Haastattelussa National Action, osa 1

Englantilainen kansallissosialistinen järjestö National Action sai paljon julkisuutta loppuvuodesta, kun poliisi pidätti suuren joukon sen aktivisteja. Kansallismielisissä piireissä ryhmä on herättänyt mielenkiintoa näkyvän toimintansa ja radikaalin ulosantinsa vuoksi. Lue myös haastattelun osat 2 ja 3.

National Action (NA) aloitti vuonna 2013 ja siitä on nopeasti tullut kansainvälisesti ehkäpä seuratuin englantilainen radikaalikansallismielinen järjestö. Vastarintaliikkeen tavoin NA korostaa katuaktivismin merkitystä, eikä järjestö kavahda kiistanalaistenkaan aiheiden käsittelyä julkisuudessa. NA ei ole yrittänytkään vanhojen kansallismielisten brittipuolueiden tavoin peitellä näkemyksiään rodusta, kansainvälisestä kapitalismista tai juutalaisista, vaan on iskenyt nuoruuden vimmalla kaikkia Euroopan vihollisia vastaan.

NA on toiminut erityisellä tarmolla yliopistoilla ja kampusalueilla, sillä se tahtoo värvätä riveihinsä nuoria ja suoraa toimintaa suosivia kansallismielisiä. Kulttuurimarxilaisten hallitsemat yliopistot ovat reagoineet toimintaan aggressiivisesti ja erottaneet oppilaita, jotka ovat levittäneet järjestön materiaalia. Ryhmää on pidetty piristysruiskeena maan kansallismieliselle liikehdinnälle, joka jämähti 2000-luvulle tultaessa konservatiiviseen, keskiluokkaiseen ja keski-ikäiseen muottiin. NA perustettiin, sillä vuonna 2013 maassa ei ollut ensimmäistäkään järjestöä, joka olisi ilmaissut perustajien “radikalismia ja militanttia asennetta uskottavasti”. Ainakaan tällä hetkellä NA ei yritäkään saada hyväksyntää valtavirralta, vaan se tahtoo koota omistautuneimmat kansallissosialistit, jotka eivät välitä porvarillisen yhteiskunnan normeista:

“Britanniasta on tullut heikkojen ja herkkien pelkureiden maa. Britit eivät enää uskalla puhua suoraan ajatuksistaan. Valehtelusta on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää, mikäli valehtelun syy on pelko – hysteeriset idiootit hallitsevat maatamme samalla, kun kansamme nilkuttaa kohti sukupuuttoa. Missä ovat ihmiset, jotka vielä uskaltavat puhua totta? Missä ovat henkilöt, jotka uskaltavat edelleen taistella? National Actionin mielestä tätä maata tulee potkaista päähän!”

NA julkaisee verkkosivuillaan pamfletteja (1, 2), joissa hahmotellaan järjestön strategiaa ja ideologiaa sekä esitellään kansallismielisten liikkeiden kehitystä eri puolilla maailmaa. NA hakee tietoisesti vaikutteita menestyneiltä ulkomaisilta järjestöiltä ja tekee lisäksi tiivistä yhteistyötä British Movementin kaltaisten muiden radikaalien brittijärjestöjen kanssa.

Tänä kesänä vasemmistolainen Sunday Mirror julkaisi skandaaliartikkelin “Hitleriä rakastavasta” ryhmästä, jonka tavoitteena on Ison-Britannian “etninen puhdistus”. Myös muun muassa Vice, Huffington Post ja National Student ovat kirjoittaneet järjestön toiminnasta. Lokakuussa kansainvälinen media kirjoitti ryhmästä, sillä 21-vuotias NA-aktivisti Garron Helm sai vankeustuomion kutsuttuaan Twitterissä juutalaista vasemmistopoliitikko Luciana Bergeriä juutalaiseksi. Tapaus aiheutti raivoisan Internet-kampanjan Bergeriä sekä häntä puolustaneita vasemmistopoliitikkoja vastaan. Tapauksesta uutisoitiin Israelissa asti. Juutalaispainostuksen vuoksi Twitter alkoi valvoa kaikkia juutalaisia mahdollisesti käsitteleviä viestejä ja sensuroida niitä, mikä synnytti kiivasta keskustelua Internet-sananvapaudesta ja juutalaisten erityisasemasta länsimaissa. Esimerkiksi suuri amerikkalainen teknologiajulkaisu The Verge piti Bergerin ja brittiviranomaisten toimintaa hyökkäyksenä sananvapautta vastaan. Tapauksen myötä Englannin juutalais- ja sionistipoliitikot ovat vaatineet uutta ja entistä tiukempaa lainsäädäntöä poliittisesti epäkorrektia ajattelua ja puhetta vastaan.

