Göteborg-oikeudenkäynti: ketään ei tuomittu kiihotuksesta

Lokakuun 26. Päivä annettiin tuomio Göteborgin mielenosoitusta koskevassa oikeudenkäynnissä. Syytetyt Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet vapautettiin ”kiihotus kansanryhmää vastaan” -syytteistä. Viisi syytettyä tuomittiin osallistumisesta väkivaltaiseen mellakkaan. Yhteensä 16 jäsentä olivat olleet syytettyinä. Kansallinen vastarinta kirjoitti oikeudenkäynnistä aiemmin täällä.

Oikeudenkäynnin syyttäjä Jonas Martisson yritti saada Vastarintaliikkeen jäseniä tuomiolle kollektiivisesta mielipiderikoksesta, koska hänen mielestään nämä olivat ”yhdessä ja yhteisymmärryksessä” syyllistyneet kiihottamiseen. Muutamia jäseniä syytettiin myös osallistumisesta väkivaltaiseen mellakkaan, sen vuoksi, että nämä olivat vastanneet poliisin väkivaltaisuuteen, mistä seurasi fyysinen yhteenotto poliisin kanssa.

Oikeudenpäätöksellä kukaan ei kuitenkaan ollut syyllistynyt kiihottamisrikokseen, mikä myös tarkoittaa ettei järjestön tunnusta Tyr-riimua ei voida yhdistää Kolmanteen valtakuntaan sillä tavalla, että symbolia voitasiin verrata esimerkiksi hakaristiin. Göteborgin mielenosoituksessa 30.syyskuuta 2017 Pohjoismainen Vastarintaliike käytti mielenosoituksen tunnuksenaan Tyr-riimua sekä iskulausetta ”Kapina rikollisia vallanpitäjiä vastaan!”

Yksi väkivaltaisesta mellakoinnista tuomituista viidestä henkilöstä tuomittiin 2 kuukauden vankeusrangaistukseen, loput saivat ehdollisen rangaistuksen ja yhdyskuntapalvelusta. Syytetty Jimmy Andersson vapautettiin syytteistä kokonaan, vaikka syyttäjän mielestä Andersson oli juuri mellakkaa johtanut henkilö.

Oikeus kritisoi syyttäjän näyttämää videomateriaalia, jossa poliisin IT-asiantuntijat olivat editoineet useita videoklippejä yhteen ilman alkuperäisiä aikamerkintöjä. Koska videoita näytetään eri kuvakulmista kuvattuna, antaa se vaikutelman, että yhteenotto kesti kauemmin kuin muutamia minuutteja, mitä se todellisuudessa teki. Oikeuden mielestä video ei näytä todellisuutta ja tärkeitä yksityiskohtia koko tapahtumaketjusta. Mutta siitä huolimatta, video yhdistettynä todistajanlausuntoihin oikeuden mukaan ”antaa kohtalaisen hyvän suuripiirteisen kuvan tapahtumaketjusta, millä on merkitystä tuomitsemisessa”.

Koko syyte kiihotuksesta hylättiin

Syyttäjän mukaan kaikki painotuotteet, joissa esiintyy järjestön tunnus Tyr-riimu olisi kiihotusta kansanryhmää vastaan – ja tämän mukaan tunnuksin varustetut takit, kilvet ja mielenosoituskyltit olisivat mielipiderikoksen rekvisiittaa, siitäkin huolimatta että ne kuuluvat perustuslailla taattuun paino- ja ilmaisuvapauden piiriin, jonka vuoksi niiden tuomitseminen kuuluisi oikeuskanslerille. Oikeuskansleri on jo kuitenkin aiemmin todennut Tyr-riimun täysin lailliseksi. Syyttäjän mukaan tunnusta ei ole kuitenkaan arvioitu oikeusistuimessa siitä kuinka sitä käytetään mielenosoittajien keskuudessa ”yhteisymmärryksessä” ilmaisemaan ”kiihotusta kansanryhmää vastaan”.

