Koti Artikkelit Haastattelut Haastattelussa Tuukka Kuru

Haastattelussa Tuukka Kuru

25

Keväällä selvisi, että Perussuomalaisten Nuorten etnonationalismia kannattava Lapin piirin jäsen Tuukka Kuru oli päätetty erottaa järjestöstään liian tinkimättömän kansallismielisen ajattelun vuoksi.

Erottamiskuohuntaan liittyi keväällä Helsingissä järjestetty The Awakening -konferenssi, jonka järjestäjiin Kuru lukeutui. Kansallinen Vastarinta otti häneen yhteyttä ja selvitti, millainen tilanne on nyt pölyn hiukan laskeuduttua. Samalla pyysimme Kurua kertomaan tarkemmin etnonationalistisesta maailmankuvastaan.

1. Hei! Viime kuukaudet ovat olleet sinulle hektistä aikaa. Millaiset tunnelmat ovat tällä hetkellä? Saavuttiko The Awakening sille asetetut tavoitteet?

Tunnelma on tällä hetkellä tasoittunut. Aika erottamisten ja tämän päivän välillä on sisältänyt paljon keskusteluja, aiempien toverisuhteiden päättymisiä ja yleisen kokonaiskuvan hahmottamista. The Awakening -konferenssi taas oli tämän kevään tapahtumista se jokin, josta on syytä olla ylpeä. The Awakening oli lämminhenkinen, tiivis ja kenttää yhdistävä tapahtuma, jonka tarkoituksena oli saattaa suomalaiset nationalistit samaan pöytään amerikkalaisten ja eurooppalaisten identitäärien kanssa. Monelta osin konferenssi edustaa sen kaltaista aktivismia, joka sopii minulle selvästi paremmin kuin poliittinen järjestötoiminta.

2. Kertoisitko hieman itsestäsi ja taustoistasi? Millaisissa puolueissa, kansalaisjärjestöissä ja julkaisuissa olet toiminut? Suurelle yleisölle lienet tunnetuin Monokulttuuri FM:stä, Sarastus– ja Kansalainen-artikkeleistasi sekä Pohjois-Suomen Rajat kiinni -mielenosoituksista.

Oma taustani on sen verran sekalainen, etten ihmettele, vaikka se herättäisi ihmetystä kansallismielisessä kentässä. Alun alkujaan olin perustamassa Edistyspuoluetta, jonka tarkoituksena oli jatkaa sotia edeltäneen Edistyspuolueen perintöä. Noihin aikoihin länsimielinen, markkinatalouspainotteinen ja EU-kriittinen ohjelma vastasi pitkälti omia mielipiteitäni, sillä se tarjosi mahdollisuuden yhdistää siihen aikaan suuresti arvostamani individualismi ja EU-kritiikki samaan puolueohjelmaan. Liberaalista viitekehyksestä huolimatta olin kuitenkin seurannut lukiovuosista lähtien Jussi Halla-ahoa ja muita toisinajattelijoita, ja monilta osin olin heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että monikulttuurisuus uhkaa länsimaiden olemassaoloa. Näihin aikoihin aloin myös ylläpitää Uuden Suomen blogipalstalla omaa blogiani, joka oli aatteellisesti katsottuna hieman epätasapainoinen sekoitus maahanmuuttokritiikkiä, antikommunismia, liberalismia ja uskonnollisia pohdintoja.

Näihin aikoihin mielipiteeni eri aiheista olivat voimakkaita, mutta niiden yhdistäminen koherentiksi maailmankuvaksi tuotti ymmärrettävästi melkoisia haasteita. Liberaalien mielestä ulosannissani oli liian paljon maahanmuuttovastaisia elementtejä, samaan aikaan kun haluni korostaa individualismia esti samastumisen kollektivistisiin maahanmuuttovastaisiin liikkeisiin. Käytännössä olin siis pitkään niin sanottu kansallisliberaali, joka on ideologiselta positiolta hyvin vaikeassa asemassa, sillä nämä kaksi poliittista suuntausta pohjautuvat toisistaan poikkeaviin ihmiskuviin. Libertaristinen taipumus selittää maailmaa säännönmukaisuuksilla kieltämättä miellytti yltiörationalismiin taipuvaista ihmistä, vaikka samaan aikaan takaraivossani jyskytti jatkuva huoli oman maan ja kansan tulevaisuudesta. Nämä pohdinnat etäännyttivät minua vuosi vuodelta liberaaleista, vaikka uskoin vielä pitkään, että jossain vaiheessa nämä suomalaisen yhteiskunnan kohtaamat ongelmat ratkeavat ja tähän mennessä tehdyt virheet myönnetään päättäjiemme taholta. Kuten me kaikki hyvin tiedämme, näin ei ole tapahtunut yhdessäkään länsimaassa, eikä se tule tapahtumaan Suomessakaan. Tätä asiaa en tosin vielä tässä vaiheessa ymmärtänyt.

Edistyspuolueen epäonnistuneen korttikeräyksen jälkeen liityin Muutos 2011 -puolueeseen, jonka listoilla olin ehdoilla kolmissa vaaleissa. Maahanmuuttovastaisen yleisilmeen puolue ei erityisemmin häirinnyt minua, vaikka välillä pidin maahanmuuttokritiikin ylikorostamista hieman yksipuoleisena. Elettiin aikoja, jolloin humanitääristen maahanmuuttajien määrä oli vielä sangen pieni, mikä tarjosi mahdollisuuden tämän kaltaiseen ajatteluun. Näihin aikoihin en vielä ymmärtänyt sitä, että maahanmuuton ongelma ei ole pelkästään saapuvien ihmisten lukumäärä vaan koko yhteiskunnan yleinen kyvyttömyys torjua muukalaisten saapumista. Tämä immuniteettikato tuli hyvin ilmi vuonna 2015, kun kymmenet tuhannet arabit ja afrikkalaiset marssivat rajan yli ja tekivät silloisesta kotikaupungistani Kemistä etappipaikkansa kohti Etelä-Suomen isoja kaupunkeja. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin, ettei paluuta helppoihin aikoihin enää ole.

