Koti Artikkeli : Simon Holmqvist: Homoseksuaalinen muotiteollisuus ja anorektinen naisihanne

Artikkeli : Simon Holmqvist: Homoseksuaalinen muotiteollisuus ja anorektinen naisihanne

Etusivu Yksityinen: forums Artikkeli : Simon Holmqvist: Homoseksuaalinen muotiteollisuus ja anorektinen naisihanne

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #65837
    system-admin
    Osallistuja

    Homoseksuaalinen muotiteollisuus ja anorektinen naisihanne – Simon Holmqvist

     

    Miehillä on taipumus tuntea vetoa naisellisiin ja kurvikkaisiin muotoihin. Miksi sitten maailman etummaisilla valokuvamalleilla on teinipoikien kropat? Simon Holmqvist selventää artikkelissaan kuinka catwalkeilla on luotu epäterve naisihanne.

    Kuva:Malli Kelly Kopen – homoseksuaalien unelmatyttö?

    Aivan kuten klassinen V-malli on universaali ruuminrakenteen ihanne miehille, niin naisten tiimalasimuoto yleisesti on miehille puoleensavetävä.

    Tutkimukset ovat osoittaneet,että leveä lantio ja suuret rinnat naisella vetää puoleensa eniten miesten katseita kaikista ruumiinrakennetyypeistä. On faktaa, että 2010 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että miehen aivoissa tapahtuva reaktio tämän nähdessä tiimalasimuotoinen nainen muistuttaa samankaltaista palkitsemisentunnetta kuin mitä alkoholi tai muut huumausaineet voivat tuottaa.

    Tämä on yleisestä tietoa miehille, mutta myös suurelle osalle naisista, mikä voidaan osittain selittää sillä, että kurvikas nainen on ollut jo ajat sitten lanseerattu populaarikulttuurin objektina.

    Hollywoodilla ja yhtä juutalaisella musiikkiteollisuudella on ymmärrettävästi aivan oma agendansa kurvikkaan naiskehon idealisoinnissa – afrikkalaisten ja jotakuinkin äärimmäisempien kehonsuhteiden kuin mitä pohjoismaalaisilla naisilla on – ja sellaisten naisten kuin 00-luvun Jennifer Lopez ja 10-luvun Kim Kardashianin kautta näemme kuinka ideaali on tullut yhä enemmän äärimmäisyyttä havittelevaksi ja ekshibitionistiseksi ajan kuluessa. Tämä on johtanut takapuolten suurennoksien kysynnän kasvamiseen silikonirintojen suosion ohi siinä mitä tulee naisten plastiikkakirurgiaan, siitäkin huolimatta, että niin kutsuttu Brazilian Butt Lift kuuluu erääseen vaarallisimmista kosmeettisista korjauksista, mitä voidaan tehdä. Mutta fakta on, että alkuperäinen ja luonnollinen tiimalasimuoto ideaalina on biologinen, siitäkin huolimatta, että se on (roska)kulttuurisesti afrikanisoitu.

    Kyse on yksinkertaisesti siitä, että tiimalasimuoto – leveä lantio, kapeampi vyötärö ja suuret rinnat – naisella signaloi sitä, että hän on terve ja hedelmällinen miesten luolamiesaivoille, joita modernit miehet yhä nykyään kantavat mukanaan päässään. Samalla tavalla V-muoto miehellä signaloi vahvuutta ja korkeaa testosteronitasoa naisten kivikautisille aivoille, jotka eivät vieläkään ole mukautuneet yhteiskuntaan, jossa miesten korkea testosteronitaso kuvaillaan antisosiaalisuutena. Tämä myös selittää yleisesti naisten päällisisn puoliin irrationaalisen viehtymyksen kriminaalimiehiin – indoeurooppalaisessa historiallisessa kontekstissa monet tämän päivän kriminaaleista olisivat olleet aristokraatteja, sotureita tai johtajia. Mutta tämän päivän feminisoidussa homomaailmassa ei tietenkään ole tilaa tämän tyypin raakamaiselle korkean testosteronin käytökselle, siitäkin huolimatta miten paljon potentiaalista turvallisuutta se voi tarjota.

    Kuva: V-muotoinen torso ja tiimalasin muotoinen keho vetoavat miesten ja naisten kivikaudenaivoihin.