Kiihotussyyte kuitenkin kumoutui perustuen muun muassa perustuslakiin ja Eurooppakonventioon, jotka takaavat Ruotsin kansalaisten mielipiteenilmaisuvapauden. Oikeus kirjoittaa myös tuomiossaan, että mielipiteenilmaisunvapaus on ”demokratian peruspilari” ja siteeraa Eurooppakonventiota:

”Mielipiteenilmaisunvapaus on olennainen (demokraattisen) yhteiskunnan perusta, eräs edelläkäynnin ja jokaisen ihmisen kehityksen perusedellytys. Se ei pidä sisällään pelkästään niiden ideoiden ja tietoja, jotka käsitetään positiivisena tai nähdään vaarattomina, vaan myös sellaiset asiat, jotka voidaan käsittää loukkaavina, shokeeraavina tai mitkä häiritsevät valtiota tai joitain sen yhteisöä.”

Koska mielenosoitus oli peruslaillinen ja poliittinen, heikentää se edelleen syyttäjän argumentteja siitä, että symbolien käyttäminen olisi rikollista: Painovapauteteen ja tähän perustuen, symbolien käyttöä ei voida tuomita rikollisena.

Oikeus piti myös perusteettomana syyttäjän väitettä siitä, että samanlainen vaatetus antaisi ”militäärisen vaikutelman”. Siitä huolimatta, että kilvenkantajilla , jotka olivat pukeutuneet suojavarusteisiin, oli enemmän yhtenäinen vaatetus kuin muilla mielenosoittajilla, yhteinäisen vaatetuksen tarkoitus oli suojata mielenosoittajia poliisilta, vastamielenosoittajilta sekä journalisteilta, jotka halusivat kuvata mielenosoittajia. Syyttäjä, joka oli yrittänyt vetää yhteyttä kansallissosialistiseen Saksaan, ei siis myöskään tällä tavoin saanut läpi syytettään kiihoituksesta. Oikeuden mukaan yhtenäinen pukeutuminen muistutti enemmän poliisia kuin 1930- ja 1940-lukujen saksalaisia uniformuja.

Vaikka Tyr-riimua on käytetty myös kansallissosialistien keskuudessa Kolmannessa Valtakunnassa, sillä on olemassa myös pitkä historia ennen 1900-lukua, ja sitä käytetään myös useissa muissa yhteyksissä, joten oikeuden mukaan Tyr-riimun käyttöä ei myöskään nähdä ”kiihottamisena”.

Myöskin se, että enemmän kuin yksi henkilö oli huutanut ”Hell seger!” nähtiin heikkona syytöksenä. Ei ollut todisteita tai näyttöä siitä, että joku syytetyistä olisi näin tehnyt eikä myöskään, että joku olisi käskenyt huutoon tai että se olisi ollut harjoiteltu ja koordinoitu vaan ennemminkin ”huudahdus, joka tulee spontaanisti sekaisessa ja yhteenottomaisessa tilanteessa, joka on tuomittu aikaisemmin väkivaltaisena mellakkana”.

Fredrik Vejdelandin puhe

Syyttäjän mukaan Vejdeland syyllistyi rikokseen osoittaessaan puheessaan niitä henkilöitä, joiden kasvot näkyivät mielenosoituskylteissä tekstin ”rikollinen” kanssa, sen vuoksi että nämä ovat syyllistyneet kansanpetturuuteen ja pohjoisen kansojen kansanmurhaan maahanmuuttopolitiikkansa ansiosta. Koska muutamat näistä henkilöistä olivat juutalaisia, syyttäjän mukaan Vejdeland oli syyllistynyt kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Oikeuden mukaan mielenosoituskylteissä kuitenkin oli esitettynä Ruotsin poliittinen eliitti, eikä niissä siis osoitettu jotain tiettyä rotua, etnisyyttä tai uskontoa vastaan. Poliitikot, viranomaiset ja journalistit eivät muodosta suojeltua kansanryhmää, ja täten tämä väite kaatui.

