Koti Artikkelit Vastarintaliike Göteborgin mielenosoitus – fiasko vallanpitäjille

Göteborgin mielenosoitus – fiasko vallanpitäjille

13

Göteborgin suurmielenosoituksen jälkeen Ruotsin media ja poliittinen eliitti alkoivat vakuutella kansalaisille, että marssi oli “fiasko”, koska poliisi keskeytti sen väkivalloin. Poliisi oli nimittäin päättänyt, ettei Vastarintaliike saa pitää muun muassa lippujaan esillä. Kun poliisi ei saanut lippuasiassa tahtoaan läpi, alkoi raaka voimankäyttö. Nordfrontin Fredrik Vejdeland kirjoittaa eliitin valepropagandasta.

Huolimatta siitä, kuinka paljon vallanpitäjät ja media yrittävät vakuutella itselleen marssin epäonnistuneen, olemme nyt ottaneet jälleen edistysaskelia. Tämä oli takaisku järjestelmälle, ei meille. Kyse ei ole vain siitä, että marssilupahakemus ja itse mielenosoituspäivä saivat koko kansan puhumaan meistä ja satojatuhansia ihmisiä kuuntelemaan sanomaamme. Kyse ei ole myöskään ainoastaan siitä, että järjestimme mielenosoituskulkueen valtamedian noitavainosta ja poliisin uhasta käyttää koko väkivaltamonopoliaan meitä vastaan. Kyse ei ole vain siitäkään, että yli 800 ihmistä oli paikalla Göteborgissa osoittaakseen mieltä joukossamme, mikä osoittaa, että mielenosoituksemme kasvavat huolimatta ennen mielenosoitusta vallinneista äärimmäisen huonoista edellytyksistä kasvulle. Kaikessa tässä onnistuimme, mutta edellä mainituista asioista mikään ei ole se, missä onnistuimme kaikkein parhaiten.

Valtamedian tarve tekaista meistä mustamaalausartikkeleita paljastaa, ettei Vastarintaliike ole vain todellinen oppositio vaan että se nähdään vakavasti otettavana kilpailijana nykyiselle yhteiskuntajärjestelmälle. Minun on henkilökohtaisesti vaikeaa olla kovin haltioissani siitä, että yli tuhat aseistautunutta poliisia pysäyttää – kylläkin suurin vaivoin – 650 aseistautumatonta ja omilla kasvoillaan mieltä osoittanutta ihmistä Vastarintaliikkeen riveissä. Tässä tilanteessa väkivaltamonopoli on täysin poliisin käsissä ja vain muutamilla kymmenillä ihmisillä Vastarintaliikkeessä (kilvenkantajilla) on edes lähestulkoon samat resurssit hyökätä ja puolustaa itseään kuin poliisilla.

Huonompi juttu oli se, että arvioimme alusta asti väärin järjestelmän aikomukset ja kyvyt, mikä johti siihen, että jouduimme lopulta lähes mahdottomaan tilanteeseen. Emme ehkä oikeasti uskoneet, että poliisi ja muut viranomaiset syyllistyisivät niin törkeään perustuslain rikkomiseen mielenosoituksen suhteen. Tästä meidän onkin otettava opiksemme. Positiivista oli, että pakotimme järjestelmän tekemään kaiken tämän, ja juuri tässä kohtaa asiasta muodostuikin järjestelmälle fiasko.

Poliisin toiminta raotti nyky-yhteiskunnan vakavia puutteita. Se osoitti, ettei perustuslaki koske tiukan paikan tullen etnisesti tietoisia pohjoismaalaisia. Demokratia on illuusio, joka on olemassa vain niille, jotka ajattelevat “oikein” ja niille, jotka ajattelevat “väärin” mutteivät kuitenkaan ole uhka. Vastarintaliike sekä ajattelee “väärin” että on uhka rikollisia vallanpitäjiä vastaan, ja siksi meitä vastaan toimitaan tällä tavoin. Koska ennen Vastarintaliikettä ei ole ollut vuosikausiin olemassa rikollista valtaeliittiä uhkaavaa järjestöä, pohjoismaalaiset ovat eläneet haavemaailmassa, jossa on uskottu meillä olevan demokratia, oikeusvaltio ja perustuslaki, joka koskee kaikkia. Se, että olemme pakottaneet eliittiä riisumaan naamionsa, ei ole heille mikään voitto vaan valtavan suuri tappio.

