksista. Hän huomautti, ettei Liettua ja Bukovina kuuluneet alkuperäisiin vaatimuksiin. Göring muisti Hitlerin sanoneen tarkalleen, että “olen päättänyt toimia pitkään Venäjän kanssa yhteistyössä”. Göring toisti tämän lausahduksen kahdesti.

Ehdot, sopimukset ja salaiset säännökset

Hitler mainitsi lausekkeen lisäämisestä, joka kieltäisi kommunistisen propagandan levittämisen Saksassa, ja vastaavasti kansallissosialistisen propagandan levittämisen Venäjällä. Lauseketta ei ollut välttämätöntä lisätä sopimukseen, muttei sen lisäämisestä olisi harmiakaan.

Tämä sai Poolen kysymään Göringiltä Saksan ja Japanin vuonna 1936 allekirjoittamasta antikomintern-sopimuksesta. Hän kysyi Göringiltä, oliko sopimus ollut antikominterninen pikemminkin nimellisesti kuin konkreettisesti. Oliko se todella vain poliittisen voimatasapainon mukainen sopimus Venäjää vastaan? Tukeakseen väitettä Poole viittasi sopimuksen salaiseen kohtaan.

Göring reagoi heti yllättyneesti. Hän halusi tietää, mitkä salaiset ehdot olivat olleet. Aineisto luovutettiin hänelle, ja hän osoitti kiinnostusta asiaa kohtaan. Häneltä kysyttiin, olisiko voinut olla mahdollista, ettei hän aina tiennyt sopimuksista. Hän väitti, että hän kuuli ehdoista vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Göring vastaan Ribbentrop – taas

Tämä oli toinen esimerkki siitä, Göring sanoi, kuinka Ribbentrop oli kohdellut häntä. Kysyttäessä, miksi Hitler ei ollut kertonut hänelle salaisesta sopimuksesta, Göring kertoi Hitlerin puolelta syynä olleen ajattelemattomuuden ja harhailevan mielen. Göring piti yllä vihamielisyyttä Ribbentropia kohtaan, ja hän muisteli, kuinka Ribbentrop oli kohdellut häntä vuonna 1940 kolmivaltain sopimuksen (Saksa-Italia-Japani) allekirjoittamisen aikana.

Kuva: Hermann Göring (vas.) ja Joachim von Ribbentrop (kuvattuna takaa päin) lounastauolla Nürnbergin vankeudessa. Molemmat tuomittiin kuolemaan. Göringin onnistui tehdä itsemurha sellissään juuri ennen hirttämistä. Ribbentrop siirtyi teloitusjärjestyksessä ensimmäiseksi ja hänet hirtettiin 16.10.1946. Ribbentropin jälkeen kymmenen muuta kansallissosialistisen Saksan johtajaa hirtettiin.

Göring kertoi, ettei hänelle ollut kerrottu mitään sopimusneuvotteluista. Sitten hänet kutsuttiin Valtakunnankansliaan. Kansliassa olivat läsnä Ribbentrop, [Hiroshi] Oshima ja [Galeasso] Ciano. Kamerat olivat valmiina kuvaamaan juhlavaa hetkeä. Ribbentrop pyysi Göringiä seisomaan takanaan, kun sopimusta allekirjoitettiin. Göring huudahti Ribbentropille: “Pidätkö minua hulluna? En edes tiedä, mitä sopimusta ollaan allekirjoittamassa.”

Saksalais-japanilainen yhteistyö

Göringin saatua tapahtunut pois mielestä, häneltä kysyttiin uudestaan, oliko antikomintern sopimus vain pääasiassa poliittinen sopimus.

Tietenkin!”, hän vastasi ehdottomasti.

Häneltä kysyttiin, kuinka monen henkilön hän arveli tienneen salaisesta sopimuksesta. Hän vastasi: “Mahdollisesti [kenraalisotamarsalkka Wilhelm] Keitel, Ribbentrop itse ja muutama muu Ribbentropin lähipiiriin kuulunut.”

Hän kertoi Keitelin tukeneen ajatusta yhteistyöstä Japanin kanssa, kun taas [kenraali Werner von] Blomberg ja [kenraalisotamarsalkka Walter von] Reichenau vastustivat Japanin kanssa liittoutumista. He olisivat mieluummin liittoutuneet Kiinan kanssa, ja tämän vuoksi [Walther von] Braunitsch, joka kannatti liittoa Japanin kanssa, korvasi Reichenaun.

