Helsingin Sanomat: valkoisia miehiä kohtaan ei voi olla rasisti

Uutisoimme tiistaina Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaistusta kolumnista, jossa kirjoitettiin juhlavasti mustan feministiräppärin suorittamasta valkoisiin miehiin kohdistuneesta syrjinnästä. Alkuperäinen kolumni sai runsaasti palautetta, joten Helsingin Sanomat päätti vastata palautteeseen uudella kolumnilla, jonka tarkoitus on kertoa, ettei valkoista miestä kohtaan voi olla rasisti.

Toimittaja Juho Typpö kirjoittaa:

Kolumni herätti myös vastareaktioita. Jotkut kommentoijat pitivät artistin tempausta rasismina, joka kohdistui valkoisiin miehiin.

Tällaiset kommentit ovat nykyään yleisiä nettikeskusteluissa. Saatetaan puhua “käänteisestä rasismista”. Näkemys nousee esiin usein silloin, kun puhutaan positiivisesta erityiskohtelusta. Se tarkoittaa sitä, kun jokin heikommassa asemassa oleva ihminen – esimerkiksi vammainen henkilö – nostetaan etusijalle vaikka työnhaussa.

Tämä on joidenkin mielestä syrjintää – valta-asemassa olevia kohtaan.

Toimittajan mukaan ei ole pätevämmän henkilön syrjintää, että epäpätevämpi henkilö nostetaan työnhaussa etusijalle ainoastaan tämän “heikomman aseman” vuoksi. Kulttuurimarxilaisen ajatusmallin mukaan työnantajien pitää palkata huonompia työnhakijoita omalla riskillä jättäen samalla tavallisia suomalaisia työntekijöitä työttömäksi, koska kaikki muu on syrjintää. Teksti jatkuu heti perään:

Mutta onko tällaista “käänteistä syrjintää” tai “käänteistä rasismia” olemassa?

Kysytään ihmisiltä, jotka ovat perehtyneet rasismin ja syrjinnän käsitteisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

[…]

Hänen vastauksensa on selvä: ei ole olemassa. “Käänteinen rasismi” tai “käänteinen syrjintä” on Airaksisen mukaan mahdoton käsite, paradoksi.

“Rasismi ja syrjintä määritellään valtasuhteiden kautta”, hän aloittaa.

“Se, joka on vallassa, voi suhtautua huonosti alistettuun ryhmään, ja se on syrjintää. Mutta jos alistettu ryhmä tavoittelee samaa tasoa, joka valtaryhmällä on – on aika omituista ajatella, että se olisi syrjintää.”

Tässä siis pyritään sanomaan, ettei valkoista miestä kohtaan voi olla rasisti, koska valkoinen mies hallitsee Euroopassa. (Emme nyt perehdy tässä sen enempää mihinkään valtasuhteisiin.) Kommentin antajana toiminut Timo Airaksinen myös kertoo, ettei “alistettu ryhmä” – siis kaikki paitsi valkoiset miehet – voi suhtautua huonosti “vallassa olevaan”. Airaksisen mainitsema “saman tason tavoittelu” tarkoittaa käytännössä pakotettuja kiintiöitä, mikä merkitsee esimerkiksi epäpätevämpien henkilöiden palkkaamista “tasa-arvon” nimissä. Teksti jatkuukin kiintiöistä:

Historiallisesti koko käänteisrasismin tai -syrjinnän käsite juontuu Yhdysvaltain koulutuspolitiikasta, jo usean kymmenen vuoden takaa. Silloin maan tummaihoiselle väestölle alettiin antaa etuoikeutuksia koulutuspolitiikassa, jossa he olivat olleet syrjityssä asemassa. Heille esimerkiksi annettiin kiintiöitä korkeakouluissa.

Selitetään nyt vielä rautalangasta vääntäen pakotetut kiintiöt: Kun ihmiset hakevat eri kouluihin, heitä valitaan sinne osaamisen perusteella. Kiintiöiden vuoksi moni valkoinen jää kuitenkin ilman koulutuspaikkaa, koska lait määräävät ottamaan sisään mustia, vaikka nämä olisivat epäpätevämpiä. Kulttuurimarxistisen logiikan mukaan tämä ei ole syrjintää koulupaikkaa vaille jääneitä valkoisia kohtaan, koska valkoista miestä kohtaan ei voi olla rasisti. Airaksisen mukaan tämä on saman tason tavoittelemista sen hinnalla, että kouluttamattoman valkoisen väestön määrä nousee tasa-arvon nimissä.