Uskoitteko te kaikki vielä muutamia vuosia sitten, että poliisi tulisi kieltämään poliittisen puolueen luvallisen mielenosoituksen? Uskoitteko poliisilla olevan salaisia suunnitelmia pidättää ihmisiä joukoittain ilman mitään oikeaa syytä? Uskoitteko, että juutalaisjärjestö saisi päättää siitä, osoittavatko pohjoismaalaiset mieltään? Uskoitteko pääministerin alkavan puhua järjestön kieltämisestä, kun poliittinen puolue järjestää mielenosoituksen, johon ei ole pyydetty lupia mutta joka on kuitenkin laillinen?

Kaikki se, mitä viime viikkojen aikana on tapahtunut, on ollut äärimmäistä perustuslain ja sen oikeusvaltion halventamista, jota keskustapuolueen johtaja Annie Lööf uskoo puolustettavan poliittisten mielenosoitusten kieltämisellä. Monet pohjoismaalaiset sitä paitsi ovat sen verran hereillä huomatakseen sen, että mielenosoitusten kieltämiset, poliittisten puolueiden kiellot, “väärinajattelijoiden” joukkopidätykset ja vastaava toiminta on melkoisen äärimmäistä jopa siihen nähden, että kyseessä on Ruotsi. He ymmärtävät, ettei tämä kuulu meidän perinteeseemme ja että se on jyrkästi kontrastissa siihen nähden, mitä poliitikot itse sanovat Pohjolan olevan ja edustavan. Pohjolan maine alueena, jossa vallitsee vapaus ja oikeudenmukaisuus, on heistäkin jo perin kyseenalainen.

On selvää, että perustuslain ja oikeusvaltion pilkkaamista on ennenkin tapahtunut pienemmässä laajuudessa, mutta se, kuinka laaja ilmiö tämä todellisuudessa on, ei ole koskaan ollut yhtä ilmeistä kuin nyt. Tämä kaikki on tapahtunut järjestelmän kannalta liian aikaisin, liian suurissa määrin ja se ollut liian läpinäkyvää ollakseen sille mikään voitto.

Pohjoismaiden äärivasemmiston harmittomuus ja voimattomuus kaduilla on luonnollisesti auttanut eteenpäin asiaamme. Uskotellusta äärivasemmistolaisten “uhasta” on tullut yhä pienempi, suureksi osaksi siksi, että kansallismieliset ovat ajaneet heitä puolustuskannalle jo vuosia. Olosuhteet ovatkin pakottaneet poliisin käyttämään jo suoraa väkivaltaa. Aiemmin poliisin on ollut mukava teettää likaiset työt äärivasemmistolla ja siirtää kansallismielisten kokoukset sivukaduille, mutta nyt, kun se ei enää käykään päinsä, heidän täytyy itse käyttää pamppujaan ja uhkailla joukkopidätyksillä estääkseen kansallismielisiä etenemästä. Taas yksi tappio eliitin kannalta.

Vallanpitäjien tappiossa on siis kyse siitä, että Vastarintaliike on pakottanut sen tunnustamaan avoimesti väriä ja paljastamaan todelliset kasvonsa. Olemme puhtaasti läsnäolollamme ajaneet valtaapitävät näyttämään itse toteen sen, että he ovat rikollisia juuri mistä heitä syytämmekin. Provokatiivisuus ja mielenosoituksen järjestäminen teemalla “Kapinoi rikollisia vallanpitäjiä vastaan!” vaikuttaakin olevan avain valtaapitävien tasapainon järkkymiseen ja järjestelmän totalitaarisen suuntauksen paljastamiseen.