Kuulustelussa palattiin jälleen Saksan ja Venäjän suhteisiin. Göring muisteli, että 23.9.1939 jälkeen Saksalla oli yhteinen raja Venäjän kanssa. Hän piti sitä Saksan kannalta huonona asiana. Se oli epäonnekasta, hän sanoi, ja jatkoi, ettei Saksalla enää ollut puskurimaata itsensä ja Venäjän välissä.

Mikä muutti Hitlerin mielen Venäjästä?

Kello alkoi lähestyä kymmentä aamulla. Tämän vuoksi haastattelu tulisi päättää, sillä vartiovuorot vaihtuisivat pian. Kuulustelu eteni sen vuoksi suoraan seuraavaan kysymykseen:

Mikä muutti Hitlerin aikeet pitkistä hyvistä suhteista Venäjän kanssa?”

Göring vastasi, että siihen vaikutti kaksi syytä. Ensimmäinen oli psykologinen ja Suomeen liittyvä. Yleinen mielipide Saksassa puolsi vahvasti Suomea. Venäjän hyökkäyksellä Suomeen oli vahva psykologinen vaikutus Hitlerin poliittisen kurssin kääntymiseen. Sitten oli toinen tekijä – ja se oli todella merkittävä, Göring sanoi.

Toinen tekijä oli Venäjän sotilaalliset valmistelut länsirajalla. Göring oli luonnollisesti ollut hyvin hämmentynyt Venäjän rakentamista lentokentistä juuri vallatuilla alueilla. Göring huomautti Saksan länsirajan olleen heikosti miehitetty kesällä 1940. Lännessä oli vain kahdeksan divisioonaa ja Saksan itärajalla viisi divisioonaa.

Tavallisesti niin salaperäinen Kremlin kutsui yllättäen saksalaisia upseereita ja insinöörejä vierailemaan uusilla venäläisillä asetehtailla. Tämä tapahtui tammikuussa 1941. Hitler kauhistui upseereiden ja insinöörien raporteista”, Göring kertoi.

Göring kehotti malttiin. “Venäjä ei hyökkää välittömästi”, hän sanoi Hitlerille. “Pidetään rauha yllä niin pitkään kuin mahdollista.” Tähän Hitler vastasi: “Neuvostoliitto pitää sopimuksesta kiinni niin pitkään kuin se itse tahtoo. Mikäli olisimme vaikeassa tilanteessa lännessä, meidän täytyy valmistautua Neuvostoliiton hyökkäykseen. Haluan estää sen mahdollisuuden. Armeijallani on nyt vapaat kädet. Vain laivasto ja ilmavoimat taistelevat Englantia vastaan. On välttämätöntä iskeä, kun se vielä on mahdollista. Haluan tuhota Venäjän asevoimat, ennen kuin ne tulevat liian vaarallisiksi.”

Nyt Göringiltä kysyttiin, milloin Hitler antoi ensimmäiset viittaukset hyökkäyssuunnitelmista Neuvostoliittoon. Hän antoi vastaukseksi marraskuun 1940. Molotov oli vieraillut Berliinissä marraskuussa. Hitler oli kauhistunut Molotovin vierailusta. Hitler antoi ensimmäiset hyökkäykseen valmistelevat käskyt joulukuussa.

Göring kertoi Molotovin Berliinissä antamista vaatimuksista. Ensimmäisenä, hän sanoi, Neuvostoliitto hyökkäisi uudestaan Suomeen, ja Suomi liitettäisiin osaksi Neuvostoliittoa.

Vaatimus oli ollut huolestuttava. Oli totta, että Suomi kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, mutta suhtautumiseen vaikutti myös aiemmin viitattu psykologinen tekijä. Hitler sanoi: “En voi sallia Venäjän uutta hyökkäystä Suomeen ja sovittaa sitä saksalaisten kanssa. Mikäli Venäjä miehittää Suomen, meidät on selätetty pohjoisessa. Venäjä olisi vaarallisen lähellä Ruotsin meille elintärkeää rautamalmia ja siitä seuraavaksi venäläiset olisivat Narvikissa [Norja].”

Molotovin muut vaatimukset liittyivät Göringin mukaan Romaniaan, Bulgariaan ja Dardanelleihin. Jälleen Hitler tunsi olonsa epämukavaksi. Hän sanoi, että jos Venäjä etenisi Dardanelleille, olisi mahdollista, ettei painostus kohdistuisi etelään, vaan Venäjä etenisi lännessä kohti Jugoslaviaa ja siten Saksa olisi saarrettu etelästä. Jos venäläiset olisivat Romaniassa, emme ehkä saisi sieltä öljyä. Sitten ajateltavanamme on Turkin kromimalmi ja Balkanin kromi ja bauksiitin. Molotov lupasi, että mainittuja luonnonvaroja toimitettaisiin edelleen Saksaan, mutta Hitler ei uskonut Molotovin antamaan lupaukseen.

