Haastattelu kreikkalaisten kansallissosialistien kanssa

K ansallinen Vastarinta julkaisee Henrik Holapan tekemän haastattelun kreikkalaisen kansallissosialistisen taistelujärjestön, Omerta Crew Hellasin, edustajan kanssa. Haastattelussa selvitetään Kreikan nykyistä taloudellista ja poliittista kriisiä sekä esitellään kansallissosialistisia järjestöjä.

 

Kreikassa on nyt taloudellinen kriisi. Millaisia vaikutuksia kriisillä on kreikkalaisiin?

 

Taloudellinen kriisi Kreikassa alkoi noin kaksi vuotta sitten, ja viime vuonna taloudellinen tilanne alkoi heikentyä rajusti. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) “omistaa” yhdessä Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa nyt Kreikan, ja maan talous on heidän käsissään. He tarvitsevat tilastoja ja lukuja pysyäkseen muiden EU -maiden perässä, mikä puolestaan tarkoittaa valtavia palkka -ja eläkeleikkauksia työtätekevien ihmisten lompakoista.

 

Muistutettakoon kuitenkin, että Kreikan hallitusta on syytettävä tästä taloudellisesta sotkusta. Viimeisen 30 vuoden aikana korruptoituneet poliitikot ovat palkanneet hyödyttömiä virkamiehiä laajentaakseen vaalipiirejä. Nyt useimmat noista virkamiehistä täytyy erottaa kansalaispalveluiden kustannuksella.

 

Tämän lisäksi nykyinen hallitus vaati lainasopimuksen allekirjoittamista IMF:n ja EKP:n kanssa, vaikka oli olemassa useita maita, jotka olivat halukkaita lainaamaan rahaa Kreikalle pienemmällä korkoprosentilla. Muutama päivä sitten uutisoitiin Kreikan hallituksen tarkoituksella huonontaneen taloudellisen alijäämän lukuja, ja tämän toimenpiteen vuoksi olimme pakotettuja lainaamaan rahaa. Kuten huomaat, elämme täällä pettureiden kanssa.

 

Jopa näissä olosuhteissa EKP kehottaa Kreikan valtionvarainministeriä pakkoverottamaan rikkaita. Valtionvarainministeri kuitenkin asettaa isompia verotuksia kaikille Kreikan kansalaisille, mistä enimmäkseen kärsivät vähiten tienaavat kansalaiset. Sen sijaan, että hän verottaisi rikkaita kansalaisia, hän leikkaa työtätekevien ihmisten palkasta sekä vanhuksien eläkkeestä.

 

Työttömyysprosentti maassa on 20, joka on tyrmistyttävä luku. Täytyy olla äärimmäisen onnekas ihminen, jotta voisi löytää töitä Kreikassa. Vaikkei jollakin henkilöllä olisi edes sairausvakuutusta eikä toivoa tulevaisuudesta – ja palkan ollessa verrattavissa kolmannen maailman maiden palkkoihin – kaikki rahatulot menevät veroihin. Vaikka henkilö olisi ollut työtön useita vuosia, hänen tulisi silti löytää taianomaisesti jostakin rahaa maksaakseen hänelle asetetut verot. Samanaikaisesti tuotteiden hinnat ovat saavuttaneet tuntemattoman korkeat tasot – tähän lukeutuvat ruoka, polttoaine, sähkö jne.

 

On myös hämmästyttävää, kuinka kaikki poliitikot ja suurin osa järjestelmän rikkaista jäsenistä ovat ottaneet hyödyn irti lain muutamista porsaanrei’istä ja välttyneet maksamasta veroja. Kreikkalaiset ovat sekamelskassa, ja ensimmäistä kertaa nykyhistoriassamme maassa on satoja perheitä, jotka kirjaimellisesti näkevät nälkää – ja ainoa tie ulos tästä helvetistä on kapina. Niin pian, kun tavalliset kreikkalaiset ymmärtävät tämän, voimme päästä maatamme syövistä rotista eroon.

 

Millainen on Kreikan poliittinen tilanne? Luottavatko ihmiset poliitikkoihin tai uskovatko he poliittiseen järjestelmään? Mikä on kreikkalaisten suhtautuminen Euroopan Unioniin?