Olin jo aiemmin todistanut etnisten ryhmien välisiä konflikteja Turkin-oppilasvaihdon aikana, joten olin hyvin tietoinen siitä, mitä tapahtuu, kun nämä muukalaismassat siirtyvät asumaan suomalaisten kanssa samoille alueille. Muukalaisten tekemät ryöstöt, pahoinpitelyt, seksuaaliset ahdistelut ja taloudelliset väärinkäytökset olivat tämän pakotetun rinnakkaiselon väistämätön seuraus. Jos ihmiskuvani oli alkanut muuttua jo ennen pakolaiskriisiä paremmin todellisuutta vastaavaksi, viimeistään pakolaiskriisin aikana ymmärsin, että nämä havainnot ovat täyttä todellisuutta minun omassa kotimaassani. Halusin purkaa tämän syntyneen ärtymyksen suurelle yleisölle, minkä vuoksi osallistuin 19.9.2015 Tornion ensimmäiseen Rajat kiinni -mielenosoitukseen. Loppu onkin historiaa.

Rajat kiinni! -mielenosoitus Torniossa lokakuussa 2015.

3. Kuinka sinusta tuli kansallismielinen? Ovatko poliittisen ajattelusi painopisteet muuttuneet vuosien varrella? Mitä kansallismielisyys sinulle merkitsee nykyään?

Jotta voisin vastata tähän kysymykseen, joudun tekemään eron isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden välille. Isänmaallinen olen mielestäni ollut aina. Olen ollut nuoresta pojasta asti kiinnostunut sotahistoriasta ja aivan erityisesti talvi- ja jatkosodasta, joita pidin oikeutetusti Daavidin taisteluna itäistä Goljattia vastaan. Ajatus oman maan puolustamisesta vieraita uhkia vastaan oli minulle päivänselvä asia, enkä oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miksi johtavien toimittajien tai tutkijoiden piti aina löytää Suomesta ja suomalaisuudesta jotain negatiivista sanottavaa. Tämän kaltainen maanpuolustushalukkuus oli eräällä tavoin poikkeama liberaalissa viiteyhteisössä, joka korosti enemmänkin ihmisen yksilöllisyyttä ja pasifismia kuin sankarimyyttejä. Näihin aikoihin mielsin asian pitkälti niin, että vapaaehtoisuudessa ei ole mitään väärää, sillä olinhan itsekin sitoutunut maanpuolustukseen puhtaan vapaaehtoisista lähtökohdista. Nuoruudessani olin toki tutustunut muiden nuorten poikien tavoin Turnerin päiväkirjoihin ja muihin vastaaviin epäkorrekteihin teoksiin, mutta ne eivät jättäneet ainakaan silloin pysyvää jälkeä nuoren miehen ajatteluun. Enemmänkin niissä kiehtoi kielletyn hedelmän houkutus, eikä niitä otettu silloisessa porukassa koskaan niin vakavasti, kuin niiden kirjoittaja William Luther Pierce olisi toivonut.

Kansallismielisen ajattelun kehittyminen vaatikin sitten pidemmän ajanjakson. Jälkiviisaana voisin todeta, että olin monelta osin kansallismielinen jo ennen kyseiseen ideologiaan tutustumista. En vain ollut osannut antaa nimeä niille havainnoille, jotka liittyivät esimerkiksi Afrikan maiden krooniseen kaaokseen, afroamerikkalaisten korkeaan rikollisuuteen tai muslimien ryhmäkäyttäytymiseen. Monelta osin olin tietoinen eri väestöryhmien synnyttämistä ongelmista ja laadullisista eroista, mutta yritin siitä huolimatta etsiä ongelmien juurisyytä talousjärjestelmästä, poliittisesta kulttuurista ja muista toissijaisista asioista. Oivallus siitä, että politiikka, talous ja kulttuuri ovat tosiasiassa vain kansakunnan omien sisäisten ominaisuuksien ilmentymiä, oli valaiseva mutta samaan aikaan kovin radikaali kokemus.

Kuten eräs henkilö totesi, maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka eivät huomaa ongelmaa, niitä, jotka huomaavat sen ja niitä, jotka tietävät, mistä kyseinen ongelma johtuu. Koen nykyään, että elin pitkään tässä toisessa vaiheessa. Kutsuin ympärilläni näkyviä ongelmia väärillä nimillä ja yritin ratkaista niitä mielessäni väärillä työkaluilla. Varsinainen kansallismielisen todellisuuden hahmottaminen tapahtui pakolaiskriisin aikana, ja sitä vauhditti siihen aikaan hyvin voimakkaasti käyty julkinen keskustelu. Maailmankatsomuksen kypsyminen tapahtui näihin aikoihin ikään kuin pikakelauksella, sillä kävin aiheesta kokopäiväisesti keskustelua eri ihmisten kanssa. Kulttuuri vai syntyperä, yksilö vai yhteisö, rationalismi vai tunne, monokulttuuri vai monikulttuuri? Kehitys oli tältä osin nopeaa, sillä ympäristö ei antanut enää mahdollisuutta palata rauhallisiin hetkiin, jolloin keskusteluja käytiin paljon turvallisimmista aiheista. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä kehitys oli yksinomaan hyvä asia, sillä se tarjosi ehkäpä ensimmäistä kertaa selittävän siteen aiemmin näennäisen ristiriitaisille mielipiteille.

