Nyt kun kansallismielinen liikehdintä on voimistunut Euroopassa, lyövät vastapuolena toimivat vallanpitäjät parhaansa mukaan kapuloita radikaalien nationalistien rattaisiin tarjoamalla omaa näkemystään kansanmielisyydestä. Esimerkkeinä on nostettu esiin ukrainalaiset, skotlantilaiset ja katalonialaisnationalistit. Heidät kuvataan rauhallisina EU:n ystävinä, jotka ovat valmiita perustamaan oman valtionsa EU:n ehtojen mukaan. Heidän massatapahtumansa kuvataan rauhallisina ja väkivallattomina protesteina. Itse tuen ainakin Skotlannin pyrkimyksiä irrottautua sionistisesta Englannista, mutta silti korvaan särähtää “EU-myönteinen” nationalismi. Mitä sellainen on ja voiko sellaista edes olla?
EU-myönteistä nationalismia pyritään selittämään sillä, että unioni on voima, joka yhdistää kansat. Se esiintyy maltillisena vaihtoehtona sille, jota kutsutaan “1900-luvun alun kansallismieliseksi kuohunnaksi”. Agendana on se, että kunnon patriootti rakentaa yhtenäistä Eurooppaa taipumalla EU:n asetuksille ja direktiiveille. Hän äänestää vaaleissa, koska se on demokratian periaate, ja unohtaa oman kansallisen identiteettinsä omaksuakseen “maailmankansalaisuuden”. Maailmankansalainenhan ymmärtää, että vieraat vaikutteet ja sopeuttamista tarvitsevat pakolaiset ovat rikkaus ja voima. Kaikki oikea ja radikaali kansanmielisyys kuitataan vain ohimenevänä oikeistopopulismina.
Kuten jo edellä mainitsin, ovat skotlantilaiset ja katalonialaiset patriootteina EU-myönteisiä. Juuri tästä syystä heistä ei kirjoiteta mediassa negatiiviseen sävyyn, toisin kuin esimerkiksi Kreikan Kultaisesta aamunkoitosta, joka edustaa EU-vastaisuutta ja radikaalia kansanmielisyyttä. Tämän saman on saanut tuta myös Vastarintaliike Ruotsissa, jossa rauhallisten marssien muuttuminen väkivaltaisiksi yhteenotoiksi on käännetty aina liikkeen syyksi, vaikka väkivaltaisuuksien ja häiriköinnin takana on lähes poikkeuksetta väkivaltainen äärivasemmisto.
Kansallismielisyyden ja EU:n suhde on tällä hetkellä ajankohtainen myös Ukrainassa, jossa suuret väkijoukot ovat nousseet mielenilmauksiin istuvaa hallitusta ja presidenttiä vastaan. Eräs mielenilmauksiin näkyvästi osallistunut ryhmä on ukrainalainen nationalistinen Svoboda-puolue, jonka länsimyönteisyys on puhuttanut monia. Useat sen rivijäsenistä tuntevat unionimyönteisen puoluejohdon pettäneen heidät. Liberaali media länsimaissa on tahtonut luoda meille kuvaa diktatuuria vastaan nousseesta Ukrainan kansasta, joka vaatii EU-jäsenyyttä yhtenäisenä rintamana. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Läheskään kaikki Ukrainan mielenosoittajat eivät tahdo Nato- ja EU-yhteensopivaa valtiota. Etenkin kaikista radikaaleimmille kansallismielisille levottomuudet näyttäytyvät mahdollisuutena päästä eroon juutalaispoliitikoiden sekä mafian korruptoimasta järjestelmästä. Vanhan korruption tilalle mielenosoittajat eivät suinkaan vaadi uutta EU-korruptiota vaan kansallista sosialismia, joka on jyrkässä vastarinnassa niin Itä- kuin Länsi-Euroopassa vallitsevia poliittisia trendejä vastaan. Asetelma on hyvin samanlainen kuin Puolassa tällä hetkellä.
