Koti Artikkelit Haastattelu White Man March -tapahtumasta

Haastattelu White Man March -tapahtumasta

5

15. elokuuta 2015 Isossa-Britanniassa järjestettiin White Man March -marssi, joka on suunnattu kansallismielisille. Olemme uutisoineet aiemmin WMM-marssista, joka järjestettiin maaliskuussa. Päätimme haastatella tuttavaamme Benjamin Raymondia National Action -järjestöstä. Kysyimme, mitä uusimalla marssilla tapahtui.

AK_WMM

Hei Benjamin, miten voit?

Voin hyvin ja myös toverini voivat hyvin. Olen erittäin tyytyväinen, kun voin keskustella Vastarintaliikkeen kanssa viimeisistä tapahtumista. Mielestäni tuleva keskustelumme tapahtumasta on tärkeä ja uskon, että voitte myös oppia siitä. Haluan tässä kertoa, mitä tapahtui.

Olemme lukeneet viimeisimmästä White Man March -marssista; voisitko ensin kertoa hiukan taustatietoa tästä tapahtumasta ja kertoisitko myös ensimmäisestä WMM-marssista?

White Man March -marssit ovat sarja julkisia mielenosoituksia, joita tuemme. Ennen tätä tapahtumaa National Action suoritti ainoastaan ”flash mob” -tyylisiä julkisia tapahtumia, joita ei tehdä yhteistyönä poliisin kanssa. Tänä vuonna – lisääntyneen kannatuksen ja suurten medioiden antaman julkisuuden takia – olemme siinä tilanteessa, että julkisten tapahtumien eri tyylivaihtoehdot ovat vähentyneet.

Olemme tehneet melkoisen vaikutuksen kuluneen vuoden aikana ja saamme hankituksi hyvän osallistujamäärän yhteistyönä ystäviemme kanssa, jotka kuuluvat pienempiin ryhmiin, jotka pitävät viestistämme ja tyylistämme. Tämä on askel kohti yhtenäisempää liikettä, mutta se toimii myös organisointiharjoituksena, kontaktien luomisena ja hyvin tärkeän tapahtuman suunnitteluna.

WMM-marssissa osallistujia kehotettiin pukeutumaan mustiin vaatteisiin tai jos halusit olla meidän (National Action) mukanamme, pukeudut mustiin. Pyysimme myös, etteivät ihmiset toisi erilaisia lippuja mukanaan – tämä on ikävä pakkomielle kaikissa valtavirran kansallismielisissä liikkeissä ympäri Eurooppaa, varsinkin sellaiset liput, jotka kannustavat vanhoihin veljessotiin. Isossa-Britanniassa tämä on hyvin polttava aihe irlantilaiskysymyksen takia; me olemme sukupolvi, joka ei kasvanut tämän konfliktin aikana, joten sen esille tuominen olisi hyvin vanhanaikaista.

Ensimmäinen WMM-tapahtuma järjestettiin 21. maaliskuuta ja se pidettiin Newcastlen kaupungissa, joka on Skotlannin lähellä. Tapahtuma oli menestys; ensimmäistä kertaa Antifa-joukko oli pienempi kuin me, he näyttivät noloilta ja epäonnistuivat ”murskaamaan” marssimme – he jopa poistuivat paikalta tapahtuman puolivälissä. He epäonnistuivat, vaikka media yritti kampanjallaan mobilisoida antifasisteja kadulle ja samalla haastoimme heitä omalla kampanjallamme sosiaalisessa mediassa.

Onnistuneen tapahtuman johdosta uusi WMM-marssi päätettiin järjestää voiton maksimoimiseksi. Haluaisimme tehdä tästä vuosittaisen tapahtuman, mutta on vielä paljon asioita, joiden takia joudumme harjoittelemaan, ja paljon asioita, joista meidän täytyy oppia. Eräs Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsen Stormfront-keskustelupalstalla huomasi, kuinka meillä ei ollut kuria, kuin myös muita asioita, joita voisimme parantaa.

Uusi WMM-marssi päätettiin järjestää Liverpoolin kaupungissa, koska se on kaikista militantein vasemmistolainen kaupunki Britanniassa – siellä sijaitsee Unite Union -ammattiliitto ja kolme viidesosaa edustajista on kuulunut Labour Friends of Israel -ryhmään, johon kuuluu myös Luciana Berger. 1980-luvulla kaupungissa oli jatkuvia mellakoita, ja siellä ovat myös väkivaltaisimmat jalkapalloklubit ja paljon etnisiä jännitteitä, koska 60 prosenttia asukkaista on irlantilaisia (yksi syy, miksi emme halua lippuja, jotka kannustavat vanhoihin veljessotiin).

