Koti Artikkelit Folke Bernadotten murha

Folke Bernadotten murha

2
Folke Bernadotte.

Kreivi Folke Bernadotte oli partiojohtaja, Punaisen Ristin puheenjohtaja ja Ruotsin kuningas Kustaa V:n veljenpoika. Vuonna 1948 otti hän itselleen roolin YK:n erityisenä neuvottelijana konfliktien täyttämssä Palestiinassa. YK oli yrittänyt rauhoittaa tilannetta alueella monilla eri tavoilla, ja sen rauhallisuusneuvosto päätti lopulta valita tehtävään erityisesti tarkoitetun neuvottelijan. Arpa osui Bernadotten kohdalle. Pääsiäispyhien jälkeen häntä pyydettiin sovittelijatehtävään.

Bernadotte uskoi, että hänellä on vain prosentin mahdollisuus onnistua. Siltikin hän ajatteli, että hän tulisi katumaan loppuelämänsä, jos hän kieltäytyisi tehtävästä. Häntä ei tuntunut huolettavan se, että tehtävä saattasi lyhentää hänen elämäänsä merkittävästi.

Tapaaminen exodusjuutalaisten kanssa

Bernadotte sai perusteellista kokemusta sionismista, kun hän Punaisen Ristin puheenjohtajana vieraili eri pakolaisleireillä Saksassa syksyllä 1947. Tuolloin hän vieraili leirillä, jossa ”osaa niinkutsuttuja exodusjuutalaisia on ollut pidettynä”.

Leirillä Bernadotte sai puhua muutamien exodusjuutalaistenjohtajien kanssa. Hän kuvailee tätä kuin pelkästään ”surkea kokemus olla samassa näiden ihmisten kanssa, jotka vaikuttavat olevan mielikuvituksen sokaisemia ja joilla on vain yksi ajatus, nimittäin paluu Palestiinaan”.

He eivät halunneet sanoa, mistä maasta he olivat tulossa vaan toistivat, että he alkuperäisesti tulivat Palestiinasta ja tahtoivat palata sinne. ”Mitää kiitollisuutta heistä ei voinut nähdä niistä yltäkylläisistä lahjoituksista, joita Eurooppa-apu oli lähettänyt leirille”. Eräs englantinlainen upseeri kertoi leirin asukkaiden olevan vaikeita ja tuhonneen leirin sisutuksesta.

Israel-Palestiina konflikti

Marraskuun 27.päivä 1947 päätti YK, että Palestiinan brittien hallitsema alue Palestiinassa jaettaisiin kahtia juutalaiseen ja arabiosaan. USA toimi aktiivisesti asian ajamiseksi, ja Neuvostoliitto sekä Pohjoismaat äänestivät jakamisen puolesta. Iso-Britannia ja arabimaat olivat päätöstä vastaan. Tuolloin juutalaispopulaatio arvioitiin olevan noin 600 000 henkilöä ja arabeja olevan kaksin kertainen määrä tuosta.

Brittiläinen palestiinalainen aluehallinto hajotettiin 1. Toukokuuta 1948. Tätä seurasi perusteelliset taistelut ja terroritoiminta alueella. Iso-Britannia kuljetti aseita arabimaille. Britit ottivat jopa aktiivisesti osaa taisteluihin arabien puolella kevään 1948 taisteluissa.

Juutalaiset saivat asevarusteluun tukea Tsekkoslovakialta, Yhdysvalloilta ja Ranskalta. Yhdysvaltojen presidentti Harry Truman kirjoitti elämänkerrassaan, ettei hän uskonut, että hän olisi koskaan ollut ”yhtä altistettu niin suurelle määrää propagandaa ja painostusta kuin tuolloin”.

Aselepo

Bernadotte onnistui neuvottelemaan neljän viikon aselevon alkaen 11. kesäkuuta. Tämän vuoksi ilmaisi hän ”nöyrää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan”. Bernadotte tarkoitti, että hän ”oli ollut vain välikappale Korkeimmalle, mitä tulee tarkoituksettoman sodan estämiseen”.