4. Sinut erotettiin hiljattain Perussuomalaisista Nuorista. Nuorisojärjestön johtaja Samuli Voutila on jo aiemmin herättänyt monissa epäilyksiä ”länsimaisella liberalismillaan”, joka vaikuttaa pikemminkin kokoomuslaisuudelta kuin kansallismielisyydeltä. Oliko Voutila erottamisen takana vai ulottuiko komentoketju häntäkin korkeammalle? Mikä oli puoluejohtaja Jussi Halla-ahon rooli?

Epäilisin, että nyt, kun aikaa on kulunut ja asiat hieman selventyneet, kykenen antamaan objektiivisemman vastauksen. Minun ja muutaman muun sosiaalisessa mediassa näkyvän jäsenen erottaminen oli varmasti kaksisuuntainen toimenpide. Toisaalta meidät haluttiin tiettyjen nuorisojärjestön jäsenten aloitteesta pois jo pelkästään mielipiteidemme takia, samaan aikaan kun ukkopuolue oli kyllästynyt tiettyjen nuorisojärjestön jäsenten toistuviin valtavirtaa uhmaaviin ulostuloihin. Mikäli puoluetoimisto halusi tietyistä henkilöistä eroon, PS-Nuorten hallitus ei kyseistä toivetta ainakaan millään tavoin estellyt. Toisaalta taas puolueenjohtajan lähettämät paimenkirjeet ”äärioikeistolaisen toiminnan” suitsimisesta antoivat nuorisojärjestön hallitukselle hyvän tekosyyn ratkaista tämä syntynyt ”ongelma”, joka oli tosiasiallisesti ongelma enemmänkin perussuomalaisten vastustajille kuin heidän kannattajilleen.

En niinkään usko toimintaa seuranneena, että kyseessä olisi tietoisen ”liberaali” toiminta, vaan enemmänkin tiettyjen jäsenten aatteellinen tietämättömyys ja poliittinen hyväuskoisuus, joka pohjautuu reilun pelin ihanteeseen. Reilulla pelillä tarkoitan tässä yhteydessä uskoa siihen, että poliittinen vastapuoli on valmis neuvottelemaan omista päämääristään, mikäli perussuomalaiset vain ensin osoittaisivat itse olevansa kyseisen neuvottelun arvoisia. Monet näkyvistä jäsenistä edistävät tämän takia vastapuolen narratiivia usein tiedostamattaan, sillä he ovat tottuneet toimimaan vastapuolen sanelemissa rajoissa. Edellä mainittu sovinnonhakuisuus johtaa myös helposti ylilyönteihin, joista erottamiset ovat hyvä esimerkki. Erotettujen henkilöiden joukossa todistetusti oli ihmisiä, joita voi pitää nykystandardeilla oikeistoradikaaleina, mutta nuorisojärjestössä harvat osaavat rehellisesti vastata siihen, mitä pahaa tässä oikeistoradikalismissa oikeasti on.

Kyseinen sovinnonhakuisuus johtaa myös pitkällä aikavälillä väistämättä siihen, että poliittinen vastapuoli pystyy määrittämään täysin keskustelun säännöt. Mikäli poliittiseen valtavirtaan haluavat maahanmuuttokriitikot esimerkiksi tahtovat kritisoida maahanmuuttoa, he tekevät sen puhtaasti liberaalissa narratiivissa eli taloudellisilla ja sosiaalisilla argumenteilla. Ajatus siitä, että esimerkiksi suomalaisen kansanyhteisön olemassaoloa pitäisi puolustaa itseisarvoisesti excel-diagrammeista riippumatta, on monelle jäsenelle sangen tuntematon näkökulma. Tunnistan tämän kaltaisesta ajattelusta myös aiemman itseni, sillä siinä korostuu kyky havaita ympäristössä näkyviä ongelmia muttei kykyä sanoa suoraan, mistä kyseiset ongelmat johtuvat. Ympäröivien ongelmien havaitseminen on kuitenkin vain reaktiivista eli reaktio muutokseen, joka on jo valmiiksi tapahtunut. Se ei ole millään tavoin hyökkäävää saati ongelmien juurisyihin pureutuvaa.

Oman ulottuvuutensa tähän keskusteluun antaa myös tiettyjen ihmisten jatkuva huoli puolueen potentiaalisesta kannatuskäyrästä, johon vedoten joko tehdään vääriä asioita tai sitten jätetään oikeat asiat kokonaan tekemättä. Pienpuolueissa pitkään toimineena tämän kaltainen kannatusspekulointi tuntui minusta lähtökohtaisesti hyvin vieraalta.

PS-Nuorten johtaja Samuli Voutila oikealla.

5. Millaisen reaktion erottaminen synnytti muissa PS-Nuorissa?

Reaktio on ollut vaihteleva. Muutamat aktiiviset jäsenet, jotka olivat samaa mieltä esittämistäni huomioista, ovat ymmärrettävästi ärtyneitä. Muutamat muut ovat aktivoituneet erottamisten vuoksi ja ilmaisseet tyytymättömyytensä hallituksen toimiin. He eivät välttämättä ole samaa mieltä minun tai muiden erotettujen esittämistä mielipiteistä, mutta pitävät siitä huolimatta nykyistä puhdistusmentaliteettia järjestön sisäistä henkeä rikkovana. Muutamat poliittisten vastustajien kanssa eniten kompromissia hakevat ovat taas erittäin tyytyväisiä, sillä he saivat vihdoin poistettua potentiaalista yhteistyötä haittaavat jäsenet joukosta. Suurin osa jäsenistä on kuitenkin pääosin passiivisia, eivätkä ole osallistuneet aihetta koskeviin keskusteluihin. Olen saanut kuvan, että erotusten synnyttämä ilmapiiri ei ole vieläkään palautunut entiseksi.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tämän kompromissihalukkuuden ideaa. Mitä hyötyä kansallismieliselle toiminnalle on siitä, että vastustaja hyväksyy heidät edistämään juuri sitä politiikkaa, jota kansallismielisten tulisi lähtökohtaisesti vastustaa?