Tähän mennessä ketkään kunnon kansallismieliset eivät ole yrittäneet marssia Liverpoolissa pitkiin aikoihin. Jotkut väittävät, että kaupunki oli huono valinta tapahtumalle, mutta samalla se oli hyvä valinta, koska pääsimme näyttämään rohkeutemme. Luoteis-Englanti (jossa sijaitsee Liverpool ja Manchester) on meille voimakasta aluetta, koska siellä oli ryhmä radikaaleja vasemmistoaktiiveja, jotka irtaantuivat ryhmästään ja liittyivät meihin (he ovat huipputyyppejä). Meillä on ollut kohtaamisia Antifan kanssa siellä aiemmin ja ne päätyivät huonosti heidän osaltaan. Nyt tiedätte taustat, joista lähdimme liikkeelle.

Mainitsit, että toimitte pienempien ryhmien kanssa – voisitko kertoa näistä lisää?

Saamme paljon kannustusta vanhoilta kansallismielisiltä brittiaktiiveilta. On London Forum, jota johtaa Jez Turner – ryhmä kuuluu ”uusoikeistoon”. Sitten on British Movement, jonka alun perin perusti Colin Jordan – he ovat pieni ja salaperäinen ryhmä, mutta mielestäni vakavasti otettavia ja hyvin organisoituja. Tietenkin löytyvät myös musiikkiporukat, ”Rock Against Communism”, Blood and Honour. Nämä ovat kuitenkin pääryhmät:

Misanthropic Division: Jos lukijanne tietävät Azov-pataljoonan, niin tämä ryhmä yhdistetään heihin. Se on hyvin samanlainen National Actioniin verrattuna, mutta monet heidän jäsenistään ovat yli 30-vuotiaita. Heillä on myös omat kansainväliset kontaktit ja tukijansa, jotka lentävät maasta toiseen auttamaan tapahtumissa.

NOP/National Revival of Poland: Meillä on noin 800 000 puolalaista Britanniassa, joten ei ole yllätys, että he tarjoavat tehokkaita kansallismielisiä organisaatioita. He ovat erittäin kovia kavereita ja osallistuvat paljon tapahtumiin. Tämäntyylinen ilmiö on hyvä tapa rikkoa menneisyyden normeja. Tämän takia ulkomaalaiset, jotka asuvat Britanniassa, ovat kiinnostuneita meistä tai tulevat yksinomaan WMM-marssille (meillä oli kaksi australialaista Liverpoolissa mukana).

North West Infidels: Tämä ryhmä on mielenkiintoinen. Se on irtaantunut English Defence League -järjestöstä. He ovat samaa mieltä kansamme monista seikoista myös rotuasioissa. He ovat hiukan vanhanaikaisia, mutta osaavat kannattaa uusiakin juttuja.

Liverpoolissa on myös ”maanalaisia” yhteisöjä, jotka kannattavat meitä ja tekevät yhteistyötä kanssamme. Kaksi näistä ryhmistä ovat Woden’s Folk ja Albion. Infrastruktuuri täällä on kasvamassa hyvin, ja on hyvä tehdä yhteistyötä näiden eri ryhmien ja ihmisten välillä.

Kerrotko lyhyesti, miten tapahtumat sujuivat Liverpoolissa 15. elokuuta.

Se, mitä tapahtui, oli että meidät huomattiin. Reaktio, jonka saimme, oli verrattavissa vastamielenosoituksiin, joita EDL koki, kun he saivat tuhansia ihmisiä kaduille.

Aioimme aloittaa marssimme Lime Street Stationin juna-asemalta ja marssia sitten kaupungin keskustan läpi ja matkan varrella yhdistyä muihin kansallismielisiin ryhmiin. Meitä oli yhteensä noin 150–200 henkeä koko kaupungissa. Poliisi ilmoitti meille aamulla, että muutama tuhat henkilöä järjestää vastamielenosoituksen, jota poliisin piti valvoa. Tässä vaiheessa tilanne näytti vielä hyvältä, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta 2 000 vastamielenosoittajaa marssi kaupungin läpi. Puolet heistä tuli juna-asemalle, jolla olimme. Heitä vastassa oli 40 National Actionin aktiivia ja saman verran poliiseja. Tilanteen lopussa poliiseja oli 300 henkeä.

