Koti Artikkelit Kansallinen taistelu Hallitus inhoaa lapsiperheitä

Hallitus inhoaa lapsiperheitä

13

Oliko kukaan yllättynyt, kun hallituksen viimeisimmistä kiristyspäätöksistä uutisoitiin? Suomalaisten yhteiskunnallinen pessimismi ja välinpitämättömyys politiikkaa kohtaan saivat jälleen lisäpontta, kun säästötoimenpiteiden ensisijaiset kärsijät paljastuivat.

Porvarihallitus pääsi kirjaimellisesti näyttämään kyntensä, kun se päätyi nostamaan arvonlisäveroa. ALV:n nostaminen tulee sivaltamaan ennen kaikkea köyhien, nuorten ja lapsiperheiden toimeentulosta. Ikään kuin juuri heillä olisi eniten, mistä rokottaa. Kiristyksen tarkoituksena on saada talouskasvu tarvittavaan nousujohteeseen. Jatkuvan kasvun ideologia kylvää satoaan.

 

Kokoomus lyö köyhää

Suomalaiset ovat osoittaneet varauksetonta ihailuaan porvarillista kokoomusta kohtaan jo useissa perättäisissä vaaleissa. Voittajien puolueessa on helppo hymyillä, sillä vaikuttaa, ettei sen kannatus tunnu lähtevän laskusuuntaan, tehtiinpä suomalaisen yhteiskunnan selkärangan rapauttamiseksi kuinka paljon työtä tahansa. Jokainen isku on otettu kiltisti vastaan ja unohdettu jo seuraavana päivänä. Sitten hurmoksellinen kannatus jatkuu. Kansa rakastaa julmia, itseoikeutettuja herrojaan.

Kokoomus on antanut ymmärtää, että kehitysriihen veroratkaisut ovat kompromissien tulos. Että kaikki tulivat hieman tosiaan vastaan ja että kaikki menettivät yhtä paljon. Tästä heillä on todisteena esimerkiksi tuloveron heppoinen korotus, josta Katainen pahoittikin mielensä. Vielä suurempi vitsi on yli 100 000 vuodessa ansaitseville asetettu määräaikainen ”solidaarisuusvero”. Solidaarisuusvero voi toki kuulostaa oikeudenmukaisuuden riemuvoitolta, mutta se ja korotettu tulovero eivät tosiasiassa vaikuta millään tavalla kohderyhmänsä elämänlaatuun. Ne saattavat toki periaatetasolla ärsyttää kovimman luokan oikeistolaisia; he kun eivät tahdo, että kukaan käy heidän kukkarollaan ryöväämässä rehellisellä työllä – esimerkiksi sijoittaen – hankittua omaisuutta.

Aivan eri kokoluokan vaikutus on kuitenkin ALV:n korottamisella yhteiskunnan vähäosaisten arkeen. Heillä tekee tiukkaa jo nyt.

Kuva: Magda Goebbels lapsineen – yhteiskunnassa, jossa lapsia arvostettiin

Lapsiperheet leikkauspöydällä

Arvonlisäveron korotus tuntuu etenkin ruokakaupan kassalla. Se, että Suomessa ruoka oli jo entuudestaan Euroopan kalleinta, ei hetkauttanut hallitusta. Mitä enemmän perheeseen kuuluu lapsia, sitä rankemmat seuraukset päättäjien aivoituksilla on suomalaisperheiden arkeen. Yksinhuoltajaperheet eivät pääse ainakaan helpommalla.

Monet tutkijat ovatkin ilmaisseet tyrmistyksensä siitä, miksei suomalainen yhteiskunta pyri millään tavoin turvaamaan ruoan kaltaisten perustarpeiden kohtuullista saatavuutta.

