Koti Artikkelit Aprillipila: kansallismielinen sotilaana Syyriassa

Aprillipila: kansallismielinen sotilaana Syyriassa

24

Aprilli_AK

Aprillia!

Kansallinen Vastarinta haastatteli suomalaista kansallissosialistia, jolle tarjoutui viime kesänä mahdollisuus matkustaa Syyriaan. Jo aiemmin muun muassa kreikkalaisten kansallismielisten on uutisoitu taistelevan Bashar al-Assadin hallituksen puolella.

Tervehdys! Kerrotko hieman itsestäsi ja viime vuoden kokemuksistasi. Miten pohjoismainen kansallissosialisti päätyy taistelemaan Lähi-itään?

– Hei! Olen suomalainen kansallissosialisti, mutta kovin paljon en ymmärrettävistä syistä voi itsestäni tässä haastattelussa kertoa.

Viime vuonna elämässäni tapahtui paljon muutoksia, ja jouduin muun muassa lopettamaan opintoni. Oravanpyörän katkeamisen jälkeen olen matkustanut Euroopassa, opiskellut omatoimisesti ja tavannut uusia kansallismielisiä tovereita. Kesällä tapasin toisen pohjoismaisen kansallismielisen, jolla oli melko samanlainen elämäntilanne. Tutustuin pariin hänen venäläiseen ystäväänsä, kun he olivat vierailulla täällä lännessä. He taas tunsivat muutamia itäeurooppalaisia kansallissosialisteja, jotka olivat matkustaneet Syyriaan puolustamaan Bashar al-Assadin hallitusta islamistikapinallisia ja sionisteja vastaan. Ajatus kuulosti äärimmäisen houkuttelevalta, ja muutamien viikkojen järjestelyiden jälkeen olimme jo matkalla toiminnan keskipisteeseen.

Osaatko arvioida paljonko eurooppalaisia on lähtenyt taistelemaan hallituksen puolelle?

– Arviota vapaaehtoisten lukumäärästä en tahdo enkä edes osaa antaa. Käsittääkseni jonkin verran poliittisesti sitoutumattomia eurooppalaisia on lähtenyt Syyriaan huolto- ja avustustehtäviin, mutta heidän toimintansa ei ole sotilaallista. Sitten on kreikkalaisen Mavros Krinosin kaltaisia ryhmiä, joiden toiminta on salaista ja jotka ovat osallistuneet taisteluihin. Kreikkalaisten lisäksi olen kuullut ainakin itäeurooppalaisista ja italialaisista taistelijoista. Nämä toimijat ovat poikkeuksetta kansallismielisiä ja usein kansallissosialisteja.

Onko eurooppalaisten sotilaallinen tuki Syyrialle merkki uudenlaisen kansallismielisen toimintakulttuurin synnystä?

– Ei oikeastaan. Vaikka ilmiö on melko uusi Pohjois-Euroopassa, ovat esimerkiksi venäläiset, kreikkalaiset ja serbialaiset kansallismieliset tehneet jo kauan sotilaallista yhteistyötä eri konflikteissa. Lisäksi “lyijyn vuosina” Italiasta matkusti kansallismielisiä jopa Etelä-Amerikkaan taistelemaan kommunisteja vastaan, ja niin edelleen. Nähdäkseni Syyrian tukitoiminta on jatkumoa tälle.

Etenkin nuoremmat lukijat saattavat ihmetellä, mikä motivoi kansallissosialistia matkustamaan Syyriaan.

– Motivoivia tekijöitä oli monia. Syyria muodostaa Iranin ja libanonilaisen Hizbollahin kanssa suurimman sotilaallisen uhan Israelille ja sionistisen USA:n hegemonialle Lähi-idässä, joten on vähintäänkin johdonmukaista, että kansallissosialisti kannattaa Assadin hallitusta. Olen lisäksi ollut aina hyvin kiinnostunut maanpuolustuksesta ja tiesin, että tulisin matkan aikana kokemaan asioita, joita Suomen intissä ei tavallisen sissikoulutuksen yhteydessä tule vastaan. Ja kuten aiemmin sanoin, elämäntilanteeni sallii tällä hetkellä hyvin radikaalitkin valinnat, joten mikään ei estänyt minua lähtemästä.