Järjestöä voi seurata sosiaalisessa mediassa Twitterissä (1, 2, 3, 4) ja Facebookissa (1, 2, 3). Helmin vapauduttua häntä haastateltiin sekä National Actionin sivuilla että Voice of Albion -radio-ohjelmassa. Aiemmin Voice of Albion haastatteli NA:n perustajajäsen Alex Daviesia. Daviesia on haastatellut muun muassa myös tunnettu revisionisti Carolyn Yeager verkkoradiossaan. Poliittisten “ääriliikkeiden” vastainen Journal for Deradicalization puolestaan julkaisi 19-sivuisen tutkimuksen NA:n toiminnasta sekä kansallismielisen liikkeen uudistuneesta ja entistä aggressiivisemmasta ilmeestä.

Järjestö liitettiin myös joulukuun kohu-uutiseen “natsijihadistien rotusotaleireistä“, sillä NA oli tehnyt yhteistyötä Sigurd-nimisen fyysiseen harjoitteluun ja kamppailulajeihin erikoistuneen ryhmän kanssa. Marraskuussa kahdeksan järjestön aktivistia sekä kaksi muuta kansallismielistä pidätettiin, kun he olivat suunnitelleet tukimielenosoitusta Helmin puolesta. Poliisi väitti, että mielenosoittajat valmistelivat “antisemitististä” protestia Bergeriä vastaan sekä “tuhotyötä”. NA:n mukaan poliisi ei kuitenkaan löytänyt kotietsinnöissä mitään todisteita epäilyjensä tueksi.

Kansallinen Vastarinta julkaisee kolmessa osassa National Action -aktivisti Benjamin Noylesin haastattelun! Tämä on ensimmäinen osa.

Hei Ben! Esittelisitkö itsesi lukijoillemme! Miksi päätit aloittaa taistelemaan Englannin puolesta?

Hei! Olen 25-vuotias yliopistosta valmistunut mies Englannin etelärannikolta. Aktivismin myötä olen voinut alkaa käyttää taitojani minulle tärkeiden arvojen edistämiseksi. Poliittisen toiminnan myötä olen tavannut hyvin mielenkiintoisia ihmisiä ja kartuttanut unohtumattomia kokemuksia. Olen toiminut National Actionissa järjestön perustamisesta lähtien ja olen vastuussa luovasta työstä, ennen kaikkea kirjoittamisesta ja propagandasta. Kesäkuussa työni noteerattiin jopa Britannian keltaisessa lehdistössä.

Onko radikaalin kansallismielisen elämä Englannissa hankalaa?

Jos tilannetta verrataan moniin Länsi-Euroopan maihin, on elämä Englannissa melko helppoa. National Action ei voisi toimia esimerkiksi Ranskassa tai Saksassa paikallisen lainsäädännön vuoksi. Tilanne on myös paljon parempi kuin Venäjällä, jossa radikaaleja kansallismielisiä lähetetään juutalaismielisen Putinin vankileireille.

Uskon kuitenkin, että esimerkiksi te suomalaiset tulisitte kavahtamaan Englannin poliittisesti äärikorrektia ilmapiiriä. Kulttuurimarxilainen mielipideterrori vetää lähes vertoja Ruotsille. Kansallismielisyyteen liittyy erittäin vahva sosiaalinen stigma, ja poliisit koulutetaan vihaamaan meitä. Englanti on hyvin “oikeistolainen” maa, mutta englantilaiset ovat pelkureita, joten kukaan ei uskalla vastustaa mielipidevainoja. Tulen tarjoamaan haastattelun aikana muutamia esimerkkejä tästä.