Kansanterveydellisestä näkökulmasta ruoan hinnan nousulla on myös toinen synkkä puoli. Mitä vähemmän perheellä on rahaa käytettävissä elintarvikkeisiin, sitä huonompaa ruokaa he joutuvat syömään. Suomalaislasten ylipainosta ja ravintotottumuksiimme liittyvistä kansantaudeista riittää tutkimustekstiä palstametreittäin. Kiitos valtiojohdon, yhä useammat suomalaisperheet joutuvat turvautumaan ravintoarvoiltaan surkeisiin einesruokiin. Oikeus terveyteen ja hyvinvointiin on pahoinvointivaltiossa varattu vain varakkaille.

 

Kansanviholliset

Valtiojohtoa voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua kansanvihollisiksi. Heidän asenteensa etnisten suomalaisten hyvinvointiin ja jatkuvuuteen on tullut äärimmäisen selväksi. He eivät halua, että suomalaiset voisivat elää ja perustaa perheitä arvostettuina, terveinä ja tulevaisuuteen luottavaisina. Sen sijaan suomalaiset tahdotaan pitää nöyrinä antamalla paljon keppiä ja vähän porkkanoita. Emme saa luulla itsestämme liikoja, emmekä saa olla onnellisia, ellemme ole rikkaita ja kapitalismille kuuliaisia ylisuorittajia. Johtajia on katsottava pelokkaasti ylöspäin.

Mikään ei ole suurempi loukkaus kansaa kohtaan kuin lapsien – rotumme tulevaisuuden – laiminlyönti. Arvonlisäveron korotus ei edes riittänyt oikeistohallitukselle, se tahtoi lyödä kovempaa. Erityisen synkkä suomalaisten lapsiperheiden tulevaisuus tulee olemaan siksi, että lapsilisien indeksikorotukset jätetään kokonaan tekemättä vuosiksi 2013–2017. Hinnat nousevat, tuet eivät. Kuntien valtionosuuksistakin leikataan. Arvaatko, kuka kärsii niistä eniten?

Eikö talouskasvun pitänyt merkitä lisää hyvinvointia kaikille? Mihin rahat oikein menevät? Kukaan ei puhu arvokkaiden, perhekeskeisten suomalaisten puolesta. Jotain elinkeinoelämän julkeudesta kertoi, että kaiken tämän keskellä se vaatii valtiolta lisää tukea maan rikkaimmille. Liikemiehille lisää verohelpotuksia, keinottelijoille vapaat kädet eikä lainkaan vastuuta. Kuinka he kehtaavat?

 

Kuva: Kun yhteiskunta ei tue suomalaisperheitä, muuttuu käsitys suomalaisuudesta

Terve vaihtoehto

Vaikka suomalaisten tulotaso on noussut, lapsiperheiden köyhyys moninkertaistuu. Ristiriidalle ei ole olemassa mitään hyvää tai hyväksyttävää syytä. Lapsiperheiden tukeminen on poliittinen arvokysymys. Raha suunnataan niihin kohteisiin, joita päättäjämme arvostavat. Köyhissä perheissä elää kolme kertaa enemmän lapsia kuin reilut 15 vuotta sitten. Poliittiset valtasuhteet eduskunnassa ja hallituksessa ovat tänä aikana muuttuneet moneen otteeseen, mutta suunta on pysynyt täsmälleen samana. Johtopäätös on selvä: Suomen puoluekartalta ei löydy rehellistä työtä tekevien, perheellisten suomalaisten puolustajaa.

Suomalaisille nuorille annetaan elämän eväiksi kaksi vaihtoehtoa. Joko he voivat valmistua huonosti palkattujen, epävarmojen pätkätöiden raatajiksi, tai sitten he voivat valita urakeskeisen elämän, jossa rahan ansaitseminen vie ajan kaikelta muulta. Kumpikin vaihtoehto johtaa pitkällä tähtäimellä kansalliseen itsemurhaan. Ne, jotka ovat työttöminä tai pätkätöissä, eivät usein uskalla perustaa perhettä taloudellisista syistä. Kokoomuksen kohderyhmällä ei puolestaan yksinkertaisesti ole aikaa sille.