 

Kaikki kyselyt kuten myös silloin tällöin järjestetyt mielenosoitukset Ateenassa ja muissa suurimmissa kaupungeissa viittaavat siihen, että kreikkalaiset eivät yleisesti luota poliitikkoihin ja että ovat kääntäneet selkänsä poliittisille puolueille, joista poliittinen järjestelmä koostuu.

 

Lisättäköön kuitenkin, että samat ihmiset, jotka puolustivat “demokratiaa” kaikkien näiden vuosien ajan – eivät rakkaudesta järjestelmää kohtaan vaan ahneista henkilökohtaisista syistä – tukivat ja äänestivät noita samoja puolueita. Vuosien ajan hallitus möi itsensä ulkomaisille diplomaateille ja turvasi ulkomaiden intressit ja eturyhmät aina kreikkalaisten etujen vastaisesti. Kuitenkin nämä samat ihmiset kannattivat poliitikkoja heidän valinnoissaan, sillä heidän lompakkonsa sisältö oli riippuvainen samoista korruptoituneista poliitikoista.

 

Voi kuulostaa hullulta, mutta tämä on selvä merkki korruptiosta ja siitä, mitä suurin osa kreikkalaisista on tehnyt tai toivonut tekevänsä ainakin 30 vuoden ajan. Tuskin kukaan protestoi sitä vastaan, kun juutalaiset lakeijoittensa kanssa ottivat maamme haltuun; kun mädättyneet poliitikot antoivat osan Kreikan maaperästä turkkilaisille ja sallivat miljoonien maahanmuuttajien tulla maahamme, kukaan ei protestoinut vastaan. Kukaan ei vastustanut lapsiemme aivopesua päiväkodeissa tai opiskelijoittemme harhaanvientiä kouluissa ja yliopistoissa. Kukaan ei ole vastustanut kulttuurimme ja moraalisten arvojemme rapeuttamista. Ainoastaan nyt, kun heidän lompakkonsa ohenevat nopeasti, he haluavat protestoida.

 

Kansallissosialisteina me tietenkin ensimmäisenä vaadimme välttömättömänä ehtona mielellisesti ja fyysisesti tervettä kansaa ja rotua. Kun kansaamme paraikaa tuhotaan, kieltäydymme käyttämästä tosiasioiden kieltäjien taktiikkoja – että kapinoisimme ainoastaan silloin, kun raha-asiat ovat esillä.

 

On kuitenkin ilahduttavaa nähdä, että suurin osa kansastamme ei luota poliittiseen järjestelmään. Nyt on meidän tehtävämme kääntää tämä tyytymättömyys kapinan ja vallankumouksen polulle.

 

Mitä tulee EU:hun, ovat liberaalit kaikista poliittisista puolueista aina nähneet sen ratkaisuna ongelmiimme, kun taas ääripäät vasemmalta ja oikealta (mikäli tätä voidaan käyttää korrektina terminä nationalistisille ryhmille) ovat aina suhtautuneet siihen skeptisesti. Ero vasemmistolaisten ja nationalistien välillä heidän suhtautumisessaan EU:hun on se, että vasemmisto näkee EU:n taloudellisena keinona sortaa köyhiä, kun taas nationalistit näkevät EU:n osana sionistien miehityshallintoa, joka tähtää koko Euroopan sortamiseen sekä taloudellisesti että kansallisesti. Nykyisin ihmisten mielipiteet EU:sta vaihtelevat EU-rakastajista EU-vihaajiin. Jotkut edelleen uskovat, että vain EU:n avulla voimme välttää taloudellisen konkurssin, kun toiset puolestaan ajattelevat, että jättäytyminen EU:sta vähentäisi kansallista velkaa.

 

Onko kansalaisten, viranomaisten, poliisin ja hallituksen välillä ollut yhteenottoja? Miksi yhteenottoja on tapahtunut? Onko mellakoiden tai yhteenottojen takana vaikuttanut tiettyjä järjestöjä?

 

Kreikan historia on täynnä tarinoita jatkuvista sisällissodista, ja näin ollen moderni aika tuskin tekee poikkeusta tähän sääntöön. Yhteenotot siviilien ja poliisien välillä ovat kutakuinkin päivittäisiä ilmiöitä täällä. Yhteenotot kumpuavat sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta; ryhmät tai ihmisluokat, jotka tuntevat olonsa osattomiksi sekä sosiaalisesti että taloudellisesti, kapinoivat sitä järjestelmää vastaan, joka on luonut tämän suuren kuilun köyhien ja rikkaiden välille. Tavalliset ihmiset protestoivat yleensä rauhallisesti, kun taas poliittiset aktivistit yleensä väkivaltaisemmin (he heittelevät kiviä, käyttävät mailoja ja polttopulloja ja joskus jopa käsikranaatteja poliisivoimia vastaan. Aktivistit käyttävät kaasunaamereita suojautuakseen poliisin ampumilta kaasuilta).