6. Lisäksesi muutamat muutkin järjestön jäsenet erotettiin. Toisin kuin sinut, heidät kuitenkin erotettiin vain määräaikaisesti. Ovatko kaikki sanktioita saaneet niin sanottuja etnonationalisteja eli kansallismielisiä, joiden mukaan rotu täytyy ottaa politiikassa huomioon?

Jokainen erotetuista oli järjestön silmissä ”äärioikeistolainen” eli ihmisen syntyperää korostava kansallismielinen. Yhtä erotettua lukuun ottamatta kaikki erotetut olivat Lapin piiristä, joka oli myös oma kotipiirini. Nämä erotetut olivat myös niitä henkilöitä, joiden kanssa kävin eniten keskusteluja kansallismielisyyden todellisesta luonteesta niin kasvotusten kuin netin välityksellä, ja heidät erotettiin minun itseni mukana.

7. Nuorisojärjestöön kuuluu myös etnonationalisteja, joita ei ainakaan toistaiseksi erotettu. Pidätkö hyvänä sitä, että he jäävät järjestöön ylläpitämään terveitä arvoja ja haastamaan johdon kulttuurimarxistiset arvot?

Aatteellisista erimielisyyksistä huolimatta PS-Nuoret on poliittisista nuorisojärjestöistä teoriassa vähiten huonoin ja potentiaalisin parlamentaarinen vastakulttuurin edustaja. Oma sitoutumiseni järjestöön pohjautuikin pitkälti siihen, että koin sen tärkeäksi työkaluksi suuremman kulttuurillisen muutoksen luomisessa. Suhteellisen suuri jäsenmäärä, hyvä medianäkyvyys ja mahdollisuus tulevien kaupunginvaltuutettujen ja kansanedustajien poliittiseen kouluttamiseen ovat asioita, joihin jokaisen kansallismielisen tulisi kiinnittää huomiota. Tyhjästä rakentaminen on aina haastavampaa kuin valmiin infrastruktuurin hyödyntäminen.

Tältä osin onkin tärkeää, että nuorisojärjestö kehittyisi tulevaisuudessa tervemieliseksi, rohkeaksi ja hyökkääväksi kansallismieliseksi voimaksi, joka kykenisi haastamaan vastapuolta isommilla areenoilla. Erottamisten näkökulmasta on tosin epäselvää, miten tämä päämäärä voidaan saavuttaa ja kuka kyseisen muutoksen saisi aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan näen tällä hetkellä suuren määrän hyödyntämätöntä potentiaalia, josta voisi saada paljon enemmän irti kansallismielisen sanoman edistämiseksi.

8. Sosiaalisessa mediassa PS-Nuorten ja emopuolueen johtoa on syytetty vihollisen mielistelystä. Esimerkiksi Matias Turkkila on yrittänyt miellyttää poliittista väkivaltaa avoimesti lobbaavaa Varisverkostoa. Mitä mieltä olet tällaisesta strategiasta? Voiko vastustajaa hännystelemällä rakentaa vahvaa kansansuosiota?

Kansansuosio ei itsessään korreloi hyvien päätösten kanssa, kuten olemme perussuomalaisten hallitustaipaleesta voineet nähdä. Hyvin usein tämän kaltaisen miellyttämisen takana on niin sanottu poliittinen pragmatismi, joka todellisuudessa tarkoittaa vastustajan ylivallan hyväksymistä. Perussuomalaiset ikään kuin tiedostavat edustavansa väärinä pidettyjä mielipiteitä, joita he itse pitävät kuitenkin täysin luonnollisina. Jos he kuitenkin vain voisivat antaa vastustajalle tarpeeksi hyvän vaikutelman itsestään, ehkäpä hekin miettivät uudestaan omia näkökulmiaan…

Tämän kaltainen ajattelu on suomalaiselle ”mitähän ne meistä ajattelee” -kulttuurille hyvin luonnollista. Sen, mitä vastapuoli ajattelee kansallismielisestä politiikasta, pitäisi kuitenkin olla kansallismieliselle puolueelle aivan samantekevää, sillä nämä vastustajat edustavat juuri niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa kansallismielisten päämäärien estämiseksi. Näitä ihmisiä voi miellyttää ainoastaan alistumalla heidän ylivaltansa alle, mikä tarkoittaa käytännössä parlamentaarisen kansallismielisyyden näivettymistä. Uskottavan puolueen tulisi olla vastuussa ainoastaan omalle kannattajajoukolleen eikä äänekkäälle, vaikka päämäärien kannalta merkityksettömälle, vasemmistoklikille.

9. Oliko syy erottamisiin tulkintasi mukaan ennen kaikkea The Awakening -tapahtuma, vai ovatko ristiriitojen juuret syvemmällä? Milloin vastakkainasettelu etnonationalistien ja rotudenialistien välillä alkoi?

The Awakening oli enemmänkin loppusilaus niille ristiriidoille, joita järjestön sisällä oli esiintynyt jo aiemmin. Median huomion keränneenä tapahtumana sen yhteyksiä perussuomalaisiin etsittiin kiihkeästi, minkä vuoksi muutamat näkyvät perussuomalaiset myös irtisanoutuivat siitä. Hommaforumin perustaja Matias Turkkila esitti julkisen vetoomuksen, jonka perusteella perussuomalaisten ei tulisi osallistua kyseiseen konferenssiin.