Svobodaan kuulumattomat kansallismieliset ovatkin muodostaneet vallankumouksellisen liiton, jonka suurimmat jäsenjärjestöt ovat Тризуб (Tryzub) sekä Соціал-Nаціональна Асамблея (engl. ‘Social-National Assembly’). Jälkimmäinen on kattojärjestö, johon kuuluu niin kansallismielisiä ammattiyhdistysaktiiveja, urheilijoita kuin myös suorasta toiminnasta tunnettu puolisotilaallinen ryhmä Патріот України (engl. ‘Patriot of Ukraine’). Тризуб-järjestön aktiivin mukaan liiton jäsenet elävät Julius Evolan opin mukaisesti, taistellen toiminnan keskipisteessä ja pyrkien kanavoimaan levottomuudet mahdollisimman rakentavasti. Toisin kuin monilla mielenosoituksiin osallistuvilla liberaalijärjestöillä, kansallismielisillä ei ole juurikaan resursseja, sillä näiltä puuttuvat rikkaat oligarkkirahoittajat taustalta. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt kansallismielisiä taistelemasta valtion turvallisuusjoukkoja vastaan mellakoiden eturiveissä. Lopullisena tavoitteena on radikalisoida mielenosoittajat, toteuttaa vallankumous, lietsoa EU-vihaa ja kieltää kansalle haitalliset puolueet.
Räikeimmäksi EU:n kannattajien valheet menevät siinä vaiheessa, kun unionin väitetään edustavan tervettä kansanhenkeä ja hyvää itsetuntoa. Tämä tehdään samalla, kun kyseinen unioni tekee parhaansa tuon hengen tuhoamiseksi ja itsetunnon syrjäyttämiseksi. Maiden kansallisten tunnusten, identiteetin ja kulttuurin arvoa vähätellään ja väitetään, että terve kansanmielisyys on avoimuutta uusille vaikutteille, tässä tapauksessa siis koko Eurooppaa vaivaavalle monikulttuurisuudelle. Tällainen agenda nationalismia tukemassa on täysin absurdi, sillä nationalismin ideahan juuri rakentuu näistä tekijöistä: kansallisista symboleista, kulttuurista, identiteetistä ja perimästä. Nämähän ovat sitten aivan toissijaisia tekijöitä EU-myönteisessä nationalismissa, jossa kansalainen voi olla kuka tahansa, kun paperissa niin lukee.
Toivotan vielä lopuksi onnea Skotlannille irrottautumisessa läntisen maailman sylikoirasta, Englannista. Koko EU-humpuuki kannattaisi kuitenkin unohtaa ja keskittyä muistamaan William Wallacea, miestä ja patrioottia, joka ei tehnyt kompromisseja, kun kyse oli hänen kansastaan ja maastaan. EU ei ole koskaan edustanut kansanmielisyyttä eikä se tule sitä koskaan edustamaan, ainakaan niin kauan kuin kulttuurin sulatusuuneja kuumennetaan Brysselissä.
Itsenäisyys ei ole mikään pikkujuttu vaan asia, jonka puolesta on oltava valmis taistelemaan. Itsenäisyys ei rakennu EU:n agendalle, jossa maa on sairas sisältä ja käskyaltis ulkoa. Se rakentuu itsenäiselle ja yhtenäiselle maalle, jonka punovat yhteen identiteetti, kulttuuri ja perimä. Itsenäisyyttä ei saavuteta sieltä, missä aita on matalin.
Mainio ja yleissivistävä artikkeli. EU:sta eroaminen on ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä.
Siksi vaaleissa äänestäminen on tärkeää, koska sillä voi vaikuttaa kun antaa äänen EU vastaiselle ihmiselle. EU vastaisia puolueita Suomessa ei ole montaa (M11 ja ipu) ja PerusSin EU vastaisuus on täysin hämäränpeitossa.