Poliisi ei ollut valmistautunut tämänkaltaiseen tilanteeseen, ja tilanne riistäytyi käsistä. Se oli täysi mellakka; he tuhosivat juna-asemaa aiheuttaen tuhansien vahingot. He saivat riehua kaduilla hyökäten kaikkien kimppuun, eikä poliisi puuttunut tilanteeseen. Meille ilmoitettiin, ettemme voi pitää marssiamme ja että meidät viedään pois junalla. He sulkivat aseman ja veivät meidät junalla parinkymmenen kilometrin päähän, koska tilanne oli riistäytynyt käsistä.

Miten tapahtuma meni näin jälkikäteen ajatellen? Valtamedia on antanut ymmärtää, että Antifa löi teidät – onko tämä totta?

Totta kai he ”löivät meidät” – vasemmisto yrittää aina nousta voittajaksi, oli tilanne mikä tahansa. Sillä tavoin propaganda toimii: tehdään tilanteesta kuin tilanteesta itselle positiivinen ja haukutaan vastustajaa armottomasti. Tilanteen olosuhteet huomioon ottaen saimme parhaimman tuloksen, jonka voimme saada. Jos siellä olisi ollut muutama sata henkilöä, jotka ajoivat meidät pois kaupungista, olisi se ollut meille nöyryytys. Koska heillä oli kuitenkin niin paljon porukkaa, ei ollut mitenkään mahdollista, että olisimme saaneet marssia.

Omasta mielestäni vihollinen epäonnistui samaan parasta mahdollista voittoa, koska he olisivat voineet murskata meidät sinne yhdellä kerralla. Heillä oli miesylivoima ja mahdollisuus tehdä mitä tahansa, eikä laki olisi saanut estettyä heitä. Lähdimme kuitenkin asemalta ilman naarmuja miestemme voimien ja taitojen ansiosta – haluan antaa maininnan ”North West MMA” -taistelijoillemme. Kun Antifan porukka alkoi virrata asemalle, heitä vastaan taisteltiin nyrkeillä ja kuusi punikkia löysi itsensä tyrmättyinä maasta. He päättivät sitten pitää etäisyyttä meihin, jolloin poliisi saapui paikalle ja muodosti muurin ympärillemme.

On hienoa nähdä, miten miehemme saivat pidäteltyä heitä, kun he odottelivat poliiseja tekemään työnsä. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että poliisi yritti saada meidät käyttäytymään väkivaltaisesti – heillä ei missään vaiheessa ollut tarkoitus saattaa meitä marssimme kohteeseen. Kun yritimme auttaa poliiseja työntämään vastamielenosoittajia pois, poliisi ilmoitti, että meidät pidätettäisiin, minkä vuoksi pidimme hiukan eroa poliisiin. Päätimme siis seisoa rauhassa, kun tämä väkijoukko halusi tuhota meidät – seuraava videomateriaali todistaa tämän:

 

 

”Trollausmielessä” kaikki sujui melko täydellisesti: Tuhansien puntien arvoinen ZOG:in (Zionist Occupied Government, ’sionistinen miehityshallitus’) rahoittama paikan siivous, yli 2 000 Antifa-henkeä ja tuhansia puntia käytetty siihen, että heidät saatiin paikan päälle kuljetettua ja ylläpidettyä. Valtavirtamedia toi meille hyvin julkisuutta ja tuhansia ZOG:in shekelejä kului siihen, kun he laittoivat meidät heidän junaan ja ajeluttivat meitä. Yli 400 poliisia saapui asemalle lopussa, eikä tähän edes lasketa sitä, kuinka paljon heitä oli ulkona. Tappioita koitui yrityksille, jotka toimivat juna-asemalla, ja vahinkoja aiheutui myös kaikista junista, joiden aikataulut menivät sekaisin. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, meidän takiamme yksi kaupungin tärkeimmistä juna-asemista jouduttiin sulkemaan useaksi tunniksi. Tämä oli pieni lohtu siitä, ettemme päässeet pitämään historiallista marssia.

Yrittikö kaupungin pormestari keskeyttää marssinne?