Tämä johtaa tilanteeseen, joka on tuttu kaikkialta Euroopasta: värilliset maahanmuuttajaperheet lisääntyvät huomattavasti valkoista kantaväestöä enemmän. Tämä puolestaan johtaa turvattomuuden ja kansallisen sirpaloitumisen lisääntymiseen, joka ruokkii yhä karkeampaa vastakkainasettelua hyvä- ja huono-osaisten valkoisten eurooppalaisten välillä. Looginen päätös kehitykselle on kansallisvaltion asteittainen kuolema.

Miten siis estää epäterve kehitys? Meidän ei tarvitse hyväksyä nykyisen puoluepolitiikan valta-asemaa, vaan voimme rakentaa ulkoparlamentaarista muutosta. Meidän tavoitteemme Suomen Vastarintaliikkeessä on kansallissosialistinen tasavalta, joka arvostaa ja tukee perhettä ja konkreettista työtä. Kansallissosialistinen tasavalta tukee lapsiperheitä taloudellisesti ja puuttuu perheellisiä syrjiviin työmarkkinoihin kovalla kädellä. Meidän valtiomallimme pitää elintarvikkeiden hinnat matalina ja huolehtii, että työntekijä saa rehellisestä työstä ansaitsemansa palkan.

Jotta etuoikeutettujen elinkeinoelämä ei ohjailisi kansaamme kohti pahoinvointia, tarvitsemme oikeudenmukaisen valtiojohdon ohjaamaa taloutta.

Aiheesta muualla:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012032215359284_uu.shtml
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/kehysriihen_sato_lupaa_katovuosia_lapsiperheille_5747761.html
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/nakokulmia/lapsikoyhyys_on_suomessa_kasvussa

Juuso Tahvanainen

13 KOMMENTIT

  1. Aika huvittavaa ottaa Magda Goebbels esimerkiksi, jos puhutaan lasten arvostamisesta. Goebbelsit itsehän arvostivat lapsiaan jopa niin paljon, että surmasivat nämä ennen omaa itsemurhaansa. Teon raukkamaisuus hakee vertaistaan: kun asiat menevät pieleen, paetaan vastuuta ja viedään vielä viattomat lapsetkin mukana. Epäilemättä tähän tulee nyt vastaukseksi, että koska liittoutuneet, ja odotettavissa olevat tekaistut syytteet, ja sionismi, ja lapset olisi aivopesty ja plää plää…

    • Niin, huvittavaa tai ei, riippuu miten asiaa katsotaan. Varmasti ennen vuotta 1945 Goebbelsit kasvattivat lapsensa hyvin ja olivat hyviä vanhempia ja rakastivat lapsiaan, vaikkei Magdan ja Josephin henkilökohtaiset välit aina olleet edes tyydyttävällä tasolla.

      Lapsien hengiltä ottamista ei tänä päivänä voi ymmärtää ja hankala sitä on edes puolustella. Mutta sellaisiltakin henkilöiltä, jotka lukevat ja katsovat toisen maailmansodan ja Saksan sodanaikaista historiaa sellaisella putkinäöllä, ettei muille näkökulmille ole sijaa, tulisi myös ymmärtää ko. aikakautta, mitä tuolloin tapahtui ja mitä olisi saattanut tapahtua, ja kun noita asioita edes pystyy ymmärtämään jollakin tasolla, voi ehkä asettua Goebbelsien asemaan ja heidän valintaansa ja päätökseensä.

      Mainitset liittoutuneet sellaisessa sävyssä, etteivät he olleet syyllisiä mihinkään tai ettei heillä ollut suunnitelmia saksalaisten ja Saksan varalle, kun sota oli saatu voitokkaaseen päätökseen. Kun nyt yrittää ymmärtää niitä syitä, miksi Goebbelsit päätyivät surmaamaan lapsensa, päätökseen saattoivat vaikuttaa seuraavat syyt:

      1) Saksan täydellinen tappio ja tuho sodassa.
      2) Tappion myötä saksalaiset jäisivät liittoutuneiden armoille.
      3) Liittoutuneet määrittäisivät saksalaisten elämän.
      4) Liittoutuneiden lopullinen ratkaisu saksalaiskysymykseen.
      5) Liittoutuneiden ja etenkin venäläisten kostotoimenpiteet.