Harmi että kansallisella vastarinnalla ei ole omaa ehdokasta, tosin ääniä ei ehkä tulisi tarpeeksi, ellei sitten maahanmuuttovastaiset persujen 300 000 äänestäjää antaisi protestiääniä.
Patriooteista olisi tärkeää muodostaa puolue, jos kannatusta tulevaisuudessa tulee olemaan tarpeeksi. Hitler nousi valtaan laillisilla vaaleilla, ei millään Juti-naamari tempauksilla.
“Unionistit” ovat yhtä kansallismielisiä kuin kommunistit. Euroopan unionin liittovaltio on kapitalismin versio Neuvostoliitosta eikä kummallakaan ole mitään tekemistä nationalismin- ja vielä vähemmän kansallissosialismin- kanssa. Euroopan yhdistäminen ei tule koskaan toimimaan. Ei osina, eikä kokonaisuutena, ei kapitalistisin eikä sosialistisin keinoin. Heimot ovat rotuperimästään huolimatta kulttuureiltaan liian erilaisia yhteiseen talouden, puolustusasioiden tai edes luonnonsuojelun hoitoon. Vaihtoehtoja meillä on tasan yksi. Mitä nopeammin koko Eurooppa sen näkee, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on selvitä.
EU:sta eroaminen ei merkitse mitään niin kauan kun me olemme lännen kulttuuripiirin vaikutuksen alla. esim. hollywood elokuvat.
Kuten sanotaan: Let me make the songs of a nation, and I care not who makes its laws
Nationalisteista, joista media kirjoittaa myönteiseen sävyyn, voitaneen käyttää nimitystä kosher-nationalistit.
Mitä tulee ukrainalaisiin, toivon sydämestäni että heillä Holomodorin kokeneena kansana olisi viisautta valita todellinen itsenäisyyden tie.
Rakkaassa Isänmaassamme, Suomessa, on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ainutlaatuinen,omintakeinen, kansallinen kulttuuri ja elämänmuoto erilaisista eurooppalaisista vaikutteista, kaikista ilmansuunnnista. EU tuhoaa tämän elämänmuodon, kyseenalaisella, korruptoituneella “yleiserooppalaisuudellaan”, ikään kuin herkän Pohjoisen luonnon! Mikäli haluamme elää itsenäisenä kansana, niin ainoa mahdollisuutemme on erota Euroopan Unionista, ja palata kansallisiin perusarvoihimme. Isiemme verellä lunastetussa Suomessa kaikki patrioottis-nationalistiset voimat/toimijat tulisi saada yhteisrintamaan, ilman kompromisseja, uuden itsenäisyystaistelumme voitolliseksi päätökseen saatamiseksi! Itsenäisyys ja kansallinen kunniamme tulee nostaa loasta! Kaikki patiroottis-nationalistiset voimat -liittykää yhteen! – “Veri ja maa on kansojen kohtalo!”
Minusta kansallisen vastarintaliikkeen yleinen linja vaatii vähän selkeyttämistä. Osa porukasta selkeästi kaihtaa muiden(myös juutalaisten ja vasemmistolaisten) omaisuuden tai henkilökohtaisen reviirin vaarantamista sekä haluaa nimenomaan rauhanomaista ja väkivallatonta vastarintaa (osa artikkeleista täälläkin on mainostanut patriootteja rauhanomaisina raportin tekijöinä, joita vasemmistolaiset tulevat häiritsemään väkivallanteoilla), osa haluaa mellakoita, verta, omaisuuden uusjakoa ja juutalaiskontrollia. Mikä mahtaa olla ns. “virallinen” linja?
Ja jos virallinen linja on jälkimmäinen, onko sitten väärin ja erikseen uutisoitavan arvoista että vasemmistolaiset ja juutalaiset heittelevät vastaavasti polttopulloja kultaisen aamunkoiton konttoreihin? Ei kai nyt ketään voi syyttää siitä että vastaa väkivallalla väkivaltaan?