Syyttäjä väitti myös, että Vejdelandin puhe siitä, kuinka petturuus ja rikos kansaa vastaan tapahtuu, koska valtaapitävät ovat järjestäneet massamaahanmuuton, olisi myös kiihotusrikos. Mutta tässäkin asiassa oikeus näki, ettei Vejdeland osoittanut puheessaan mitään tiettyä kansaryhmää, mitä rangaistamiseen vaadittaisiin. Vejdeland osoitti puheensa niitä vallanpitäjiä vastaan, jotka hän näkee olevan vastuussa yhteiskunnan epäkohtiin, sitoen nämä mielenosoituksen teemaan ”kapinoida rikollisia vallanpitäjiä vastaan”. Ja vaikka Vejdelandin puhe olisi ollut osoitettu kohti jotain tiettyä ryhmää vastaan, ei puhe sisällyttänyt kiihottamista kansanryhmää vastaan ottaen huomioon ilmaisunvapausoikeuden.

Muistuttiko mielenosoitus 30-luvun Saksaa?

Tuomion lopussa todetaan ettei mielenosoituksen estetiikka ole niin samanlainen 30-40 -luvun Saksan kanssa, että osallistujat olisivat kollektiivisesti syyllisiä tehtyyn kiihotusrikokseen. Vaikka osalla osiallistujista oli samanlainen vaatetus, kuten samanlaiset takit, tai että he olivat kantaneet lippuja ja mielenosoituskylttejä, ei tämä eroa muista poliittisista mielenosoituksista, Mielenosoituksen teema tai käyttäytyminen ei myöskään ole ollut sellaista, joka yksimielisesti toisi mieleen 1930-40 -lukujen kansallissosialismin.

Täten kaikki syytetyt vapautettiin kiihotussyytteistä.

Ovatko Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen näkemyksen rikollisia?

Tuomiossa kritisoitiin syyttäjän argumentteja useissa kohdissa. Syyttäjä oli yrittänyt väittää, että Vastarintaliikkeen politiikka itsessään on rikollista, koska organisaatio hänen mukaansa puoltaa ”rotujen parempiarvoisuutta”, ja että tämän vuoksi mielenosoitukseen osallistujat näyttävät sympatiaa näitä ”rikollisia” mielipiteitä kohtaan osallistumalla mielenosoitukseen.

Oikeuden mukaan jäsenyys Pohjoismaisessa Vastarintaliikkeessä ei ole rikollista ja rangaistavaa, eikä myöskään ole rangaistavaa kannattaa niitä mielipiteitä, joiden takana Pohjoismainen Vastarintaliike seisoo. Syytteessä ei ole kyseessä niiden mielipiteiden tuomitsemisesta, jotka esimerkiksi on painettuna liikkeen poliittiseen ohjelmaa. Jotta näitä mielipiteitä alettaisiin tuomita, kajottaisiin liikaan perustuslaillisiin oikeuksiin, jotka takaavat mielipiteen- ja kokoontumisvapauden.

Myös ajatus siitä, että mielenosoittajat, jotka olivat kuulemassa Fredrik Vejdelandin puhetta olisivat ”rikoskumppaneita” heitettiin romukoppaan. Syyttäjän mukaan Vejdelandin puhe oli kiihottamista, ja sen kuuleminen siten myös rikollista, minkä vuoksi puheen kuulijat olivat rikoskumppaneita. Mutta oikeuden mukaan, mikäli puhe olisi sisältänyt rikoksen, rikoskumppanuuteen ei riitä se, että sattuu olemaan paikalla eikä myöskään se, että tuntee sympatiaa väitettyä rikosta kohtaan.

Pettynyt syyttäjä on kuitenkin todennut aikovansa ”luultavasti” valittaa tuomiosta.

Lähde: Nordfront.se