    Homoseksuaalit ja muotiteollisuuden ideaali

    Vaikka biologinen tiimalasi-ideaali ironisesti on tullut osaksi valtavirtaa juutalaisen roskakulttuurin ja valkoistenvastaisen propagandan vuoksi, niin on olemassa eräs instanssi yhteiskunnassa, joka ylläpitää aivan erilaista naisien kauneusihannetta: muotiteollisuus.

    Maailman huippumallien seassa ei näy Marilyn Monroen -tyyppisiä naisia. Huomattavasti todennäköisempää on löytää Justin Bieberin kaksoisolento.

    Kuva: Kurvikas Marilyn Monroe olisi todennäköisesti tuomittu ”lihavaksi” moderneille catwalkeille.

    Homoseksuaalit ovat aina olleet enemmän kiinnostuneita muodista kuin keskimääriset heteroseksuaalit miehet. Tämä pätee erityisesti siihen mitä tulee naisten muotiin, mikä heteroseksuaaleille usein tuntuu täysin vieraalta aiheelta. Siksi ei ole kummallista, että homoseksuaalisilla miehillä on suhteeton dominanssi erityisesti naisten vaatteiden luojina.

    Koska homoseksuaalit luonnollisesti eivät tunne viehtymystä naisiin, ei biologinen tiimalasi muoto tarkoita heille mitään sen erikoisempaa – terve naiskeho ei aiheuta samaa palkitsemisreaktiota aivoissa, kuin mitä se heteroseksuaaleille aiheuttaa.

    Homomaailmassa on sen sijaan nuoret pojat kauneusihanteita.

    On olemassa tutkimuksia, jotka valaisevat kuinka nuoria idealisoidaan homomaailmassa, mutta kaikkein selkein on Ruotsin radion klassinen paljastus siitä, kuinka asiat toimivat homolobbaajien QX-lehden omassa homointernetyhteisössä.

    Huomattiin, että Ruotsin suurin hbtq-internetkohtaamispaikka oli lähinnä lihamarkkina, jossa vanhemmat miehet etsivät nuoria poikia, joita he voisivat ostaa tai huijata seksiin.

    Eräs henkilö, joka pääsi radiossa ääneen, oli alkanut prostituoida itseään jo teini-iässä, ja hän kuvaili kuinka kiinnostus häneen muiden yhteisön jäsenten kanssa väheni vähenemistään sitä mukaa mitä vanhemmaksi hän tuli.

    -On ehkä puoleensavetävämpää olla viaton 14-vuotias kuin 19-vuotias. Huomasin ainakin itse tämä, sillä joka syntymäpäivä sain vähemmän ja vähemmän viestejä.

    Jopa Flashback -foorumi on arvostellut hbtq-kohtaamispaikkaa useaan kertaan. Käyttäjä ”deathofyou” kirjoittaa olleensa rekisteröitynä käyttäjänä kohtaamispaikassa jo pitemmän aikaa:

    Jos käyttää 10 minuttia aikaa ja rekisteröi valetilin, jossa sanoo olevansa 15-vuotias, saa vähintään 15-20 viestiä 30-60 vuotiailta miehiltä, jotka pyytävät sinua imemään heitä tai päin vastoin pienestä rahasummasta.

    Toinen hyvä esimerkki on roomalaiskatolisen kirkon laajat pedofiiliskandaalit, joita tulee esiin tasaisin väliajoin. Arvioiden mukaan on 90% pedofiilipapeista yksinkertaisesti homoseksuaaleja, ja näissä tapauksissa ovat uhrit suurimmassa määrin teinipoikia kuin esiteini-ikäisiä lapsia, vaikka valtavirtamedia yrittää pimentää tämä ja harvoin mainitsevat uhrien ikää tai sukupuolta.

    Kuva: Se kuinka suuri osa homoseksuaaleista papeista, joiden toiminta katolisessa kirkossa on paljastettu, näyttää, että teinipojat ovat homoseksuaalien keskuudessa kehonihanteita.