Mielestäni vastasit itse omaan kysymykseesi. “Ei kai nyt ketään voi syyttää siitä että vastaa väkivallalla väkivaltaan?”
Radikaalin toiminnan luulisi vaativan radikaaleja tekoja? Ei väkivalta lopu karkuun juoksemalla ja puheita pitämällä. Liikkeen virallinen linja löytynee tältä suunnalta http://www.vastarinta.com/vastarintaliike/usein-kysytyt-kysymykset/#vakivalta
Ja turha se on päivitellä sitä, miten eurooppalaiset siirtyvät kaduille ketjujen ja pamppujen kanssa. Länsimaisen demokratian kokeiluaika on ohi ja nyt on aika eurooppalaisten ottaa takaisin se, mikä meillä kuuluu. Vastustus vaan on sen verta kova, että näyttäisi tilanne vaativan vähän apuvälineitä ja kovempia otteita.
Mutta hyvä artikkeli ja komeita kuvia! Eurooppa nousee vielä!
Adolf Hitler sanoi sen parhaiten: “Toverit emme ota askeltakaan taaksepäin! Joko te laskette nyrkkinne, tai sitten se hajoaa! Me olemme valmiita puhumaan teidän kanssanne. Jos kuitenkin the tulette väkivalloin, niin muistka että emme pelkää väkivaltaa. Jos me joudumme taistelemaan toisiamme vastaan, niin tulette näkemään että osaamme olla yhtä väkivaltaisia kuin te olette meitä kohtaan.”
Virallinen linja on, että itseään saa ja pitää puolustaa.
Kuinka moni Vastarintaliikkeen tapahtuma on päättynyt väkivaltaisesti silloin, kun paikalla ei ole ollut äärivasemmistolaisia öykkäreitä?
Ehkä aiheeseen liittyvä artikkeli: http://www.vastarinta.com/kun-vallankumous-on-euroopassa/
Suomessa IPU on silkka vitsi. Muutenkin kaikki Suomen puolueet ovat täysin turhia pellepuolueita. En äänestä enää koskaan. Kaikki parhaat puolueet kiellettiin vuonna 1945. Suomen on saatava tasavertainen asema muiden kansakuntien joukossa ja Pariisin rauhansopimus on purettava, se kyykyttää meitä kaikkia todella ankarasti. Valeitsenäisyytemme on ihan naurettava asia, saamme kyllä juhlapäivinä liehuttaa Suomen lippua mutta se perustuu valheeseen. Suomi itsenäisenä valtiona lakkasi olemasta vuonna 1945. Kaikki sen jälkeinen toiminta on ollut pelkkää suunsoittoa ja suunsoitto senkun jatkuu. Suomen valtiolla on kohta 100 miljardia velkaa mutta täällä vaan kinastellaan siitä monenko aikaan kaljaa saa myydä, ja saavatko homot mennä naimisiin.
Perus suomalaiselle riittää “lääkkeeksi” perussuomalaiset ja heidän maanpetturuuteen perustuva politiikkansa, johtajana Timo Zionisti Zoini, pelle suoraan sirkuksesta, mies joka lumoaa kuulijansa taitavilla sanankäänteillä mutta siihen se tyssää kuin Hullu-Miettisen alati kiihtyvä tanssi.
Ainoa keino joka voi enää pelastaa Suomen kansan on kansallinen katumus. Se että Suomen kansa tunnustaa Jumalalle olevansa syntinen kansa joka haluaa vain homoilla, varastaa ja kaikin muinkin tavoin ponnistaa lähimmäisen silmäkulmasta. Jos Suomen kansa ei nöyrry, Jumala tulee kurittamaan tätä kansakuntaa ankaralla kädellä. Odotan sitä päivää, sillä se vielä koittaa.
Suomen kansan ainoa turva on Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus Nasaretilainen.
Comments are closed.