      Ensimmäinen kohta: Saksa kärsi täydellisen sotilaallisen tappion sodassa. Sen armeijat antautuivat, ja miljoonat joutuivat sotavangeiksi. Venäläisten käsissä kuoli vielä yli puoli miljoonaa saksalaista sotavankia. Tämän lisäksi 90 % Saksan kaupungeista oli tuhottu, ja siviiliuhrien määrä liikkui 600 000 – kahteen miljoonaan. Näiden lisäksi saksalaisia alettiin karkottaa Itä-Euroopan maista (Puola ja Tsekkoslovakia), joiden seurauksena satojatuhansia saksalaisia kuoli karkotusten yhteyksissä vuosina 1945-1948. Näillä karkotuksilla viitataan sudeettisaksalaisiin.

      Saksan täydelliseen tappioon ja tuhoon viittavat vielä se, että liittoutuneet vangitsivat ja pidättivät Saksan hallituksen edustajat siitäkin huolimatta, että Hitlerin nimittämä Dönitzin hallitus, joka tunnetaan Flensburgin hallituksena (koska sieltä käsin) Karl Dönitz piti yllä Saksan hallitusta vielä toukokuun 23. päivään saakka 1945. Liittoutuneet kieltäytyivät neuvottelemasta uuden hallituksen kanssa. Vaikka sodan aikana liittoutuneet olivat julistaneet, että Saksan kanssa voitaisiin neuvotella, mikäli Hitler ei olisi enää valtion päämies. Liittoutuneet söivät siis sanansa.

      Viittaus kohtaan kaksi. Saksalaiset todellakin jäivät liittoutuneiden armoille. Berliinissä Puna-armeijan joukot jakoivat hyvin nihkeästi ruoka-annoksia berliiniläissiviileille, naisille ja lapsille. Raiskauksia, murhia, ryöstöjä jne. tapahtui pitkälle heinäkuuhun saakka, kunnes Stalin vihdoin päätti puuttua asiaan. Liittoutuneet siis määräsivät saksalaisten elämästä, olipa saksalaiset natseja tai eivät. Lännessä liittoutuneet pitivät pikaoikeuksia, joissa mm. ”sotarikollisia” teloitettiin hyvin nopealla tahdilla. Nürnbergissä kesällä 1945 satoja saksalaisia sotavankeja kuoli tai sairastui, kun amerikkalaiset vartijat olivat myrkyttäneet sotavankien juomaveden.

      Myös lapset joutuivat liittoutuneiden uhreiksi. Kun ensimmäiset neuvostojoukot saapuivat Berliinin itäosiin, he määräsivät kaikki 10-15 -pojat ilmoittautumaan neuvostojoukoille. Poikien tuli pitää käsivarressa hakaristiä, jotta nämä voitaisiin tunnistaa. Mikäli sellaisia poikia tavattiin, jotka eivät olleet ilmoittauneet neuvostojoukoille tai heillä ei ollut käsivarsinauhaa, rangaistiin kuolemalla.

      Tällaisia esimerkkejä Berliin historiasta löytyy paljon.

      Kohta 3: Heti kun aseet olivat vaienneet Saksassa ja maa oli liittoutuneiden hallussa, liittoutuneet määräsivät kaikesta – puhuttiin niin sanotusta ”miehittäjän laista”. Miehittäjä saattoi tehdä mitä halusi saksalaisille. Täytyy muistaa, että liittoutuneiden (amerikkalaisten) kirjoittama Länsi-Saksan perustuslaki astui voimaan vasta vuonna 1948, sinne saakka, saksalaiset elivät ”miehittäjän lain alla”.