 

Huomautettakoon, etteivät kaikki iskut poliiseja vastaan ole hyvää tarkoittavia. Joskus antifasistiset ryhmät tekevät iskuja, joita hallitsevat hallituksen agentit, jotka jotka sitten esiintyvät vallankumouksellisina antifasistisina sankareina. Siten jokut näistä yhteenotoista ovat hyödyllisiä työkaluja poliisille. Silloin, kun maassa on intensiivinen sosiaalinen myllerrys ja kiihtymys jostakin tietystä poliittisesta kysymyksestä, poliisi saa antifasistit kaduille aiheuttamaan ongelmia, ja näin media saa suuria otsikoita yhteenotoista ja poliittisten kysymysten agendat voidaan “unohtaa”.

 

Taloudellisen taantuman ja sosiaalisen romahduksen aikana yhä useampi ihminen protestoi väkivaltaisesti järjestelmää vastaan, eikä yksikään antifasistinen ryhmä tai poliisi voi hallita niitä enää. Kun mellakat ovat kerran alkaneet kaduilla, mukana ovat äärivasemmistolaiset ja nationalistiset ryhmät tai yksilöt. Kaduilla voi nähdä anarkisteja, antifasisteja, militantteja vasemmistolaisia, mutta myös taisteluvalmiita nationalisteja, enimmäkseen kansallissosialisteja ja skinheadeja.

 

Se, että me kaikki olemme poliiseja vastaan, ei tarkoita sitä, että voisimme olla minkäänlaisia “ystäviä” keskenämme. Niinpä poliisin yhteenottojen rinnalla voidaan havaita yhteenottoja myös anarkistien/antifasistien ja nationalistien välillä. Kreikkalainen yhteiskunta on nyt hämmästyttävän täydellisessä kaaoksessa ja sekamelskassa.

 

Mitä tulee vasemmistolaisiin ryhmiin, ei ole mitään syytä mainita mitään erityisiä ryhmiä, sillä ne ovat varsin heikkoja, ja ilman valtion heille antamaa suojaa ne tuskin olisivat edes olemassa. Yksikään näistä ryhmistä ei ole todellisuudessa mitenkään taisteluvalmis; heidän voimansa pohjautuu ainoastaan heidän suureen jäsenmäärään ja siihen tosiasiaan, että hallitus tarvitsee heitä helpoksi työkaluksi nuorten suuttumuksen kanavoimiseksi. Näin ollen ei ole tarpeellista nimetä heidän ryhmiään.

 

Nationalistisen liikkeen kohdalla ei mikään tietty ryhmä johda mellakoita. Mukana on itsenäisiä nationalisteja/kansallissosialisteja ja skinheadeja, ja joskus mukana on nationalistisia yhdistyksiä kuten nationalististen aktivistien hallitsema bussikuskien yhdistys.

 

Millaista on olla kansallissosialisti tämän päivän Kreikassa? Onko hallitus rajoittanut kansallissosialistien toimintaa maassa?

 

Kreikka on yksi niistä maista, joka on sidottu sionistien kahleeseen, ja siten elämä nationalisteille ja kansallissosialisteille maassa on vaikeaa. Järjestelmä tietää liikkeemme olevan potentiaalinen ja todellinen uhka sen olemassaololle, ja niinpä se yrittää päästä eroon meistä kaikilla mahdollisilla keinoilla.

 

Ennen kaikkea järjestelmä yrittää luoda pseudonationalistisia järjestöjä tai ryhmiä kerätäkseen mukaansa laumahenkisiä tai niin kutsuttuja wannabe-nationalisteja. Eräät ryhmistä nauttivat joukkosuosiota järjestelmän mediassa, ja nuoremmat henkilöt, jotka tuntevat rakkautta kansaamme kohtaan, tuntevat taisteluvaistonsa heräävän silloin, kun media promotoi näitä ryhmiä. Oletettu “negatiivinen” huomio medialta näitä ryhmiä kohtaan auttaa kuitenkin houkuttelemaan puoleensa mielenvikaisia ihmisiä, jotka peittävät erilaiset heikkoutensa tai kompleksinsa liittymällä ryhmiin, joissa on “uusnatseja” tai “ekstremistejä”.