Kerro saapumisestasi maahan. Miten matka meni ja kuinka sait yhteyden oikeisiin ihmisiin? Oliko teille järjestetty jonkinlaista perehdytysjaksoa?

– Matka Syyriaan ei vienyt montaakaan päivää, mutta liikkuminen maan sisällä olikin jo hieman haasteellisempaa. Yhteydenpitoa paikallisiin hoiti matkaseurueessamme ollut henkilö. Kun saavuimme määränpäähämme länsisyyrialaiseen hallituksen vasta vapauttamaan kaupunkiin, alkoi reilun viikon koulutusjakso.

Maan tilanne ja sodan osapuolet voivat ulkopuolisen silmiin vaikuttaa melkoiselta sillisalaatilta. Hallitusta puolustavat virallisen armeijan lisäksi erilaiset kodinturvajoukot ja miliisit, ja Assadia vastaan taistelee riitaisa joukko eri ryhmiä ääri-islamisteista entisiin hallituksen sotilaisiin. Mikä oli sinun roolisi? Liityitkö puolustusvoimiin?

– Ryhmäni ei kuulunut maan virallisiin puolustusvoimiin, vaan meidät liitettiin osaksi vapautettuja alueita vartioivaan puolisotilaalliseen järjestöön, joka koostui paikallisista asukkaista. Suurin osa järjestöön kuuluneista oli alaviitteja. Monet olivat tarttuneet aseisiin siksi, että lännen tukemat terroristit olivat murhanneet ja yrittäneet pakkovärvätä heidän sukulaisiaan kapinallisten puolelle.

Hallitus on hyötynyt hyvin paljon opposition hajaannuksesta, joka on johtanut usein verisiin yhteenottoihin. Monet paikalliset olivat melkeinpä iloisia siitä, että hallitusta vastaan sotii kasvava joukko fanaattisia ääri-islamisteja, joiden eläimellinen toiminta syö opposition legitimiteettiä niin Syyriassa kuin ulkomailla.

Terroristin pääsy paikalliseen moskeijaan onnistuttiin estämään.
Terroristin pääsy paikalliseen moskeijaan onnistuttiin estämään.

Lukijoita varmasti kiinnostaa, millaisia tehtäviä teille annettiin ja millaista kalustoa teillä oli käytettävissä. Kuinka hyvin vastapuoli oli varustautunut?

– Ryhmäni aloitti vartiotehtävillä. Teimme meille osoitetussa kaupunginosassa turva- ja henkilöllisyystarkastuksia, eli käytännössä suojelimme paikallisia terroristeilta. Muutaman kerran meidät hälytettiin myös huoltotehtäviin. Autoimme paikallisia sekä maan puolustusvoimien sotilaita raunioituneessa kaupungissa, jossa pelkkä liikkuminen voi olla hyvin haasteellista ja jopa vaarallista.

syyria4

Perusvarustukseen kuului rynnäkkökivääri ja pistooli, mutta harjoittelimme paljon myös muun muassa kranaatinheittimien, sotilasräjähteiden ja konekiväärien käyttämistä sekä ansoittamista ja muita kaupunkisodankäynnin perustaktiikoita. Vihollisten varustus oli hyvin vaihtelevaa; suuri osa heidän aseistaan oli maanalaisissa pajoissa valmistettuja tai surmatuilta sotilailta varastettuja.

Matkan jälkipuoliskolla korvasimme toisen ryhmän, jonka vastuualueeseen kuuluivat muun muassa tiedustelu, sotavangit ja kostoiskut. Vastasimme siis islamistiterroristien tekemiin pommi- ja kranaatinheitiniskuihin sekä taistelimme aktiivisesti kaupungin lähistölle majoittuneita sissejä vastaan. Pääsin myös seuraamaan terroristeiksi epäiltyjen kuulusteluita. Kaksi matkaseurueestani haavoittui tehtävissä, minkä vuoksi jouduimme lopulta palaamaan suunniteltua aiemmin takaisin Eurooppaan.