      Ja kun lapsista puhutaan, eivät liittoutuneet todellakaan jättäneet lapsia rauhaan. Ja miksi olisivatkaan, ja erityisesti ”natsipamppujen” lapsia? Himmlerin tytär, Gudrun, vietti vuosia äitinsä kanssa amerikkalaisten vankeudessa. Gudrunin rikos: Himmlerin tytär. Saman kohtalon kokivat myös Hermann Göringin vaimo Karin ja tytär Edda, myös Martin Bormannin lapset vangittiin. Tuolloin Himmlerin tytär oli vanhin, iältään 16-vuotta.

      Voi ehkä epäillä mikä olisi ollut Goebbelsien lapsien kohtalo neuvostojoukkojen alla? Olisivatko venäläiset alkaneet hoivata vihaamansa propagandaministerin kuutta lasta? Todennäköisesti eivät. Olisivatko he kasvattaneet heistä kommunisteja ja tehneet heistä neuvostopropagandan maskotteja? Mahdollisesti. Tai… olisivatko neuvostojoukot mahdollisesti surmanneet lapset? Mahdollisesti. Mikäli Antony Beevorin teos, ”Berliini 1945” on lukematta, kirjassa käydään hyvin yksityiskohtaisesti läpi lapsienkin kohtaloita neuvostomiehittäjien käsissä. Tyttöjä ja naisia, niinkin nuoria kuin 8-vuotiaita, ja vanhoja kuin 80-vuotiaita, raiskattiin ja murhattiin. Mikäli Goebbelsit pelkäsivät lapsiensa kohtaloa päätyä neuvostojoukkojen pidättämiksi, raiskaamiksi ja mahdollisesti murhatuiksi, ei voida pitää kaukaa haettuna pelkona.

      Kaiken yllämainitun lisäksi Saksan itäisillä alueilla itsemurhan tekemistä pidettiin paljon parempana vaihtoehtona, kuin joutumista Neuvostoliiton miehittämäksi. Näin ollen on selvää, että yleinen ilmapiiri – etenkin Itä-Saksassa – oli itsemurhaan kallistuva. Useita saksalaisia perheitä lapsinensa päätti surmata itsensä (vanhemmat) ja lapset. Goebbelsit eivät siinä mielessä tehneet poikkeusta yleiseen tilanteeseen, sillä itsemurhasta oli tullut yleinen ja haluttu toiminta.

      Kohta neljä: liittoutuneilla oli vuonna 1942 selvät suunnitelmat saksalaisten kohtalon varalle. Juutalainen Theodore Newman Kaufman kirjoitti kirjassaan ”Germany Must Perish”, kuinka saksalaiset tulee tuhota. Kirjan esipuheessa hän ilmaisee, että hänen ajatuksillaan on Yhdysvaltain presidentin ja kongressin hyväksyntä. Hän ehdotti saksalaisten kastroimista, tappamista ja lopullista tuhoamista. — Kirjan olemassaolosta ja sen vahvasta viestistä kyllä tiedettiin Kolmannen valtakunnan johdossa. Kun sota oli sitten lopuillaan, eivät Goebbelsit halunneet ottaa riskejä, että heidän lapsensa jäisivät odottamaan kuoliniskua liittoutuneilta, jotka niin selvästi olivat osoittaneet ettei heidän ”oikeuttaan” pakenisi aikuiset eikä lapsetkaan. Dresdenissä, Hampurissa, Kölnissä, Berliinissä, Frankfurtissa jne… liittoutuneiden pommituksissa oli kuollut satojatuhansia lapsia, joten Goebbels korkeana natsivirkamiehenä ei odottanut lapsilleen armoa liittoutuneilta.