    En yritä väittää, että homoseksuaalit miehet hyökkäävät teinipoikien kimppuun, vaan pelkästään sen, että suuri osa näistä pedofiilipapeista ovat homoseksuaaleja, jotka ovat viehtyneitä teini-iässä oleviin poikiin. Tietojen mukaan niinkin paljon kuin 98% kaikista uhreista katolisen kirkon pedofiiliskandaaleista on olleet teini-iässä rikoksen tapahtuma-aikaan.

    On siten kummallista, että catwalkeilla on niin voimakas anoreksiaideaali? Että mallit, jotka esittelevät viimeisimmän oudon naistenvaatekokoelman, näyttävät enemminkin teinipojilta kuin naisilta? Että tapahtuukin niin, että heidät huijataan vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa kauneus on jotakin epänaisellista ja siksi heidän tulee laihduttaa pois luonnolliset muotonsa?

    -Kukaan ei halua nähdä kurvikkaita naisia, esimerkiksi homoseksuaali muoti-ikono Karl Lagerfeld sanoi samassa yhteydessä, kun hän puolusti anorektisia mallejaan.

    Muita homoseksuaaleja naistenvaatesuunniittelijoita, jotka ovat tunnetuja anoreksiamalleistaan, on Calvin Klein, John Galliano, Valentino ja Alexander McQueen – jotka ehkä enemmän kuin ketään muita yhdistetään teinipoikaideaaliin muotiteollisuuden naismalleissa.

    Kuva: Muotisuunnittelija Karl Legrfeld on eräs monista homoseksuaalisista miehistä, jotka suosivat malliensa näyttävän teinipojilta.

    Victoire Dauxerre on ex-malli, joka on todistanut kuinka hänen anoreksian syntymistä painostettiin muotiteollisuudessa. Kirjansa Size Zero : My Life as a Disappearing Model, on Dauxerre ollut useissa haastatteluissa, joissa hän on kertonut kokemuksistaan lehdissä ja TV-studioissa.

    [embed]https://www.youtube.com/watch?v=_J6S32q2L1U[/embed]

    ”Luulen, että he yksinkertaisesti eivät pidä naisista”, sanoo Dauxerre aikaisemmista työnantajistaan, kun hän kertoo kuinka naisia kohdellaan muotiteollisuudessa.

    Dauxerre kertoo muun muassa, että hän eli pitkän aikaa kolmella omenalla päivässä, ja että välillä hän oli niin heikkona nääntymisestä, johon hänet pakotettiin, ettei hän tuskin kyennyt edes kävelemään suoraan, ja että hän usein hallusinoi ja pyörtyili välillä.

    -Teollisuus tarkoittaa, että ollaksesi kaunis sinun tulee olla langanlaiha, sairas ja sinulla ei saa olla persoonallisuutta, Dauxerre on kertonut.

    Dauxerren mukaan hänen työnantajansa vaati ”lapsenomaisia kehoja”. Kerran jo edellä mainittu homoseksuaali muotisuunnittelija Karl Lagerfeld sanoi Dauxerrelle, että tämän rinnat olivat liian suuret. Dauxerren rintaliivien koko tuolloin oli 70A (32a amerikkalaisessa vaatekoossa), joka pikaisesti arvioimalla vastaa 11-vuotiasta tyttöä, joka ei ole vielä ihan tullut murrosikään.

    Kuva: Langanlaihat ja sairaat mallit eivät ole jotain, mitä käsitetään kauniina, lukuun ottamatta niitä homoseksuaaleja muotisuunnittelijoita, jotka palkkaavat heitä.

    Homoseksuaalien miesten sekaantumista naistenvaatteiden suunnitteluun on myös kritisoitu heidän naiskollegojensa puolesta.

    -Rakastan homoseksuaaleja. Mutta, jotkut [vaate]suunnittelijoista, kun he suunnittelevat vaatteita, suunnittelevat he ne sille naiselle, jonka he itse toivoisivat olevansa, tiedätkö. He ajattelevat itseään, esimerkiksi naispuolinen muotipomo Donatella Versace on sanonut homoseksuaaleista kollegoistaan.

    Oikeudenmukaisuuden nimissä sanottakoon, että on olemassa myös poikkeuksia jopa design-maailman homoseksuaaleissa. Homoseksuaalinen muotisuunnittelijapariskunta Stefano Gabbana ja Domenio Dolce hämmästytti esimerkiksi muotimaailmaa, kun he viime vuonna pitivät muotiesityksen, jossa oli eri kokoisia ja muotoisia naisia.