Terroristeilta löydettiin usein puolustusvoimille kuuluvia aseita.
Terroristeilta löydettiin usein puolustusvoimille kuuluvia aseita.

Miltä Syyrian tilanne vaikuttaa tällä hetkellä? Muuttuiko käsityksesi konfliktista, kun pääsit kokemaan sen omakohtaisesti?

– Poliittiset kantani ovat lähinnä vahvistuneet kokemusten myötä. Myös sotilaallinen ja moraalinen kunnioitus syyrialaisia nationalisteja sekä Iranin vallankumouskaartin ja Hizbollahin eliittitaistelijoita kohtaan on vain lisääntynyt. Olosuhteet kriisialueilla olivat välillä helvetillisiä, mutta tämä ei vaikuttanut paikalle saapuneiden vapaaehtoisten elämäniloon tai intoon puolustaa vapaata maailmaa sionistien mielivallalta.

Syyrian tilanne vaikuttaa yhä paremmalta. Hallitus on saanut vapautettua keskeisimpiä alueita kapinallisilta ja oppositio on yhä hajanaisempi. Tietysti sodan seurauksista tullaan kärsimään vielä vähintään vuosikymmeniä, mutta vaikuttaa siltä, että sionistit tulevat häviämään tämän erän.

Suojelupoliisi otti hiljattain yhteyttä erääseen Suomen Vastarintaliikkeen jäseneen. Supo on huolissaan siitä, että Ruotsista on lähtenyt kansallismielisiä vapaaehtoisia Ukrainaan. Mitä mieltä olet maan tilanteesta? Voiko Ukrainaa verrata Syyriaan?

– Ukrainan tilanne on huomattavasti haasteellisempi, ja on hieman vaikeaa asettua kummankaan osapuolen taakse tällä hetkellä. On edelleen epäselvää, kuinka vahva ylilyöntiasema länsimielisillä (sionisteilla) on opposition radikaaleimpaan kansallismieliseen ainekseen nähden. Uskon, että Ukrainassakin voi saada tarpeellista kokemusta, mutta päätös lähteä Syyriaan oli ainakin itselleni poliittisesti paljon helpompi kuin Ukraina olisi.

Suuret kiitokset haastattelusta! Viimeinen kysymys: lähtisitkö Syyriaan uudestaan?

– Toki lähtisin! Kuten totesin, matka päättyi ennenaikaisesti, joten paljon jäi kokematta. Taistelu sionismia vastaan jatkuu. Jokainen suomalainen voi kantaa oman kortensa kekoon esimerkiksi levittämällä tietoisuutta Syyrian poliittisesta tilanteesta ja siitä, että länsimaat aseistavat siellä terroristeja, jotka tappavat naisia ja lapsia. Syyrialaisten massamurhaa tuetaan Israelin nimissä. Tälle on saatava loppu.

 

Toimitus

24 KOMMENTIT

  1. Tällaisesta ilmiöstä en tiennytkään, että kansallismieliset ottavat osaa Syyrian sotaan. Yhtäkaikki hieno teksti ja mahtava tarina jälkipolville!

  2. Todella mielenkiintoinen haastattelu! Hieno ratkaisu lähteä sotatantereelle hakemaan kokemusta, josta tuskin ainakaan on haittaa vallankumouksellisen kansallissosialistin elämässä.

  3. Hienoa toimintaa ja mielenkiintoinen haastattelu! Sionismia vastaan täytyy taistella usealla rintamalla!

  4. Ainutlaatuisen mielenkiintoinen ja kunnioitusta herättävä haastattelu! Tuollaisen kokemuksen myötä saa varmasti joka suhteessa, jo lyhyellä aikaa, kasvua kansallissosialistisena taistelijana. Vapaaehtoisena sotilaana sota-alueella saa niin ensiluokkaisia kokemuksia maanpuolustuksellisesta näkökulmasta, mitä ei hyvälläkään varusmiespalveluksella tai vaativaan kriisinhallintaoperaatioon osallistumisellakaan (esim. Afganistan), voi saada.
    Toivottavasti saamme kuulla lisää haastatteluja ja kertomuksia kaikista sota- ja kriisialueille vapaaehtoisesti lähteneistä taistelijoista!