Kuuluit aiemmin integralistiseen järjestöön nimeltä Integralist Party of United Kingdom and Northern-Ireland. Voisitko kertoa tästä lisää.

“Liityin” järjestöön vuonna 2008, sillä perinteiset nationalistipuolueet eivät vaikuttaneet minusta lainkaan mielenkiintoisilta (eivätkä vaikuta edelleenkään). Etenkin aloittaessani poliittisen toimintani arvostin suuresti estetiikkaa. Voin kuulostaa ylimieliseltä, mutta mielestäni tavanomaiset nationalistipuolueet ovat tylsiä ja hämäriä. Halusin liittyä fasistijärjestöön, sillä koin, että uudessa fasistisessa liikkeessä olisi potentiaalia, joka puuttui muilta nationalisteilta – fasismissa on romantiikkaa. Liittyessäni integralisteihin tahdoin kehittää ideaani nykyaikaisesta fasismista ja kokeilla, saisinko aikaan tuloksia. Nyt voin todeta, että tein oikean päätöksen.

Onkin ironista, että integralistipuolue oli alkuvaiheessa pohjimmiltaan vain turboahdettu versio perinteisistä “isänmaallisista” keskustelukerhoista. Se edusti “rasisminvastaista fasismia”. Mikäli lukijat eivät ole aiemmin kuulleet “rasisminvastaisesta fasismista”, voivat he pitää itseään onnekkaina – koko konsepti oli täyttä roskaa. En tahtonut kuitenkaan lopettaa poliittista toimintaa, joten otin pian koko järjestön haltuuni ja muutin sen kurssia.

Aloin toimittaa julkaisua nimeltä ATTACK, jonka viimeisen ja parhaan numeron voi lukea edelleen National Actionin sivuilta. Lehden toimittaminen sai minut ymmärtämään ideologian merkityksen: politiikan sijaan kyse on asenteesta. On kahdenlaista asennetta: on positiivista, sosiaalista ja vallankumouksellista asennetta, ja toisaalta on negatiivista, pelkurimaista ja teennäistä asennetta. Kaikki Euroopan ongelmat johtuvat lopulta jälkimmäisestä asenteesta.

Integralistipuolueessa tekemäni työn myötä ymmärsin, mistä fasismissa on kyse. Fasismi ei ole politiikkaa, vaan kaiken kattava maailmankatsomus. Se on pyhää.

Et enää kuulu integralistipuolueeseen vaan National Actioniin. Kuinka NA syntyi? Mitkä ovat sen tavoitteet?

NA:n tavoitteena on rakentaa tiivis kansallismielinen nuorisokulttuuri, jollaista tässä maassa ei aiemmin ole ollut. Meillä on toki kansallismielisiä puolueita, mutta ne tahtovat olla turvallisia ja salonkikelpoisia. Puolueet eivät osaa houkutella nuoria tai kanavoida heidän potentiaaliaan. Ne eivät edes tiedä, kuinka kansallismieliset rakentavat sosiaalisia verkostoja ympäri Eurooppaa nykyaikana. Voi olla, että Englannista on tullut takapajuinen, sillä olemme maantieteellisesti eristettyjä muusta Euroopasta.

NA syntyi myös siksi, että vihaamme nykyistä poliittista järjestelmää. Tahdomme iskeä sitä vastaan, sillä se ei kunnioita todellisia kansalaisia. Englannin nationalistit ovat perinteisesti kilpailleet keskenään siitä, kuka on kaikista säädyllisin ja kaunopuheisin. Tästä huolimatta nationalistit eivät ole onnistuneet vakuuttamaan poliittista järjestelmää, joka joko jättää meidät huomiotta tai pyrkii tuhoamaan meidät keinolla millä hyvänsä. Eliitti perusti esimerkiksi Equality and Human Rights -järjestön vain siksi, että se voisi näännyttää Britannian kansallispuolueen BPN:n loputtomissa oikeudenkäynneissä. Poliittisesti korrekti eliitti vihaa kansallismielisiä liikkeitä.