Korvataksemme nykyisen järjestelmän meidän on osoitettava kansalle, että tämä järjestelmä on suorastaan laiton ja ettei nykypäättäjillä ole oikeutta päättää asioistamme. Vallankumoukselliset liikkeet ovat aina saavuttaneet tavoitteensa pakottamalla järjestelmän rikkomaan omia periaatteitaan. Demokratiassa tämä tarkoittaa sen kokeilemista, kuinka pitkälle sananvapauden periaate todellisuudessa kantaa. Jos oikeasti eläisimme demokratiassa, jossa vallitsevat sananvapaus ja yhdenvertaisuus lain edessä, ei olisi ollut mikään ongelma, että Vastarintaliike järjestää mielenosoituksia aivan kuten muutkin järjestöt.

Vastarintaliike on radikaali järjestö, joka avoimesti ja kovaan ääneen lausuu kaikki vallanpitäjien inhoamat totuudet. Olemme vastavoima Ruotsidemokraattien johtaja Jimmie Åkessonille ja muulle valeoppositiolle. Meitä ei voi ostaa, meitä ei voi ylipuhua laimentamaan sanomaamme emmekä tule koskaan lopettamaan. Olemme jokaisen rikollisen ja omaa kansaansa kohtaan vihamielisen järjestelmän painajainen. Ainoa tapa, jolla vallanpitäjät voivat meidät yrittää pysäyttää, on ottaa laittomat keinot käyttöön. Tämä voikin hidastaa etenemistämme väliaikaisesti, mutta loppujen lopuksi vallanpitäjien rikokset johtavat suurten ihmisjoukkojen todellisuuteen heräämiseen ja siihen, että rekrytoimme uusia ja taas uusia jäseniä ja tukijoita. Näin tulee tapahtumaan myös Göteborgissa tapahtuneen järjestelmän tappion jälkeen.

 

Fredrik Vejdeland

Nordfront.se

13 KOMMENTIT

  1. Tuota, sen verran voin sanoa että laittomien keinojen käyttöönotto ei tuo luottamusta ja hyväksyntää kansalta. Siihen kohtaan kannattaa miettiä erilaisia toimintatapoja. Suoraselkäisyys ja salailtujen asioiden sekä pilotettujen dokumenttien julkituominen vahvistaa yleistä hyväksyntää. Väkivalta ei.

    Tekstissä mainittiin myös “poliittinen puolue”. Nyt täytyy selkeyttää sitä onko kyseessä “poliittinen puolue” vaiko “poliittinen liike”. JOs kyse on poliittisesta puolueesta niin silloin jokaiseen maahan pitää saada oma parlamenttaarinen osasto. JOka jo poliisihallituksenkin oman lausunnon mukaan sallii suuremman toleranssin “hyvien tapojen vastaisuudessa”.

    Olisiko nyt hetki perustaa yhdistys joka kerää nimiä omalle puolueelle? Esim. SKP:lle (Suomen kansallissosialistinen puolue)? 5000 nimeä rittää puoluerekisteriin ja kun se status on saavutettu, ollaan yksi osa demkraattista koneistoa. Osa koneistoa jolla on mahdollisuus paljastaa kähmintöjä sekä salaisia kabinettisopimuksia. Voisi olettaa että useat jotka eivät koe esim. Perussuomalaisia omaksi puolueekseen, äänestäisivät uutta puoluetta.

    • Ruotsissa Vastarintaliikkeellä on oma puolue, johon tekstissä viitattiin.

      • Tarkoitin että olisiko nyt aika kypsä myös Suomessa? Jo olisi poliisihallituksella pasmat sekaisin kun ryhmä ottaisi puolueen statuksen. Ja se varmasti noteerattaisiin muuallakin maailmalla.

        Mutta, tämä on ryhmän demokraattinen päätös. Vastaavia asioita pompsahtaa vaan mieleen.

        • Eiköhän puolueen perustaminen ole vain ajan kysymys täälläkin. Kuitenkin, mikäli asiat haluaa hoitaa hyvin, vaatii se hieman muutakin kuin yhden kokouksen ja papereiden viennin PRH:n.

    • Itseäni myös kiinnostaisi tämä asia, että olisiko Suomessakin mahdollista perustaa kansallissosialistinen puolue, jotta myös äänestyskopissa olisi tarjolla todellinen vaihtoehto.

    • Mihin muka tarvitaan toista puoluetta kun meillä on jo (((PerusSionistit))). Heidän (((kansallismielisyys)) on sitä oikeaa kansallismielisyyttä, ja sellaista joka sallitaan meille goyimille. Eli Israel ensin -politiikkaa.