Vastakkainasettelun voi nähdä alkaneen The Awakeningia edeltäneen vuoden keväällä, jolloin liityin itse nuorisojärjestön jäseneksi. Aloittamani keskustelut kansallisuudesta ja syntyperästä kuin myös linkkaamani blogitekstit synnyttivät usein pitkiä väittelyitä, joissa tunteet olivat pinnassa. Vaikka keskustelu vaikeista aiheista pysyi pääosin asiallisena, pitivät monet ihmiset kyseistä keskustelua itsessään vaarallisena, sillä vaikeiden aiheiden toistuva esille nostaminen normalisoi niitä ja mursi niihin liittyneitä tabuja. Mikäli syntyperästä, rodusta ja kansasta keskustelu vapautuu vaikeisiin peruskysymyksiin asti, myös epäkorrektit mielipiteet muuttuvat hyväksyttävämmäksi. Lopulta kyseiset keskustelut olivat jo etnonationalistien hallitsemia, sillä vasta-argumentteja esittävät tahot eivät enää jaksaneet osallistua kyseisiin väittelyihin. Keskustelun sijasta he keksivät huomattavasti tehokkaamman keinon väärien mielipiteiden poistamiseksi kuin pelkkien vasta-argumenttien esittämisen.

Ote selvityslistasta.

10. Latasit sosiaaliseen mediaan hykerryttävän selvityslistan, jossa järjestö vaati sinulta selityksiä muutamiin kohulausuntoihin. Kertoisitko lisää listan sisällöstä? Mikä on ”homofobinen rasistijengi”?

Kyseisen listan kysymyksistä osa perustuu Varisverkoston julkaisemiin artikkeleihin, joissa nimeni mainittiin peräti 30 kertaa muutaman päivän aikana. Virossa pitämäni puhe ei aiheuttanut ongelmia järjestössä välittömästi Etnofutur-konferenssin jälkeen, mutta muuttui välittömästi kiistakapulaksi Varisverkoston paljastusartikkelin seurauksena. Minua varten oli siis ikään kuin säilötty ”vanhoja syntejä” siltä varalta, että minut voidaan halutessa erottaa järjestöä haittaavan toiminnan nimissä. Osa näistä syytöksistä perustuu ulostuloihin, joita olin esittänyt vuoden 2017 puolella, jolloin niihin olisi pitänyt reagoida edellinen hallitus, eikä suinkaan nykyisen.

Homofobinen rasistijengi viittaa keskusteluun, joka koski Sebastian Tynkkysen parinvalintaa ja parisuhteeseen liittynyttä ulostuloa. Jäsenistöstä löytyi konservatiivisia henkilöitä, joiden mielestä tämän kaltaiset ulostulot eivät edistä millään tavoin kansallismielisten asiaa, vaikka se saattaisi aiheuttaa muutamille pääkaupunkiseudun jäsenille perhosia vatsanpohjalle. Eräs edistysmielinen jäsen soimasi näitä kriitikoita toteamalla, että parisuhdetta vastustavien kannanottojen perusteella meitä voisi helposti luulla ”homofobiseksi rasistijengiksi”. Totesin tähän sitten itse, että sehän kuulostaa nimityksenä oikein hyvältä ja meidän tulisi osoittaa kyseinen leima todeksi.

PS-Nuorten entinen johtaja Sebastian Tynkkynen poikaystävänsä kanssa Pride-marssilla.

11. Tällä hetkellä perussuomalaisissa vallitsee mielipidevapaus esimerkiksi suhteessa Euroopan unioniin, euroon, Natoon, kansainvälisiin rahamarkkinoihin, homoliittoihin, Lähi-idän pommittamiseen, rodunsekoitukseen ja poliisin politisoitumiseen. Sinut kuitenkin erotettiin kansallismielisyyden vuoksi. Mitä tämä kertoo valtavirtaisen ”maahanmuuttokritiikin” tilasta Suomessa?

Mielestäni kyseinen linjaveto kertoo aatteen kannalta merkittävästä strategisesta väärinymmärryksestä. Kuten aiemmin totesin, nykyinen strategia muistuttaa eräänlaista siedätyshoitoa, jolla pyritään hienotunteisesti käännyttämään ihmisiä kansallismielisen aatteen pariin, mutta sitä ei saa tehdä liian räikeästi, jottei se karkottaisi aatteeseen perehtymättömiä ihmisiä. Aivan kuten 1960-luvun amerikkalaiset konservatiivit, myös monet perussuomalaiset nuoret odottavat vilpittömästi ”parempaa aikaa”, jonka pitäisi olla ihan kulman takana ja jonka vuoksi jäsenten tulisi vielä pitää mölyt mahassaan. Lopullinen päämäärä tällä maltillisella etenemisellä on suurimman puolueen asema, minkä jälkeen voisi paljastaa kansallismielisen toiminnan todelliset tarkoitusperät – tai jotain vastaavaa.

Tämän strategian puutteet ovat ilmeisiä. Ensinnäkään isolla osalla jäsenistä ei ollut uskottavaa pitkän aikajänteen visiota tulevaisuudesta saati edes erityistä perehtymistä nationalismin sisäisiin sääntöihin ja oppeihin. Kukaan ei myöskään osannut tarkalleen vastata siihen, koska tämä parempi aika tulee ja millä perusteella sen edes pitäisi tulla, ellei kukaan aktiivisesti pyri tekemään siitä ajasta aatteelle ”oikeaa”.

