Günter Grass, persona non grata Israelissa

Israel on julistanut Nobel -palkitun Günter Grassin (84) ei-toivotuksi henkilöksi (persona non grata), johtuen siitä, että hän on runossaan kuvaillut juutalaista valtiota mahdolliseksi uhaksi maailmanrauhalle. Runo on julkaistu kokonaisuudessaan Nationellt Motstånd -sivustolla.

Günter Grass on ollut pitkään Saksan yksi suosituimmista kirjailijoista. Useassa hänen kirjassaan on kuitenkin ollut pistos kohdistettuna kansallissosialismiin, mukaan lukien kansainvälisesti tunnettu romaani Peltirumpu. Vuonna 2006 Günter Grass tunnusti, että hän oli toiminut SS-sotilaana toisen maailmansodan aikana. Tämä oli uutinen, jota ei otettu vastaan kovinkaan hyvin eräiltä suunnilta, ja se olisi todennäköisesti aiheuttanut sen, että hänet olisi diskattu Nobel-ehdokkuudesta, jollei hänelle olisi jo kyseistä palkintoa jaettu.

Jos kritiikki vuonna 2006 seisahtui toteamukseen, että “Günter Grassin ei pitäisi saada Nobel-palkintoa”, voi Grassin viime keskiviikkoinen runo todennäköisesti tuhota hänen uransa. Runo “Was gesagt werden muss” (suom. “Mitä täytyy sanoa”) on iskenyt maahan pommin lailla, sillä se kritisoi Israelin valtion ydinaseiden hallussapitoa. Usea poliitikko on vaatinut toimenpiteitä. Muun muassa Morten Messerschmidt Tanskan kansanpuolueesta haluaa, että EU:n tulisi ottaa etäisyyttä runosta, joka hänen mukaansa “muistuttaa Kolmannen valtakunnan retoriikasta”. Useat juridisten organisaatioiden edustajat ovat syyttäneet runoa antisemitismistä ja siitä, että se olisi “vihapamfletti”. Asiasta on myös keskusteltu Israelin ulkoministerin Avigdor Liebermanin ja Italian pääministerin Mario Montin välisessä tapaamisessa.

Aiemmin tänään Israelin sisäministeri Eli Yishat julisti Günter Grassin persona non grataksi, ei-toivotuksi henkilöksi. Israelin sisäasiainministeriöstä annetussa lausunnossa mainitaan, että Günter Grassin matkustus Israeliin “yrityksenä luoda vihaa Israelin valtiota ja israelilaisia kohtaan” tullaan estämään.

Mitä Günter Grass haluaa sitten viestittää runollaan? Osa viestiä on, että Israel todistetusti on ydinasevaltio, mutta että kyseinen juutalainen valtio on kuitenkin kansainvälisen valvonnan ulkopuolella – samanaikaisesti, kun tätä valvontaa vaaditaan Iranin osalta. Grass mainitsee runossaan myös, että Israelin ydinasepotentiaali voi olla uhka jo nyt hauraalle maailmanrauhalle, mutta kukaan ei uskalla tästä kertoa pelätessään tulla tuomituksi antisemitismistä. Grass toteaa, että hän ei enää voi pysyä hiljaa, sillä hän on kyllästynyt länsimaiden tekopyhyyteen. Hän toivoo, että rikkoessaan oman hiljaisuutensa hän edesauttaisi muita tekemään samoin.

Alla runo kokonaisuudessaan:

What Must Be Said

Why do I stay silent, conceal for too long
What clearly is and has been
Practiced in war games, at the end of which we as survivors
Are at best footnotes.

It is the alleged right to first strike
That could annihilate the Iranian people–
Enslaved by a loud-mouth
And guided to organized jubilation–
Because in their territory,
It is suspected, a bomb is being built.

Yet why do I forbid myself
To name that other country
In which, for years, even if secretly,
There has been a growing nuclear potential at hand
But beyond control, because no inspection is available?

The universal concealment of these facts,
To which my silence subordinated itself,
I sense as incriminating lies
And force–the punishment is promised
As soon as it is ignored;
The verdict of “anti-Semitism” is familiar.

Now, though, because in my country
Which from time to time has sought and confronted
Its very own crime
That is without compare
In turn on a purely commercial basis, if also
With nimble lips calling it a reparation, declares
A further U-boat should be delivered to Israel,
Whose specialty consists of guiding all-destroying warheads to where the existence
Of a single atomic bomb is unproven,
But as a fear wishes to be conclusive,
I say what must be said.

Why though have I stayed silent until now?
Because I thought my origin,
Afflicted by a stain never to be expunged
Kept the state of Israel, to which I am bound
And wish to stay bound,
From accepting this fact as pronounced truth.

Why do I say only now,
Aged and with my last ink,
That the nuclear power of Israel endangers
The already fragile world peace?
Because it must be said
What even tomorrow may be too late to say;
Also because we–as Germans burdened enough–
Could be the suppliers to a crime
That is foreseeable, wherefore our complicity
Could not be redeemed through any of the usual excuses.

And granted: I am silent no longer
Because I am tired of the hypocrisy
Of the West; in addition to which it is to be hoped
That this will free many from silence,
That they may prompt the perpetrator of the recognized danger
To renounce violence and
Likewise insist
That an unhindered and permanent control
Of the Israeli nuclear potential
And the Iranian nuclear sites
Be authorized through an international agency
By the governments of both countries.

Only this way are all, the Israelis and Palestinians,
Even more, all people, that in this
Region occupied by mania
Live cheek by jowl among enemies,
And also us, to be helped.

Käännös on Heather Hornin tekemä käännös lehdessä The Atlantic Wire. Saksankielinen alkuperäisversio julkaistiin lehdessä Süddeutsche Zeitung.

Uutinen julkaistu alunperin Nationellt Motståndissa.