Italialaisen filosofin Julius Evolan massiivisesta tuotannosta on käännetty vasta osa englanniksi, eivätkä hänen esoteeriset ja usein raskaan teoreettiset opukset juuri tarjoa valmiita ratkaisuja tämän päivän kansallismielisille. Kuitenkin vähälle huomiolle jäänyt vuonna 2005 englanniksi käännetty Three Aspects of the Jewish Problem piirtää tiiviin ja hyödyllisen kokonaiskuvan seemiläiskansojen sielunelämästä ja edesottamuksista.
Lue myös artikkelisarjan osat 1 ja 2. Artikkelisarja kuvailee kansallismielisen liikkeen kannalta tärkeän ajattelijan omia käsityksiä juutalaiskysymyksestä. Kansallinen Vastarinta ei välttämättä allekirjoita kaikkia Evolan näkemyksiä eikä väitä, että juutalaisista tai mistään muustakaan kansanryhmästä voitaisiin tehdä yleistyksiä syntyperän perusteella.
Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa tarkastelimme juutalaiskysymyksen hengellistä puolta ja tulimme siihen johtopäätökseen, että sillä saralla antisemitismi ja juutalaisvastaisuus on perusteltua arjalaisen maailmankatsomuksen säilyttämiseksi. Toisessa osassa taas käsittelimme juutalaiskysymyksen kulttuurista puolta ja totesimme juutalaisuuden olevan erottamaton osa modernin kulttuurin rappiota. Viimeisessä osassa tarkastelemme juutalaiskysymystä poliittisesta ja ekonomisesta perspektiivistä.
Evola jakaa juutalaiskysymyksen sosioekonomisen osan ensinnäkin teoreettiseen ja yleisluontoiseen puoleen ja toisaalta käytännölliseen puoleen. Kysymyksen yleinen määritelmä on esitetty myyttisessä Siionin viisaiden pöytäkirjoissa[7], jonka aitoudella ei ole lainkaan merkitystä kysymyksen teoreettisen muotoilun kannalta. Riittää, kun voimme lukea Pöytäkirjoista maailmanpoliittisia syysuhteita ja kysyä kunkin toimenpiteen kohdalla, kuinka hyvin se on toteutunut. Useimmissa kohdissa joudumme myöntämään, että Pöytäkirjojen kuvaamalla tavalla on käynyt, ja näin fiktiivinen dokumentti itse asiassa kuvaa nykyistä sosioekonomista todellisuutta. Voimme tehdä sen teeseistä tarvittavia ideaaleja antiteesejä ja niiden avulla kumota sionistista maailmanjärjestystä.
Israelin kansan poliittiset päämäärät
Pöytäkirjojen muotoilema sionismi on Israelin kansan poliittinen tahto valtaan epäsuorasti tuhoamalla monarkistisia ja muita perinteisiä kansallisia rakenteita, levittämällä kumouksellisia ideologioita, tendenssimäisesti etsimällä vanhoista rakenteista “epäoikeudenmukaisuuksia”, rappeuttamalla vanhoja hierarkioita materialismin, individualismin ja talousajattelun avulla ja käytännössä provosoimalla luokkataistelua, vallankumouksia ja jopa sotia.
Euroopan poliittisten hierarkioiden tuhoaminen mahdollisti anarkistisen liberalismin ja rahanvallan esiinmarssin politiikan keskiöön ja täten Israelin kansan valtaannousun. Marxilaisuuden, sosialismin ja kansainvälisen sosiaalidemokratian oppi-isät ja apostolit olivat suurelta osin juutalaisia. Pasifistit, jotka eivät välittäneet siitä, kuinka paljon vaarallisempaa pasifismi voisi olla kuin puolustava tai jopa hyökkäävä sodankäynti, olivat useissa tapauksissa juutalaisia. Pasifismi kietoutui erottamattomasti myyttisen universaalin ihmiskäsityksen ympärille ja verhoutui humanismiksi, rakkaudeksi “ihmistä” kohtaan. Liberalismi ja demokratia ovat kuitenkin Evolan mukaan vain myyttejä, ja humanististen järjestöjen todellinen päämäärä oli globaalissa sionismissa: “Kansainliitto on juutalainen päämäärä. Sen selvimmät ensimmäiset kuvaukset ovat meidän profeettojemme lausumia.”[8] Geneven sopimusten kaltaiset humanistiset hankkeet toimivat savuverhoina kapitalistisille demokraattis-liberalistisille oligarkeille.