Airaksisen haastattelu jatkuu:

Airaksisen mukaan koko käänteisrasismista puhuminen on nykyään oikeistopopulististen liikkeiden syytä: “Rasistien vastaisku sille, että he kokevat asemaansa loukatun”, hän sanoo.

“Populisteilla on valeuutiset ja ‘vaihtoehtoiset faktat’, mutta eivät ne ole ainoa keino. Käsitteiden sotkeminen on yksi heidän strategiansa myös.”

Sille, miksi “rasistit” kokevat asemaansa loukatun, ei tietenkään anneta mitään selitystä. Myöskään “valeuutisista” tai “vaihtoehtoisista faktoista” ei anneta esimerkkejä. Itsenäiset mediat sen sijaan antavat lähestulkoon päivittäin esimerkkejä valtamedioiden kirjoittamista valheista, sensuurista ja kaksinaismoralismista.

Onko valkoinen heteromies sitten aina etuoikeutettu? Tähänkin ryhmään kuuluva henkilö voi olla syrjäytynyt ja huonosti toimeentuleva, eikä siten “valta-asemaan” kuuluva.

Tietysti voi, Airaksinen sanoo. Valtaväestön edustaja voi tippua kilpailukelkasta ja joutua marginaaliseen asemaan esimerkiksi sairauksien seurauksena. Ja yhteiskunnan keinoin tällainenkin henkilö täytyy auttaa asemastaan ylös.

Mutta rakenteellinen syrjintä ei hänen mukaansa ole tuota asemaa aiheuttanut.

Eli: rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää.

Valkoinen heteromies ei voi kokea syrjintää, ja ainoastaan sairaudet voivat pudottaa hänet kelkasta. Selvähän se.

Sillä se, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista.

Kaikki eivät ole samalla viivalla yhteiskunnassa. Maahanmuuttajataustaisten keskuudessa voi olla enemmän työttömyyttä kuin valtaväestöllä, vammaiset henkilöt voivat olla jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Ja niin edelleen.

Mistä sitten voisi johtua esimerkiksi ei-valkoisten siirtolaisten suurempi työttömyys? Onko valkoisen heteromiehen rasismi niin syvää, että mustat epäonnistuvat niin USA:ssa, Euroopassa kuin Afrikassakin ylläpitämään heille valmiiksi rakennettuja yhteiskuntia? Esimerkit Etelä-Afrikasta, Detroitista, Malmöstä ja lukuisista muista ennen valkoisista mutta nykyään pääosin ei-valkoisista alueista kertovat kaiken tarpeellisen. Kulttuurimarxistien mukaan kyse on rasismista. Todellisuudessa kyse on rotueroista, joihin ei voi vaikuttaa rahalla eikä tukahduttamalla luonnollisia vaistoja kuten “rasismia” eli yhteenkuuluvuuden tunnetta omiensa parissa.

Lopuksi Typpö vielä juhlii Princess Nokian suorittamaa syrjintää:

Keikallaan Princess Nokia ei “jakanut yleisöä” koko esityksen ajaksi, vaan pyysi mainitsemansa ihmisryhmät eturiviin ainoastaan yhdessä välispiikissään.

Teko oli ennen kaikkea symbolinen. Sillä artisti halusi tuoda yhteiskunnan valtarakenteet näkyville: osoittaa siis erityshuomiota niille ryhmille, jotka ovat heikommassa asemassa ja jotka joutuvat syrjinnän kohteiksi usein.

“Ja kun heitä kohdellaan paremmin, silloin ei syrjitä toista vaan tuodaan heitä yhdenvertaisempaan asemaan”, Pimiä sanoo.

Kuinka moni Kansallisen Vastarinnan lukija olettaa, että he voisivat mennä konserttiin tai mihinkään muualle ilmoittamaan, että nyt kaikkien ei-valkoisten on siirryttävä takariviin, koska “positiivinen” syrjintä on aiheuttanut turhaa tuskaa valkoisille miehille?

Viimeisen lauseen kertova yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä kertoo, että kaikenlainen syrjintä loppuu, kun “vähemmistöjä” – eli globaalia enemmistöä – kohdellaan yhdenvertaisesti. Hän ei kuitenkaan osaa kertoa, koska tällainen lakipiste mahdetaan saavuttaa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa mustille annettiin valta jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta maassa murhataan valkoisia rasistisissa hyökkäyksiä vuositasolla useita tuhansia.