Koti Artikkelit Historia Eugen Schaumanin haudalla

Eugen Schaumanin haudalla

8

Vastarintaliikkeen pääkaupunkiseudun aktivisteja kävi perinteiseen tapaan perjantaina 16.6. vapaustaistelija Eugen Schaumanin haudalla. Paikalla aktivisti Janne Moilanen piti puheen, minkä jälkeen pidimme minuutin hiljaisen hetken, laskimme haudalle ruusut ja sytytimme kynttilät.

Alla Moilasen pitämä puhe kokonaisuudessaan:

Rakastatko maatasi? Hyvä, pidä mielessäsi Ibsenin sanat: ”Vaikka antaisit kaiken, mutta et elämääsi, et ole antanut mitään.”

Olemme tänään kokoontuneet tänne haudalle kunnioittamaan Suomen kansan historian kulkuun merkittävästi vaikuttanutta miestä. Miestä, joka oli valmis uhraamaan kaiken kansansa vapauden puolesta. Miestä, joka päätti toimia kun muut vain puhuivat.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa Suomen kansaa pyrittiin hävittämään kulttuurillisesti. Kenraalikuvernööri Bobrikovin johdolla Suomesta pyrittiin poistamaan kieli, virastot, perinteet, laki ja oikeastaan kaikki muukin autonomiaan viittaava sekä venäläistämään nämä, sillä Suomen autonomisuus oli Bobrikovin mukaan Venäjän etujen vastaista.

Tämä herätti monissa raivoa ja aivan oikeutetusti. Minkään kansan ei kuulu joutua tällaisen kohtalon armoille! Raivo ei kuitenkaan juuri purkautunut miehittäjää kohtaan. Kansa pui nyrkkiä taskussa ja kiroili asiasta yksityisissä keskusteluissa. Yksi mies päätti kuitenkin tehdä tilanteeseen muutoksen ja palauttaa kansan itsetunnon.

16. kesäkuuta vuonna 1904 Eugen Schauman meni valtiopäivätaloon sisään ja ampui Suomen kansan tuhoa ajanutta Bobrikovia kolmesti. Kun hän oli tehnyt velvollisuutensa miehittäjää kohtaan, ampui hän itsensä. Schauman perusteli tekoaan jälkeensä jättämässään kirjeessä:

”On hirveää ottaa toinen ihminen hengiltä. Omalla elämälläni olen minä sovittava rikokseni. Tehtyäni tämän päätöksen olen minä saanut rauhan, tyynenä ja iloisena menen nyt kuolemaan.”

113 vuotta sitten Suomi oli hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin nykyään. Suomen itsenäisyys on tuhottu; EU päättää tärkeimmistä maatamme koskevista kysymyksistä. Perinteitä ajetaan alas parhaan mukaan – oli kyse sitten puolustusvoimista, perhearvoista tai koulujen päättäjäisjuhlien ohjelmasta, pitää meidän kuunnella miehittäjän mielipide ensin. Globalisaatiosta on tullut tärkein mahdollinen arvo, ja autonomiasta on tullut rikos.

Mikä siis on toisin? Tällä kertaa meitä ei tuhota pelkästään kulttuurillisesti – tällä kertaa koko kansamme pyritään vaihtamaan! Tilanne on siis monin verroin vakavampi kuin Schaumannin aikana.

Kansan raivon tulisi siis olla kansalaisvelvollisuus. Ihmisten raivo vallitsevaa hallintoa kohtaan on täysin oikeutettua. Mikä taas ei ole oikein, on se, että myös tällä kertaa ihmiset puivat asioita nyrkit taskussa tai korkeintaan Internetissä.

Kansan on löydettävä tiensä kaduille ja kohdistettava kaikki raivonsa niihin, jotka tahtovat tuhota kansamme. Jos me kaikki löytäisimme sisällämme elävän Eugen Schaumanin, olisi miehittäjän aikakausi jo huomattavasti paljon lähempänä loppuaan.

Kiitos.

 

Helsingin aktivistiryhmä

8 KOMMENTIT

  1. Hieno ele Teiltä-Jos olisi Eugenin T-paita ostaisin sellaisen HETI-Hän oli Suuri Suomalainen.

  2. Onko niin, että jonkun täytyy tehdä ”Schaumannit” ennenkuin SUOMEN tuhoaminen pysähtyy??

      • Totta. Se on itsepetosta, että odotetaan vaaleja, ja äänestämällä sitten pistetään asiat kuntoon. Systeemi on sellaiseksi tehty, ettei äänestämällä VOI vaikuttaa.

  3. Juha Bobrikow Sibyllah olisi ensimmäisten joukossa ketä tarvii deletoida.

  4. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä Eugen tekisi tämän päivän sortajia vastaan 😉

Comments are closed.