Evolan mukaan Marx oli oikeassa sen suhteen, että juutalaista ekonomista ilmiötä pitää käsitellä laajemmin kuin vain juutalaisen rodun tuotoksena, sillä nykyään juutalaishenki voi asua myös arjalaisessa kehossa: “Juutalainen on vapauttanut itsensä juutalaisella tavalla, ei vain ottamalla itselleen rahamahdin vaan myös siten, että hänen kauttaan ja ilman häntä raha on tullut maailmanmahdiksi ja juutalaishenki kristittyjen kansojen käytännön hengeksi. Juutalaiset ovat vapautuneet sikäli, kun kristityistä on tullut juutalaisia.”[9] Jason Thompkinsin kirjoittamassa jälkipuheessa Evolan juutalaiskysymystä käsittelevään kirjaan kuitenkin sanotaan, että loogisempi selitys arjalaiskehon mahdolliselle henkiselle juutalaisuudelle olisi itse asiassa jo muinaisesta maailmasta alkanut rodunsekoitus, kun seemiläisiä ihmisiä muutti Eurooppaan.[10]
Kun arjalaiset kansat oli ehdollistettu uskomaan vain ekonomisia intressejä, kriittis-rationaalista kulttuuria ja “yleistä mielipidettä”, juutalaisten tarvitsi Evolan mukaan enää saada valta edellä mainittuja ylläpitävistä instituutioista saadakseen vallan kansoista. Niinpä juutalaiset valtasivat Evolan mukaan lehdistön, finanssimaailman ja intellektuellit ammattikunnat. Valtiot, hallitukset, parlamentit, säätiöt ym. päätyivät tietämättään näiden suurempien poliittisten liikkeiden välineiksi. Evola painottaa, että näiden juutalaisten viettien muodostamien liikkeiden ei tarvitse olla tietoisia, joten kyseessä ei välttämättä ole kokonaisuudessaan tietoinen globaali salaliitto, vaikka osa prosessin toimijoista tekee tietoisesti töitä sen hyväksi.
Werner Sombart on osoittanut, että juutalainen yhteiskunta oli alun perin jaettu kahteen osaan: ylempään rikkaaseen luokkaan ja monilukuisempaan maanviljelijä- ja työläisluokkaan. Samalla tavalla kolme vuosituhatta aikaisemmin ubadialainen proto-sumerilainen matriarkaalinen yhteiskunta oli jaettu niihin, joilla on omaisuutta (awilum) ja niihin, joilla ei ole mitään (muskenum). Tästä yhteiskunnasta ovat peräisin ensimmäiset viitteet rahan lainaamisesta korolla. Käytännössä nykyinen Euroopan unioni on kiertotie kohti samanlaista juutalaiselle yhteiskuntaelämälle ja Neuvostoliitolle tyypillistä kahtijakoista yhteiskuntajärjestystä, jossa ihmiset jaetaan upporikkaisiin ja rutiköyhiin ja jossa rahan lainaaminen korolla on tärkeä osa kaupankäyntiä.
Käytännön juutalaispolitiikka
Käytännössä juutalaispolitiikkaa tehdään useimmiten rodullisista ja kansallisista lähtökohdista. Theodor Fritsch on koonnut juutalaistekstien sisäryhmäsidonnaiset elementit yhteen teoksessaan Handbuch der Judenfrage (‘Juutalaiskysymyksen käsikirja’) ja niistä voi tehdä sen johtopäätöksen, että juutalaisyhteisön ominaisuudet eivät ole luonteeltaan uskonnollisia vaan sosiaalisia. Arjalaiset kansat, jotka eivät ymmärrä juutalaista sisäryhmädynamiikkaa, antavat tietämättömyyttään samat oikeudet juutalaisille olettaen juutalaisten toimivan saman moraalin mukaan kuin he itse toimivat. Näin arjalaiset kansat joutuvat hänen mukaansa sosiaalisesti epäedulliseen asemaan ja vieraan, kansainvälisen ja kansanvastaisen ihmisjoukon käsiin. Liberaali demokratia pelaa parhaiten niiden pussiin, jotka vähiten välittävät arjalaisesta kunniakäsityksestä ja jotka vähiten tuntevat häpeää moraalittomuudesta. Näin häpeilemättömät ja arjalaisesta moraalikäsityksestä katsottuna kunniattomat ihmiset voivat käyttää härskisti hyväksi arjalaisia kansoja.
Käytännön antisemitistisessä politiikassa juutalaista solidaarisuutta vastustetaan omalla antisemitistisellä solidaarisuudella. Silloin antisemitistinen käsitys arjalaisuudesta jää vain myytin tasolle, jolloin sen käyttökelpoisuus ei perustu sen totuudellisuuteen vaan tehokkuuteen ja suggestiiviseen voimaan. Evolan mukaan tämäntyyppinen antisemitismi ei kykene tyhjentävästi määrittelemään arjalaisuutta. Antisemitismin absoluuttinen ja teoreettinen määrittely voidaan nähdä antisemitistisissä piireissä jo itsessään “juutalaisena ansana”, sillä he saattavat pitää tällaista ehdottoman hengellistä määrittelyä itsessään juutalaisena ilmiönä.