Mutta tilanne oli enemmänkin niin, että sekä arabit että juutalaiset tarvitsivat tauon pystyäkseään aseistautumaan jatkotaisteluihin. Israel pystyi vahvistamaan asemahtiaan, kouluttamaan henkilöstöä sekä ostamaan uudenaikaisia aseita. Arabimaiden sisäinen hajautuminen aiheutti sen, että aseistautuminen sujui heiltä hitaammin.

Juutalainen lehdistö hyökkäsi ankarasti Bernadottea vastaan. Lehdet kirjoittivat kuinka Bernadotte oli seissyt Himmlerin rinnalla sodan loppuvaiheessa. Bernadotte yritti koko ajan löytää keskitien. Hän vastasi, että noin 10 000 juutalaista oli pelastettu hänen toimistaan valkoisten bussien kanssa.

Heinäkuun 9. Aselepo päättyi ilman, että sitä olisi onnistuttu jatkamaan. Bernadotte näki, että YK tulisi käyttämään taloudellisia ja diplomaattisia sanktioita tulikäskyjen lopettamiseksi. Mikäli tämä ei auttaisi, halusi hän, että YK käyttäisi aseellista valtaa välineenään. Sen sijaan, että aselepo olisi rajoittanut konfliktia, se olikin vain pahentanut sitä.

Abraham Stern.

Murha

Sionistinen Lehi-järjestö (Lohamei Herut Israel – Lehi, ”Israelin vapauden puolesta taistelijat” suom.huom.) oli pieni maanalainen terroriorganisaatio, jonka puolanjuutalainen Avraham Stern perusti 1939 Palestiinan brittiläisten hallinnoimalla alueella. Sodan aikana järjestö murhasi brittiläisiä poliiseja ja sotilaita sekä ryösteli valtiollisia ja yksityisiä rakennuksia.

Stern itse tuli brittiläisen turvallisuuspalvelun murhaamaksi 1942. Vastineena tälle alueen korkea-arvoisin brittiläinen edustaja teloitettiin. Tämä oli lordi Moyne, Lähi-idän aluepäällikkö. Kaksi nuorta miestä valittiin tehtävän suorittamiseen ja heidän valmentajanaan toimi Yehoshua Cohen, jonka jälkeen he matkasivat Kairoon suorittaakseen murhan.

Lehi-järjestö kuvaili Bernadotten natsiagenttina. Syyskuun 9. Teki järjestö päätöksen Bernadotten murhaamiseksi. Bernadotte sai tästä viestin, mutta kieltäytyi aseellisesta saattueesta. Onkin usein kuvailtu, miten Bernadotte aliarvoi millaisten väkivaltaisten tahojen kanssa hän oli tekemisissä.

Heti kello viiden jälkeen iltapäivällä syyskuun 17. päivä lähti Bernadotte Jerusalemin hallitusrakennuksesta osallistuakseen kenttäneuvotteluihin. Hän matkusti kolmen auton karavaanissa, kun maasturi, jossa israelin armeijan uniformuihin pukeutuneet miehet pysäyttivät autot.

Luultavasti matkustajat luulivat, että kyse oli tavanomaisesta passitarkastuksesta. Mutta sen sijaan eräs miehistä otti esiin automaattipistoolin ja alkoi ampumaan kohti autoa, jossa Bernadotte istui. Kuusi luotia osui häneen, ranskalaiseen everstiin ja YK-työntekijä André Serotiin seitsemäntoista. Molemmat kuolivat välittömästi. Serotia ammuttiin virheellisesti, sillä ensin hänen luultiin olevan Bernadotte.