Kansallismielisyys ja siihen integroituna osana maahanmuuttokriittisyys edustavat asioita, joita tulisi kuitenkin ajaa myös parlamentaarisella tasolla. Tehokkaan toiminnan edellytyksenä pitäisi olla se, että puolueiden ulkopuoliset ryhmittymät laajentavat toimintaympäristöä, jotta kansallismieliset poliitikot voisivat seurata perässä. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien toimijoiden tulisi olla saman johdon alaisuudessa. Olisi kuitenkin hyvä, että saman kentän eri toimijat sietäisivät toisiansa, vaikka erimielisyyksiä toimintatavoissa esiintyisi. Mikäli jonkin ”oman puolen” toimija ei täysin edustaisikaan jonkun toisen aktivistin ajatusmaailmaa, on parempi yrittää pysyä asiasta hiljaa kuin yrittää saada vastapuolelta sympatiaa omia vastaan hyökkäämällä. En ole tätä sääntöä itsekään aina pystynyt noudattamaan, mutta virheitä sattuu tekeville.

Nykyisen valtavirtaisen maahanmuuttokritiikin ongelma on se, että se käyttää yhtä paljon energiaa omasta puolesta irtisanoutumiseen kuin itse kansallismieliseen toimintaan. Puolueet tulisi osata mieltää lähtökohtaisesti työkaluina, joiden hyödyllisyys on riippuvainen siitä, kuinka hyvin ne vastaavat niille annettuja odotuksia. Monelle perussuomalaiselle puolue on itseisarvo, eivätkä he useinkaan pysähdy miettimään sitä, edistääkö juuri tämä työkalu niitä päämääriä, jotka ovat heidät alun perin politiikan pariin saattaneetkin.

12. Kuinka aiot reagoida erottamiseen? Aiotko vastaisuudessa pyrkiä puoluepolitiikkaan vai keskittyä The Awakening -tapahtuman edustamaan metapoliittiseen työhön?

En pidä puoluepolitiikkaan osallistumista mahdottomana, sillä meistä kukaan ei vielä tiedä, minkälaisia työkaluja meillä on mahdollisesti tulevaisuudessa tarjolla. Mikäli Suomessa perustetaan tulevaisuudessa tiukasti kansallismieliselle pohjalle rakennettu puolue, jonka jäsenistö koostuu energisistä, älykkäistä ja aikaansaavista ihmisistä, en näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa tämän kaltaiselle toiminnalle.

Jos tilanne taas jatkuu nykyisenä, en näe kovinkaan realistisia mahdollisuuksia puoluepolitiikan suhteen. Tähän mennessä olen saanut eniten kiitosta artikkeleistani, tapahtumistani, pitämistäni puheista ja nettiradiostani, joten ehkä keskityn jatkossa juuri tälle metapoliittiselle tasolle. Olen persoonana kuitenkin sen verran eksentrinen, etten välttämättä sovellu sen kaltaisiin poliittisiin yhteisöihin, joista puuttuu selvä tekemisen meininki. Poliittinen päätöksenteko on kuitenkin hidas prosessi, joka kysyy ihmisiltä hyvin erilaisia taitoja kuin mitä minulla itselläni on.

13. Kuka voi olla suomalainen?

Ihminen, jonka perimästä suurin osa koostuu niistä suomalaisista kantaheimoista, jotka ovat esihistoriallisena aikana muuttaneet nykyisen Suomen alueelle ja joka puhuu tälle kansalle ominaista äidinkieltä ja kokee kyseisen kansanyhteisön muodostaman kulttuurin itselleen kaikista luonnollisimmaksi tavaksi elää. Suomalaisuus on biologinen, historiallinen, kielellinen ja kulttuurinen kokonaisuus.

14. Olet ottanut näkyvästi kantaa Etelä-Afrikan valkoisten kansanmurhaan. Miksi teema on mielestäsi tärkeä myös meille suomalaisille?

Etelä-Afrikka on malliesimerkki monietnisestä ja monikulttuurisesta valtiosta, jossa valkoiset eivät enää pidä sisäistä järjestystä yllä. Se toimii myös pelottavan hyvänä esimerkkinä siitä, miten värillinen enemmistö tulee todennäköisesti kohtelemaan valkoista vähemmistöään myös muissa länsimaissa, mikäli heidän lukumääränsä nousee tarpeeksi suureksi. Etelä-Afrikka ei siten ole ainoastaan yksittäinen valtio vaan termi, jolla kuvataan yleisesti tilannetta, jossa valkoiset eivät voi luottaa enää julkisen vallan tarjoamaan turvaan.

15. Olet kuluneen vuoden aikana tuonut julkisuudessa esiin muutamia viime vuosikymmenten tärkeimpiä rotutietoisia ajattelijoita aina George Lincoln Rockwellista lähtien ja tehnyt heitä tunnetummaksi suomalaisille. Kertoisitko parilla lauseella, miksi seuraavat henkilöt ovat tärkeää luettavaa suomalaisille kansallismielisille:

Jared Taylor
Jared Taylor on loistava esimerkki älykkäästä, charmikkaasta ja hyväkäytöksisestä aktivistista, joka on kyennyt vuosikymmenten ajan edistämään äärimmäisen epätrendikästä maailmankatsomusta vuosi vuodelta isommalle seuraajajoukolle. Taylorissa huomionarvoista on hänen kykynsä toimia aktivistikentän sisäisten riitojen yläpuolella, sillä hänellä ei ole niitä samoja luonnevikaisia piirteitä, joita harmiksi esiintyy niin monessa nationalistissa.