Uskon, että Liverpoolin pormestari Joe Anderson on yksin vastuussa siitä, mitä tapahtui. Alun perin hän halusi kieltää marssin ja lietsoi mediasirkusta ympärillämme. Viikko ennen marssia pormestari ilmoitti saaneensa kirjeen, joka oli mukamas meiltä – jopa poliisi sanoi kirjettä väärennökseksi. Kirjeessä ilmoitettiin, että National Action aikoo hyökätä vähemmistöjen kimppuun ja polttaa autoja yrittäen aloittaa rotusodan, jos marssi kielletään. Ei ollut mitään mahdollisuutta, että marssi olisi voitu kieltää, joten kirjettä ei olisi ollut mitään järkeä lähettää. Sen tarkoituksena oli siis selvästi lietsoa tätä hysteeristä reaktiota meitä kohtaan (meistä uutisoitiin koko viikon ajan paikallisissa lehdissä).

Pormestari päätti alkaa vedellä naruista; hänen tärkein tukijansa oli Unite Union -ammattiliitto, joka ei ainoastaan maksanut ”pientä” omaisuutta saadakseen kaiken Antifa-väen paikalle, vaan myös käytti juna-asema ja pubityöntekijöitänsä spottereina, jotka sitten ohjasivat vastamielenosoittajia pois päin heidän sovitusta paikastaan kohti meidän asemiamme. Itse pormestari oli väen joukossa kiihottamassa väkijoukkoa hyökkäämään meitä kohti.

Suoraan sanoen tämä oli näkyvä ja organisoitu salaliitto, jolla aiheutettiin riehumista koko päivän. Syy tähän on yksinkertainen: jos marssin olisi annettu jatkua, pormestari Joe Anderson olisi joutunut jättämään työnsä lähipäivinä. Sen sijaan hän päätti pelastaa oman nahkansa oman kaupunkinsa kustannuksella. Marssin estäminen ei ainoastaan maksanut tuhansia puntia, vaan vaaransi poliisien ja siviilien terveyttä vakavasti.

Anderson jatkaa silti kieroiluaan; on olemassa väärä Twitter-tili, jolla väitetään, että National Action on menossa takaisin Liverpooliin pitämään uuden WMM-marssin muutaman viikon päästä. Pormestari sitten kauhistelee, kun ME olemme muka kaiken tuhon ja kaaoksen aiheuttajia. Hänellä ei ole mitään kunnia jäljellä.

Miten poliisi suhtautui National Actionin jäseniin ja äärivasemmistolaisiin?

Annoin aiemmin pari viitettä siitä, miten meitä kohdeltiin eriarvoisesti, ja uskon, että suomalaiset tietävät jo vastauksen. Punikit voivat suunnitella rauhassa, aiheuttaa kaaosta ja tuoda jopa aseita mukanaan. Kun taas me astumme metrinkään väärälle alueelle, meidät pidätetään heti. Jos toimisimme niin kuin he (suunnitellen väkivaltaisia iskuja), meidät laitettaisiin istumaan vankilaan. Tiedämme tunteen, mutta näin asiat vain ovat.

Poliisin piti suojella marssiamme ja ehkäistä se, ettei meitä estetä fyysisesti, koska sehän on koko organisoidun marssin tarkoitus. Tämä ei heitä kuitenkaan vähempää kiinnostanut, mutta kaipa meidän tulisi olla tyytyväisiä siitä, ettei meitä pidätetty. Vasemmistolaisista ketään ei syytetty väkivaltaisuuksista tai riehumisesta, tosin yhdellä Antifa-henkilöllä oli mukanaan huumeita ja hän sai varoituksen asiasta. Tämä todistaa, etteivät he välitä laista.

Media ei auttanut tilannetta yhtään. Voitte kuvitella, millainen helvetti repesi pormestarille lähetetystä väärennetystä kirjeestä, josta mainitsin aiemmin. Vaikka se olisi ollut aito, siinä vasta uhkailtiin väkivallalla, kun taas samalla viikolla 400 naamioitunutta antifasistia hyökkäsi poliisien kimppuun lasipulloilla ja muulla heitettävällä materiaalilla ja kehuskeli teollaan Facebookissa.