Kun ambulanssi tämän jälkeen kuljetti heidän ruumiitaan Jerusalmista Haifaan seisoi tien vierellä tuhansia juutalaisia katsoen halveksuvasti seurasivat katseellaan ruumiskyytiä kun taas arabit seisoivat asennossa tehden kunniaa auton ohittaessa heidän asemiaan.
Lehi-järjestön sisällä oli perustettu peitejärjestö, jota kutsuttiin nimellä Isänmaallinen rintama. Tämä järjestö otti teon kontolleen. Terrorismi nähtiin hyväksyttynä aseena Israelissa. Murha sai niin suuren väestön hyväksynnän, että teosta olisi ollut mahdotonta antaa tuomiota.

Yehoshua Cohen ja David Ben-Gurion.

Jälkisanat

Vuonna 1970 kertoi aimpi Lehi-järjestön jäsen Baruch Nader olleen yksi niistä, jotka olivat teon takana. Hän kertoi ruotsalaiselle Expressen-lehdelle kuuluneensa ryhmään, jonka ainoa tehtävä ”pakottaa ulos kaikki ulkomaalainen vaikutusvalta juutalaisesta kotimaasta. Murhalla Israelin tulevaisuus tuli pelastetuksi. Folke Bernadotte oli petturi ja juutalaisvihaaja. Ei ollut mittän muuta vaihtoehtoa kuin tappaa hänet”.

Vuonna 1958 matkusti YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld Israeliin ensimmäisen pääministerin David Ben-Gurionsin kibbutzille Negeve-aavikolle. Kun hän otti keskustelun aiheeksi Bernadotten murhan, tuli Ben-Guorion ”kalpeaksi raivosta” ja huutanut ”älä koskaan unohda mitä se mies teki meille”.

Kenraalimajuri Carl von Horn oli mukana vierailulla. Hän tunnisti erään henkilön Ben-Guorionin läheisyydessa Yehoshuha Coheniksi, ja erään niistä, jotka murhasivat Bernadotten. Kun Hammarskjöld vierailun jälkeen sai tietää asiasta, joutui hän tunnekuohuun. ”Millaisia lurjuksia” sanoi hän, ja painotti ettei koskaan menisi takaisin sinne.

1986 kirjoitti ruotsalainen Dagens Nyheter, että israelilainen TV-ohjelma oli paljastanut, että Yehoshua Cohen oli eräs niistä, jotka oli Bernadotten pysättäyttäneessä maasturissa. Cohenista tuli myöhemmin Ben Gurion turvamies ja läheinen ystävä. Cohen oli paljastanut osallisuutensa hänelle, mutta kieltäytynyt kertomasta ketkä hänen kanssarikollisensa olivat olleet. Kun Israel juhli 35-vuotisitsenäisyyttään vuonna 1983, sytytettiin Cohenin kunniaksi soihtu.

Tiedot toiselta Lehi-järjestön johtajalta kertoivat myös, että Cohen oli se, joka ampui Bernadotten ja rankalaisen everstin. Tämä paljastus johti siihen, että Ruotsin hallitus vaati 1988 anteeksipyyntöä Israelilta. Sitä he eivät kuitenkaan saaneet.

Alkuperäinen artikkeli: Nordfront.se

2 KOMMENTIT

  1. “Ruotsin hallitus vaati 1988 anteeksipyyntöä Israelilta. Sitä he eivät kuitenkaan saaneet”

    Ei ole Ruotsi oppinut mitään, antoi ensin “vieraan heimon” murhata rauhanlähettiläänsä ja nyt Ruotsi antaa “vieraan heimon” käskytyksellä tuhota koko maansa rotumuukalaisilla.

  2. Ruotsi on jo sisältä käsin vallattu maa todellisuudessa.Ohisalo on maanpetoksessaan jo Orpoakin pahempi jos mahdollista.Nämä ovat unohtaneet ettei turvamiehet ole läsnä enää ministeri kausien jälkeen.Ihmiset muistaa näiden rikokset Suomen kansaa kohtaan kuin talousrikollistenkin.Olemme ihme ilmastoidussa painajaisessa, poliittisessa pakkopaidassa.Täytyy muistaa että voimalla on aina vastavoima, hyvät luopiot.

Comments are closed.