Tähän asti nationalistit ovat reagoineet vain uhriutumalla ja vajoamalla itsesääliin. Meidän on osoitettava syöpäläisille, etteivät he voi enää vainota kansallismielisiä ilman ikäviä seurauksia. Tässä NA on jo onnistunut muutamissa tapauksissa.

Kun yliopistot erottavat kansallismielisen oppilaan hänen poliittisten mielipiteidensä vuoksi, joutuvat koulut tästä lähtien hankkimaan erittäin kalliita lähestymiskieltoja. Kun aktivistimme vangitaan ajatusrikosten vuoksi, joutuvat rikosilmoitusten tekijät erittäin kovan paineen kohteeksi, olivatpa he kuinka vaikutusvaltaisia ihmisiä tahansa. Eliitti on niin korruptoitunutta ja ylimielistä, ettei se tiedä, kuinka toimia meidän suhteemme. Olemme etujoukko, joka puolustaa oikeuksiaan, minkä vuoksi poliitikot eivät tiedä, mitä tehdä meille.

Ehkä vielä jonain päivänä Englannissa tullaan käymään sivistynyttä keskustelua maan tulevaisuudesta. Kansallismieliset eivät kuitenkaan tule saamaan ääntään kuuluville ennen kuin pakotamme aggressiivisesti järjestelmän kunnioittamaan meitä.

NA on saanut paljon julkisuutta valtamediassa. Onko tämä yllättänyt teitä?

Emme ole olleet kovin yllättyneitä, sillä mitään NA:n kaltaista ei Englannissa ole aiemmin koettu. Järjestön pienestä koosta huolimatta olemme saaneet aikaan kotimaassamme ennennäkemättömiä tuloksia. Käytämme shokkitaktiikkaa mahdollisimman suuren näkyvyyden saamiseksi. Saavathan lentokonekaappauksetkin suurta näkyvyyttä, vaikka niiden toteuttamiseen ei montaa ihmistä vaadita.

Esimerkiksi minusta on kirjoitettu lehdissä vain siksi, että luon monien mielestä järkyttävää poliittista materiaalia. Tämä on ainut syy miksi lehdet väittävät minua NA:n johtohenkilöksi. Viime kuussa lehdistö julkaisi kuvan minusta Adolf Hitler -muotokuvan kanssa, vaikka kuva oli otettu huumorimielessä eikä se liittynyt mitenkään NA:n toimintaan. Tämä on erityisen huvittavaa, sillä samalla varsinaista aktivismia tekevät ovat voineet toimia rauhassa.

Yksi syy tiedotusvälineiden kiinnostukselle voi olla myös se, että teemme satiiria vasemmiston ja median luomista kansallismielisiin liittyvistä stereotypioista. Osa järjestön viehätyksestä piilee siinä, etteivät toimittajat edelleenkään tajua, että pilailemme jatkuvasti heidän kustannuksellaan. Jos vasemmistolaisilla olisi lainkaan aivosoluja päässään, sivuuttaisivat he meidät kokonaan.

Miksi NA valitsi radikalismin? Onko radikaalista strategiasta koitunut vaikeuksia?

Radikalismi on ainut tapa pitää haitallinen aines kaukana järjestöstä. Kun järjestö perustettiin, oli tärkeää, että kaikki aktivistit olivat sataprosenttisesti ohjelmamme kannalla ja todella ymmärsivät sen. Ei ole mitään hyötyä laimentaa järjestön sanomaa, jotta se tyydyttäisi nationalistisen liikkeen negatiivisesti ajattelevaa pohjasakkaa, jonka ainut tehtävä on ollut aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja kansallismielisissä järjestöissä. Päinvastoin, valitsemme mukaamme vain parhaat yksilöt. Järjestömme perustuu lojaaliudelle ja meitä yhdistävälle maailmankatsomukselle. Vain näin voimme olla vahvoja ja yhteisönä luoda jotain kestävää, jolla voimme houkutella uusia ihmisiä kansallismieliseen liikkeeseen. Juuri tätä tarkoitamme, kun toteamme olevamme etujoukko. Hitler kuvasi konseptia sanomalla, että “vahva ihminen on voimakkain yksin”; epäomistautuneet jäsenet olisivat vain taakka meille.