      Kohta viisi: Saksassa vallitsi sodan jälkeen selvästi koston ilmapiiri, edes Nürnbergin oikeudenkäynti ei selvinnyt kostolta. Liittoutuneiden pääsyyttäjä Justice sanoi kärttyisenä ennen oikeudenkäynnin alkua: ”olisi ollut vain helpompi ampua nämä miehet”. Kosto eli lännessä ja idässä vielä pitkään sodan jälkeen.

      Kun ymmärtää sen ja pystyy asettumaan Goebbelsien asemaan, voi ajatella silloista ilmapiiriä ja mitä oli odotettavissa. Varmaa on, ettei Goebbelsien lapsiin oltaisi suhtauduttu myötämielisesti.

    • Syy, miksi rakastava äiti Magda Göbbels päätti surmata lapsensa on rakkaus lapsiaan kohtaan. Hän tiesi varmuudella, että lapsiaan odotti kauheat kidutukset ja julma kuolema. Vasta muutama päivä ennen oli surmattu Benito Mussolini ja Clara Petacci, joiden tunnistamattomaksi hakatut ja häväistyt ruumiit roikutettiin ja esitettiin uutisissa ympäri maailmaa. ’Humanisti’ Pete voisi selittää, miksi Clara Petacci, joka ei ollut mikään politiikko, piti surmata, hakata, häväistä ja esittää ruumis julkisesti? Tapa surmata koko suku on tunnettu Vanhasta Testamentista ja ”valittu kansa” harrastaa sitä edelleen kuten aina harrastanut. Yksityiskohdat löytyy tästä tutkimuksesta, jossa on yksityiskohtaisesti perehdytty mitä tapahtui, ja miksi:
      http://vilavi.ru/prot/171107/171107-1.shtml
      (käyttäkää automaattinen kääntäjä). Artikkelissa on useat osat.

      Peteltä voisi kysyä, että kun ’humanistit’ saapuivat ja löysivät Göbbelsin lasten ruumiit mitä seuraavaksi tapahtui näille lasten ruumiille? Olivatko ne haudattu kuten pitäisi haudata viattomat lapset? Tarina on mielenkiintoinen, mutta tästä valtamedia ei puhu sanaakaan, koska totuus mitä sionistiset ”vapauttajat” tekivät vihollisen lasten ruumiille ei kestä päivän valoa.

  2. Tiesit Pete jo näemmä itsekin, mitä tulemme vastaamaan. Kun miettii Julius Streicherin kaltaisten ihmisten kohtaloita liittoutuneiden ”oikeuden” edessä, oli Goebbelsien toiminta – kuten virallinen historiankirjoitus siitä kertoo – varsin loogista. Saksalaiset eivät olleet missään mielessä ”vastuussa” toiminnastaan liittoutuneille tai muille vihollisilleen, joten vastuunpakoilusta on turha puhua. Goebbelsin perhettä olisi epäilemättä kohdannut vuosien inhimillinen tragedia, häpäiseminen ja kidutus, mikäli he olisivat jääneet liittoutuneiden sotarikollisten käsiin. Siihen verrattuna nopea kuolema on pieni paha. Itsemurha kiinnijäämisen välttämiseksi sodassa ei ole käsittääkseni minkään kulttuurikansan arvopohjan mukaan raukkamaista, vaan ihailtavaa uhrautumista. Sillä tavoin voidaan estää sotasalaisuuksien paljastuminen, jotka vihollinen voisi muutoin esimerkiksi kiduttamalla saada selville. Kaikki kunnia siis Magda Goebbelsin muistolle.

  3. Värilliset maahanmuuttajaperheet lisääntyvät huomattavasti valkoista kantaväestöä enemmän. Tämä puolestaan johtaa turvattomuuden ja kansallisen sirpaloitumisen lisääntymiseen, mikä ruokkii yhä karkeampaa vastakkainasettelua hyvä- ja huono-osaisten valkoisten eurooppalaisten välillä. Looginen päätös kehitykselle on kansallisvaltion asteittainen kuolema.