Göring kertoi, että vaatimukset, jotka Molotov antoi Hitlerille itselleen, olivat hänellä [Göringillä] tiedossa. Molotovilla oli vielä yksi vaatimus, jonka hän esitti vain Ribbentropille ja josta Göring kuuli Ribbentropilta. Illalla, jolloin brittien ilmapommitus alkoi, Ribbentrop ja Molotov menivät pommisuojaan. Siellä Molotov sanoi, että Venäjä tarvitsee kiinnekohdan Baltiasta päin katsottuna. Hän tarkoitti Tanskaa. Ribbentrop kertoi Göringille sanoneensa Molotoville, ettei hän edes keskustelisi asiasta, sillä Saksa ei suvaitsisi vaatimusta.

Hitler sanoi Göringille seuraavana päivänä, että Venäjän vaatimuksista olisi kieltäydyttävä. Hitler sanoi: “Venäjä valmistautuu hyökkäämään Saksaan. Psykologisista syistä Suomen kysymys on huolestuttava.” Hitler jatkoi: “Sen lisäksi meidän on säilytettävä asemamme Pohjolassa. Englantilaisten väliintulo siellä olisi Saksan kannalta huono asia. Mitä tulee etelään [viittaus Balkaniaan, Romaniaan, öljyyn jne.], ehtoja ei voi hyväksyä.”

Göring keskustelee plussista ja miinuksista

Göring kertoi vastanneensa Hitlerille, että hän oli oikeassa, “mutta meidän ei tule unohtaa sitä, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen (vaikka pahoittaisin siitä mieleni suomalaisten puolesta) ja etenisi samanaikaisesti Dardanneille, sitten voisimme olla varmoja, että Englanti reagoisi jotenkin venäläisten toimiin. Englanti ja Venäjä olisivat vastakkaisilla puolilla, ja Venäjän olisi mahdotonta hyökätä Saksaan. Toisaalta, jos Venäjän uusista vaatimuksista kieltäydytään, palaisimme takaisin alkuperäiseen Venäjän kanssa tehtyyn sopimukseen.”

Dardannellien asema on yhdentekevä Saksalle”, sanoin Hitlerille.

Hitler vastasi: “Ei, sillä olisi pahoja vaikutuksia Italialle, mikäli Venäjän annettaisiin edetä Egeanmerelle.”

Göring kuitenkin painotti, että Hitler oli vakuuttunut Venäjän hyökkäyksestä Saksaan. Göring myönsi, että ellei Englanti tekisi mitään Venäjää vastaan, Saksa olisi huonossa asemassa. Mikäli Englanti tekisi jotakin, Venäjä ei silloin hyökkäisi Saksaan, vaan Englantiin. Se oli toiveeni.

Neuvoin Hitleriä”, Göring jatkoi, “myöntämään kaiken muun Molotoville, paitsi Baltian. En ollut Venäjän sodan puolella. Olisi ollut liian raskasta taistella sekä brittiläistä imperiumia että mahdollisesti Yhdysvaltoja ja Venäjää vastaan kolmantena vihollismaana.”

Göring ei epäillyt Saksan kykyä tuhota Venäjän armeijaa, mutta kuten hän kertoi meille seuraavana päivänä, Venäjän asevoimien tuhoaminen ei takaisi rauhaa. Saksan pitäisi ylläpitää jatkuvasti suuria voimia Venäjällä. Sitten Göringillä oli oma ilmavoimiin liittyvä ongelma. Göring sanoi, että hänen pitäisi vetää ilmavoimansa pois Englannin sotaretkeltä ja suunnata ne kohti Venäjää.

Viimein jäljelle jäi hänen arvossa pitämänsä Gibraltarin-suunnitelma. Päivää aiemmin hän oli kertonut, että suunnitelmasta oli luovuttu. Göring sanoi, että hyökkäys Venäjälle ja Gibraltarin suunnitelman hylkääminen olivat “kannaltamme pahimpia virheitä”.

Venäjän hyökkäystä ennakoidaan

Göringiä muistutettiin, että hän oli päivää aiemmin sanonut, ettei Venäjä voisi hyökätä Saksaan ennen vuotta 1943. Tarkoittiko tämä, ettei Venäjä pystynyt tai halunnut hyökätä ennen vuotta 1943? Göring sanoi sen tarkoittavan molempia. Tietojensa mukaan Venäjä ei olisi voinut hyökätä ennen 1943. Joka tapauksessa Venäjän hyökkäyksestä oli vahvoja todisteita.