Järjestömme ja aktiviteettimme voivat vaikuttaa kummallisilta monien eurooppalaisten mielestä. On kuitenkin muistettava, että Englannin tilanne eroaa hyvin paljon muiden Euroopan maiden tilanteesta. Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole perustuslakia, mikä asettaa poliittiset radikaalit lain silmissä erittäin vaikeaan asemaan. Meillä ei myöskään ole samanlaista poliittisen radikalismin historiaa kuin monilla muilla mailla, minkä vuoksi olemme rakentaneet etujoukkomme tyhjästä. Meitä painostetaan joukkopidätyksillä, mielivaltaisilla viranomaismääräyksillä, erottamisilla ja ruohonjuuritason poliittisella vainolla. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Englannin kansallismieliset eivät juoksekaan karkuun. Me näet tiedämme, että olemme oikeassa ja olemme valmiita kamppailemaan.

Olemme kaikki olleet yllättyneitä siitä, että toisin kuin aiemmissa järjestöissämme, NA:ssa ei esiinny lainkaan sisäisiä konflikteja. Olemme kaikki samalla aaltopituudella ja voimme luottaa toisiimme. NA:n aktivisteihin voi luottaa kuin kallioon; kukaan meistä ei ole murtunut viranomaisten painostuksessa. Vaikeudet ovat vain vahvistaneet meitä.

Kuinka muut kansallismieliset järjestöt ovat reagoineet toimintaanne?

Yllättävän myönteisesti. Viime kuussa NA:n toiminnanjohtaja Alex Davies valittiin pääpuhujaksi John Tyndallin muistotapahtumaan, jossa kokoontuvat maamme kansallismielisen liikkeen suurimmat ja kokeneimmat nimet (Tyndall toimi kymmenien vuosien ajan Britannian kansallismielisten johtajana). Monien mielestä NA:n puhe oli koko tapahtuman paras, järjestömme sai erittäin lämpimän vastaanoton kaikilta.

Oletteko tehneet yhteistyötä muiden kansallismielisten järjestöjen kanssa?

Heti perustamisen jälkeen järjestömme loi vahvat siteet moniin ryhmiin, jotka ovat sittemmin tukeneet toimintaamme merkittävästi. British Movement (Yhdistyneen kuningaskunnan vanhin kansallissosialistijärjestö) on näistä suurin, mutta vuonna 2014 NA teki myös yhteistyötä Western Springin ja Sigurdin kanssa. Olemme rekrytoineet kannattajia myös suoraan National Frontista ja BNP:stä.

Kuinka NA-aktivistin tulee käyttäytyä ja elää?

Aktivistin tulee olla sanojensa mittainen. Hän ei saa olla pelkuri tai elää kaksoiselämää. Hänellä ei ole erikseen “aktivistin” ja “yksityishenkilön” identiteettejä, vaan hän elää ja hengittää arvojensa puolesta. Ennen sitoutumista uusien jäsenten on ymmärrettävä, että toimintaan liittyy suuria riskejä. Emme halua, että kukaan joutuu myöhemmin katumaan liittymistään. Aktivistiksi tahtovien on oltava ideologisesti vahvoja ja heidän on kestettävä henkistä painetta.

Tulevaisuudessa tulemme kohtaamaan entistä suurempia haasteita, minkä vuoksi tahdomme mukaamme vain ihanteellisia jäseniä. Vuoden 2014 koettelemukset osoittavat, että teimme oikein valitessamme tiukan linjan. Mikäli emme vaadi aktivisteiltamme sotilaallista mielenlaatua jo tänään, kuinka voimme luottaa heihin tulevaisuudessa, kun varsinainen taistelu alkaa?

Haastattelun seuraava osa julkaistaan ensi viikolla!

Toimitus