    Kiinnostavaa kyllä, Dolce ja Gabbana ovat ainoat homoseksuaaliset muotisuunnittelijat, jotka ovat ottaneet julkisesti kantaa homolobbaamista vastaan, esimerkiksi vastustamalla homoadoptiota ja homoavioliittoa.

     

    -Perhe ei ole vain jotain keksintöä. Pyhä perhe [klassinen katolinen kuvaus Joosefista, Mariasta ja Jeesuksesta, toim huom.] teki perheestä ikonin, mutta se ei koske vaan uskontoa tai sosiaalista statusta; kun synnyt, sinulla on äiti ja isä, sanoi Domenico Dolce samalla kun puolusti näkökantojaan.

    -Olen homo, en voi saada lapsia. En usko, että elämässä voi saada kaiken. Jos sellaisia edellytyksiä ei ole, ei ole tarkoitus, että näin pitäisi olla. On tärkeää, kieltää asioita toisinaan. Elämällä on luonnollinen kulku, on olemassa asioita, joita ei pidä muuttaa. Ja eräs näistä asioista on perhe, hän jatkoi.

    Dolce&Gabbana voidaan nähdä selvän perinteisen ja biologisen ihmisnäkemyksensä vuoksi epätavallisena poikkeuksena, joka vahvistaa säännön.

    Anoreksia yhteiskunnassa

    Miksi tämä on ongelma? Eivätkö homoseksuaaliset muotisuunnittelijat saa pitää anoreksiamallejaan rauhassa, sillä nämä kuitenkin työskentelevät vapaaehtoisesti poseeraten vaatteissaan, joihin suurella osalla ihmisistä ei edes ole varaa tai ei koskaan haluaisi laittaa päällensä todellisessa elämässä?

    Nordfront on useasti aiemmin nostanut ylös huolestuttavan voimakkaan psyykkisen epäterveyden pohjoismaalaisissa, etenkin nuorten keskuudessa. Lokakuussa julkaisimme uutisen siitä, kuinka masennuslääkkeiden reseptien määrä on saavuttanut ennätyslukemat ruotsalaisten nuorten keskuudessa.

    (Lue lisää: massiivinen kasvu lapsille määrätyissä masennuslääkkeissä)

    Viime vuoden aikana sai lähes 5 700 alle 14-vuotiasta lasta masennuslääkereseptin, näistä 431 oli 4-9 vuoden vanhoja lapsia.

    Eräs eniten kasvavista psykiatrisista diagnooseista on erilaiset syömishäiriöt. Tuoreiden tilastojen mukaan ovat syömishäiriöt kasvaneet 40 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Juuri syömishäiriöt – ja ehkä juurikin anoreksia – kuuluvat kaikkein vaarallisimpien psyykkisten häiriöiden joukkoon. Anoreksiassa esimerkiksi on psyykkisistä sairauksista suurin kuolleisuus – eräiden tutkimusten mukaan niinkin korkea kuin 9-kertainen kontrolliryhmään verrattuna – jossa itsemurha ja nääntymys on tavallisia kuolinsyitä.

    Anoreksiaan sairastuneiden joukossa sairaus tulee krooniseksi yli puolelle, mikä tarkoittaa elinikäistä kontaktia psykiatrian kanssa sekä siitä seuraavaa masennuslääkkeiden määräämistä. Mikäli henkilö elää. Ja vaikka sairastunut käyttäisi laajaa valikoimaa hoitokeinoja, ei ole olemassa mitää yleistä parannuskeinoa, sen lisäksi, että ei ole olemassa mitään tieteellisiä todisteita, että jokin tietty hoitokeino olisi toimiva.

    Vaikka ei ole tiedossa sataprosenttisesti mistä anoreksia johtuu, niin sanotut sosiokulttuuriset tekijät nähdään yhtenä tärkeimmistä aiheuttajista, toisin sanoen ulkoinen sosiaalinen ja kulttuurinen vaikutus yksilöön.

    Anoreksiaan sairastuvat ovat yleensä nuoria tyttöjä, joiden joukossa sairaus on 10-15 kertaa yleisempi kuin poikien, toisin sanoen kyseessä on juuri se kohderyhmä, johon homoseksuaalit muodinluojat suuntaavat eniten.