Göring sanoi, että kolme venäläistä kenraalia oli kukin itsenäisesti kertonut saksalaisille, että Stalin oli sanonut huiputtaneensa Saksaa ja sopimukset Saksan kanssa antoivat hänelle mahdollisuuden valmistella hyökkäystä Saksaa vastaan. Stalin ei ollut antanut päivämäärää hyökkäykselle. Tykistöä lukuunottamatta Venäjän asevoimat olivat valmistautuneet hyökkäykseen. Saksalaiset olivat saaneet saman tiedon myös Stalinin veljenpojalta.

Göring oli vakuuttunut, että Venäjä oli ehdottomasti hyökkäämässä. Hän selitti, että Eurooppa oli venäläisille vain niemimaa länteen, jota heidän täytyisi hallita. Saksa oli ainoa este. Venäjälle Saksa todellakin oli Eurooppa.

Göringiltä kysyttiin uudestaan, milloin Hitler tarkalleen päätti hyökätä Venäjälle. Oliko päätös tehty Ranskan kukistamisen vai epäonnistuneen Englannin operaation jälkeen? Göringille kerrottiin, että eräät saksalaiset kenraalit olivat kertoneet asiasta kuulustelijoille.

Göring vastasi painokkaasti: “Ei! – ei kesällä 1940.” Hän oli varma, että Hitler oli aikaisintaan päättänyt hyökkäyksestä lokakuussa 1940. Marraskuun alussa Hitler oli antanut määräyksen puolustuskyvyn kohottamisesta. Välittömästi Molotovin vierailun jälkeen hän oli alkanut pohtia ennaltaehkäiseviä toimia. Ensimmäisen kerran 18. joulukuuta Hitler allekirjoitti käskyn hyökkäyksen valmistelusta Venäjälle.

Yhdysvaltain väliintulo

Kuulustelun alussa kuulustelijat olivat kertoneet Göringille, että he lopuksi haluaisivat kuulla Göringin sanomiset Yhdysvaltain osallistumisesta sotaan. Hän puhui asiasta omatoimisesti.

Hän kertoi keskustelleensa Hitlerin kanssa juuri ennen Puolan sotaa Yhdysvaltain mahdollisesta osallistumisesta sotaan. Kuten hän oli kertonut meille päivää aiemmin, hän oli varma, että jos Englanti kävisi pitkää sotaa Saksaa vastaan, Yhdysvallat lopulta osallistuisi sotaan. Asiasta ei olisi epäilystäkään, jos [Franklin] Roosevelt jatkaisi presidenttinä. Roosevelt valkoisessa talossa tietäisi sotaa. Göring oli lukenut kaikki Rooseveltin puheet ja hän tiesi.

Hitler oli edelleen vaikuttunut Lloyd Georgen kanssa käymästään keskustelusta, johon Göring aiemmin viittasi. Toiseksi Hitler oli varma, ettei Yhdysvallat liittyisi sotaan edellisen sodan huonojen kokemuksien vuoksi. Hitlerin mielestä sota tulisi liian kalliiksi Yhdysvalloille, eikä Yhdysvallat hyötyisi sodasta mitään. Hitler liioitteli myös sodanvastustajien poliittista mahtia Yhdysvalloissa. Hän ilmeisesti vain tiesi Rooseveltin politiikan vastustajien mielipiteistä. Göring sanoi, että kun hän oli ollut Ribbentropin kanssa kahdestaan Mondorfissa, hän oli kysynyt Ribbentropilta, eikö Hitler ollut nähnyt Amerikan lehdistön kirjoituksia tai Rooseveltin puheita.

Ribbentrop vastasi, että asian kuuluu hoitaa Presse Abteilung (lehdistöosasto). Göringin mielestä asia kuului ulkoministerille, jonka tehtävänä olisi ollut huolehtia siitä, että Hitler myös näki materiaalin.

Viimeisenä tasapainottajana Hitler näki asiassa Japanin. Hän oli varma, ettei Yhdysvallat haluaisi osallistua Euroopan sotaan, jos Japani uhkaa sen selustaa.

Loppusanat

Hitler ja Göring – kaksi eri persoonaa

Huolimatta Adolf Hitlerin ja Hermann Göringin henkilöllisistä eroavaisuuksista, heillä oli pitkä ja tuottelias yhteistyö aina kansallissosialistisen puolueen alkuajoista saakka. Molemmat olivat ensimmäisen maailmansodan palkittuja veteraaneja, jotka olivat tyrmistyneitä Saksan häpeällisestä antautumisesta.