    Tässä on hyvä esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=NzXXZNJUPmo

  4. Tässä länsimaisessa ”pahoinvointiyhteiskunnassa” tavallinen työssäkäyvä kansalainen on aina häviäjä ja maksumies. Ja tilanne vain pahenee koko ajan.
    Itse perheellisenä ihmisenä tiedän konkreetisesti, että vaikka käyt normaalisti päivätöissä ja koitat elää mahdollisimman säästeliäästi, rahat eivät meinaa millään riittää. Velkataakka kasvaa vääjäämättä. Näiden uusien veronkiristysten myötä tilanne tulee ajan myötä muodostumaan kestämättömäksi.
    Ainoa vaihtoehto selvitä ulos tästä kierteestä, joka vie kansamme kohti lopullista tuhoa, on kansallissosialistinen tasavalta joka kohtelee kansalaisiaan tasapuolisesti. Ja jossa lapsiperheet, yhteiskuntamme tukipilarit, saavat riitävän tuen.

  5. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Niin totta joka sana.

    Yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan kunnolliset työpaikat. Eniten on tarjolla lähinnä juuri näitä osa-aikahommia ja vuokratyötä. Pystyykö tai edes haluaako nykyhallitus puuttua tilanteeseen? Epäilen. Mutta teillä on arvostava näkemys rehellistä työtä tekevään, ottaisitte duunaritkin huomioon.

  6. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta sekä nimimerkille Matti Meikäläinen täsmentävästä ja perustellusta vastauksesta.

  7. ”Ja kun lapsista puhutaan, eivät liittoutuneet todellakaan jättäneet lapsia rauhaan. Ja miksi olisivatkaan, ja erityisesti “natsipamppujen” lapsia? Himmlerin tytär, Gudrun, vietti vuosia äitinsä kanssa amerikkalaisten vankeudessa. Gudrunin rikos: Himmlerin tytär. Saman kohtalon kokivat myös Hermann Göringin vaimo Karin ja tytär Edda, myös Martin Bormannin lapset vangittiin. Tuolloin Himmlerin tytär oli vanhin, iältään 16-vuotta.”

    Eli virhehän tuohon yhteen kohtaan tuli. Vangeiksi joutuivat Göringin vaimo Emma ja tytär Edda. Karin oli Göringin ensimmäinen vaimo, joka kuoli ennen natsien valtaantuloa, Emma oli Göringin toinen vaimo.

  8. Matti Meikäläisen ja Juuson teksti täyttä asiaa. Omasta kunnasta on hävinnyt nuoret muualle töihin, kun omassa kunnassa ei ole töitä. Päättäjät ovat suuressa hölmöisyydessä ruvenneet ottamaan maahanmuuttajia Helsingin malliin. Turva on kadonnut kunnasta. Rikollisuus on tullut tilalle. Ihailen Goebbelsin urheutta. Magda oli mitä suurin äiti. Hän tiesi mikä odotti vihollisen käsissä. Ainoastaan kansallissosialismi voi tuoda muutoksen.

  9. Ansiokas kirjoitus ja hyviä kommentteja.

    Tässä yhteydessä selkeästi näkyy kuinka hallituksen toiminta suomalaisia lapsiperheitä kohtaan on osa suurempaa tapahtumien ketjua, jossa suomalaiset poliitikot kuuliaisen mallioppilaan lailla toteuttavat esim. Bilderbergissä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa sionisteilta saamiaan käskyjä. Muita vastaavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi: puolustusvoimien alasajo, Suomen kansallisomaisuuden myyminen pilkkahintaan globaaleille sionistien johtamille yrityksille, valtion ja kuntien näännyttäminen velkataakan alle, sensuurin ja isovelivalvonnan jatkuva lisääminen, jne.

    Erityisen törkeää suomalaisten lapsiperheiden osalta on heidän taloudellisen tilanteen radikaali heikentäminen, kun samanaikaisesti tietyistä kansoista tuleville maahanmuuttajaperheille jaetaan erittäin avokätisesti taloudellista tukea.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here