Evolan mielestä ulkoiset tai sotilaalliset toimet eivät pysty pysäyttämään sitä pragmaattista ja sosiaalista ristiriitaa, jonka arjalaisten kansojen sisäistämä juutalainen henki on aiheuttanut luomalla radikaalin globaalin teollisen, ekonomisen ja kansainvaelluksia propagoivan koneen, jonka alla kansojen itsemääräämisoikeudet ja kohtalot murskautuvat. Traditionalistina Evola suosittelee ratkaisuksi henkisten arvojen elvytystä ja työhypoteesina toimivista Pöytäkirjoista johdettuja antiteesejä, klassisten roomalaisten muotojen ja hierarkioiden uudelleenrakentamista ja sankarillisten arvojen määrätietoista herättelyä.
Jason Thompkins ja Miguel Serrano pitävät Evolan roomalaisten muotojen korostamista ja universaalin pyhän imperiumin ihannetta hänen italialaisen syntyperänsä aiheuttamana subjektiivisuutena. Myös SS:n dokumentti AR-126 toteaa Evolan olevan “taantumuksellinen roomalainen”, jonka oppien arveltiin aiheuttavan mahdollisesti sekaannusta kansallissosialistisessa kentässä. Tänä päivänä Evolan muotoilemasta antisemitismistä on kuitenkin hyötyä, sillä monia Saksan lukuisista antisemitisteistä ei ole käännetty eri kielille ja tässä mielessä Evola tarjoaa harvinaisen syvällisen kokonaiskuvan seemiläisyydestä ja juutalaisuudesta.
Evola painottaa antisemitismin hengellistä puolta ja vaatii sen teoreettista määrittelyä luultavasti osittain siitä syystä, että hän tuli omassa elämässään pettymään antisemitismin käytännöllisempään ja rodullisesti suoraselkäisempään kansallissosialistiseen määritelmään Saksan torjuessa hänen omat doktriininsa. Italialainen esoteerikko oli historiallisesti liian lähellä Hitleriä ja maantieteellisesti liian lähellä rotusekoitettua Italiaa vetääkseen objektiivisia johtopäätöksiä näistä kahdesta.[11] Varmasti osittain edellä mainituista syistä Evola ei elämänsä aikana löytänyt yhtäkään konkreettista ratkaisua arjalaiselle ihmiselle yleisesti ja keskittyi sen sijaan tarjoamaan pessimistisiä ratkaisuja “sielun aristokraateille”.[12] Hänen varhaistuotantonsa antisemitistiset teokset eivät koskaan saaneet samaa julkaisu- ja lukijahuomiota kuin nämä abstraktimmat ja käytännössä toimimattomammat littérature-väkeä ja juutalaista Inner Traditions -kustantamoa kiinnostaneet esoteeriset teokset.[13]
Vieraileva kirjoittaja
Lähteet:
Evola, J. 2014. Three Aspects of the Jewish Problem. Cariou Publishing.
Evola, J. 1999. Le Mythe du sang. Éditions de L’Homme libre.
Evola, J. 2002. Synthèse de doctrine de la race. Éditions de L’Homme Libre.
Evola, J. 2005. The Elements of Racial Education. Thompkins & Cariou.
Evola, J. 2009. The Path of Cinnabar: An Intellectual Autobiography. Arktos Media Ltd.
Evola, J. The Mirror of the Jewish Soul: Otto Weininger on the Jewish Question. Counter-Currents Publishing.
Evola, J. Racism & Anti-Semitism. Counter-Currents Publishing.
O’Meara, M. 2009. Evola’s Anti-Semitism. The Occidental Quarterly.
[8] Daily Jewish Courier, 01.08.1919.
[9] Marx, K. 1978. “Juutalaiskysymyksestä.” Teoksessa Marx, Karl & Engels, Friedrich,
Valitut teokset. Osa 1. Kustannusliike Edistys.
[10] Levy-Coffmann, E. A Mosaic of People: The Jewish Story and a Reassessment of the DNA Evidence.
[11] Serrano, M. 1984. Adolf Hitler: The Last Avatar. Norman Lowell translation, s. 76.
[12] Evola, J. 2003. Ride the Tiger: A Survival Manual for the Aristocrats of the Soul. Inner Traditions.
[13] Thompkins, J. 2016. Our Conclusion on Evola and Radical Traditionalism.
Etenkin 1. ja tämä 3. osa erittäin mielenkiintoista, taustoja avaavaa materiaalia.
Hieno päätös mainiolle sarjalle! Toivottavasti saamme lukea lisää tekstejä samalta kirjoittajalta!
Comments are closed.