Kevin McDonald
Kevin McDonaldin suurena ansiona voi pitää hänen kykyään analysoida etnisten sisäryhmien toimintastrategioita ja niiden ristiriitaisuutta niin sanotun yhteisen hyvän kanssa. Hänen teoksensa juutalaisten ryhmäkäyttäytymisestä auttaa lukijaa ymmärtämään sen, kuinka tehokkaasti lukumääräisesti pieni mutta päättäväinen sisäryhmä kykenee ajamaan oman ryhmänsä etuja tarvittaessa suuren enemmistön kustannuksella. Teokset auttavat hahmottamaan vastaavia sisäryhmäkäyttäytymisiä myös muiden väestöryhmien osalta, jotka esimerkiksi vaihtelevat identiteettiään suomalaisen ja jonkun muun välillä sen perusteella, mikä tuottaa heidän omalle sisäryhmälleen eniten hyötyä.

George Lincoln Rockwell
Rockwell on monilta osin ristiriitainen hahmo, mikä tekee hänestä hyvin kiinnostavan tutkimuskohteen. Hänen kirjansa ja poliittinen uransa ovat monilta osin traaginen kuvaus miehestä, joka uskoi vakaasti asiaansa ja joka oli valmis tekemään kaikkensa päämääriensä saavuttamiseksi joutuen elämänsä ehtoopuolella oman miehensä ampumaksi. Rockwellin vahvuutena voi pitää hänen erittäin terävää yhteiskuntakritiikkiään konservatiivisia liikkeitä kohtaan, vaikka hänen poliittinen pelisilmänsä ei riittänyt kantamaan häntä hänen toivomaansa voittoon asti. Vuosikausien vastoinkäymisten johdosta kerääntynyt katkeruus teki hänestä lopulta hyvin kärsimättömän miehen, joka ajautui lopulta poliittiseen marginaaliin ja yleisen naurun kohteeksi.

Tatu Vanhanen.

16. Suomessa ei ole käyty julkista rotukeskustelua sen jälkeen, kun Tatu Vanhanen lynkattiin valtamediassa noin kymmenen vuotta sitten. Voidaanko etnonationalistisella aktivismilla rohkaista Vanhasen työn jatkajia tuomaan rotuteemat jälleen julkisuuteen?

Rotuun liittyvät teemat ovat jo julkisuudessa, mikäli otamme huomioon Koko Hubaran ja muiden ”valkonormatiivisuutta” vastustavien ihmisten nopean nousun parrasvaloihin. Todellisuudessa rodusta on täälläkin puhuttu Yhdysvaltojen esimerkin mukaisesti jo vuosikausia, mutta se on tehty aina vasemmiston ehdoilla ja vasemmiston itsensä valitsemista aiheista. Nyt on tullut aika antaa tälle keskustelulle myös toinen näkökulma, missä on jossain määrin jo onnistuttu. Ehkäpä lähitulevaisuudessa kyseistä keskustelua hallitsevat etnonationalistit eivätkä valkoisiin vihamielisesti suhtautuvat tahot.

17. Suuret kiitokset haastattelusta! Voit kertoa terveisesi lukijoillemme!

Kiitos vain minunkin puolestani. Haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää kesää!

25 KOMMENTIT

  1. Nyt vasta havahduin siihen että että PS ei ole enää pitkään aikaan tuntunut siltä omalta poliittiselta kodilta… Tuukan ja PVL:n agenda ja ajatusmaailma ovat päivä päivältä lähempänä omaani. Kyllä tästä vielä noustaan!

  2. Loistava haastis, joka selkeytti paljon käsitystäni Kurusta ja Suomen etnonationalisteista. Liberaalin kosher-konservatiivisuuden aika on ohi!

  3. Tuukka olet todella älykäs ja teet valtavan tärkeää työtä. Älä missään nimessä anna kenenkään lannistaa sinua.

  4. Tämä on olennaista.

    ”Vaikka keskustelu vaikeista aiheista pysyi pääosin asiallisena, pitivät monet ihmiset kyseistä keskustelua itsessään vaarallisena, sillä vaikeiden aiheiden toistuva esille nostaminen normalisoi niitä ja mursi niihin liittyneitä abuja. Mikäli syntyperästä, rodusta ja kansasta keskustelu vapautuu vaikeisiin peruskysymyksiin asti, myös epäkorrektit mielipiteet muuttuvat hyväksyttävämmäksi. Lopulta kyseiset keskustelut olivat jo etnonationalistien hallitsemia, sillä vasta-argumentteja esittävät tahot eivät enää jaksaneet osallistua kyseisiin väittelyihin.”

    On siis tärkeää toistuvasti pitää aihetta pinnalla, jotta tabu rikkoutuu, ja ihmiset uskaltavat siitä keskustella. Kun keskustelu syntyy, kulttuurimarxistit havivävät sen, sillä heillä ei yksinkertaisesti ole argumentteja joilla joilla aatettaan perustella.

    Tämän vuoksi suvakit pelkäävät jo pelkkää keskustelua.

  5. Tervetuloa sceneen.

    Tällä tavoin kansalainen yksi kerrallaan huomaan missä mennään. Koeta käännyttää tutujasi myös. Yksi kerrallaan.

  6. Hyvä haastattelu saa hyvät vastaukset! Muistakaamme pitää aihetta esillä, puhua ja puhua! Kyllä se siitä! Kiitos Tuukka Kuru!