  2. Koska Suomessakin marssitaan avoimen kapinan puolesta, eikä alentuvasti sananvapauteen ja muihin kulttuurimarksistien YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta peräisin oleviin “oikeuksiin” vedoten?

    • Tämä tuleva Tampereen mielenosoitus on nimetty erään ajankohtaisen tapahtuman vanavedessä. Vastarintaliike ei muuten ole viitannut YK:n julistuksiin tässä asiassa, mutta toisaalta on hyvä tuoda tätäkin asiaa esille, sillä se paljastaa sen ettei eliitti noudata edes omia sääntöjään – asia, jota Göteborginkin mielenosoitus toi esille.

  3. En ole Vastarintaliikkeen jäsen, mutta haluan kommentoida tätä puolue-hanketta.

    Minusta tulisi vielä tässävaiheessa keskittyä enemmän uusien aktivistiryhmien perustamiseen uusille paikkakunnille, sillä vielä on paljon alueita joilla Vastarintaliikkeellä ei ole omaa aktivistiryhmää.

    Kun aktivistiryhmiä alkaa olemaan lähes jokaisessa ainakin suuremmassa kaupungissa ympäri Suomea, olisi silloin jokaisella äänestysalueella mahdollisuus äänestää oman alueen ehdokasta, toisin kuin nyt jos pidettäisiin vaalit niin olisi paljon alueita joilla ei ole lainkaan omia ehdokkaita kun ei ole edes aktivistiryhmiäkään.

    Aktivistiryhmät ovat mielestäni äärimmäisen tärkeitä siksi koska niissä koulutetaan uusia jäseniä ja karsitaan kaikki hörhöt pois jo alkuvaiheessa. Vaaleihin tulisi huolella kouluttaa ja valita sanavalmiita ehdokkaita, eikä mitään yhden asian öyhöttäjiä ym. pellejä jotka on helppo nolata julkisuudessa ja voitte olla varmoja että siinä vaiheessa kun Vastarintaliike ehdokkaita asettaa, tullaan niitä pyörittämään mediassa oikein kieroilla tempuilla ja räikeillä valheilla. Jussi Halla-ahon ja Olli Immosen ryöpytykset mediassa hyvänä esimerkkinä. Kaikki kaivetaan esille ja aktivistiryhmien täytyy huolella kouluttaa tulevat ehdokkaat tätä varten.

    Vastarintaliikkeen selkeä valtti on nimenomaan kaduilla järjestetyissä mielenosoituksissa sekä myös mahdollisuudessa jakaa liikkeen materiaalia kotitalouksiin. Siksi olisi minun mielestäni hyvin tärkeää että aktivistiryhmiä tulisi olla paljon useammalla paikkakunnalla ensin ennenkuin aletaan mitään puolueviritelmiä kasaamaan.

    Kun lähes jokaisella isommalla paikkakunnalla ja äänestysalueella on oma aktivistiryhmä, onnistuu puolueen mainostaminen sekä keskustelu kansalaisten kanssa kasvotusten paljon tehokkaammin eikä puolue jää silloin miksikään yhden promillen pikkupuolueeksi kaikenmaailman Muutoksien, IPUjen ym. joukkoon.

    • Juuri näin. Seuraava tavoite voisi olla saada perustettua vähintään yksi aktivistiryhmä jokaiseen Suomen vaalipiiriin.

  4. Mitä enemmän valtamedia ja poliisi sekä tietenkin Ruotsin feministi hallitus Löfvenin löperön johdolla pois puhuvat Vastarintaliikkeen olemassoloa ja sen toiminnan onnistuneisuutta. Sitä enmmän se kertoo siitä, että valheiden levittäjät tietävät itsekin olevansa ontolla pohjalla asiansa kanssa. Kuta enemmän jotain tahoa väheksytään tai panetellaan. Sitä paremmin se on onnistunut tavoitteissaan ja toiminnassaan, joka tulee noudattamaan lumipallo efektin omaista kasvua niisä yhteiskunnissa, joissa sitä eniten vihataan ja pelätään.
    Onnea ja menestyssä jatkossakin.

Comments are closed.