Nyt he sitten keskeyttivät poliisien suojaaman marssin. Me kaikki tiedämme, keitä heidän johtajansa ovat ja mitkä organisaatiot tukevat heitä, mutta tekeekö kukaan asialle mitään? Emme voi edes järjestää leiriä tai liimailla tarroja, kun poliisi jo hengittää niskaamme. Kadulla seisoskelu tai lipun polttaminen aiheuttaa sen, että joudumme joukkopidätyksen kohteeksi. Lisäksi meille annetaan huomautuksia mielenosoituksissa siitä, miten aiheutamme ”epäjärjestystä”, ja tästä syystä poliisin täytyy käyttää erikoismenetelmiä meitä kohti.

Miten muut jäsenet reagoivat päivään?

Melko vaihtelevasti. Kaikki, jotka olivat siellä, saivat uskomattoman kokemuksen, joka oli täyttä adrenaliinia, varsinkin loppua kohden. Siellä oli tuhat punikkia ympärillämme huutaen ja heiluttaen suuria vasarasirppilippuja – se oli kuin näky helvetistä. Meistä kukaan ei loukkaantunut eikä ketään jätetty yksin. Kaikki sanoivat olleensa tyytyväisiä päivään, joten sinänsä tämä ei ollut tappio meille.

On tietenkin harmillista, ettemme saaneet pidettyä marssia, sillä panostimme siihen paljon ja halusimme todistaa eurooppalaisille kollegoillemme, kuinka vaikuttavia ja kurinalaisia voimme olla. Kaikki pukeutuivat pukukoodin mukaan (jopa North West Infidels) ja meillä oli mukana 20 kappaletta lippuja ryhmällemme ja yksi kunnialippu. Olin vastuussa näistä lipuista ja kannoin niitä tilanteen ajan. Se, etteivät punikit saaneet niitä meiltä, on myös voitto meille. Loppujen lopuksi kuitenkin todistimme, että olemme taisteleva organisaatio.

Mitä opitte tästä päivästä?

Tulevaisuudessa emme enää tee valmisteluja, joiden kautta rikkaat ja voimakkaat poliitikot saavat tietää tarkoituksistamme ja käyttää niitä sitten hyväksi. Enää ei tule olemaan itsenäistä WMM-marssin komiteaa, vaan tulemme hoitamaan tapahtuman yksin ja takaamme täten, etteivät tapahtuman tiedot päädy väärille ihmisille.

Nyt ymmärrän myös paremmin, miten tärkeitä itsepuolustustekniikoiden harjoittaminen on. En viettänyt tarpeeksi aikaa Suomessa, joten en tiedä, miten pitkälle olette vieneet tämän asian, mutta en enää aliarvioi itsepuolustuksen osaamista. Meiltä löytyy onneksi hyviä treenaajia. Liverpoolissa meillä oli yksi nuori kaveri, joka hakkasi kolme vastustajaa, yksi oli häntä kaksinkerroin isompi. Koska olimme henkisesti ja fyysisesti valmiita taistelemaan, oli se pelastuksemme tuona päivänä, vaikkemme muutoin soisikaan tilanteiden päättyvän väkivaltaan.

Oliko jotain muuta, josta haluaisit mainita?

Kyllä, olin hyvin iloinen, kun kuulin, että kaikki Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Jyväskylän konfliktissa olleet aktivistit on vapautettu, tai näin ymmärsin asian. Tietenkin on harmittavaa, että vangitseminen tapahtui, ja kuulin, että heitä kohdeltiin huonosti, mutta joskus meidän täytyy vain luottaa uskoomme. Tiedän, että kun tämänkaltaisia tilanteita tapahtuu, meistä tulee entistä vahvempia.

 

Toimitus

5 KOMMENTIT

  1. Poliiseista huomaa, että nyt levisi homma käsiin. Kovia nuo Antifat ovat uhoamaan, mutta mahdollisuuden tullen eivät tee mitään. Eli jos antifa-porukka tulee kadulla ylivoimalla, niin ei kannata ainakaan henkensä puolesta pelätä. Tietty itseään pitää puolustaa, mutta ilman pelkoa.

  2. Noiden mediamylly muistuttaa vähän tätä meidän mediasirkusta joka syntyi Jyväskylästä.

  3. Punikkeja vedetään kuin pässiä narussa ja he toimivat valtion jalkaväkenä oikeita vallankumouksellisia vastaan. Ei mitään uutta auringon alla.

  4. Livercaust oli jäätävä taistelu, jossa miestä mitattiin. Onpahan medialla vähän rustattavaa puoleksi vuodeksi…

  5. KV tekee Suomen parhaat poliittiset haastattelut! Kiitos jälleen toimitukselle 😉

Comments are closed.