 

Tämä on järjestelmän ensimmäinen keino sen ponnisteluissa tukahduttaa nationalismi. Tätä tapahtuu joko sen vuoksi, että nämä mainostetut ryhmät ovat valtion itsensä perustamia tai koska ne ovat alunperin olleet aitoja yrityksiä, jotka ovat ajan saatossa valinneet täysin erilaisen ja huonotapaisen suunnan. Nämä ryhmät voivat ainoastaan vääristää tuoreen nationalistin mahtavat ajatukset ja tunteet. Hänelle opetetaan täysin väärä tapa ajatella – muun muassa kuinka keksiä täysin epätodennäköisiä tai haitallisia “ideoita” tai kuinka toimia pelkurimaisesti ja olla tekemättä mitään rohkeaa ja tehokasta aktivismia. Sitä paitsi, jos koko ryhmä on valtion perustama, ja jos sen tarkoituksena on saada nationalistit ansaan, se paljastaa rohkeat ja energiset toverit luovuttamalla heidän profiilinsa poliisin salaiselle palvelulle. Tiedonantajien ja wannabe-nationalistien tulisi olla varuillaan Kreikassa.

 

On kuitenkin olemassa todellisia ja hyvää tarkoittavia uhrautuvaisia ryhmiä tai yksilöitä, jotka ovat sitoutuneet taisteluun aatteen puolesta. Mitä viranomaiset tekevät, jotta voivat pelotella ja lannistaa heitä? He vakoilevat heitä ja heidän perheitään, pidättävät aktivisteja mitättömistä syistä ja asettavat heitä syytteeseen todellisista tai keksityistä teoista, joista korruptoitunut tuomari voi tuomita heidät pitkiin vankeusrangaistuksiin.

 

Haluaisin mainita kahden vankilaan tuomitun toverin tapauksesta, jotka viittaavat melko suoraan siihen, ketkä järjestelmä kokee vihollisekseen.

 

Periandros Androutsopoulos on ollut tunnettu hahmo kreikkalaisessa kansallissosialistisessa liikkeessä 25 vuotta. Hän on luonnollinen ja tunnustettu johtaja niiden keskuudessa, jotka jakavat hänen ideologiansa ja jotka ihailevat hänen persoonaansa ja saavutuksiaan. Kuusi vuotta sitten hänet tuomittiin kolmesta murhan yrityksestä 21 vuodeksi vankilaan vaikka hän ei ollut niihin edes syyllinen. Onneksi hänen vetoomusoikeudenkäynnissään häntä ei todettu syylliseksi kahteen syytekohtaan kolmesta, ja siten hänen tuomiotaan lievennettiin.

 

Panayotis Roumeliotis on niin ikään liikkeessä kymmenen vuotta tunnettu kansallissosialistinen taistelija – hänellä oli aikanaan Warcriminals-niminen yhtye. Kuusi vuotta sitten hänet tuomittiin antifasistin puukottamisesta (tapon yrityksestä) 21 vuodeksi vankilaan.

 

Jotta ymmärrät, miksi nämä tuomiot ovat järkyttäviä, niitä on verrattava eräisiin muihin rikoksista annettuihin tuomioihin. Eräs kreikkalainen mies, joka kidutti ja raiskasi 6-vuotiaan poikansa, tuomittiin myös 21 vuodeksi vankilaan, kun taas eräs saatananpalvoja, joka raiskasi ja tappoi kaksi viatonta naista ja 14-vuotiaan tytön, tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Valtio pitää näitä kahta kansallissosialistista aktivistia paljon vaarallisempina, kuin vastenmielisiä ja epänormaaleja rikollisia. Kaikkia törkeitä rikoksia tehneitä maahanmuuttajia ei edes aina pidätetä!

 

Mitä tulee poliittisiin rajoituksiin, yleinen ajatus menee kuten yllä on mainittu. Mitään ideologioita ei ole vielä kielletty, eivätkä laillisesti järjestetyt toimet johda toistaiseksi ongelmiin lain kanssa. Jos kuitenkin olet avoin kansallissosialisti, joutuvat kaikki tekemäsi toimet ja jokapäiväinen elämäsi kovan tarkkailun alle vain sen vuoksi, että tätä voitaisiin käyttää sinua vastaan silloin, kun heille tulee siihen mahdollisuus.