Göringillä oli läheisiä suhteita saksalaisiin aristokraatteihin, sotilaisiin, pankkiireihin ja teollisuusalan henkilöihin. Nämä yhteydet auttoivat myöhemmin voimistuvaa kansallissosialistista puoluetta. Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen 1933 Göringistä tuli kakkosmies kansallissosialistisessa hierarkiassa. Tämän aseman kautta Göring saavutti valtavan suosion Saksassa.

Göring oli mahtipontinen hahmo, joka piti taiteesta ja ylellisestä elämästä. Hitler sen sijaan tyytyi vaatimattomaan ja sodan alkaessa miltei spartalaiseen elämäntyyliin, kuten hänen adjutanttinsa myöhemmin kuvailivat hänen elämäänsä Sudenpesässä.

Kuitenkin heidän yhteistyönsä, jota miljoonat saksalaiset tukivat, pani Hitlerin ja Göringin eroavaisuudet syrjään. Tämä yhteistyö nosti raunioituneen kansakunnan jälleen supervaltojen joukkoon.

Saksan nousua ja menestystä ei kuitenkaan katsottu hyvällä Yhdysvalloissa, Ranskassa eikä Englannissa. Kansallissosialistinen Saksa joutui heti perustamisestaan puolustuskannalle.

Tätä väitettä tukee Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin vuonna 1934 antama lausunto, jossa hän sanoi: “Tuleva sota tulee olemaan Saksaa vastaan.” Hitlerin ja Göringin ponnistelut rauhan ylläpitämiseksi Englannin kanssa niin ikään torjuttiin.

Churchill sanoi kovasanaisesti 21.7.1940: “Englanti ei tee milloinkaan rauhaa Saksan kanssa. Natsi-Saksan tulee tuhoutua – emme antaudu koskaan.”

Kansainvälinen politiikka ja finanssipiirit olivat saksalaisvastaisia. Näiden tekijöiden onnistui lopulta sytyttää sota ja tuhota Hitlerin Saksa.

Henrik Holappa

 

8 KOMMENTIT

  1. Henrik tehnyt hienoa työtä kirjoittaakseen Hermann Göringin kuulusteluraportin.

  2. Hienoa Henrik, kiitokset mielenkiintoisesta kulissien taakse kurkistaneesta kirjoituksesta!
    Erityisen yllättävänä asiana minulle tuli Suomen isohko vaikutus tuon aikaiseen Saksan politiikkaan.

    • Suomen merkitys Kansallissosialistisen Saksan tuon aikaiseen politiikkaan todellakin oli vaikuttava, asiasta ei ole vain niin paljon julkisuudessa kirjoitettu. Kun talvisota syttyi 30.11.1939, Adolf Hitlerin kansansuosio jopa väliaikaisesti laski saksalaisten keskuudessa. Vastalauseena Saksan Suomen politiikkaan ja maan “kylmään” suhtautumiseen neuvostohyökkäykseen Suomea vastaan, Saksan ulkoministerin poika Rudolf von Ribbentrop (s. 1920) lähti vapaaehtoisena Suomeen taistellakseen bolshevismia vastaan. Von Ribbentrop taisteli talvisodan viimeisiin päiviin saakka. Hän kirjoitti vastikään kirjan, jossa hän kuvailee päätöstään ja kokemuksiaan. Kirja on julkaistu saksaksi nimellä “Mein Vater” (suom. isäni). Vaikka kirja keskittyy enimmäkseen Joachim von Ribbentropiin, keskittyy kirja myös paljon Rudolf von Ribbentropin elämään.
      Enemmän Saksan Suomeen kohdistuvasta politiikasta voi lukea saksalaisen diplomaatin Hans Metzgerin kirjoittamista kirjoista, jotka ovat:
      Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa. Otava 1984
      Poliittiset aseveljet. Kolmannen valtakunnan edustajana jatkosodan Suomessa 1941–1944. Otava 1986.

  3. Hyvä artikkeli.Dokumentit mitä valtamediassa näytetään on kirjoitettu voittajan silmin.

  4. Henrik Holappa: “Tätä väitettä tukee Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin vuonna 1934 antama lausunto, jossa hän sanoi: ”Tuleva sota tulee olemaan Saksaa vastaan.””

    Mitään muuta tämä sätkynukkepresidentti Roosevelt ei voinut sanoa vuonna 1934, koska hänen isäntänsä julistivat sotaa Saksalle jo vuonna 1933.
    Juutalaisten sotajulistus ja koko teksti löytyy täältä:
    http://www.biblestudysite.com/judeawar.htm

Comments are closed.