  5. Asiallista! Mikäli olosuhteet sallivat, olisi hyvä, että korvaamatonta kokemusta ulkomailla hankkineet kansallismieliset voisivat jossain vaiheessa kouluttaa suomalaisia tovereitaan. Lain rajoissa, tietysti 🙂

  6. Todella mielenkiintoista! Tuli ihan puun takaa sillä en ollutkaan kuullut vielä suomalaisten kansallismielisten osallistumisesta taisteluun. Sionismia vastaan täytyy taistella kaikin tavoin!
    Hands off from Syria!

  7. No eikä hemmetti 😀 Yritin etsiä mahdollista tietoa muista lähteistä ja kas kun ei löytynyt:)

  8. Luin artikkelin aamulla ja mietin,mitä tuohonkin nyt sitten oikein vastaisi. Teki mieli kirjoittaa hyvinkin kritisoivaa tekstiä siitä, kenen puolesta me täällä oikein ääniämme koitetaan kohottaa. Viimeksi kun katsoin itseäni peiliin, kannatin valkoihoista yli kaiken. En syyrialaista. En romanialaista. En espanjalaista, enkä afrikkalaista. Vaan valkoihoista. Maltoin mieleni olla kommentoimatta mutta täytynee myöntää,että päivällä taisi muutamaan kertaan käydä mielessä, että jos kansallissosialismin perusperiaatteet on näin hukassa, kannattaako minun täällä lueskella ja kirjoitella.

    Kannatan kansallissosialismia hyvin avoimesti, kuten varmaan tekstistäkin jo voi päätellä. Olen aika uusi kirjoittaja / lukija täällä. Lukenut enemmän kuin kirjoittanut. Hyvä että vielä tulin katsomaan ja huomasin artikkelin olleen pila, aivan kuten toivoinkin. Hyvä niin, nyt voi mennä nukkumaan ja nukahtaa tietäen, ettei maailma ole mullistunut aivan järjettömäksi.

    • Eikö romanialaiset tai espanjalaiset ole valkoisia?

      Millä tavalla kansallissosialismin periaatteet ovat hukassa jos joku olisi tukemassa toisen kansan taistelua (vaikkakin eri rotuisten) ja varsinkin tilanteessa jonka lopputulos vaikuttaa ratkaisevasti Lähi-idän tulevaisuuteen ja sitä kautta myös meidän.

    • Kuulostaa nyt siltä, että sinulla on kansallissosialismin periaatteet hukassa. Tottakai valkoisen ihmisen selviytyminen on meillä tärkeimpänä mielissä, mutta miten tämä rajaa pois solidaarisuuden muiden kansojen selviytymiskamppailussa? Ei kansallissosialismi tai nationalismi ole vihaa vaan rakkautta maailman erilaisuutta kohtaan. Romanialaiset ja espanjalaiset ovat muuten valkoihoisia.

      Mutta tämä tekstisi taisi olla aprillia sekin? 🙂

      • Ei lainkaan pilaa. Lähinnä haluan herättää keskustelua aiheesta ja siitä, mitä kaikkea asiaan kuuluu tai ei kuulu.

  9. Vai onko sittenkään.. Kyllä siellä eurooppalaisia vilisee hakemassa taisteluoppia, muslimit kapinallisten ja länkkärit hyvisten puolella. Mikseipä seassa voisi olla joku suomalainenkin.