 

Viime vuonna hallitukselle tehtiin lakialoite, joka kieltäisi “vihaan yllyttämisen”; lailla kiellettäisiin kaikki viitteet kansallissosialismiin, verkkosivut, lehdet ja kirjallisuus, kokoontumiset ja puheet sekä kanssakäymiset samoin ajattelevien ihmisten kanssa. Tätä lakialoitetta ei ole vielä toistaiseksi hyväksytty parlamentissa, mutta on vain ajan kysymys, milloin se tullaan hyväksymään. Olemme yhä vapaita.

 

Mitä kansallissosialistisia järjestöjä Kreikassa on?

 

Kreikassa on paljon nationalisteja, jotka vastustavat kansallissosialismia ja jotka uskovat sovinismiin vaikkeivät he itse edes ymmärrä sitä. He haluaisivat herättää henkiin Bysantin valtakunnan tai Aleksanteri suuren valtakunnan, johon tänä päivänä lukeutuisi muun muassa Intia.

 

Huolimatta siitä, että on helppoa erottaa itsensä tuollaisesta naurettavasta poliittisesta kannasta, ei ole yhtä helppoa kaikille kreikkalaisille kansallissosialisteille myöntyä yhteiseen poliittiseen ohjelmaan, joka kattaa kansallissosialistisen ideologian. Kreikassa on kansallissosialisteja, jotka ovat joidenkin tiettyjen historiallisten tai poliittisten aikakausien yksityiskohdista täysin eri mieltä eivätkä voi mahtua samaan liikkeeseen.

 

Kreikan ehkäpä tunnetuin kansallissosialistinen järjestö on Golden Dawn (kultainen aamunkoitto). Vaikka sen poliittista ohjelmaa voi tuskin kuvailla kansallissosialistiseksi, se on houkuttanut puoleensa todellisia kansallissosialisteja 30 vuoden olemassaolonsa aikana. Eräs hyvä tekijä järjestössä on sen suosio ja laaja propagandaverkosto – seikka, joka tekee järjestöstä helposti lähestyttävän ja joka houkuttaa poliittiseen taisteluun aatteen puolesta.

 

Huono seikka järjestössä on se, josta mainitsin kysymys nro. 4:ssä. Huhutaan, että liikkeen johtaja olisi hallituksen agentti, joka työskentelee valtion tiedustelupalvelulle ja jonka tehtäväksi on annettu kerätä mahdollisimman monen toverin tiedot. Me emme ole kuitenkaan sellaisessa asemassa, jossa voisimme tietää, pitävätkö nämä huhut paikkaansa, ja siksi emme ole samaa mieltä näistä huhuista. Järjestö on kuitenkin rakentunut niin, että mielenvikaisten ihmisten on helppo kohota nopeasti järjestön hierarkiassa johtotehtäviin. Niinpä järjestö on liikkumassa väärään suuntaan. Kolme tai neljä kaaderia on ollut Golden Dawnin jäseninä monia vuosia, mutta useat jäsenistä ovat jättäytyneet pois järjestöstä. Mikäli he jättäytyisivät kokonaan pois taistelusta, voisimme ehkä ajatella heidän olevan pelkureita tai harrastajia, mutta useimmat näistä ihmisistä pysyivät uskollisina aktivisteina ja heistä tuli vieläkin fanaattisempia aatteelle. Golden Dawnissa itsessään täytyy olla jotain sellaista, joka panee heidät lähtemään.

 

Viimeisin muoti Kreikan kansallissosialistisessa liikkeessä ovat niin kutsutut “autonomiset nationalistit”. Tämä juontuu siitä pelosta, että heidät luokiteltaisiin “natseiksi”. Siksipä he eivät kutsu itseään kansallissosialisteiksi. Hyvä puoli heissä on se, että he käyttävät tuoreita ja tarttuvia keinoja mainostaessaan ideoitaan, vaikka monissa tapauksissa nämä “tuoreet” keinot on useimmiten kopioitu samankaltaisilta ulkomaisilta liikkeiltä. Joka tapauksessa he kykenevät vetoamaan nuoriin. He keskittyvät paljon myös musiikkiin, joka on mielestämme hyvä keino levittää viestiämme.