    Vuonna 2008 professori Janet L. Treasure syömishäiriöiden tutkimusyksiköstä Lontoon King’s Collegessa näytti, että kehon ihanteet muotiteollisuudessa eivät ole vain vahingollisia malleille, jotka työskentelevät muotiteollisuudessa vaan koko yhteiskunnalle.

    ”Laihuuden ideaalin edistäminen, yhdessä epäterveellisen ruuan saatavuuden kanssa aiheuttaa himosyömisen kulttuurin, joka voi selittää syömishäiriöiden suuren kasvun, joka on huomattu tapahtuneen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana”, kirjoittaa Treasure raportissaan ’ Models as a high-risk group: The health implications of a size zero culture’.

    Raportin mukaan useat tutkimukset näyttävät, että jatkuva altistus epäterveellisen laihoille naisille vähentää naisten itsetuntoa etenkin nuorilla naisilla, ja sen vuoksi varsinkin riski syömishäiriöille kasvaa.

    -Vasta nyt on alettu kuunnella sitä suurta määrää tutkimustuloksia siitä, millaisen vahingon muotiteollisuuden antamat esikuvat tekevät, eivät vain kyseisille malleille, joille maksetaan tästä, vaan myös niille, jotka maksavat sen kopioinnista, professori Treasure kommentoi raportissaan.

    Vuoden 2008 jälkeen on muotiteollisuus jossain määrin myös muuttunut, ja tietyt muotitalot ovat kieltäneet niin sanotut 0-koon mallit, jotka olivat suosittuja 90-luvun ”heroin chic”-aikakaudella. Ranskassa säädettiin vuonna 2015 laki, jossa mallien tulee esittää lääkärintodistus siitä, että heidän terveytensä on hyvä työn saamiseksi. Nykyään on myös photoshopatut kuvat saaneet yhä suuremman merkityksen nuorten naisten (negatiiviselle) itsekuvalle.

    Samaan aikaan on myös feminismin laajeneminen saavuttanut muotiteollisuuden, jossa esimerkiksi tunteita kuumenee siitä, että toista epätervettä ideaalia näytetään, nimittäin sairaalloisen lihavia naisia.

    Kuva: Feministit yrittävät nyt lanseerata epäterveellisen ylipainon uutena naisihanteena.

    Mutta kysyessään kuka tahansa nainen saa saman vastauksen: Kaupassa toisensa jälkeen on vaatteet ommeltu langanlaihan kehon mukaan. Ei laisinkaan keskimääräisen naiskehon mukaan, ei terveellisen kehon mukaan ja eikä myöskään tuon miehille viehättävän tiimalasimuodon mukaan.

    Nykyiseen muotiteollisuuteen liittyy monia ilmeisiä ongelmia: kolmannen maailman hikipajat, joiden työntekijät ovat lähinnä kuin orjia, ylihintaiset merkkivaatteet, jotka aiheuttavat epäterveellisen kuluttajakäytöksen kapitalistien suureksi iloksi, alihintaiset roskavaatteet, joiden laatu on niin huonoa, että ne täytyy heittää menemään muutaman pesukerran jälkeen, josta aiheutuu uusi ostotarve – myöskin myyntimiesten suureksi iloksi. Puhumattakaan ympäristölle aiheutuvista efekteistä, jonka globalisoitunut markkina itsessään ja muotitrendien kautta aiheuttaa.

    Mutta tarkoitan, että epäterveellinen kehoideaali naisille, jota etenkin homoseksuaalit muodinluojat promotoivat on jotakin, mikä täytyy huomioida enemmän. Sen seuraukset eivät ehkä ole yhtä ilmiselviä verrattuna siihen kun joku omatunnonvaivaama ja liberaali länsimainen journalisti vierailee H&M-tehtaalla Bangladeshissa. Se on nuoret himolaihduttavat valkoiset naiset ja heidän perheensä, jotka kärsivät hiljaisuudessa siksi, että Karl Lagerfeld luulee, ettei kukaan halua nähdä kurvikasta naista.

    Lähde: Nordfront https://www.nordfront.se/den-bogiga-modeindustrin-och-det-anorektiska-kvinnoidealet.smr

     

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.