  7. Jussi Halal-aho teki palveluksen erottaessaan Kurun ja muut etnonationalistit perusjunteista. Sionistinen maanpettureiden puolue perusjuntit ei ole koskaan ollut kansallismielinen eikä koskaan tule olemaankaan, samanlainen kuin muut valtapuolueet. Olisiko Kurun ja muidenkin erotettujen aika liittyä oikeaan kansallismieliseen järjestöön, Vastarintaliikkeeseen. Jätetään perusjuntit sionisteille Jussi Halal-aholle, Laura Jutkusaarelle, hinttarille ja rotupetturille Sebastian Tynkkyselle, kulttuurimarxistien ja neekereiden perseennuolijalle Samuli Voutilalle ja muille vajakeille ja kiipijöille.

  8. Kuru on sionisti. Hallittua oppositiota! Samoin Junes Lokka ja Tiina Wiik ja muut vastaavat.

    • Juu. Kaikki ovat sionisteja paitsi Hitler ja hänetkin lasketaan sellaiseksi jahka kuunatsit ottavat ja palaavat maahan. Lopeta pössyttely.

    • Tuo Kurun sionismi on jäänyt pois jo aika kauan sitten ja tässä jutussa nimenomaan kertoi aatteellisesta kypsymisestään. Lokka ja Wiik tosin ovat sitä itseään.

    • Tämmöiset kurut ovat täyttää huijausta. Julkkiksiahan nuo haluavat vain olla. MV:ssä tuota porukkaa riittää.

  9. Kuru on harvinaisen valistunut tyyppi. Ymmärtää tärkeitä asioita muutamaa astetta paremmin kuin useimmat. Pari todella hyvää pointtia tässä haastattelussa, sinänsä harmi että näkyvyys on suht pieni.

  10. Niin se käy, Perussuomalaisista erotetaan kaikki oikeasti isänmaalliset, vaikuttaa siltä, että puolueen tarkoitus on kerätä nationalistit yhteen valtaeliitin valvottavaksi. Jussi Halla-aho on ristiriitainen henkilö, puheet ja äänestyskäyttäytyminen eivät ole synkronissa. Onko kyseessä oman edun tavoittelu vai todellisen minän näkyminen, jää arvoitukseksi.

    • Jussi Halal-aho on kelvoton pyrkyri ja kiipijä, siinä ei ole mitään epäselvää. Perusjuntit ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan nationalistipuolue ja kaikki nationalistit ovat sieltä erotettu. Eli summa summarum: perusjuntit (PS) on samanlainen sionisti -ja paskapuolue kuin muutkin valtapuolueet, aivan turhaa jätettä.

      • Ei, vaan hehän kutsuivat silloin Itiksen ”Suomen tulevaisuus” tjsp. tapahtumaan puhumaan RUOTSALAISEN SOMALINAARAAN. Toistetaan edelleen: ”Suomen tulevaisuus”.

        Pelkkä huijari tuo on. Sen huomaa kielestä, olemuksesta ja koko perkeleen touhusta. Sopiva idoli MV-jengille Jutkusaaren, Halla-mahon, Sionin, Tynkkys-hintin jne. seuraksi. Niin, eikä unohdeta kattilavallankumouksellisia, Joutsen of Tuonelaa, Tiina Keskimäkeä ymv. YouTube-tähtiä ja ”isänmaallisia” (se maa ei ole kyllä vain Suomi…).

        Aidosti isänmaallinen ei sanalla sanoen käyttäydy niin kuin tuo Kuru.

  11. Olipa käsittämätön haastattelu. Oikeastaan vain PS puolueen valkopesua ja pelkkää tyhjän jaarittelua koko juttu. Muka-intelligenssi huipussaan.

    Nyt paljasti haastattelija itsensä samanlaiseksi valeopposition edustajaksi kuin haastateltavansakin on?

    • Kuruun suhtaudun epäilevän toiveikkaasti, mutta pelkään, että se sionisti siellä asuu sisällä, kun hiukan pintaa raaputtaa. Haastattelijaa en moittisi, sillä haastateltava ei ollut liikkeen jäsen, joten hiukan diplomaattista pelisilmää on haastattelu vaatinut myös tekijältään. Omaa väkeä haastateltaessa olisi kysymykset voineet olla radikaalisti erilaisia, mutta Kuru kun ei varsinainen vallankumouksellinen ole, joten väärillä kysymyksillä ei oltaisi artikkelia edes kyetty tekemään.

      • Heti jutun alussa siloitellaan: ”Oma taustani on sen verran sekalainen, etten ihmettele, vaikka se herättäisi ihmetystä kansallismielisessä kentässä”.

        No varmasti herättää! Haastateltavan sanavarastoon kuuluu sellaisia termejä/newspeakiä, joilla aidosti kansallismielinen ei kuvaa itseään tai ajatuksiaan. Ihan nyt vaikka sana ”liberaali” noin aluksi, joka tuntuu olevan se melkeinpä rakkain sana tälle.

        Täällä myös jotain mikä ei muutu pelkästään pohdiskelemalla ja meditoimalla:

        http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172859-pro-gaza-ja-vasemmiston-antisemitismi

        Kyllä haastattelijan pitäisi olla selvillä asiakkaastaan.

        • Huppistakeikkaa ja kiitokset sokea-reetalle…aika silmät avaava linkki. Kuru ainakin tuon kirjoittaessaan ollut aika tukevasti pro-israel. Hyi saatana

  12. tottakai se tekee vihaiseksi valkoista kohtaa kun eglanti on sortanu heitä pitkään lastaammalla suuret määrät ruokaa pois sieltä ja tahallinen velkaannuttaminen ettei voi koskaan maksaa velkoja poiskun tulee korkoa koron perään.täysin tahallisesti aiheutettu nälänhätä.joskus tullut miettyä onkone englanti tämän kaiken takana pakenivat viimeiset temppelin herrat skotlantiin kun Jacques de Molay poltettii ja vainot alkoivat.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here