 

Autonomiset nationalistit ovat vahvasti sidoksissa parlamentaariseen poliittiseen puolueeseen, joka on kaikesta huolimatta noussut poliittiselle kentälle “nationalistisena”. Puolueella on täysin anti-nationalistinen, rasisminvastainen ja sionismin myönteinen ohjelma. Puolueen nimi on LAOS, ja se on kristillispopulistinen poliittisilta näkemyksiltään. Sen kansanedustajat tukevat NATO:n ja Israelin etuja maassamme. He tukevat hallitusta ja poliisia rasismin -ja nationalisminvastaisessa kamppailussa, ja he haluavat auttaa nykyistä hallitustamme pettämään maatamme tehokkaammin. Puolueen johtaja tuki täydellisesti Periandrosin hävytöntä poliittista vainoa, ja puolue hyväksyy jäsenikseen maahanmuuttajia, rikollisia, prostitoituja, turkkilaisia ja juutalaisia. Autonomiset nationalistit kiistävät virallisesti yhteytensä puolueeseen ja jopa kutsuvat puoluetta vihollisekseen, mutta monet autonomiset nationalistit ovat puolueen aktiiveja ja osallistuvat puolueen ehdokkaina vaaleihin.

 

Puolueen on myös tiedetty tukevan autonomisten nationalistien tapahtumia, ja autonomisten nationalistien lehdessä on ollut useita puolueen johtavien jäsenien kirjoittamia artikkeleita.

 

Usein heillä on myös mukana ihmisiä, joilla on huonot moraaliset arvot tai sitten heillä ei ole mitään mainittavaa ajatusmaailmaa taustalla. Mukana on myös ihmisiä, joille ei ole ongelma tulla tunnistetuiksi valtavirran edustajina tai “anarkisteina”. Useilla ei myöskään ole mitään ongelmia työskennellä ei-valkoisten kanssa. Tämä on melko surullinen tarina, sillä jotkut autonomisista tovereista, jotka ovat kiinnostuneita tästä trendistä, ovat arvostettavia veljiä, taitavia ja uskollisia aatteelle.

 

Omerta Crew Hellas arvostaa hyvin paljon Kreikan kansallissosialistisen liikkeen kolmatta osapuolta eli itsenäisten kansallissosialistien ryhmiä. On olemassa useita taisteluryhmiä, jotka kaikki tarpeen vaatiessa toimivat yhdessä ja jotka ovat keskenään veljiä. Hyvä puoli tällaisessa johtajattomassa vastarinnassa on se, että se vetää puoleensa kaikkein uskollisimpia, älykkäimpiä, todellisimpia, koulutetuimpia ja kekseliäimpiä ihmisiä – ihmisiä, jotka ovat rohkeita ja valmiita taistelemaan mihin hintaan hyvänsä. Meillä ei ehkä ole käsissämme rahoitusta tai muita erityisiä keinoja, mutta jokainen itsenäinen kansallissosialisti antaa parhaansa taistelulle, ja itse asiassa kaikkein hienoimmat aloitteet ja toimet Kreikan kansallissosialistisessa liikkeessä tulevat juuri itsenäisiltä kansallissosialisteilta. Vaikka tilaa kehittymiselle edelleen on, itsenäiset kansallissosialistit voivat olla ylpeitä uskollisuudestaan ja halustaan taistella rohkeimmilla tavoilla, jotka moderni todellisuus mahdollistaa.

 

Kansallissosialistien terveiset Kreikasta Pohjoismaisille kansallissosialisteille.

 

Yhtenäisyys on voittomme, Pohjoiset veljemme! Kreikka loi kauan aikaa sitten länsimaisen siviilisaation perusteet – vaikka tänä päivänä kreikkalaiset eivät voi olla ylpeitä juurikaan mistään. Jaamme saman veren, perinnön ja arvot. Meillä on samat viholliset: sionistit ja ei-valkoiset maahantunkeutujat. Kansalaiset maissamme joskus hädän keskelläkään eivät ole valmiita toimintaan puolustaakseen rotumme tulevaisuutta. Niinpä me kansallissosialistit tunnemme velvollisuutenamme pitää yllä taistelun liekkiä, minkä olemme velkaa esi-isillemme ja lapsillemme. Yhdessä me voitamme! Eläköön voitto!

Henrik Holappa