    • No, Syyrian konflikti jatkuu, joten vielä Suomesta sinne ehtii, mikäli artikkeli herätti toivonkipinän 🙂

  10. JUlmaa ja julmaa. Lähinnä aate, ei niinkään julmaa. Mikäli kansallissaosialismia tarkastellaan siinä valossa mitä se oikeasti on, niin siihen kuuluu tiiviisti rotuoppi. Jos siis rotuoppia ei ole, onko kyseessä enää kansallissosialismi, vai pelkkä sosialismi? Ihan puhtaasti sosialismilla on kaksi kolikon puolta: sekä kommunismi ( marxilaisuude ja darvinismin ilmentymä kärkeästi sanottuna) sekä kansallisosialismi (Georges Sorelin, Joseph de Gobineaun, Houston Stewart Chamberlainin, Herbert Spencerin, Friedrich Nietzschen, Heinrich von Treitschken, Henri Bergsonin ja Alfred Rosenbergin ajatuksiin.) Näistä herroista huolimatta, itse aatteesta kertoo parhaiten Adolf Hitlerin kirja Taisteluni.
    Kansallissosialismin aatteelle on myös keskeistä rotu, jonka suurin saavutus on nationalistisen ajatusmallin mukaan yhtenäinen valtio.

    Jos näillä aspekteilla lähdetään sotimaan toisten sotia, vaikka oman maan asiat ovat täysin retuperällä, niin voiko itseään kutsua kansallisosialistiksi?

    • Täytyy myös muistaa yhteinen vihollinen: sionismi. Viholliseni vihollinen on minun ystäväni.

      Ja kuten jo ylempänä tuli selväksi, niin todellisessa taistelussa saisi sellaista taistelukokemusta mitä ei intissä saa.

      • Taistelukokemus olisi kyllä hyvä ja positiivinen asia tuossa, yhdyn tuohon. Yhdyn myös siihen, että viholliseni vihollinen, on taho josta voi olla hyötyä omiin tavoitteisiin nähden.

    • “Jos näillä aspekteilla lähdetään sotimaan toisten sotia, vaikka oman maan asiat ovat täysin retuperällä, niin voiko itseään kutsua kansallisosialistiksi?”

      Ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa, jos kansallissosialisti taistelee kansainvälistä sionismia vastaan eri puolilla maailmaa, esimerkiksi nyt vaikka Syyriassa. Hitlerkin kehotti testamentissaan seuraajiaan taistelemaan väsymättömästi kansainvälistä sionismia vastaan. Joka tapauksessa, tuolla periaatteella varmaan SS-kapteeni Alois Brunneria tai kenraalimajuri Otto Ernst Remeriä voida pitää kansallissosialisteina, koska sotivat syyrialaisten ja egyptiläisten sotia merkittävinä virkamiehinä/neuvonantajina. Alois Brunner auttoi Syyriaa jopa luomaan tiedustelupalvelun. Jos nyt yhtään historiaa käsittää tai sitä ymmärtää, voidaan kansallissosialistin osallistumista Syyrian taisteluihin pitää luonnollisena jatkumona. Kansallissosialistit lupasivat tukea itsenäisiä arabivaltioita sionisteja vastaan. Mielestäni tämä lupaus ei ole umpeutunut missään vaiheessa, ja mm. edellä mainitut henkilöt jatkoivat ko. maissa kansallissosialistien politiikkaa.

  11. Kuten tossa mainittiin niin Syyriassa on lähinnä kyse siitä että halutaan luoda islamilainen valtio. Sitä koko maailmaa pelkää, koska sen vaikutukset Lähi-Itään sunnien ja shiiojen välille tulee olemaan massiiviset ja vaaralliset.

    Monet ryhmät Syyriassa vastustavat tätä, ihan ymmärrettävästä syystä. Jos he eivät tee sitä, he joutuvat jossain vaiheessa elämään (virallisesti) toisen luokan kansalaisina omassa maassa.

    Kansallisyyysmielisyydellä ei ole tämän kanssa mitenkään tekemisissä. Länsi haluaa tuhota Iranin, ja Iran sunnimuslimit.

  12. Jo toinen aprillipila johon lankean tällä sivustolla! Tämä tulee jo vuosittaiseksi tavaksi.

    Myönnettäköön että ihmettelin hiukan ylilyövää artikkelia ja ihmisen intoa lähteä taistelemaan hienompien kulttuureiden puolesta, mutta kalenteria en osannut katsoa 🙂

Vastaa käyttäjälle Jape Tuorkki Peruuta vastaus

Please enter your comment!
Please enter your name here